Kesäloma kotimaassa? Minne mennä ja mitä tehdä?

Aurinko porottaa ja asfaltti polttaa jalkojen alla. Jonnekin pitäisi päästä, pois kaupungista, viileämpiin ja vehreämpiin maisemiin. Ulkomaille ei vielä uskalla, eikä kaikkialle vielä kannatakaan matkustaa. Mutta onko kesäloma kotimaassa mistään kotoisin?

Minä väitän, että on. Taatusti ja todellakin. On jopa vaikeaa valita, mihin suuntaan raiteet vievät tai minne päin auton nokka käännetään, niin paljon on kiinnostavia vaihtoehtoja. Houkutteleeko Järvi-Suomi vai sykkiikö sydämesi ennemmin Kainuun korville tai Lapin yöttömälle yölle? Vai olisiko kaupunkiloma sittenkin parempi vaihtoehto?

kesäloma kotimaassa

Olemme olleet ahkeria matkaamaan Euroopassa, mutta viime vuosina, mökkeilyn valloittaessa sydänalaa katse on kääntynyt kotimaahan ja sen satoihin kiinnostaviin kohteisiin. Miksi lähteä kauemmas kalastelemaan, kun lähijärvissä uiskentelee uskomattomia vonkaleita?! Siksi päätin koota yhteen kaikki kotimaanmatkailusta kirjoittamani tarinat. Jos ei tästä löydy kohdetta halki Suomen kiitävälle roadtripille, ei sitten mistään!

Sukella Savoon!

Kesäloma kotimaassa alkaa idästä. Ensimmäisenä sukelletaan nimittäin Savonmualle, minun juurilleni. Äiti on kotoisin Kuopiosta ja itsekin olen asunut Leppävirralla jonkun kuukauden. Vauvana tosin, mutta sekin lasketaan. Muukin Savo on tullut tutuksi Savolaisen osakunnan tervahöyryristeilyillä ja mökkeilykesinä, jotka melkein poikkeuksetta ovat suuntautuneet Savoon: Juvalle, Rantasalmelle, Kangasniemelle ja viimeisimpänä tänne Pieksämäelle.

postilaatikolla

aitan ovella

Tänä kesänä tutustun toivottavasti enemmänkin Pieksämäkeen ja Varkauteen, mutta sitä ennen suosittelen muutamia muita kohteita. Jos olet ohikulkumatkalla, pysähdy yhdeksi tai miksei kahdeksikin yöksi aittamajoitukseen Häyrilän maatilalle. Idyllinen pihapiiri, omalta pellolta noukitut aamiaismansikat ja rantasauna puhdasvetisen Tuusjärven rannalla hurmaavat varmasti!

teahouse of wehmais

roadtrip ronttopuisto

roadtrip valamon luostari

Hyvin levänneenä voitkin sitten ajella ristiin rastiin lähiseutuja. Kiivetä Varkauden vesitorniin, kiertää kirpputoreja, ihmetellä ITE-taidetta ja käyskennellä Valamon luostarin pihamaalla. Kun nälkä yllättää, voit istahtaa juvalaisen teehuoneen puutarhaan nauttimaan paikallisia herkkuja ja siemailemaan kylmää tai kuumaa juomaa. Sen jälkeen kannattaa piipahtaa Rapion myllyllä hamstraamassa jauhoja ja Sappion luomutilalla moikkaamassa kyyttölehmiä laitumellaan.

sappion luomutila kyyttö

Peti ja puuro – aittamajoituksessa Häyrilän maatilalla
Roadtrip Etelä-Savossa – Kirpparilöytöjä, sorateitä ja ITE-taidetta
Sappion luomutila

Kiinnostaako Varsinais-Suomi?

