Joulukalenteri – luukku 14: Lanttulaatikkokisan voittaja on…

Jos unohdetaan kalapöytä ja poronkäristys, ehdoton lempiruokani joulupöydässä on lanttulaatikko. Makeaksi hautunut, kullankeltainan lanttuloora on klassikkoasemastaan huolimatta jokseenkin aliarvostettu. Se on kuulemma vetelää mössöä, joka haisee pahalle, eikä maistu muiden jouluruokien rinnalla oikein miltään.

Pöh, sanon minä ja nakkelen niskojani. Nyt on kuulkaa käynyt niin, ettette ole koskaan päässeet maistamaan pitkään keitetyistä lantuista huolella haudutettua lanttulaatikkoa. Maussa on potkua, sillä suussa kisailevat muskottipähkinä, valkopippuri ja inkivääri. Rakenne on kiinteähkö ja suutuntuma silkkisen sileä.

luukku122

Syön lanttua ympäri vuoden. Raasteena, uunissa tai pannulla paahdettuna ja keittoon soseutettuna. Saatan rouskuttaa puolikkaan välipalaksi tai napsia öljyssä ja etikassa uinutta kuutioitua juurikasta epäterveellisten naksujen sijaan. Juuressipsejäkin tuosta keltaisesta kaunottaresta voi valmistaa.

Joka joulu yritän päihittää äitini lanttulaatikon maussa. Kertaakaan en ole vielä onnistunut. En tiedä mikä on hänen salaisuutensa, sillä ainekset ovat molemmilla samat, tai niin hän ainakin väittää. Äidin laatikko on sileää ja syvän oranssin keltaista. Minulla saattaa olla sattumia ja väri jää aina vaaleammaksi, vaikka kuinka temppuilisin.

2015-12-23_01-02-15

Tänä vuonna yritän taas kerran. Jos totta puhutaan, en minä edes halua voittaa, mutta on hauska kattaa laatikot rinnakkain ja vertailla makua ja koostumusta koko perheen voimin. Jonain jouluna minun lanttuloorani on saattanut nousta enemmistön suosikiksi, mutta henkinen voittaja on aina ollut äiti. Ja on sitä vastakin.

Mielelläni julkaisisin äidin lanttulaatikkoreseptin, mutta sellaista ei ole olemassa. On vain raaka-aineita, joita käytetään sen verran kuin miltä kunakin jouluna tuntuu oikealta. Paloiteltuja lanttuja keitetään, kunnes ne ovat tarpeeksi kypsiä. Mausteita ja siirappia lisätään, kunnes maku on oikea. Uunissa paistetaan niin kauan, että laatikot näyttävät siltä miltä pitää. Koeta siinä sitten kokata toisintoa. Jos haluatte kokeilla, lista aineksista tulee tässä:

Äidin paras lanttulaatikko

lanttua
keitinlientä
kananmunaa
siirappia
kermaa
korppujauhoja
muskottipähkinää
inkivääriä
valkopippuria
suolaa
voita

ainekset

Onnea matkaan!

Suuri protskuvertailu: Nyhtis vs. Härkis

Olen kaikkiruokainen. On minulla inhokkini, mutta kaikkea syön tai ainakin maistan. Suhteeni varsiselleriinkin on viimeisen vuoden aikana noussut uudelle tasolle, saatan jopa lisätä sitä ruokaan vapaaehtoisesti. Oliivien kanssa neuvottelut ovat vielä kesken, samoin on sahramin laita. Persiljaa ja tilliä käytän varoen, mutta korianteria olen oppinut rakastamaan! Se ei enää maistu suussani saippualta. Nakeista en välitä missään muodossa ja soijasuikaleet saavat ihoni nousemaan kananlihalle.

