Jokainen kesäkuukausina syntynyt tietää tunteen. Kaikki kaverit on landella, mummolassa tai kesäleirillä ja synttärikakun kynttilöiden puhallusta todistavat lähinnä äiti, isi, sisarukset, tädit, sedät ja isovanhemmat. Jos hyvin käy serkutkin saadaan pöydän ääreen. Näin aikuisena mietin, osasinko edes kaivata muuta? Saatoin hyvinkin olla täydellisen onnellinen ilman isoja kekkereitä.

Oli miten oli, olen päättänyt ottaa vahingon takaisin. Järjestän joka vuosi juhlat, vaikka pienetkin. Haasteita tosin riittää, kun viettää synttäreitä juhannuksen korvilla. Ystävät kohkaavat jussikuvioita ja poikaystäväkin unohtaa onnitella, mutta toisaalta koko Suomi nostaa lipun salkoon, koska minä täytän vuosia!

Kun täytin edellisen kerran pyöreitä, lastasin rakkaimmat ystäväni vanhaan hiekkajaalaan ja purjehdin kohti nousevaa aurinkoa Suomenlahden aalloilla. Niitä kemmakoita muistellaan vieläkin. Iso saavillinen kalasoppaa, maitotonkallinen terästettyä Louhisaaren juomaa, yhteislauluja, läpi yön lämmittävä nuotio hiekkarannalla, levottomia juttua, yöuintia ja aamupala paatin kannella. Brunssia kivuttiin nauttimaan Porvoon Linnamäen laelle, skumppa oli lämmintä, ilma seisoi ja nahka paloi. Olo oli kuin Kanarian seuramatkalla. Kuvista kiitos Jarnojii!

Tänä vuonna elvytin vuosien takaisen puistoskumppaperinteen ja kutsuin tärkeät tyypit Teurastamon nurmikolle kilistelemään. Viltillä oli ruuhkaa: raparperipiirakka, pellillinen rocky roadia, puolukkapyörylöitä, kirsikoita, poppareita, suklaa- ja suolakeksejä, mansikoita, brie-juustoa ja kolme kiloa karkkia. Paikallinen ruokala tarjosi ystävällisesti ämpärillisen jääpaloja, jotta raparperimehu ja muut juhlajuomat pysyivät sopivan viileinä. Ihania ystäviä, halauksia, herkkuja ja aurinko. Kaikki oli taas hetken tässä.

ps. Suloisen vaaleanpunainen rasia oli täynnä suussasulavia puolukkaisia gluteenittomia pikkuleipiä, syöjät olivat nopeita, kamera hidas. Jos Hanna luet tätä, heitä resepti kommenttilootaan!