Mietitkö, mitä kirjoja kääriä pakettiin jouluna? Voit heittää hyvästit lahjastressille tällä sekunnilla, sillä tänäkin vuonna olen tehnyt työn puolestasi. Joulun kovimmat kirjapaketit tulevat tässä! Kaikki kirjat Lasten planeettaa lukuun ottamatta on pyydetty ja saatu arvostelukappaleina.

Neiti U, Rouva C ja Hanna G

Lukulistani kärkipäässä ovat syksyn aikana seikkailleet naiset, joiden esittelemiseen riittää sukunimen ensimmäinen kirjain. Siltalalla, Gummeruksella ja Hanna Gullichsenin No Tofu -kustantamolla on oltu huvittavan omaperäisiä ja vieläpä yhtäaikaa. Vaikka samaan hengenvetoon on pakko myöntää, että Siltala ja Eeva Turunen vetävät tässä kisailussa pisimmän korren.

Neiti U ei nimittäin ole yksin. Hänen seurassaan liikkuvat myös neidit K ja N. Mistä oikein on kyse? Se ei välttämättä selviä lukijalle koko kirjan aikana, mutta sekään ei haittaa. Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon pokannut Eeva Turusen Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa on ovelaa lyhytproosaa. Kirja koostuu seitsemästä lyhyemmästä kertomuksesta. Tai no, jokainen saa itse päättää, miksi tarinoita nimittää. Ne rikkovat perinteisen kaunokirjallisuuden rajoja ja koostuvat irrallisista lauseista, kuvitteellista valokuvien luettelosta, yksinäisen asukkaan kirjeestä isännöitsijälle, seikkaperäisista selostuksista ja teksteistä, joita on vaikea kategorisoida mihinkään muottiin. Erittäin virkistävää ja erilaista. Suosittelen, etenkin sellaiselle kirjojen suurkuluttajalle, joka haluaa hengähdystauon perinteisestä proosasta ja kaipaa välillä jotain muuta kuin seitsensataasivuisia aikalaisromaaneja.

Rouva C. on fiktiolla kuorrutettu kertomus Minna Canthista, ensimmäisestä suomalaisesta naisasianaisesta, kirjailijasta, yhteiskuntakriitikosta ja aikansa mielipidevaikuttajasta, jonka tekstit päätyivät ravistelemaan asenteita ja muuttamaan maailmaa. Minna Rytilahden taiteilema tarina alkaa päähenkilön astuessa seminaarin ovista sisään ja jatkuu, kunnes opettajattareksi opiskelevasta nuoresta naisesta tuleekin lehtorin vaimo, rouva C, joka jättää koulunsa kesken ja päätyy suurperheen äidiksi. Kirja päättyy siihen, mistä historiankirjoitus alkaa. Kieli on sujuvaa ja helppolukuista, ajankuvaukseen on helppo uppoutua.

Sitten on Hanna G. Nainen, jota on riepoteltu pitkin keskustelupalstoja, haukuttu, pilkattu ja kyseenalaistettu. Jodelissa tylytys jatkuu edelleen. Hanna G kokkaa on erilainen keittokirja. Ohjeet on höystetty raa’an rehellisillä ruokatarinoilla, siitä miten avokadopastan myötä julkisuuteen nousseesta Hanna Gullichsenista kasvoi kokki ja miksi hän lopulta opiskeli itselleen myös muodollisen pätevyyden. Kirja osui ja upposi myös nelikymppisen mieheni tajuntaan, joten sitä voi suositella kenelle tahansa ruuasta kiinnostuneelle. Resepteistä selviytyy kokemattomampikin kotikokkaaja. Kuten takakansitekstikin kehottaa: avaa punkkupullo, antaudu tarinalle ja kokkaa pirun hyvä pasta!

ps. Sisäpiiritietona kerrottakoon, että eräs Ellen T saa oman sarjakuvamuodossa kerrotun tarinansa ensi vuoden puolella. Jos suomalainen taiteilijuus kiinnostaa, laittakaahan vinkki korvan taa!