Savolaisen vastakohta on turkulainen, vitsailtiin usein osakunnalla, etenkin sen jälkeen kun varsinaissuomalainen osakunta muutti samoihin tiloihin savolaisten kanssa. Jos Savo ei siis innosta, kiinnostut ehkä Turun seudusta!

torpan ovi

Käännä auton nokka kohti Kustavia ja kävele kaunista kylänraittia. Kurvaa sitten Kustavin Savipajalle munkkikahveille ja osta matkamuistoksi muki tai muuta aina tarpeellista keramiikkaa. Jatka retkeä vielä Heponiemeen ihailemaan tyrskyävää merta entisen luotsiaseman kallioilta.

turun seurahuone

kuori turku

kuori turku

kaskis

Yöksi voit palata kaupunkiin hotellin valkoisiin lakanoihin. Syö hyvin, käy drinkeillä kattoterassilla, haahuile jokirannassa tai istahda piknikille tuomiokirkon tuntumaan. Turku on ihana kesäkaupunki ja sen ravintolamaailma uskomattoman laadukas. Jos vielä aktiivista menojalkaa vipattaa, ota alle 10bikes-vuokraamon sähköpyörä tai osallistu heidän järjestämälleen saaristokierrokselle. Kävin viime syksynä testaamassa yhden reitin, 42 kilometria hujahti sähöpyörän selässä ihan huomaamatta. Siitä lisää vähän myöhemmin!

Kesävieras Kustavissa
Turku, sinä salarakkaani!
Tervemenoa Turkuun! – mainioita makuelämyksiä ja kielenvievää kasvisruokaa

Ihanaa Tampere, ihanaa!

Turkulaiset perinteisesti dissaavat Tamperetta ja toisin päin. Minä tykkään molemmista, joten suosittelen tsekkaamaan myös Tampereen tarjonnan! Minun kokemukseni ovat kaksi vuotta vanhoja, mutta ainakin Kajo on paikallisten ravintolaoppaitten mukaan edelleen käymisen arvoinen. Nautinpa minäkin siellä lasillisen kuplivaa kustannussopimukseni kunniaksi viime joulukuussa.

Rauhaniemen kansankylpylä

kajo tampere

Periscope Tampere

Tampereen kauppahalli

4 vuodenaikaa Tampere

Ruokaihminen keskittyy ruokakokemuksiin, kuten ihanaan kauppahalliin ja sen puoteihin, mutta Tampereelta löytyy toki paljon muutakin. Pispala, Särkänniemi, Rauhaniemen kansankylpylä, Rajaportin sauna, lukuisat taidemuseot, muumimuseosta nyt puhumattakaan. Jokaiseen makuun jotakin!

Ihanaa Tampere, ihanaa! – Kattoterasseja, skumppaa ja kansankylpylän kalliorantoja

Ookkonää Oulusta?

Minä en ole, mutta lapsuudessa, jolloin asuimme vielä Rovaniemellä, Oulu ja Hailuoto olivat aina kesälomamatkamme varrella. Hailuoto (ja etenkin siellä järjestettävä Bättre Folk -festari) kiinnostaa edelleen, mutta vielä en ole sinne ehtinyt aikuisiällä takaisin. Sen sijaan kävin kylässä kaupunkiin muuttaneen kaverini luona ja tutustuin samalla Oulun ravintolaelämään.

puistola lounas oulu

oulu ostroferia

oulu ostroferia

Jos ja kun käytte kesälomallanne Oulussa, on teidän istahdettava Ostroferian pöytään. Ravintola on oululainen taivas maan päällä. Lähellä tuotettua, alusta asti valmistettua järkyttävän hyvää ruokaa. Lisää hehkutusta ja muutaman hotellivinkin voit lukea alle linkkaamastani tarinasta. Muista käydä moikkaamassa myös merelle tähyilevää toripolliisia!

Hei Oulu, olet ihana paikka ja kaupunki!

Koe Kainuu!

