Sitrussiirappia ja bambupillejä – baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Kestävä kehitys, ihmiskunnan hiilijalanjälki, zero waste eli nollahävikki ja kiistämättä kiihtyvä ilmastonmuutos puhuttavat päivä päivältä enemmän. Kierrätyksestä on onneksi tullut jo aikaa sitten arkea ja jätteiden lajittelu alkaa olla meillä suomalaisilla veressä. Onkin mielettömän hienoa, että jätteiden kierrätykseen panostetaan, mutta eikö olisi vielä hienompaa, jos kaikki biojätekin pystyttäisiin käyttämään hyödyksi ja jos jätettä ei syntyisi lainkaan?

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että myös baaritiskin takana painitaan samojen pohdintojen parissa? Jokainen hukkaan heitetty sitruuna, pilaantunut appelsiini tai kuivahtanut kurkunpätkä käy paitsi baariyrittäjän kukkarolle, se koettelee loppupeleissä myös maapallon kestokykyä. Drinkkeihin saatetaan käyttää kymmeniä litroja tuorepuristettua mehua päivittäin, mutta mitä sitrushedelmien kuorille tapahtuu? Onko koristeeksi leikatun ja asiakkaan lasiin jättämän kurkunviipaleen päätepiste biojäteastia? Miten suhtaudutaan muoviin ja suositaanko lasipulloja? Entä mikä on pillien tulevaisuus?

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Pääsin maaliskuussa työkeikalle Helsinki Drink Festivaleille jututtamaan Altian baarimestaria ja Koskenkorva Vodka Global Brand Ambassadoria Mikael Karttusta, joka ei kysymyksiin vastatessaan aikaillut, vaan alkoi saman tien latoa faktoja pöytään. Sain luvan jakaa vinkit myös omille lukijoilleni, joten täältähän pesee ja linkoaa. Tosi kiva olisi myös kuulla, onko teillä hyviä keinoja vastaavan hävikin nollaamiseen!

Palataan ensin kuitenkin Mikael Karttusen pakeille. “Kaikki ylitse jäävä raaka-aine kierrätetään ja uusiokäytetään. Alkoholituotteissa kiinnitetään huomiota niiden valmistusprosessiin. Myös muut cocktailien ainesosat valitaan niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän,” hän kertoo. Nollahävikki on baarimestarille selvästi sydämen asia. Eikä ihme, sillä hänen edustamansa brändin tuotannossa kaikki raaka-aineet käytetään 100-prosenttisesti hyväksi. Siksi aina, kun Karttunen puhuu brändistä, hän puhuu myös kestävästä kehityksestä ja nollahävikistä. Mitä zero waste baarimestarin työssä sitten käytännössä tarkoittaa?

Hedelmät ja vihannekset pyritään hyödyntämään viimeistä kuorenpalaa myöten

Cocktaileissa käytetään mahdollisuuksien mukaan kokonaan syötäviä koristeita, jotta jätettä ei kertyisi. Sallittujen listalla ovat marjat, hedelmät ja vihannekset, kuten kurkku tai inkivääri sekä syötäviksi kasvatetut kukat. Sitrusten kuoren sisältämät eteeriset öljyt puristetaan erikseen juoman sekaan, ja koristeeksi lisätään vain pikkuruinen pala hedelmän kuorta. Kun juomat on nautittu, asiakkaiden drinkkilaseihin jääneet kuoret, koristekurkut, sitrussiivut, limelohkot, marjat ja vihannesviipaleet kerätään talteen.

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Baaritiskin taakse on piilotettu keräysastia, joka tyhjennetään parin tunnin välein ja siirretään jääkaappiin. Työpäivän päätteeksi viileässä säilytetyt raaka-aineet lajitellaan ja käytetään baarityöskentelyssä tarvittavien makusiirappien valmistamiseen. Kätevää!

Oma pilli mukaan!

Zero waste -ajattelua sovelletaan syötävien ja juotavien lisäksi pakkausmateriaaleihin. Raaka-aineet hankitaan isommissa erissä ja yksittäispakattuja tuotteita tilataan vain, jos muuta ei ole tarjolla. Muovijätteen määrä minimoidaan ja se mitä kaikesta huolimatta kertyy, kierrätetään. Tulevaisuuden tavoitteena on siirtyä lasipulloissa myytävistä miksereistä kierrätettäviin muovipulloihin pakattuihin tuotteisiin. Vaikka luulisi, että lasipullo on ympäristöystävällisempi, on PET-muovipullon kierrätysprosessi on huomattavasti ketterämpi ja putelin hiilijalanjälki paljon vastaavaa lasista valmistettua pienempi.