Prosessoitu kasvisruoka ei ole myöskään koskaan ollut minun kuppini teetä. Valitsen työpaikkaruokalasta ja ravintolan listalta usein kasvisruuan, mutta vain silloin, jos totean annoksen olevan tuoreista raaka-aineista tehty. Herne-maissi-paprika aiheuttaa vieläkin vilunväristyksiä, noin 15 vuotta sitten itä-pasilalaisessa kivijalkaravintolassa lounaaksi tarjoiltu ”kasvispasta” jätti ikuiset traumat.

nyhtispaketti

Kun markkinoille saapui ensimmäinen uudentyyppinen lihankorvike, Nyhtökaura, suhtauduin siihen aluksi kriittisesti. Mietin miksi kasvisruuan pitäisi maistua lihalle? Miksi sen rakenteenkin pitää muistuttaa lihaa? Ja miksi ihmeessä palkokasvit eivät kelpaa sellaisenaan, vaan niistä pitää valmistaa lihan kaltaista tuotetta?

Nyhtistä seurasi härkäpavuista valmistettu Härkis ja sen vanavedessä lipui marketteihin myös Mifu. Ennakkoasenteesta huolimatta halusin testata, miltä nämä proteiinipommit omassa suussani maistuvat. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin nyhtiksen kohdalla kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Jotkut marketit ilmoittivat nettisivuillaan, että paikalla kannattaa olla aamuseitsemältä, jos nyhtökauran makuun meinaa päästä. Ihan niin paljon trendituote ei kuitenkaan kiinnostanut.

ainekset

Kuukausi sitten poikkesin sattumalta Ullanlinnan Anton & Antoniin, jonka kylmätiskissä oli kymmeniä paketteja kaikkia kolmea makua. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Nyhtis pääsi pannulle jo samana iltana. Viikkoa myöhemmin jääkaappiimme oli ilmestynyt kilpailijan paketti, mies halusi testata myös Härkistä. Mifusta en ole vielä valmistanut mitään, enkä tiedä aionko valmistaakaan, sillä sen olemus on jokseenkin epäilyttävä. Kumimainen ja noh, valkoinen.

Hetken ruokablogeja selailtuani inspiroiduin Kameran ja kauhan nyhtökaurapilahvista. Tapani mukaan säädin reseptiä mieleni mukaan: käytin voita, korvasin basmatiriisit normipitkäjyväisellä, jätin oliivit pois, lisäsin inkiväärin määrää, heitin sekaan kourallisen thaibasilikaa ja tuunasin tuoreella punaisella chilillä. Nyhtökauran rakenne oli hyvinkin lihaisa, etenkin pannulla paistamisen jälkeen sitä oli vaikea erottaa nyhdetystä possusta. Jopa isäni, vannoutunut lihansyöjä, piti suutuntumasta ja ihmetteli miten kummassa tämä voi olla kasvisruokaa.

sipulia

Härkiksestä keiteltiin bolognesea. Reseptin mies ravisti hihasta, eikä enää muista sen yksityiskohtia, mutta tomaattia, chiliä, valkosipulia ja varsiselleriä siihen ainakin tuli. Härkis oli pehmeämpää kuin jauheliha. Ulkonäkö muistutti lihaa vain etäisesti ja suutuntuma oli enemmän mössöinen kuin lihaisan karkea.

härkisbolognese

Voiton tässä mittelössä vei selvällä rinnanmitalla Nyhtis. Se näytti, maistui, tuntui ja tuoksuikin paremmalta. Ravintoainesisällön mukaan siinä on myös rutkasti enemmän proteiinia kuin kilpailijassaan (Nyhtis 31g/100g vs. Härkis 17g/100g). Ainesosaluettelossa oli siinäkin eroja: Härkikseen oli piilotettu stabilointiaineiden E-koodeja, kun taas Nyhtis koostui pelkästään luonnollisista raaka-aineista. Vertailun vuoksi Mifussa on sakeuttamis- ja säilöntäaineita sekä protskua vain 14g sadassa grammassa, siis saman verran kuin raejuustossa. Go Nyhtis!

riisin kuullottaminen

Nyhtökaurapilahvi (4 kokeilunhaluiselle)

4 dl pitkäjyväistä riisiä
1 kevätsipulinippu tai pari normisipulia
2–3 valkosipulinkynttä
reilu pala tuoretta inkivääriä
2 laakerinlehteä
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl chilirouhetta
1 tuore chili