Oulusta puksutellaankin raiteita pitkin sopivasti Kajaaniin, kulttuurikaupunkiin, jossa ennakkoluuloistani huolimatta olikin todella paljon nähtävää! Samalla vaivalla kannattaa pyörähtää muuallakin Kainuussa, kokea Oulunjärvellä paistatteva Ärjänsaaren paratiisi, Paltamon erämaahan rakennettu Jättiläisenmaa sekä Suomussalmen Soiva metsä.

arctic giant paltamo

suomussalmen soiva metsä

hepoköngäs

Julma-Ölkky

ärjänsaari

ärjänsaari

ärjänsaari

Luontomatkaaja tutustuu tietysti Hossan kansallispuiston Julmaan Ölkkyyn ja käy ihailemassa yhtä Suomen suurimmista putouksista, Hepoköngästä, jonka äärelle muuten pääsee esteettömästikin. Kohti etelää ajettaessa onkin hyvä köllötellä yö tai kaksi Haapala BnB:n moderneissa lautamökeissä, nauttia tuopillinen majatalon omaa olutta ja nautiskella oivallinen paikallisista tuotteista koottu aamiainen. Reippailijat hyödyntävät myös Vuokatin tarjoamat ulkoilureitit ja muut aktiviteetit.

vuokatti

haapala bnb

haapala bnb

Ja jos satut ajamaan kohti etelää itärajaa myötäillen, Pohjois-Karjalan kautta, tee koukkaus Juuan Porttilouhen kohdalla. Pyhälle paikalle on muutaman kilometrin kävelymatka, joka todellakin kannattaa tehdä!

Juuan porttilouhi

Kajaani – kulttuurikaupunki, jossa ei muka ole mitään nähtävää?
Mielettömien maisemien Arctic Giant – vieraana Jättiläisenmaassa
Oulujärven ihmeellinen Ärjänsaari
Häikäisevä Hepoköngäs ja pessimistien Puolanka
Hossan kansallispuiston Julma-Ölkky on nimensä veroinen
Suomussalmen maaginen Soiva metsä
Haapala BnB – majatalomajoitusta ja mainiota lähiruokaa Sotkamossa

Rovaniemi – uimaan porojen kanssa?

No nyt on raflaava otsikko, saatat ajatella. Joka vuosi Rovaniemen matkailuorganisaation somekanavilla saa kuitenkin ihmetellä poroja, jotka hakeutuvat viileään veteen aukealle paikalle pakoon paarmoja ja muita kiusanhenkiä. Sinne ne marssivat ihan pokkana, ihmisten sekaan, rantaleikkeihin. Mene katsomaan, jos et usko.

Cafe Hostel Koti mökkiterassi

Cafe Hostel Koti

Joessa uiminen on sellaisenaankin erilainen kokemus, joten vaikka poroja ei näkisikään samalla viltillä, on odotettavissa ikimuistoisia hetkiä. Kun nälkä yllättää, on keskustassa ravintoloita, mitä valita. Itse ihastuin Hostel Café Kodin mutkattomaan ruokaan ja varsinkin sen sisäpihan kattoterassiin! Yöpyminenkiin oli ihanaa (ja edullista), suosittelen lämpimästi.

ounasvaara

sky ounasvaara

Sky Kitchen & View Ounasvaaran huipulla on valitettavasti kiinni kesällä 2020, mutta onneksi huipun näköalat ovat saatavilla vuodenajasta riippumatta. Huipulle kannattaa siis kiivetä (tai ottaa taksi) muutenkin. Jos satut vaaran juurelle sopivaan aikaan, saatat saada kyydin huipulle tuolihissillä. Maisemat ovat huikeat, vaikka vaara ei korkeusennätyksiä tavoittelekaan.

Hostel Café Koti – räsymattoja, rottinkia ja ruokaelämyksiä
Sky Kitchen & View – huippuruokaa ja huimaavia näköaloja Ounasvaaralla – on kiinni tällä hetkellä, mutta huipun näköalat ovat aina saatavilla!

