Onnistuin lyömään lukkoon tämän vuoden matkasuunnitelmat hyvissä ajoin ennen Matkamessuja. Niinpä messupäivinä keskityn keräämään tietoa tulevista kohteista, joita vuonna 2017 ovat:

Salla

Vaikka varattuna on useita ulkomaanmatkoja, reissua Sallatunturiin odotan eniten. Edellisestä vierailusta on liian kauan, kohta neljä vuotta. Puolet juuristani on Sallassa – isovanhempani ovat muuttaneet jo pilven reunalle, mutta kummitäti asuu paikkakunnalla edelleen. Vietän tunturissa kymmenen päivää, joista puolet aherran läppäri sylissäni, etätöitä ja blogihommia tehden. Loput ajasta lomailen, hämärässä hankien keskellä, kelomökin suojissa, takkatulen loimussa. Mäkeen ja ladullekin varmasti ehdin, vaikka laskeminen ei tämän matkan päätarkoitus olekaan.

Madrid – Fuengirola – Malaga

Espanja kutsuu kesäkuun alussa. Anoppiehdokkaan pyöreitä vuosia juhlistetaan aurinkorannikolla. Sitä ennen vietämme vajaan viikon Madridissa, jossa kumpikaan meistä ei ole rautatieasemaa kauempana käynyt. Kiskot vievät meidät myöhemmin Fuengirolaan ja sieltä Malagan kautta takaisin kotosuomeen. Sitä ennen saatamme nauttia muutaman palan juustoa, jamonia, pimientos de padron -paprikoita ja kymmenittäin rapeita, suklaaseen dipattavia churroja. Vesi herahtaa kielelle pelkästä mustasta valkoisella!

Göteborg

Joskus viime kesänä siskoni lähetti whatsapp-viestin ja kysyi kiinnostaako lippu Coldplayn konserttiin kesäkuussa 2017. Mietin ehkä kaksi sekuntia ja vastasin kyllä. Vasta sen jälkeen selvisi, että keikka onkin Ruotsissa. Eipä siinä, Göteborgista(kaan) ei ole aiempaa kokemusta, joten mielenkiinnolla odotan. Hostelli on varattu, muut matkajärjestelyt ovat täysin vaiheessa. Laivalla vai lentokoneella, bussilla vai junalla? Ja ennen kaikkea: missä syödään?

Pariisi

Syyskuisesta Pariisista on tullut perinne. Kolme päivää ja yötä, uusi kaupunginosa ja ainakin kolme uutta ravintolaa. Edellisillä visiiteillä on otettu haltuun Montparnasse ja Montmartre, tulevalla kerralla majoitus etsitään todennäköisesti itäisestä Pariisista. Otan opikseni viime kerrasta ja selvitän muutaman ravintolasuosituksen etukäteen. Nälkäkiukkuinen matkakumppani on ikävää seuraa.

Montenegro

Kroatia on tuttu paikka, mutta Montenegron vedet vielä täysin tuntemattomia. Lokakuun ensimmäisellä viikolla valkoiset purjeet loistavat kilpaa auringon kanssa veneen keulan halkoessa Adrianmeren turkoosia vettä. Naispurjehtijoiden venekuntien völjyyn ujuttautuu yksi sekamiehistö, jota kipparoi isäni, ja jossa gasteina touhuaa kahdeksan hengen sekalainen seurakunta, minä ja mies mukaanlukien. Kotorin lahden jylhät vuonomaisemat hivelevät silmää ja paikallinen valkoviini on kylmää. Ah.

Malta

Ei vuotta ilman kuorokilpailua. Marraskuussa Maltalla saattaa olla lämpöä parikymmentä astetta ja vesikin uintikelpoista. Enää pitää toivoa, että meidät hyväksytään mukaan kisaamaan ja että aikaa on muuhunkin kuin harjoitteluun ja esiintymisiin. Varmuuden vuoksi taidan varata päivän tai pari ekstraa tapahtuman ympärille. Tuskin maltan odottaa. Heh.

Ruokamatkaajan nälkä kasvaa syödessä, sillä vaikka alkaneen vuoden reissulista on pitkä jo nyt, epäilen vahvasti, että tämä ei vielä ole tässä. Vähintäänkin edullisia kotimaan kohteita, naapurimaita, lähiruokakeitaita ja mökkimaisemia lisättäneen joukon jatkoksi vielä ennen kesää!

Ps. Kai kuulitte, että 100-vuotiaan Suomen kansallisruuaksi valittiin kansanäänestyksessä ruisleipä!? Mikä mieletön sattuma, kirjoitinhan tuosta suomalaisen ruokakulttuurin helmestä juuri pari päivää sitten. Lue tästä, kuinka aidon ja oikean ruisleivän paistaminen onnistuu vaikka kerrostaloyksiössä!