Miten mökkiunelmista tuli totta?

Miten tässä näin kävi? Miten löysimme tänne, tämän tummavetisen järven rantamille, tähän punaiseen tupaan ja tuohon pihakeinuun ison pihlajapuun alle? Miten mökkiunelmista tuli totta? Tarina alkaa todennäköisesti kaukaa lapsuudesta, ensimmäistä vuosista, joiden muistikuvat alkavat jo haihtua tärkeämpien tieltä. Sukulaisten ja tuttavien mökeistä siellä, täällä ja tuotlla. Huviloista ja siirtolapuutarhoista, joissa olen päässyt piipahtamaan pikaisesti. Sillä omaa mökkiä meillä ei koskaan ole ollut.

mökkiunelmista totta

Mökkiä korvasi mummola. Serkukset, jotka juoksentelivat puolipukeissa puutarhaletkun virtaavan veden alla ja kymmenhenkinen lapsikatras, joka kokoontui rintamamiestalon portaille tai ahtautui kiikkerään puutarhakeinuun yhteispotrettia varten. Kesät, jolloin juotiin marjamehua laseista, joissa oli punaisia sydämiä. Helteiset hetket, jolloin jännitettiin hetkiä korkealle navetan päähän rakennetussa huussissa, jossa oli kaksi reikää vierekkäin. Pihasauna, jonka kivilattia tuntui karkealta pienten jalkojen alla, ja jonka vesipata oli niin suuri, että siinä olisi melkein voinut uida.

Kaupungissa asuneella Kuopion mummilla oli siirtolapuutarhamökki, jonka pieniin neliöihin mahduimme mainiosti. Alueen kuivakäymälät olivat lapsen mittakaavasta kaukana, joten pissasimme ämpäriin, jonka sisältö sitten kaadettiin ruusupensaiden ravinnoksi. Syreenien varjoissa hörpimme T-kaupan kaakaota, sitä, joka ei sekoittunut kunnolla maitoon, vaan jäi ihaniksi suklaakokkareiksi maidon pinnalle.

mökkiunelmista totta

Myöhemmin mökki muutti renkaiden päälle. Asuntovaunu parkkeerattiin Jukujukumaahan, Hailuodon hiekalle tai Punkaharjun leirintäalueelle. En muista, miten mahduimme kuudestaan nukkumaan vaunun varsin rajallisiin yöpymistiloihin, mutta niin vain matkasimme muina karavaanareina läpi Suomen useampana kesänä. Sitten muutimme pohjoisesta etelään. Meren läheisyys kannusti hankkimaan veneen, joten loput lapsuudesta vietettiin kelluvalla mökillä. Ensin pienellä moottoripaatilla ja myöhemmin pikkuisen isommalla purjeveneellä. Maisemat vaihtuivat, meri tuoksui, savukampela oli tuoretta, eikä sinilevästä ollut huolta.

Kun muutin omilleni, pääsin mökkeilemään harvemmin. Joskus juhannusta vietettiin kaverinkaverin tiluksilla järven rannalla, mutta useimmiten keskikesää ja monia muitakin kinkereitä juhlittiin kuivan maan mökillä Fagervikin vanhalla ruukkialueella, ensimmäisen poikaystävän kotikonnuilla. Kaikkien vanhemmat asuivat silloin maalla, joten mökkiä ei tarvittu, riitti, että talo oli tyhjänä. Kun liityin liki kolmikymppisenä Savolaisen Osakunnan kuoroon, oli edessä lukematon määrä vapaamuotoisia kesäleirejä, mökkireissuja, tervahöyryristeilyjä ja uusiavuosia iloisessa Itä-Suomessa. Verenperintönä saatu rakkaus Kallaveteen ja Saimaan rannoille ryhtyi roihuamaan.

mökkiunelmista totta

Kuusi vuotta sitten tapasin nykyisen mieheni. Ihmettelen edelleen sitä, kuinka jo ensimmäisillä treffeillä astuimme unelmissamme yhteisen mökin ovesta sisään. Kuinka kaipasimmekin samaa sielunmaisemaa: puhdasta järveä, kumpuilevaa mökkitietä, punaista tupaa, ajan patinoimaa soutuvenettä ja lempeiden löylyjen rantasaunaa. Kun unelmat oli piirretty yhteiselle kartalle, mikään ei voinut enää estää meitä.