Metsäterapiaa ja muinaisten merien kansoja

WWF julkisti viikko sitten maanantaina vuoden luontokirjan. Arvonimi myönnettiin luontoa kunnioittavalle kirjalle jo 41. kerran, tänä vuonna valinnan teki vihreiden kansanedustaja Antero Vartia. Jukka Lyytisen kirjoittama ja Antti Reinin kuvittama Metsä – hyvää mieltä ja rentoa oloa luonnosta on kirja, jonka voisi hyvin löytyä samasta hyllystä selfhelp-opusten kanssa. Nimensä mukaisesti Metsä on hyvän mielen kirja. Se ei ole valokuvateos eikä kasvikartasto, vaan käteensopiva ja kompakti opas rauhoittavan metsän siimekseen. Kuljeskeluun ja aistihavainnointiin kannustavan tekstin lomassa on helppo omaksua myös sinne tänne ripoteltuja faktoja metsän hyvää tekevistä vaikutuksista. Hyvä lahja vaikka sisätiloihin linnoittautuneelle teinille tai metsässä liikkumista vieroksuvalle kaupunkilaiselle. Paketin väliin kannattaa piilottaa lahjakortti, jossa lupaudut metsäretkelle tai vaikka vain kävelylle keskuspuistoon.

Risto Isomäen Viiden meren kansa on vielä kesken, mutta sata sivua luettuani uskallan suositella sitäkin. Jos vuoden takainen Juha Hurmeen Finlandia-voittaja puudutti, suosittelen tarttumaan tähän opukseen. Tarina päättyy 1200-luvulle, mutta sitä ennen ehditään pyydystää hylkeitä muinaisella Länsimerellä ja paeta naapurikansoja Uralin vuoristossa. Lisää lukulistalle etenkin, jos olet kiinnostunut suomen kielen alkukodista ja siitä, miten kylmä pohjola on aikoinaan asutettu. Sivujakaan ei ole kuin 330.

Raha haisee vai haiseeko?

Olen lukenut Julia Thurénin Juliaihminen-blogia pitkään, enkä oikein vieläkään tiedä mitä ajatella. Tykkään, mutta jollain ristiriitaisella tavalla. Rahasta kirjoittaminen silloin, kun itse on etuoikeutetussa asemassa, on sekin ristiriitaista. Mutta. Olen silti sitä mieltä, että jokaisen (etenkin naisen), tulisi tietää rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta enemmän. Siksi Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa on suositeltavaa luettavaa ihan kaikille. Ja kun olet sen lukenut, ojenna se eteenpäin.

Erityisen hyvä lahja on parikymppiselle, joka vasta aloittelee työuraansa ja hassaa todennäköisesti rahansa turhuuksiin, kun ei muustakaan tiedä. Harmittelen nimittäin vieläkin sitä, ettei vuonna 1999, kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani, kukaan kannustanut minua ostamaan omaa asuntoa. Ei tullut pieneen mieleenkään, että sellainenkin vaihtoehto olisi ollut tarjolla. Asuntolainan sijaan kulutin rahani vaatekaupoissa, tehden harhaostoksia, joita en kehdannut palauttaa.

Digitaalinen Lasten planeetta

Hyllyssäni on useita Riikka Pulkkisen kirjoja, joten tiesin etukäteen pitäväni hänen tyylistään ja tavastaan kirjoittaa. En kuitenkaan muista, että koskaan olisin lukenut kirjaa, jossa eroa käsitellään näin riipaisevalla tavalla. Lasten planeetta nosti kylmät väreet käsivarsilleni ja piti otteessaan tarinan loppuun saakka. Samaistuin vahvasti, sillä samanlaisia pohdintoja minuudesta olen käynyt läpi molempien pitkien suhteitteni päättyessä. Hieno kirja, kertakaikkiaan.

Uskokaa tai älkää, mutta Pulkkisen Lasten planeetta on ensimmäinen sähkökirja, jonka olen koskaan lukenut. Olen kyllä aloittanut useita, mutta ne ovat jääneet syystä tai toisesta kesken. Tästä on suunta vain ylöspäin. En kaivannut rapisevia sivuja enkä kansimateriaalin tekstuuria sormieni alla. Kun kirja oli ladattu kännykkään, se kulki aina mukanani. Kuinka kätevää!

Koska nämä kaikki on kohta luettu, olisi mahtavaa, jos jakaisit omat kirjavinkkisi kommenttilootassa! Joululoma häämöttää jo kahden viikon päässä, ja lukupino kaipaa täydennystä. Kerro siis, mikä kirja on säväyttänyt sinua tämän vuoden aikana?