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Pillitkin ovat pannassa. Jos asiakas vaatii cocktailiinsa pilliä, hänelle ojennetaan tiskin alta bambusta valmistettu versio, jota kehotetaan jatkossa kantamaan mukana. Kestopilli ei ole hiilineutraali, sillä kuskaaminen toiselta puolelta maapalloa tuottaa päästöjä, mutta sen haitat ovat pitkällä tähtäimellä pienempiä valtamerien muovilauttoihin päätyvien miljooniin muovipilleihin verrattuna.

Millainen on ympäristövastuullinen drinkkilista?

Drinkkilistaakin tutkailen tästä eteenpäin erilaisella silmällä. Nollahävikkiin perehtynyt baarimestari nimittäin suunnittelee kulloinkin tarjolla olevan juomalistan niin, että hedelmän kaikki osat voidaan hyödyntää. Yhteen cocktailiin lisätään appelsiininlohkoja, toiseen puristetaan mehua ja kolmanteen käytetään kuorta tai sen eteerisiä öljyjä.

Jos oikein perusteellisiksi ryhdytään, juomasekoitukset voi miksata etukäteen isompiin astioihin ja säilyttää ne valmiiksi viilennettyinä, jolloin jääpaloja ei enää tarvita jäähdyttämään juomaa. Jäällä on tietysti myös esteettinen tehtävä, mutta jos ajatellaan energiamäärää, joka niiden jäädyttämiseen kuluu, on syytä pohtia, onko ulkonäöllä oikeasti niin suurta väliä.

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Karttunen kertoo, että brändin järjestäessä baarimestareille koulutuksia otetaan aina huomioon zero waste -ajattelu, vaikka asiakkaalla ei olisikaan vielä mahdollisuuksia sen käytännön toteuttamiseen. Motivaation herättämisen luulisi olevan helppoa, sillä cocktailbaarissa syntyvän biojätteen määrä voi olla jopa kymmeniä kiloja yhden illan aikana. Mojitoihin ja muihin hedelmäpohjaisiin juomasekoituksiin erikoistuneen baarin biojätevuori on moninkertainen. Koko vuorta tuskin voi hyödyntää siirappien keittelyyn, mutta jos edes osa nyt hukkaan heitettävistä raaka-aineista saadaan parempaan käyttöön, maailma on taas piirun verran parempi paikka!

Jos haluan tukea nollahävikkiperiaatetta, mihin baariin menen?

Saman kysymyksen heitin haastattelun lopuksi minäkin Mikaelille. Hän miettii hetken, mutta jakaa lopulta auliisti muutaman suosituksen. Jos liikut Helsingissä, ota kohteeksi Runar Yrjönkadulla, The Bull and the Firm Sörnäisten kurvissa tai Lilla e Punavuoren huudeilla. Samoilla kulmilla sijaisevan hotelli St. Georgen baari pyrkii sekin nollahävikkiin. Tampereella kannattaa etsiytyä salakapakkanakin tunnettuun Tiimaan ja Turun suunnalla oikea osoite on Bar 4 Kristiinankadulla. Muitakin hiilijalanjäljestään huolehtivia baareja varmasti löytyy, mutta näistä voi aloittaa.

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Mitä minä voin tehdä?

Kierrättäminen vaatii ylimääräistä vaivaa etenkin haja-asutusalueilla sekä kesämökeillä, sillä ainakaan meidän mökkipaikkakuntamme jätekeräyspisteet eivät ole vielä ajan tasalla. Lähimmässä pisteessä kerätään vain sekajätettä ja kyliltäkin puuttui ainakin viime vuonna vielä muovinkeräys. Täytyykin tarkistaa heti seuraavalla mökkireissulla, onko asiaan tullut muutosta sitten viime näkemän. Onneksi hävikkiä voi vähentää ilman viimeisen päälle viritettyä jätehuoltoakin – paitsi keittiössä, myös kotibaarikaapilla, kesän juhlissa ja mökkiterassilla.

baarimestarin vinkit nollahävikkiin

Käytä vain syötäviä koristeita, unohda kertakäyttölasit ja pillit, hyödynnä sitrusten kuoret kandeeramalla tai keittelemällä niistä hilloa ja siirappia. Osta mielumin pakkaamattomia tuotteita ja suosi kierrätettäviä PET-muovipulloja lasisten sijaan. Jos orgaanista jätettä jää, kompostoi se mahdollisuuksien mukaan. Tärkein hävikin ehkäisykeino on kuitenkin tämä: kerää ostoskoriisi vain sen verran, kun oikeasti syöt, juot ja kulutat. Vilkaise jääkaappiin, hedelmäkoriin, kuiva-ainelaatikkoon ja kellariin ennen kuin ostat sen kolmannen jauhopussin tai viidennen sinappituubin, äläkä päästä ruokaa pilaantumaan. Yhteinen maapallomme kiittää.

