Klara Vappen!

Tänä vuonna vappu todella on selvä. Sokeri ja alkoholi ovat periaatteessa pannassa kesäkuun alkuun saakka, mutta juhlan kunniaksi aion silti nostaa kuplivan maljan neiti keväälle. Yhden aattona ja ehkä toisen vapunpäivänä Ullanlinnanmäellä. Sokerin kanssa onkin sitten vaikeampaa, ainakaan minä en voi vastustaa noita itse tehtyjä, sokerilla vuorattuja ja rasvassa keitettyjä muhkeita munkkirinkilöitä.

Joskus vappu on hytisemistä villapaidoissa, pipo päässä ja tumput käsissä raekuurojen ropistessa niskaan. Joskus se taas on hikoilemista paahtavassa auringonpaisteessa farkunlahkeet käärittyinä polvitaipeisiin saakka, kasvot ravunpunaisina, koska kukaan ei tajunnut pakata mukaan aurinkovoidetta. Vapun sää on kuin Suomen kesä, aina yhtä arvaamaton.

IMG_1934

Parinkymmenen vuoden ajan minun vappuni on toistanut rutinoitunutta kaavaa. Mökki tai ystävien punainen tupa ja grillikauden avaus, satoi tai paistoi. Keittiöbileitä, grillausvuoron odottelua ja iltakuudelta emannan lakitus. Kuohuviinin ja samppanjan vertailua, laulua ja soittoa. Yhteistä ilonpitoa ja laatuaikaa.

image

Vapunpäivänä lojumme Ulliksella keltamustan lipun alla. Osakunnan emännistö tarjoaa silliaamiaista ja isännät kuohujuomaa. Jättimäisellä viltillä opiskelijahaalarit ja lastenvaunut ovat sopuisasti sekaisin. Torvisoitto soi ja sitsilaulu raikaa. Päivä kääntyy iltaan, seura vaihtuu, mutta vappufiilis ei ota ehtyäkseen.

IMG_0953

Poikkeuksellisiakin vuosia on ollut. Silloin on pyörähdelty vapputansseissa Vallilassa tai Korjaamolla, vietetty kaupunkivappua lähipuiston nurmikolla, syöty hyvin ravintolassa tai notkuttu lempiartistin keikalla Nosturissa.

Huomenna vappua vietetään Töölössä. Luvassa on gourmethodareita, ystäviä, sokerimunkkeja, tippaleipiä ja simaa. Serpentiiniä, ilmapalloja, kukkamekkoja ja kuplivia ihmisiä. Yhden perinteen tuon mukanani näihinkin valpurin juhlallisuuksiin. En itse asiassa muista, kuka tämän aikoinaan oivalsi, mutta laitetaan mainio idea kiertämään. Kun kello lyö kuusi, poksautetaan kuohujuoma ja lakitetaan illan emanta. Jos hyvin käy, paikalle osuu muutama merileijona suihkuttamaan vettä kiveen veistettyjen esikuviensa lailla.

kirkas perunasalaatti

Vapunpäivän piknikkiä varten sulatan pakkasesta tupareihin leivottua wasabilohi-avokadopiirasta. Pakkaan mukaan myös makeaa, mikäli anoppiehdokkaan vierailusta jäljelle jotain jää. Perunasalaatin tekee tällä kertaa joku muu, mutta jos se olisi minun kontollani, väsäisin sen ehdottomasti entisen kuorokaverini reseptillä.

Ohje on säilössä ircistä printatulla paperilla, joten lienee aika kirjata keskustelu vähän modernimpaan mediaan. Kiitokset Iidalle Ruotsinmaalle! Ja erinomaisen hauskaa vappua kaikille, nauttikaahan kohtuudella!

Iidan kirkas perunasalaatti (10-12 juhlijalle)