Mökkiunelmia toteuttamassa

Ensimmäisenä yhteisenä kesänä emme vielä uskaltautuneet tositoimiin, mutta seuraavana vuonna vietimme neljällä eri vuokramökillä yhteensä kuukauden kesästämme. Kuulostelimme, kokeilimme ja tunnustelimme. Millaisissa oloissa viihdymme? Haaveilemmeko luksuksesta vai alkeellisemmista olosuhteista, haittaako kantovesi, entä jos sähköä ei ole? Olemmeko oikeasti mökkiläisiä vai luulemmeko vain olevamme?

mökkiunelmista totta

Kolmantena kesänä vuokramökkivirityksiä jatkettiin. Vietimme kesää Kukkialla, ajelimme mökille Asikkalaan ja kokeilimme mökkeilyä Juvan tietämillä. Vertailimme varustelutasoja, mietimme sijaintia ja testasimme erilaisia pohjaratkaisuja. Tässä on sitä jotain, tuota emme oikeastaan halua edes harkita. Tavoite alkoi kirkastua. Neljäs mökkikesä saapui syliimme sattumalta. Kun italiassa asuva perhe tarvitsi talonmiestä omalle mökilleen Etelä-Savossa, olimme siltä seisomalta valmiina. Ajoimme katsomaan kesäpaikkaa pääsiäisenä ja jäimme saman tien yöksi. Hoidimme hurmaavaa punaista tupaa kuin omaamme, putsasimme ja puunasimme, nikkaroimme viljelylaatikot, kasvatimme perunoita, öljysimme terassin, maalasimme saunan verannan ja viihdyimme vielä toisenkin vuoden.

mökkiunelmista totta

Sitten omistaja tahtoi mökin takaisin omaan käyttöönsä. Kun luopumisen tuska oli hieman hälvennyt, alkoi armoton metsästys, sillä kesä ilman mökkiä ei tuntunut kesältä lainkaan. Nälkä oli kasvanut syödessä ja kriteerit kiristyneet ehkä hieman liikaakin. Katselimme monia, mutta mikään ei innostanut tarpeeksi. Sijainti oli väärä, rannan ilmansuunta huono, kulkuyhteydet vaikeat, keittiö pieni, tontti olemattoman kokoinen, ranta liian ryteikköä, sauna huonossa kunnossa. Oikotiet, etuovet ja muut mökkipörssit selattiin läpi monta kertaa päivässä. Sitten tärppäsi. Juuri ennen kuin pandemia pani maailman polvilleen ja nosti mökkien hinnat pilviin, löysimme etsimämme. Torppa oli pieni, vedetön ja osittain sähkötönkin, mutta mikä tärkeintä, punaisella tuvalla oli tarina – ja se sijaitsi Savossa, puhtaan järven rantaviivalla. Kaupat tehtiin kahden kuukauden kuluttua, ja loppu onkin mökkipäiväkirjaan rakkaudella raapustettua historiaa!

mökkiunelmista totta

On hämmentävää huomata, kuinka käytännössä kaikista muutaman vuoden takaisista mökkiunelmista on tullut totta. Leikittelimme aikanaan ajatuksella, että jos osallistuisimme kuvitteelliseen mökkikaupat sokkona -ohjelmaan, mitkä olisivat kolme kriteeriä, joiden tulisi vähintään toteutua. Kauan ei tarvinnut miettiä: puilla lämpiävä sauna puhtaan järven rannalla, riittävä etäisyys naapureihin sekä korkeintaan kolmen tunnin ajomatka. Viimeisestä jouduimme pikkuisen tinkimään, mutta muuten saimme sen, mitä toivoimme ja vielä vähän enemmän. Tässä sitä ollaan ja eletään, unelmien keskellä, Etelä-Savon sydämessä. Aamulla, peilityyneen järveen pulahtaessani en voi käsittää onneani – mikä mökkiparatiisi meillä onkaan!