8 dl vettä
paketti nyhtökauraa (kaffirlime, seesaminsiemen & inkivääri -versiota)
voita
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
thaibasilikaa ja persiljaa
3 tomaattia
1 lime

Kuumenna oliiviöljy isohkossa kattilassa ja lisää silputut sipulit, valkosipulit, chili ja raastettu inkivääri. Kuullottele hetki ja lisää mausteet ja suolaa. Sekoita hyvin ja anna mausteiden kypsyä toinen hetkinen. Sekoittele sipulin ja mausteiden joukkoon riisi, kuullottele vielä minuutti tai kaksi. Kiehauta vesi ja lisää se kattilaan. Anna porista lempeällä lämmöllä kannen alla riisipaketin ohjeiden mukaan. Paista sillä aikaa nyhtökaura nopeasti voissa pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kypsyneen riisin joukkoon. Lisää vielä kuutioidut tomaatit, silputut yrtit ja kevätsipulin varret. Purista puolikkaan limen mehu ruuan sekaan. Tarjoile limelohkojen kanssa, silloin jokainen voi lisätä hapokkuutta halutessaan.

valmis nyhtisannos

Ja mitä niihin edellä mainittuihin kysymyksiin tulee, luulen tietäväni vastaukset. Kasvisruoka, joka muistuttaa lihaa, saattaa tutustuttaa runsaamman kasvissyönnin saloihin myös ennakkoluuloiset sekasyöjät. Varsinkin aloittelevan kasvissyöjän voi olla vaikeaa valmistaa tarpeeksi proteiinipitoista ruokaa ja tähän nämä tuotteet tuovat helpon ratkaisun. Monilla on myös papuihin ja muihin palkokasveihin ja niiden makuun ristiriitainen suhde. Nyhtis ja Härkis eivät maistu herneille ja härkäpavuille, vaan niille mausteille, joita ruokaa laittaessa kulloinkin käytetään. Silläkin uhalla, että teksti alkaa jo vaikuttaa maksetulta mainokselta (mitä se ei ole), kehotan kokeilemaan. Uusi suosikkisi saattaa olla tässä.

Kotiravintolan ensimmäinen kattaus

Kolme viikkoa sitten sain siskoltani puhelun. Hän halusi tietää, onnistuisiko minulta kolmen ruokalajin illallinen 12 hengelle. Myöntelin varovaisesti, olenhan pyörittänyt pienimuotoista ravintolaa kotonani ennenkin. Mutta että kaksitoista nälkäistä samaan aikaan? Ravintolapäivänä pöydässä on istunut enintään kahdeksan syömämiestä kerrallaan ja useimmissa kattauksissa heitä on ollut vain kuusi. Selviäisinkö tuplamäärästä ruokavieraita?

Muutaman minuutin asiaa makusteltuani vastasin kyllä. En tiennyt mitä tarjoaisin ja missä, mutta päätin yrittää. Jos en tähän pystyisi, olisi turha tehdä tulevaisuuden suunnitelmia kotiravintolan varaan.

aterian ainekset

Seuraavana päivänä menu oli jo paperilla ja budjetti laskettu. Sisko tykästyi menuehdotukseen ja hintakin saatiin sopivaksi. Alkuperäinen suunnitelma oli syödä ravintolassa, mutta koska juhlapäiväksi valikoitui sunnuntai, valinnanvaraa oli yllättävän niukalti. Uskalsin siis pyytää vähän vaivanpalkkaakin, olivathan vieraat varautuneet oikeaan ravintolaillalliseen, joka pitkällä kaavalla juomineen olisi maksanut vähintään 30–40 euroa.

Vielä piti ratkaista tilaongelma, sillä ruokapöydän ympärille mahtuu vain kahdeksan ja silloinkin ollaan kuin sillit suolassa. Parvekkeen pöytä toisi kaksi lisäpaikkaa ja hätätapauksessa viimeiset kaksi ruokailijaa voisi istuttaa sohvapöydän ääreen. Ekstratuolit voisi varmaan lainata taloyhtiön kerhohuoneesta. Sisko lupasi roudata lisäpöydän mukanaan, jos muuta ratkaisua ei keksitä.