[10:22] <piapa> moikka iida
[10:22] <piapa> oon sollilaisia, en tiedä muistatko
[10:22] <piapa> mutta nyt tarvitsisin sun superhyvän perunasalaatin ohjeen
[10:23] <piapa> sen mihin tulee pottuja, punasipulia, kapriksia ym
[10:23] <piapa> oon joskus saanut ohjeen, mut hukannut sen sitten
[10:26] <iida> sori, en huomannut sun viestiä kun puuhailin muuta
[10:27] <iida> käyn etsimässä reseptin
[10:27] <piapa> kiitos 🙂
[10:27] <piapa> ei kiirettä
[10:28] <iida> tässäpä tämä: 2 kg perunoita, punasipulia
[10:29] <iida> kastike:
[10:30] <iida> 1 dl oliiviöljyä, 1-2 tl suolaa, 1-2 valkosipulinkynttä, 3 tl oreganoa, 3 rkl viinietikkaa, hunajaa, 1 rkl kaprista
[10:30] <iida> marinoi sipulia muutama tunti kastikkeessa, sekoita keitetyt ja pilkotut perunat ja kastike. Siinäpä se!
[10:30] <piapa> monelleko hengelle tuo määrä on?
[10:31] <iida> en osaa sanoa, kun en ole pitkään aikaan tehnyt, mutta kaksi kiloa perunoita on kuitenkin aika paljon
[10:31] <piapa> niin on
[10:32] <piapa> noh, pääasia että suhteet on oikein
[10:32] <piapa> kiitos paljon!
[10:32] <iida> aivan, perunoitahan voi ottaa niin paljon kuin arvelee tarvitsevansa
[10:33] <iida> eipä kestä! 🙂

Edit: Sittemmin olen kirjaillut reseptin tarkemmin ylös, kurkkaa siis tämä, jos kaipaat tarkempia mittoja ja parempia kuvia, jossa näkyy juhlijoiden lisäksi ruokakin:
Vappubrunssin peruspilari – kirkas perunasalaatti luottoreseptillä

Artisokkatahna ja focaccia – piknikin peruspilarit

Tänä aamuna ajoin pyörällä töihin ja melkein jäädyin. En tahdo luopua vielä kesämekosta ja niinpä huristelin sellainen päälläni fillarilla aamunraikkaassa pohjoistuulessa. Koska kesää silti vielä on jäljellä, aurinko paistaa ja viikonlopuksi luvassa taas täydellinen pikniköintisää, ylpeänä esitän: Tie miehen sydämeen käy eväiden kautta vol. 2!

artisokkatahna

Kuten niin monet vakiorepertuaariini kuuluvat suosikit, myös artisokkatahna on ruokapiirisyöminkien peruja. Ystäväni Anski tarjosi tuota samettisen ihanaa levitettä focaccialeivän kylkiäisenä ja tuosta hetkestä lähtien olen tehnyt sitä melkein jokaisiin kekkereihin. Gluteeniton, laktoositon, lihaton ja kalaton artisokkatahna sopii  kaikille. Ohje on alunperin Fazer Amican ruokalehdestä vuodelta 2007. Testiryhmänä on toiminut myös EA-perhe, sillä tätä on ahmittu niin Suomenlinna-piknikillä, kutosten karonkassa kuin meidän erojuhlissakin. Approved, kysykää vaikka Violalta tai Maaretilta! Reseptistä riittää levitteeksi noin pellilliseen focacciaa.

Artisokkatahna

Purkillinen säilöttyä artisokkaa (250g)
1 sitruunan kuori raastettuna
1/2 sitruunan mehu
1 dl HYVÄÄ oliiviöljyä (ei Rainbow)
1/2–1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
(kylmäsavustettua leikkelettä: possu/härkä/heppa)

Puristele artisokan sydämistä neste pois. Raasta sitruunan kuori (varo ettet raasta mukaan valkoista osaa, se kitkeröittää maun) ja purista mehu. Yhdistä ja soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. Lorottele sekaan vähitellen oliiviöljyä sauvalla samalla surautellen. Mausta. Suolan kanssa pitää olla varovainen, etenkin jos artisokat ovat lilluneet suolavedessä. Olennaista on, että maistelet lopputulosta ja lisäät sitruunaa/öljyä/suolaa/sokeria tarpeen mukaan.

Sipaise focaccian tai muun leivän päälle ja nautiskele. Jos syöt lihaa, ilmakuivatut/kylmäsavustetut leikkeleet maistuvat tämän kanssa älyttömän hyvältä. Alkuperäinen ohje käskee paahtamaan parmankinkkuviipaleita uunissa 200 asteessa hetken ja imeyttämään ylimääräiset rasvat talouspaperiin, mutta minä olen ostanut ihan suomalaista possua tai härkää kylmäsavustettuina leikkeleinä. Toimii vallan mainiosti niinkin!

leivät

Bonuksena vielä hellepäivän herkku: skumpalla höystetty mansikka-melonisalaatti! (Montakohan huutomerkkiä saan tähän postaukseen vielä  mahtumaan?) Ohje on kopioitu sellaisenaan ruokaraamattuni Pastanjauhantaa-blogin kommenttiboksista, koska en osaisi itse tätä paremminkaan sanoittaa. Resepti äänitehosteineen, olkaapa hyvät!