Suomen kesä – vaihteleva ja vähäluminen

Istuimme eilen ystäväni kanssa Mustikkamaan sillan kupeessa ja pohdimme maailman tilaa. Puheeksi tuli meneillään oleva kolea kesä – mikäpä muukaan, kun suomalaisia ollaan. Lööpit ovat julistaneet hurjia sademääriä ja kylmintä heinäkuuta miesmuistiin. Kuitenkin ilmatieteenlaitos raportoi vastikään, että hellepäiviä on ollut enemmän kuin viime kesänä. Lyhyt on ihmisen muisti.

laituri

Olen sääennusteiden suurkuluttaja. Seuraan silmä kovana sadetutkaa, vertailen Ilmatieteenlaitoksen ja Forecan ennusteiden eroja ja päivitän tabletille ladattua appia puolen tunnin välein. On ennusteiden alituisesta kyttäämisestä hyötyäkin. Moottoripyörällä liikkuessa on järkevämpää odottaa sadetutkassa näkyvän voimakkaan kuuron päättymistä kuin kastua kaatosateessa läpimäräksi. Ajoreitinkin voi valita säärintamien liikkeiden mukaan.

punaviiniä ja mökkiruokaa

Tänä kesänä sääkarttojen laatiminen olisi ilmeisesti vaatinut meteorologian opintojen sijaan kristallipallloa ja selvänäkijän taitoja. Ilosaaressa piti sataa perjantaista sunnuntaihin ja Saimaan aalloillakin oli määrä ukkostaa neljän päivän ajan. Sateiden sijaan paistoi aurinko. Joka ikinen päivä ja kuumasti. Muutama pisara tuli, mutta nekin öisin tai niin lyhyinä kuuroina, ettei sadekamppeita edes ehtinyt kaivaa esiin.

Jos minulta kysytään, kesä on mielentila. Kesäloma ei ole ilmoista kiinni ja rentoutua voi vaikka sataisi rakeita viisi päivää putkeen. Kirjaan voi tarttua pilvipoudalla, metsässä kuljeskella kostealla kelillä ja mölkkyä pelata 10 asteessa, kunhan päällä on untuvaa ja jalassa villasukat. Sisäisestä villapaidastakin saattaa olla apua.

mölkkyturnaus

Etenkin mökillä mieleni saavuttaa tilan, jossa vallitsevalla säätilalla ei ole mitään merkitystä. Jos tummat pilvet pimentävät taivaan, sytytetään kynttilät, poltetaan muutama pesällinen puita takassa ja nukutaan päiväunet pisaroiden ropistessa kattoon. Jos paistaa aurinko, loikoillaan kirjapinon kanssa lepotuolissa tai laiturilla ja lillutellaan varpaita linnunmaidossa. Pääasia on, että ollaan mökillä, kaukana kivikaupungista ja ahdistavista aikatauluista. Sitä paitsi mikä olisikaan parempi grillauskeli kuin 16-asteinen pilvipoutainen päivä. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä, siis juuri sopiva sää hengailla hehkuvien hiilien äärellä.

lukulomalla

Saunakin lämpiää, oli keli mikä tahansa. Mitä kylmempi ulkona, sitä lämpimämmältä järvivesi tuntuu. Parhaassa tapauksessa käy niinkuin meille kesän ensimmäisellä mökkiviikolla. Vettä tuli taivaan täydeltä, mutta vilvoitellessa viileässä vedessä pilvet lipuivat auringon edestä ja tumman taivaankannen väritti tuplasateenkaari.