Ja nyt – sana on viimein vapaa. Miten sinä vähennät hävikkiä? Kaikki vinkit tulevat tarpeeseen, koskivat ne sitten kokkailua tai baarikaapin äärellä tapahtuvaa toimintaa. Kommenttiloota odottaa jo kuumeisesti keinojanne pelastaa maailma!

FoodiEX – ajatuksia ruoasta ja tulevaisuudesta

Joskus sitä sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kuten viime toukokuussa Food & Talk -seminaarissa, jossa haahuilin yksinäni. En tuntenut ketään, joten ujoudenpuuskassani istuin lounasviinilasilliseni kanssa keskelle tyhjää penkkiriviä ja selasin kännykkääni. Pian viereeni istui Laura, joka epäsuomalaiseen tapaan ryhtyi heti juttusille.

Selvisi, että uusi tuttavuuteni on mukana Turun yliopiston FoodiEX-hankkeessa, joka tutkii sitä, miten oudoista ja hankaliksi koetuista raaka-aineista tehdään tavallisille kuluttajille maistuvaa ruokaa. Projekti pohtii myös ruoan tulevaisuutta, etsii uusia vaihtoehtoja ja pyrkii kehittämään kekseliäitä tuotesuunnittelun tapoja, jotta jatkossa ruokaa voitaisiin tuottaa entistä kestävämmin ja kiertotalouden periaatteita noudattaen.

foodiex

Pitkän alustuksen päätteeksi Laura kertoi, että he etsivät syksyllä 2018 järjestettäviin työpajoihin vielä yhtä ennakkoluulotonta vaikuttajaa, ja kysyi kiinnostaisiko minua osallistua. Minä tietysti syöksyin suin päin kohti tuntematonta, vaikka en vielä täysin hahmottanutkaan mistä on kyse. FoodiEX-hankkeen alaotsikko – aktiivinen kuluttaja moniaistisen ruokaelämyksen kehittäjänä – sai kuitenkin mielikuvitukseni laukkaamaan sellaista kyytiä, että vastasin alustavasti kyllä.

Niinpä syyskuussa parikymmenpäinen tutkijoiden, ruokabloggaajien, elintarviketeollisuuden edustajien ja keittiömestareiden joukkio kokoontui naantalilaiseen opetuskeittiöön, kääri hihat ja ryhtyi hommiin. Tavoitteenamme oli vaatimattomasti kehittää kestävän kehityksen innovaatioita ja tulevaisuuden ruokaa. Syksyn aikana tapasimme kolme kertaa, joten tutuksi tulivat paitsi Rasekon opetuskeittiö, myös turkulaiset ravintolat.

Foodiex

Foodiex

Ensimmäinen työpaja keskittyi moniaistilliseen kokemiseen ja sen hyödyntämiseen tutkimusprosessissa. Kirjasimme vihkoihimme huomioita, ja yritimme luonnehtia miltä eteemme kannetut raaka-aineet maistuivat, tuoksuivat, tuntuivat ja kuulostivat. Oli hauskaa lähestyä tuttuja aineksia täysin eri näkökulmasta. Koskaan ennen en ole ajatellut, miltä nokkosten syöminen suussa tuntuu ja miltä rouskuva parsakaalinvarsi pureskellessa kuulostaa.

Testasimme kolmea eri raaka-aineryhmää: biojätteiksi miellettäviä kasvisten kuoria ja lehtiä, vähemmän hyödynnettyjä villivihanneksia ja viime aikoina kovasti tapetilla olleita hyönteisiä. Parsakaalinvartta ja kukkakaalin lehtiä olin järsinyt ennenkin, mutta porkkanan ja sipulin kuoria en ennen ollut suuhuni sellaisenaan laittanut. Villivihanneksista tuntemattomin suuruus allekirjoittaneelle oli maahumala, nokkosia ja mustaherukanlehtiä on tullut kokkailtua omassakin keittiössä. Jauhomatoja, kotisirkkoja ja kuhnurintoukkiakin olin maistanut useita kertoja aiemmin. Ei tässä ihan eilisen teeren tyttäriä olla.

Foodiex

Foodiex

foodiex

Syksyn mittaan työstimme yhdessä valittuja raaka-aineita. Kukkakaalista ja sen lehdistä kehiteltiin jäätelöä, sirkkajauhoja ujutettiin tattirisotolla täytettyihin ”karjalanpiirakoihin” ja jauhomadot pääsivät rapeuttamaan dukkahia. Mustaherukanlehdet jalostuivat uutteen ja herukanlehtipeston kautta marmeladiksi sekä mustaherukanlehtisokeriksi ja -suolaksi.