Ihan ässä hedelmäsalaatti on sellainen, johon tulee verkkomelonia, cantaloupe-melonia ja vesimelonia sekä mansikanpuolikkaita. Sitten (*lor*) lorautetaan inkiväärisiirappia (saa ainakin Stockalta… mitäpä ei saisi Stockalta!) ja kuohuviiniä kostukkeeksi. Miksipä ei vähän ehkä sitruunamehua (*splösh*), että tulee lisää särmää. Laitetaan laukkuun spray-kermavaahtoputelin kanssa ja nautitaan puistossa kylmän kuohuviinin (*glug*) kera.

Mansikkasalaatti

Ps. Pahoittelut korvamadon istuttamisesta ja hieman epäesteettisestä melonisalaattikuvasta. Paremman foton löydät ylempänä linkatulta Pastanjauhantaa-sivustolta.

Raparperi-savusiikasalaatti – Tie miehen sydämeen käy piknik-eväiden kautta

Helle vyöryy Helsinkiin. Näin toitottavat iltapäivälehdet. Tulossa on siis erinomainen pikniköintiviikonloppu! Aurinko, meri, viltti, muutama tyyny, raparperi-savusiikasalaatti ja ehkä pullo kuplivaa. Täydellinen resepti täydellisille treffeille. Kun vielä kaivat repustasi kristalliset viinilasit, posliinilautaset ja kunnon aterimet, teet takuulla vaikutuksen ja deittikumppani on taatusti myyty.

raparperi-savusiikasalaatti

Viime kesänä kahdenkeskinen aika oli kiven alla, mutta kun kameravapaa lomapäivä viimein koitti, pakkasimme kasseihin kaiken yllä olevan, hyppäsimme Merisatamassa veneeseen ja puksutimme tyrskyjen läpi Pihlajasaareen. Tuuli oli kylmä, mutta suojaiset kalliot auringon lämmittämiä. Nostelin korista ruudulliselle liinalle astioita, aamulla valmisteltuja ruokia ja toriostoksia ja mietin, että tässä on nyt jotain todella tuttua. Sitten muistin, että olin edellisenä kesänä ollut lähes päivälleen samaan aikaan samassa paikassa täysin samojen safkojen kanssa, vain mies oli toinen. Hupsis. Huvitti, ja vähän nolottikin. Mutta toisaalta, miksipä toimivaa konseptia muuttamaan. Raparperi-savusiikasalaatti on siis testattu useaan otteeseen, hyvin tuloksin. 😉

Joka kerta, kun olen aikeissa raparperi-savusiikasalaattia tehdä, huomaan reseptin olevan hukassa. Eipä ole enää, sillä kirjaan sen tähän alle yhtä paljon itseäni kuin teitä varten.

Raparperi-savusiikasalaatti (Glorian Ruoka ja Viini 04/2009)

Pieni savusiika (n. 600–700 g)
2 kypsää avokadoa
1 rkl sitruunamehua
omaan suuhun sopivia salaatinlehtiä, esim. romainea
kaksi vartta raparperia
1 pieni punasipuli
1 dl omenasiideriä
¾ dl ruokokidesokeria
1 tl hienonnettua tuoretta inkivääriä
¼ tl jauhettua neilikkaa
suolaa
pippuria

Jos aiot syödä tätä piknikillä, pakkaa jokainen raaka-aine erikseen ja kokoa raparperi-savusiikasalaatti vasta paikan päällä suoraan lautasille. Kastikkeenkin keittely onnistuu trangialla, jos leirinuotiolla kokkaus ei ole vierasta. Minä keitän sen kuitenkin etukäteen. Pilko raparperi ja sipuli. Kiehauta ne yhdessä siiderin, sokerin, inkiväärin ja neilikan kanssa ja anna porista, kunnes raparperi ja sipuli ovat vähän pehmenneet. Siivilöi sattumat ja lisää liemeen suolaa ja pippuria. Keittele vielä hetki, että liemi tiivistyy siirappimaiseksi.

Ruodi savusiika suupaloiksi, revi salaatinlehdet ja pilko avokado. Jos et tarjoile salaattia heti, purista avokadon päälle sitruunamehua, ettei se tummu. Lado lautaselle alimmaiseksi salaatti, siihen päälle avokado ja savusiika sekä raparperi- ja sipulisattumat. Valuta päälle siirappia. Syö sellaisenaan tai rapsakan maalaisleivän kanssa.

ps. Videosta ja kuvasta krediitit Jussille. Liikkuvan kuvan lopussa myös viinisuositus!