aurinko paistaa ja vettä sattaa

Oli pakko kirmata pihan poikki hakemaan sisältä kamera ja sen suojaksi sadetakki. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä, kun alaston bloggaaja kyykisteli keltaisen vahakankaan alla omituisissa asennoissa ja koetti saada ikuistettua mielettömän sääilmiön. Ilman koleuden huomasi vasta saunan lauteille palattua. Veri kohisi suonissa, kuin avannossa olisi käynyt.

aurinko paistaa ja vettä sattaa

Mustikkamaan lämpimillä rantakallioilla oivalsimme pian olevamme samalla sääkartalla. Kummallekaan ei ole väliä sataako vai paistaa, jokaiseen keliin löytyy kyllä lomatekemistä. Hyvän sään perään haikaileminen ja koleasta kesästä mielensä pahoittaminen vie vain turhaa aikaa ja energiaa, jonka voisi käyttää murehtimisen sijaan vaikka roadtripin suunnitteluun tai sateisen päivän museokierrokseen.

tuplasateenkaari

Tällä hetkellä istun Etelä-Pohjanmaalla, suojärven rannassa. Mökissä on lämmin, ulkonakin 19 astetta, mutta järveltä puhaltaa kylmähkö tuuli. Puen päälleni villapaidan ja vedän jalkaan lainasaappaat. Mustikat ovat alkaneet kypsyä, poimin perintökahvikuppiin maistiaiset ja istun terassin rappusille aurinkoon. Suomen kesää on jäljellä vielä ainakin puolitoista kuukautta. Lomalainen aikoo nauttia jokaisesta päivästä, satoi tai paistoi.

Mökkiruokaa kesäkeittiössä eli nokkosletut savulohitäytteellä

Kun kaksi ruokaihmistä lähtee mökille, tärkeintä on saada mahtumaan mukaan tarpeeksi ruokaa. Kaikesta muusta karsitaan, ruuasta ei koskaan. Mökkireissun suunnittelu alkaa reseptien selailusta ja ostoslistan laadinnasta. Kuinka paljon perunoita tarvitaan? Montako pulloa viiniä? Millainen keittiö meitä odottaa ja mikä on sen varustus? Toimiiko grilli? Onko paistinpannua, entä raastinrautaa? Löytyykö kaapeista suodatinpusseja tai perusmausteita?

ulkoruokinnassa

Matkustusväline toi omat rajoitteensa, sillä moottoripyörän laukkuihin ja selässä oleviin reppuihin ei suurta omaisuutta mahdu. Kotoa pakkasimme mukaan perusmausteet ja muutaman bonuspurkin, kuten kardemummaa, sumakkia ja chilisuolaa. Sivutaskuihin sulloimme vaaleaa balsamicoa, sitruunoita, tuoretta inkivääriä ja valkosipulia. Minigrip-pusseihin sujautettiin risottoriisiannos, avattu kuskuspaketti, sopiva määrä sokeria, pähkinöitä ja manteleita sekä valmis jauhosekoitus ohrarieskaa varten. Jääkaapista mukaan lähti 10 luomumunaa ja hedelmäkulhosta tummuneet banaanit. Viljelysäkeiltä poimittiin reppuun nippu raparperia. Note to self: ota kuva mukaan pakattavista aineksista, saat muistilistan seuraavalle kerralle!

Alkosta etsittiin muovipulloviinejä. Mitä vähemmän painoa pyörän päällä, sen parempi. Vaihtoehtoja olikin yllätten useampi ja koriin valikoitui kolme litran pulloa, yksi kutakin lajia, valkoista, punaista ja roseeta. Ja tietenkin skumppaa, lasipullossa.

skumppaa kiitos!