Salla – in the middle of nowhere

Kotimaan kohteiden esittelyä ei voi toteuttaa ilman sieluani soittelevaa Sallatunturia. Jos kaipaat omaa rauhaa, mielettömiä maisemia, hyvin hoidettuja vaellusreittejä ja lähellä olevaa luontoa, lähde Sallaan. Palvelut ovat hyvät kesäaikaankin ja patikointireitistö tulentekopaikkoineen ja kotineen laaja. Moni on käynyt Sallassa talvella, mutta mitäpä jos tänä vuonna lähtisitkin sinne loppukesästä, kun hyttyset ovat hävinneet ja ilma on helteen jälkeen raikasta hengittää. Syvä suositus, vaikka vedänkin nyt vähän kotiinpäin, olenhan juuriltani puoliksi sallalainen.

ruskaretki sallatunturiin

ruskaretki sallatunturiin

Hetehaltijan lumous

Hetehaltijan lumous

Hetehaltijan lumous

Metsäterapiaa ja patikkapolkuja: ruskaretki Sallatunturiin
Hetehaltijan lumous – valloittava vaellusreitti Sallatunturin ympäri

Ååååh, Ahvenanmaa!

Jätin tahallani hehkuvimman helmen viimeiseksi. Tämä on palkinto sinulle, joka jaksoit selailla kotimaankohteita tänne saakka. Vietin keväällä 2019 kolme päivää Ahvenanmaalla, eikä maailmani ollut sen jälkeen enää samanlainen. Kohtasin ihania ihmisiä, söin jumalaisia aterioita ja ajelin vuokra-autolla pittoreskejä pikkuteitä ja yövyin ehkä tämän valtakunnan kauneimmassa majatalossa.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Åland grönskar

Åland grönskar

Åland grönskar

Ahvenanmaa on niin lähellä ja niin toisesta maailmasta. Jos matkakuume ei ota laantuakseen, saattaisi Ahvenanmaa hyvinkin olla oikea lääke kyseiseen vaivaan. Ainakin minusta tuntui, kuin ulkomailla olisi!

Legendaarinen Smakbyn – ravintolasuositus Ahvenanmaalle
Åland grönskar – saariseikkailu keväisellä Ahvenanmaalla

Kvarnbo Gästhem – ainutlaatuinen aamiaismajoitus Ahvenanmaalla

Bonusraitoina Kymenlaakso ja Keski-Suomi

Jos mikään edellä esitellyistä kohteista ei kolahtanut, kurkkaa vielä alle linkkaamani tarinat Kotkan-Haminan seudulta ja Jyväskylästä. Ehkä rakastutkin tänä kesänä Kotkaan tai jätät sydämesi Jyväskylään, Hotelli Yöpuun huomaan?

korsupiknik

hotelli yöpuu

Kosken kuohuista korsupiknikille – Kotkan-Haminan seutu kutsuu seikkailuun!
Parasta Jyväskylässä: Hotelli Yöpuu ja Ravintola Pöllöwaari

Kesäloma kotimaassa voi olla ihan yhtä ihana kuin kaupunkiloma Euroopassa tai rantaloma Välimerellisissä maisemissa. Kun avaat silmät ja katsot ympärillesi, näet metsän puilta ja huomaat ainutlaatuisen luonnon tarjoamat mahdollisuudet. Se on paljon luvattu, mutta ei todellakaan mahdotonta. Nenä kohti kotimaisia elämyksiä ja menoksi!

ps. Vinkit Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle odottavat vielä kirjoittajaansa. Malttakaa siis hetkinen!

Oulujärven ihmeellinen Ärjänsaari

Yhteysvene näkyy pienenä pisteenä kaukana ulapalla. Kääriydyn tiukemmin untuvatakkiini, sillä tuuli on kylmä ja vettäkin tihuuttaa, vaikka on elokuun ensimmäinen viikko. Ärjänsaari kohoaa horisontissa, hiekkainen harju erottuu vaaleana viivana vihreän metsän ja sinisen Oulujärven välissä. Laiturille hytisee muutama muukin matkalainen. Venekyydin on luvattu kulkevan mantereen ja saaren välillä taukoamatta, mutta kun välimatka on pitkä, joutuvat Ärjänsaaren taidefestivaalivieraat väistämättä odottelemaan kyytiä hyvän tovin.