Foodiex

Foodiex

Foodiex

Foodiex

Pääsimmepä työn tuoksinnassa kokeilemaan myös ruuan 3D-tulostamista. Tuhansien eurojen arvoinen laite tulosti neniemme edessä kuvioita massasta, joka oli valmistettu keitetystä parsakaalinvarresta, suolasta, öljystä, agarista ja kudzusta. Ruuan tulostaminen tuntuu tänä päivänä lähinnä kuriositeelta, mutta voi hyvinkin olla arkea jo muutaman vuoden kuluttua.

Meitä vaikuttajia tituleerattiin projektin kuluessa edelläkävijöiksi ja suunnannäyttäjiksi. Esitimme valistuneen arviomme siitä, mitä kuluttaja tulevaisuudessa lautasilleen ja suuhunsa haluaa laittaa, ja ideoimme sitä, miten vaikeasti lähestyttävistä raaka-aineista onnistuttaisiin jalostamaan houkuttelevia ja herkullisia elintarvikkeita. Aika vastuullinen viitta kannettavaksi, mutta hyvin me taisimme tonttimme hoitaa yhdessä Hannan sopan Hannan, Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan, Terveelliset herkut -blogin Tiinan ja Kulinaari-blogin Kimmon kanssa.

Foodiex

Foodiex

Viimeisessä työpajassa tuotettiin myös lyhyt video siitä, mitä syksyn aikana oli aikaansaatu. Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, tsekkaa myös Kulinaari-blogin syvemmälle sukeltava seikkaperäinen selvitys siitä, mistä hankkeessa on kysymys. Kunhan Foodiex-hanke saadaan päätökseen ja tulokset julkisiksi, kuulette siitä varmasti.

Foodiex

Foodiex

Foodiex

Olivatpa hankkeen tutkimustulokset mitä tahansa, on selvää, että tulevaisuudessa elintarviketeollisuus tarvitsee uusia ideoita ja me kuluttajan helppokäyttöisiä raaka-aineita, jotka korvaavat nykyiset eläinperäiset proteiininlähteet. Myös syömistottumuksissamme ja käyttäytymisessämme on parantamisen varaa. Noloa kyllä, mutta minäkin olen jättänyt hyvin usein hyödyntämättä vihannesten täysin syömäkelpoiset kuoret tai lähiluonnosta löytyvän ravinnon. Sekaanista on onneksi kasvamassa kovaa vauhtia kasvispainotteinen syöjä, sillä lihaa tähän talouteen ostetaan enää vain muutaman kerran kuussa, jos silloinkaan. Eilen kokkasin tofua ensimmäistä kertaa koskaan. Kehitys kehittyy.

foodiex

Suuressa mittakaavassa minun askeleeni ovat kuitenkin mikroskooppisen pieniä. Tänään uutisoitiin, että jos tehomaatalous jatkaa kasvuaan, hyönteiset katoavat maapallolta muutamassa kymmenessä vuodessa. Maatalouden hyönteismyrkyt, synteettiset lannoitteet ja luonnonvaraisen kasvuston raivaaminen peltojen tieltä eivät jätä hyönteisille mitään mahdollisuuksia selviytyä. Niiden elintila supistuu jatkuvasti. Myös ilmastonmuutoksella ja maapallon lämpenemisellä on näppinsä pelissä. Jos ruokaketjun ytimessä tärkeää työtä tekevät hyönteiset häviävät, häviää lopulta myös ihminen.

Sillä, mitä (ja miten) me tulevaisuudessa syömme, on merkitystä.

Edit: Uutisointi hyönteisten katoamisesta osoittautui liioitteluksi ja väärin tulkituksi tutkimukseksi. Huh, sukupuutto ei siis uhkaakaan (vielä) kaikkia maailman hyönteisiä, ja ehkä ihmiskuntakin saa vielä elellä tällä pallolla hetken aikaa. Uutisen julkaiseminen Ylen kanavilla teki siitä minun silmissäni luotettavan, ja lähdekritiikki unohtui. Jatkossa täytyy petrata tälläkin saralla. Feikki uutinen ei silti poista tehomaatalouden vaikutuksia tai ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia luonnonkatastrofeja ja eliöstön tasapainon vakavaa heilahtelua. Meidän teoillamme on edelleen väliä.

Ensimmäinen, kuudes ja viimeinen kuva: Esko Keski-Oja, Vizualis