Ensimmäinen kauppastoppi tehtiin Porvoossa. Meillä oli kaksi ostoslistaa, toinen isompaa kauppaa varten ja toinen kyläkauppaan, josta oli kävelymatka lähtösatamaan. Kaikki ostokset eivät olisi millään mahtuneet pyörän kyytiin, siksi monimutkainen logistiikka. Harmitti hiukkasen, että oli sunnuntai, emmekä päässeet hyödyntämään Porvoon lihakauppojen tiskejä. Possu, naudan luomujauheliha, kanafileet, lohi, makkarat, leivät, leikkeleet ja juustot oli siis ostettava markettitavarana. Myös mansikat ja nektariinit mahdutettiin mukaan. Apteekista haettiin punkkipihdit ja kyypakkaus, ihan vaan varmuuden vuoksi.

kyläkauppa

Emme tienneet millainen valikoima kyläkaupalla oli, mutta päätimme silti ostaa sieltä tilaa vievimmät raaka-aineet, kuten maitotuotteet, säilykkeet, kasvikset ja hedelmät. Sillä mennään, mitä saatavilla on. Kyläkauppias yllätti positiivisesti, sillä vihannestiskillä oli jopa parsaa. Sen lisäksi koriin kerättiin tomaattia, kurkkua, parsakaalia, retiisejä, salaattia, perunaa, sipulia, voita, jugurttia, maitoa, kermaa, tomaattimurskaa, pastaa, oliiviöljyä, kahvia, teetä ja suodatinpusseja, jotka olivat unohtuneet kotiin.

kyläkaupan hevitiski

Matka kaupalta satamaan ajettiin kauppakasseja käsissä roikottaen. Olimme henkisesti varautuneet useamman kilometrin täydennyskauppareissuun soutaen, mutta vuokraisäntä kertoi, että myös lähimmästä poukamasta (800 metrin päässä saaresta) pääsee kävellen kauppaan. Jos jotain unohtui, apu olikin lähellä.

rantaheinikkoa

Mökkikeittiön varustelu oli odotettua parempi. Iso jääkaappipakastin, kahvinkeitin, tuplaleveä leivänpaahdin, maustekaapissa suola- ja pippurimyllyt. Suodatinpussejakin oli, tottakai. Viinilasit, vino pino posliinilautasia ja riittävästi aterimia. Peräti kaksi paistinpannua ja se raastinrauta. Grilli toimi kaasulla. Juomavesi kannettiin sisään ovenpielessä olevalta vesipisteeltä. Ehkä me pärjätään.

aamiaisjogurtti

Aamuisin keitettiin kahvia, teetä ja kananmunia. Pöytään katettiin kurkku-juustovoileipiä ja luonnonjugurttia hedelmien, marjojen ja pähkinöiden kera. Puettiin päälle sen verran, että tarkeni syödä ulkona. Vaikka manteretta hellisi helle, merellä ja saaressa on vilpoisempaa. Aamiaispöytään paistoi silti aurinko, joka ikinen aamu. Kun vatsa oli täynnä alkoi seuraavan aterian suunnittelu.

tiskipaljut

Miksiköhän se muuten on niin, että kotona tiskaaminen on maailman puuduttavinta hommaa, mutta mökillä tuosta askareesta nauttii? Jokseenkin epäloogista, sillä mökkioloissa se on paljon vaivalloisempaa. Pitää lämmittää vesi, sohlata vatien kanssa, kantaa astioita ulos ja sisään, keittää lisää vettä, kuivata käsin ja siltikin astioihin jää hienonhieno rasvapinta. Kaiken tämän keskellä kuitenkin laulattaa.

possu ja parsa

Mökillä olisi aikaa hifistellä, mutta mieli hakeutuu perusasioiden äärelle. Grilli, liha ja salaatti. Kylkeen lasi viiniä. Yksinkertainen ja aina toimiva resepti. Possua ja parsaa. Kanaa ja parsakaalikuskusia. Lohta ja tomaattisalaattia. Jauhelihapihvejä ja appelsiini-sipulisalaattia. Grillimakkaraa ja sinappia. Sateisena päivänä perinteistä bolognesea.

sumakkilohi
bolognese
Illallinen auringon laskuun

Muutamaa reseptiä oli kuitenkin pakko kokeilla, nimittäin Haarukkavatkaimen raparperi-lohileipiä ja savulohitäytteisiä nokkoslettuja.