ärjänsaari

ärjänsaari

ärjänsaari

Paatti on pieni, mutta siinä on yllättävän tilavat sisätilat. Osa kyytiläisistä uhmaa keliä ja istuu ulkosalla tyrskyjen takoessa kalastusveneen keulaan. Aallokko on terävä, mutta ei kuulemma enää niin korkea kuin edellisenä päivänä. Ohitamme kajakin, joka häviää välillä aaltojen harjan taa. Tuuli on vastainen, melojalla on edessä on melkoinen urakka. Lännestä lähestyy höyrylaiva S/S Kouta, joka kulkee taidefestivaalin aikaan Kajaanin ja Ärjänsaaren väliä.

Oulujärven ihmeellinen Ärjänsaari

Yhteysaluksen kippari kertoo saaren historiasta. Ärjänsaari oli vuosikymmeniä ensin Kajaani-yhtiöiden ja myöhemmin UPM:n omistama alue. Kajaani-yhtiöt osti saaren itselleen sen runsaiden hiekkaesiintymien vuoksi. Kun hiekan ja soran tarve laajenevien tehtaiden rakennustarpeisiin tuli tyydytettyä, Ärjänsaari siirtyi yhtiön työntekijöiden virkistyskäyttöön.

ärjänsaari

ärjänsaari

Kesäparatiisiin rakennettiin yhteensä 16 Eino Pitkäsen suunnittelemaa lomamökkiä, kahvilarakennus sekä vierasmaja savusaunoineen yhtiön johdon edustuskäyttöön. Saaressa lomailtiin ja järjestettiin suuria kesäjuhlia. Perimätieto kertoo, että saarella on ollut myös keilarata sekä vesikelkalle rakennettu ura, jotka pitkin syöksyttiin vinhaa vauhtia korkealta hiekkatörmältä järveen vesi pärskyen. Virkistyskäyttö hiipui 1970-luvulla, mutta kaikki rakennukset ovat tiettävästi edelleen tallella. Myös se saaren keskivaiheille pystytetty punainen torppa, jossa järjestettiin lasten kesäleirejä vielä 1990-luvullakin.

ärjänsaari

ärjänsaari

ärjänsaari

Vähältä piti, ettei Ärjänsaari päätynyt yksityiseen omistukseen, sillä kun UPM päätti luopua saaren hallinnasta, kauppoja hierottiin pitkään ulkomaalaisen ostajan kanssa. Onneksi Valtio ymmärsi lopulta Ärjänsaaren arvon ja se siirtyi Metsähallituksen haltuun vuonna 2017. Saaren palveluja kehitetään retkeilijöitä varten ja osa mökeistäkin kunnostetaan käyttöön. Pastellinväriset, pikkuruiset yhden huoneen mökit ovat vuosien saatossa päässeet rapistumaan, mutta kun vähän silmiään siristää, voi kuvitella vanhan väriloiston ja sympaattisen mökkikylän keskellä korkeaa honkametsää.

ärjänsaari

ärjänsaari

Yksi lomatuvista on kunnostettu kesäkahvilaksi, jossa festareiden aikaan myydään muikkuja, munkkeja ja muita makeita suupaloja. Sivumpana, entisen kahvilarakennuksen kyljessä määkivät lampaat. Niistä huolehditaan talkoovoimin, saarella asuu kesän ajan joukko vapaaehtoisia lammaspaimenia.

Lähdemme kävelemään rannan hiekkatörmiä mukailevaa polkua pitkin. Jyrkät hiekkatörmät ovat elossa. Tuuli, sade ja Oulujärven aallot muokkaavat niitä, ja eroosio on kaventanut kulkuväylää merkittävästi. Vastaan kävelee muutamia seurueita, kaikki tervehtivät toisiaan. Taivaltaminen hiekkaista polkua pitkin tuo mieleen Kuopion Ritoniemen pitkät hiekkarannat, joissa vietin monet lapsuuteni kesät.

ärjänsaari

ärjänsaari

Ärjänsaaren vanhaan kesäsiirtolaan on viritelty valo- ja äänitaideteos, jonka tekoon festivaaliyleisö voi osallistua. Meitä käsketään kirjoittamaan paperilapuille totuuksia, joita taiteilija nauhoittaa valoteoksen taustalla pyörivälle ääniraidalle. Minun lappusessani lukee: elämän tarkoitus on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sitten meidät päästetään pimeään huoneeseen. Valospotti kiertää huoneen seiniä ja miesääni lukee ääneen totuuksia. Kokemus on vaikuttava.

