Hyvä joulupukki!

Moneen vuoteen en sinulle ole kirjoittanut, mutta nyt tuntuu siltä, että on aika tarttua kynään. Olen ollut ahkera ja välillä liiankin tunnollinen. Ylitöitä on kertynyt ja stressitasoja on koeteltu. Olen yrittänyt olla paras mahdollinen kumppani ja hyvä ystävä. Ihan joka viikko en ole jaksanut hoitaa ystävyyssuhteitani niin hyvin kuin olisin halunnut, tiuskinutkin olen. Lähimmäisistäni olen kuitenkin pitänyt huolta ja tavannut säännöllisesti myös mummoystävääni.

Maailmaa minusta ei ole pelastamaan, mutta materiaa olen pyrkinyt kuluttamaan maltillisesti. Tänä vuonna olen ostanut vain kaksi mekkoa, toisen käytettynä ja toinenkin oli suomalaista muotoilua. Kenkiä en ole ostanut yksiäkään. Ruokaa hankin vain sen verran kuin tarvetta on. Luomuna ja läheltä, jos mitenkään mahdollista. Muutamaan kirjaan olen haksahtanut, mutta niistä en huonoa omatuntoa kanna.

Toivomuslistani on tänäkin vuonna pitkä, anteeksi. Puolustelen pituutta aineettomilla ja syötävillä lahjoilla, ne ovat parhaita ja niitä odotan eniten. Toivon lepoa, rauhaa ja stressitöntä aikaa – itselleni ja kaikille, jotka vierelläni tätä elämän polkua tallaavat. Lykkyä siihen, mitä kukakin tykönään tavoittelee, onnea ja menestystä, mitattuna muilla kuin maallisilla mittareilla.

Toivon rohkeutta ja sinnikkyyttä tavoitteideni toteuttamiseen. Selkeitä ajatuksia ja kirkkaita suunnitelmia. Uusia, raikkaita tuulia, jotka puhaltavat läpi pääni ja vievät kaiken pysähtyneen mennessään sinne jonnekin, Afrikan aavikoille.

Toivon hitaampaa elämää, aikaa ja olemisen opettelua. Itseni hyväksymistä ja ympärillä olevien ihmisten ymmärrystä. Halauksia, kosketuksia ja suukkoja, lämpimiä ajatuksia ja lempeitä katseita. Voimakkaita olkapäitä, joihin nojata, lyhyitä hetkiä, joista nauttia.

Toivon lunta, valkeaa valoa ja sinisen sävyjä. Hankikantoa, aurinkoa ja tähtitaivaita. Aterioita yhteisessä pöydässä, kuplivaa mieltä ja odottamattomia makuja. Uusia kokemuksia, koskettavia keikkoja, tunteisiin vetoavaa musiikkia ja pysäyttäviä eläviä kuvia.

Tiedän, että luettelemani toiveet ovat minusta itsestäni kiinni. Joskus kuitenkin tarvitaan vähän vauhtia, pientä potkua oikeaan suuntaan, sinne missä kaikki taika tapahtuu. Voin minä muutaman tavarankin toivoa, jos niiden toteuttaminen on helpompaa. Lautasliinat ovat loppu, samoin vihreä tee – ja kaikissa sukkahousuissa on varpaissa tai kantapäässä reikä. Blinipannu uupuu ja kastikekattila, sellainen ihan pieni, joka toimii induktioliedellä. Kesämökki olisi myös kiva. Myös ruokakuvausalustoista haaveilen, mutta ne taidan askarrella itse.

Muuta en keksi, ehkä pärjäät näillä? Hyvää joulua ja tsemppiä loppuvuoden kiireisiin, aavistan miltä sinusta tuntuu. Sinä selviät kyllä, olet aina selvinnyt. Tahtoihminen, joulupukki.

Toivottaa,

Pia