Flatbread-taikinaan meillä ei ollut aineksia, sillä jauhot ja hiiva odottivat vielä täydennyskäyntiä kyläkaupalla, mutta vaalea, grillissä käytetty leipä, oli korvikkeena mitä mainioin. Raparperin suikaloiminen juustohöylällä meinasi viedä tämän kokin hermot, kuorimaveistä kun keittiöstä ei löytynyt. Etikan tilalle holautettiin balsamico-kastiketta, samalla vähennettiin sokerin määrää. Pikkelöintiin tuo kastike ei tietenkään ole paras mahdollinen, mutta lopputulos oli kuitenkin mukavan maukas.

lohileivät

Mökin ympäristössä oli nokkospuska jos toinenkin, niinpä nokkoslettuneitsyys oli pian mennyttä. Taikinan perusreseptin googletin Hesarin ruokasivuilta, mutta olosuhteet pakottivat soveltamaan sitäkin jonkin verran. Kahdelle alla oleva puolen litran taikina on liikaa, joten puolet siitä säästettiin myöhemmin paistettaviin makeisiin lettuihin.

nokkosia

Nokkosletut savulohitäytteellä (4 nälkäiselle)

5 dl nestettä, meillä oli 2 dl hyla-maitoa ja loput vettä
3 munaa
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
(2 rkl voisulaa)
1-2 l tuoreita nuoria nokkosia
Täyte: vuohenjuustotuorejuustoa, ruohosipulia ja savulohta

Kerää ja ryöppää eli kiehauta nokkoset runsaassa vedessä. Jäähtymistä voi nopeuttaa jäävedellä. Puristele kuiviksi ja pilko silpuksi. Sitten vaan kaikki lettutaikinan ainekset (paitsi ne nokkoset) sekaisin ja taikina turpoamaan puoleksi tunniksi. En jaksanut sotkea sulatetun voin kanssa, joten jätin sen pois, eikä haitannut ollenkaan.

nokkoslettu pannulla

Nokkoset voi lisätä taikinaan tai heittää suoraan pannulle ja kaataa taikinan päälle. Minä heitin neljäsosan niistä pannulle voin kanssa ja valuttelin taikinan hissuksiin nokkosten lomaan. Puolikkaasta taikinasta tuli tällä tekniikalla neljä isoa lettua. Sivele tuorejuustoa letulle, lisää sopivasti savulohta ja silppua päälle ruohosipulia.

nokkoslettu lautasella

Makeisiin lettuihin voit keitellä täytteeksi raparperi-inkiväärihillon. Pilko pari vartta ja heitä ne kattilaan. Raasta joukkoon pieni pala inkivääriä. Lisää pari lusikallista sokeria ja puoli desiä vettä ja keitä, kunnes raparperi hajoaa. Vatkaa kaveriksi sokerilla ja kardemummalla maustettua kermavaahtoa.

illallinen laiturilla

Mökkilomalla illallisravintolan pöytä on juuri siinä, mihin satut takapuolesi laskemaan – laiturilla, rantakalliolla tai sammalmättäällä. Jokaisessa kattauksessa pääset ikkunapöytään ja maisema salpaa hengen. Seura on parasta mahdollista, tunnelma intiimi, eikä muita asiakkaita ole. Kattona on taivas, valaistuksena laskeva aurinko, taustamusiikkina tiiran huuto ja veden liplatus laiturin alla. Kielen päällä loppuelämän säilyvä makumuisto.

heijastus