Kierrämme saaren länsikärjen, jossa sauna lämpiää lupaavasti. Siellä löylytellään pian niiden onnekkaiden kanssa, jotka ovat voittaneet saunan lauteille lipun. Me jatkamme reippaasti matkaa, sillä tarkoituksena on ehtiä takaisin hiekkarannalle katsomaan päivän ainoaa teatteriesitystä. Matka hidastuu, kun keksin kurkata kännykästä, löytyykö Ärjänsaari geokätköjen kartalta. Kyllä löytyy, kätköjä on saarella kymmeniä!

ärjänsaari

ärjänsaari

Paluumatka saaren toiselta puolelta kestää lopulta niin kauan, että myöhästymme immersiivisen teatteriesityksen alusta. Koska ohjelmassa on ilmoitettu vain tapaamispaikka, emme voi lyöttäytyä porukkaan myöhemminkään. Harmittaa ja kiukuttaa, enkä osaa pitää pettymystä sisälläni, vaan tiuskin miehelleni, vaikka ei hän asialle tietenkään mitään voi. Onneksi Ärjänsaari itsessään on yhtä suurta luonnon muovaamaa taide-elämystä, eikä sen kokemiseen tarvita välttämättä sen suurempia performansseja.

Ennen kotisatamaan siirtymistä kävelemme telttakylän poikki kohti valoa. Sadepilvet ovat väistyneet ja aurinko kimmeltelee Oulujärven aalloilla. Mustankirjava hiekka muodostaa pieniä niemiä ja ranta näyttää jatkuvan loputtomiin. Dyynit eivät ehkä vedä vertoja Kalajoen hiekoille, mutta näkemisen arvoiset ne silti ehdottomasti ovat. Ärjänsaari on ihmeellinen ilmestys.

ärjänsaari

ärjänsaari

Nipistän itseäni, ja muistutan että olemme edelleen Suomessa. Näkymä on niin hypnoottinen, että unohdumme ajatuksiimme ja joudumme pinkomaan upottavaa hiekkarantaa pitkin laiturille, jonka päädystä paluukyyti on jo ehtinyt irrottaa köytensä. Hengästyneenä huohottaen hyppäämme veneeseen ja vilkutamme Ärjänsaareen yöksi jääville festivaalivieraille. Meitä odottaa muutaman tunnin ajomatka anoppilaan, mutta tiedän jo nyt, että palaamme vielä. Mökkiviikonloppu Ärjänsaaressa on vastustamaton ajatus!

Kainuun roadtripin kiemuroista voit lukea lisää näistä postauksista:
Huikea Hepoköngäs ja pessimistien Puolanka
Hossan Julma-Ölkky on nimensä veroinen
Suomussalmen soiva metsä
Haapala BnB Sotkamossa
Juuan Porttilouhi

Häikäisevä Hepoköngäs ja pessimistien Puolanka

Hengästyttävän Hossan vaelluspäivän, hyvin nukutun yön ja matkustajakodin mainion itsepalveluaamiaisen jälkeen kurvaamme kaupan pihaan. Seuraava yö vietettäisiin peti ja puuro -majoituksessa Puolangalla ja hieman epäilimme, ettei siltä suunnalta Kainuuta välttämättä kovin kummoista illallista löydy. Koriin päätyi niin possumunkkeja, hedelmiä, pähkinöitä, suklaata kuin grillimakkaraakin. Tarkoitus oli koukata Hepokönkään kautta, sijaitsihan siellä yksi Suomen näyttävimmistä vesiputouksista.

Hepoköngäs – vesiputous keskellä korpea

Ajomatkalla kohti Hepoköngästä Puolanka yllättää. Internet nimittäin osaa kertoa, että keskustasta löytyy Puolangan pessimistien grillikahvila, jota ylistetään sosiaalisessa mediassa kätketyksi kainuulaiseksi aarteeksi. Vesi herahtaa kielelle jo ennen luonnossa reippailua. Paikalliset grilliherkut on ehdottomasti testattava. Mutta sitä ennen on ohjelmassa Puolangan kuuluisin nähtävyys, Hepoköngäs.

hepoköngäs

Kuohuva hepoköngäs loksauttaa leukamme ammolleen. Hepoköngäs sijaitsee Heinijoessa kohdassa, jossa joki ylittää melkein pystysuoran kallion. Puolangan keskustasta putoukselle on matkaa noin 16 kilometriä 891-tietä pitkin. Vaikka Hepoköngäs maailman mittakaavassa onkin varmasti vain loriseva puropahanen, minun silmissäni se on taas yksi ainutlaatuinen esimerkki kotomaan ihmeellisestä luonnosta, jonka takia todellakin kannattaa matkustaa pidemmällekin.

hepoköngäs

hepoköngäs

Melkein 20 metriä korkean putouksen kautta on 1900-luvun alussa kulkenut tukkilaistenkin uittoreitti. Puupöllit ovat lentäneet vauhdilla putoksen alla olevaan lampeen ja siitä eteenpäin pitkin jokiuomaa, jota nyt asuttavat majavat ja kehystävät talttahampaiden joen päälle kaatamat vanhat puut. Upea Hepoköngäs ja sen alapuolelle laskeutuva reitti on esteetön, polulle on rakennettu tukevat rampit ja näköalatasanne. Puuvajaan ja puuceehenkin pääsee pyörätuolilla.

hepoköngäs

hepoköngäs

Istuessamme putouksen niskan päälle rakennetulla laavulla makkaranpaistossa pölähtää Hepoköngästä ihailemaan iso porukka teekkareita. Tupsulakit keikkuen he katselevat putouksen kohisevia kuohuja. Mies katselee heitä pitkään ja tunnistaa pian teekkareiden edustaman killan. Kun käy ilmi, että mieheni on opiskellut samaa alaa yli 20 vuotta sitten, lähtee pojilta hattu päästä. Vanha käpy pääsi pätemään nuorempien kesäretkellä.

Hepoköngäs on muutakin kuin pelkkä putous. Ennen kuin nälkä ajaa meidät nuotiopaikalle, kierrämme geologisen luontopolun, joka kulkee jokikanjonin reunoja pitkin. Majavaan emme harmiksemme törmää, mutta sen talttahampaiden uria näkyy joka toisessa rannan puussa ja pesärakennelmiakin on useita. Maisemat, polku ja sen infokyltit ovat mielenkiintoisia, kannattaa siis varata ylimääräinen puoli tuntia reitin kiertämiseen. Polku alkaa putoukselta ja päättyy parkkipaikalle ja sen voi kiertää molempiin suuntiin.

hepoköngäs

Kuvaamisen, kohisevien kuohujen ja välipalaksi nautitun makkarapaketillisen jälkeen olemme valmiit jatkamaan matkaa. Pessimistien Puolangan grillihampurilaiset odottavat jo!

Pessimistien Puolanka

On kuin mummolaan tulisi, sellaiseen mummolaan, jossa tuoksahtaa paistinrasva. Puolangan pessimistien Grillikahvilan palvelua mainostetaan piittaamattomaksi, mutta mukavaa ja mutkatontahan se on. Kalahampurilainen sisältää pari kalapuikkoa, vähän salaattia ja kastiketta. Muut listalla olevat burgerit on nimetty näppärästi, valotaululle on sommiteltu sulaan sopuun änkyrä ukko, hankala akka, meleko mahoton, perustylsä hampurilaisen ja sörsseli.

pessimistien puolanka

pessimistien puolanka

Grillikahvilan sisustus naurattaa, ihan kuin olisimme aikamatkalla 70-luvun suomalaisessa kodissa. Lueskelen Puolangan esitteitä, joista selviää että pessimismi on puolivirallinen, mutta hyvin nerokas, kieli poskessa tehty, yksityisen tahon masinoima mainoskampanja. Vanhassa kuvaputkitelevisiossa pyörii paikkakunnan mainosfilmi, joka sekin on toteutettu hurtilla huumorilla, kuinkas muutenkaan.

pessimistien puolanka

Kuolevastä pitäjästä ja pessimismistä on tehty kunnan voimamara. Grillikioskin kulmauksessa myydään pinssejä, kangaskasseja ja postikortteja, joihin on painettu pessimistisiä toteamuksia. “Valmistun työttömäksi.” “Mitäpä se hyvejää” “Unelmat peruttu.” “Miksi aina minä?” “Isona minusta tulee pessimisti.” Ympäri kioskia on julisteita, joissa kerrotaan Puolangalla vietettävän pessimismipäiviä joka vuosi 1.1.–31.12. Hihittelen itsekseni, kuiva huumori uppoaa minuun täysillä.

pessimistien puolanka

pessimistien puolanka

pessimistien puolanka

Kuikan tila – maatilamajoitusta ja lapiohommia

Paras on vielä edessä. Paljakan lähellä sijaitsevalla Kuikan tilalla saamme oman huoneen yläkerrasta. Saunomaan pääsemme isäntäparin omaan saunaan, joka on lämmitetty meitä varten. Pellavaiset laudeliinat ja kattoon kiinnitetty hämyinen tähtitaivas tekevät terää pitkän ja kylmänkolean päivän jälkeen, eikä enää yhtään harmita se, että rantasaunaa ei viileän kelin vuoksi lämmitetty. Siemailemme muutaman lasillisen Suomussalmelta ostettua punaviiniä ja luemme kirjaa, kunnes uni voittaa.

Suurin yllätys eteemme tupsahtaa vasta aamulla. Istumme isäntäparin aamiaispöydässä ja maistelemme pitkään haudutettua puuroa, pihan marjapensaiden sadosta keitettyä mehua ja muita paikallisia tuotteita. Kun isäntä on hävinnyt hirviporukan kuukausittaiseen kokoontumiseen, kakaisee emäntä kurkkuaan ja pohtii, uskaltaisiko hän kysyä meiltä vielä jotakin, kun vaikutamme kuulemma sellaisilta tekijäihmisiltä.

Vilkaisemme hämmentyneinä toisiamme ja toteamme vähän varuillamme, että kysyä aina saa. Kaksimieliset aivoni ehtivät sadasosasekunneissa kehitellä vaikka mitä skenaarioita, enkä todellakaan osaa arvata mitä tuleman pitää. “Tuota noin”, aloitti majatalon emäntä. “Kun me olemme isännän kanssa jo huonoja liikkumaan, voisinkohan pyytää teiltä vähän apua?“

Pidätämme hengistystämme, kun hän jatkaa: “Pihavalo kaatui viime talvena auratessa ja nyt sen tilalle pitäisi asentaa uusi. Sähkömies tulee paikalle, heti kun hänelle soitamme, mutta sitä ennen pitäisi kaivaa kuoppa, johon uuden pihavalon betonijalusta valetaan. Jos sovittaisiin vaikka niin, että maksaisittekin tämän yöpymisen työllänne? Minulla olisi tuolla pihalla lapio jo valmiina.”

Sinnehän me sitten marssimme, pihamaalle. Lapio odottaa vanhan valotolpan juurella, eikä aikaakaan kun mies käy kivisen maan kimppuun. Hiki ja hiekka lentää, kun hän riehuu lapion varressa ja kampeaa ladosta löytyneen rautakangen kanssa isoja kiviä kuopasta ylös. Kun kuoppa on kaivettu, käykin ilmi, että myös betoni pitäisi valaa. Hetken betonipussin ohjeita ihmeteltyämme tartumme tuumasta toimeen.

hepoköngäs

Kun taksvärkki on tehty, on emäntä niin kiitollinen, että hakee keittiöstä ison kylmäkassin ja täyttää sen pakastetulla hirvenlihalla ja kanttarelleillä. Me istumme anopin laina-autoon ja kaasutamme pois pihalta pyörällä päästämme. Näin voi käydä vain Kainuussa, Pessimistien Puolangalla.