Valitsin ruokalajit, joista osan voi valmistaa etukäteen. Alkuun appelsiininen porkkana-inkiväärikeitto, pääruuaksi nyhtökaurapilahvi ja jälkiruuaksi inkivääripannacotta. Tilanne oli otollinen, sillä laktoosivammaa lukuunottamatta koko seurue oli kaikkiruokainen.

nyhtökaurapilahvi

Nyhtökaurat eli nyhtikset hankin jo perjantaina päivällä, sillä niiden saatavuus on edelleen kiven alla. Pari viikkoa aiemmin piipahdin sattumalta Anton & Antonissa ja huomasin heidän hyllyssään kymmenkunta pakettia tuota harvinaista herkkua. Silloinkin oli perjantai ja ilmeisesti nyhtiksen toimituspäivä. Osuin oikeaan, sillä myös tänä perjantaina tiski oli täynnä. Astelin kassalle neljä pakettia sylissäni. Pienenä vinkkinä muuten: nyhtis on kyseisessä kaupassa melkein puolet halvempaa kuin isojen ketjujen marketeissa!

Keitto syntyi lauantaina, vain ranskankermainen loppusilaus jäi sunnuntaille. Resepti on keittiöni vakiokalustoa ja kopioitu käyttöön Eeva Kolun edesmenneestä Kauhaa ja rakkautta -blogista. Kanafondin korvasin luomukanaliemikuutiolla, inkivääriä lisäsin hieman reilummin ja koristeluun käytin thaibasilikaa, mutta muuten mentiin alkuperäisen ohjeen aineksilla. Ohjeen olen kirjannut myös tämän postauksen loppuun, niin kuin ruokavieraille lupasin.

(Jälkiruokakin oli lauantain ohjelmassa, mutta jäi lopulta seuraavaan aamuun, sillä karkasimme miehen kanssa iltapalapiknikille Mustikkamaan kallioille. Viikunoita, juustoja, maksapasteijaa, erilaisia hilloja ja punaviiniä lyhtyjen valossa – ahhh!)

inkivääripannacotta

Inkivääripannacotta on sekin yksi kestosuosikeistani, enkä enää muista mistä sen resepti on peräisin. Sellaisenaan se kuitenkin löytyy Tillin ja Pullan taannoisesta blogista, johon he sen kirjasivat käytyään luonani päivällisvieraina.

Kun ovikello viiden aikaan soi, pääruoka oli jo hyvässä vaiheessa, pannacotat hyytyneinä ja keitto kuumana kattilassa. Pöydän kattaminen jää tässä keittiössä yleensä viimeiseen tinkaan, mutta ilmeisesti alan vähitellen oppimaan virheistäni, sillä tällä kertaa katoin pöydän jo puolitoista tuntia ennen hoohetkeä. Ruokavieraat pääsivät kerrankin valmiiseen pöytään.

vieraat pöydässä

Jännittyneet perhoset lepattelivat ovikellon soidessa kiivain siiveniskuin. Kun kaikki vieraat olivat löytäneet paikkansa pöydästä, asettuivat siivekkäätkin. Seurue viihtyi rennosti keskenään ja minä sain touhuta keittiössä ilman häiriötekijöitä. Ruokalajit seurasivat toisiaan, lasit täyttyivät ja tyhjenivät tasaista tahtia. Kaikki oli ihmeellisen vaivatonta ja helppoa. Keittiö oli kaaoksesta kaukana ja kokki ilmeisen tyytyväinen työhönsä.

Kiitokset olivat vuolaita. Siivosin astiat tiskikoneeseen ja katoin itselleni kolmen ruokalajin illallisen. Saatoinpa lasin viiniäkin nauttia. Onnelliset hymyt, tyhjät lautaset ja täydet vatsat ovat parasta palautetta. Tällä kertaa suurin ja tärkein palkkio oli kuitenkin oivallus omasta osaamisesta. Vahvistus sille minkä tavallaan jo tiesinkin. Tähän minä kykenen ja tätä tahdon. Tästä kotiravintolasta kuulette vielä.

*****

Appelsiininen porkkana-inkiväärikeitto (12 hlölle alkukeitoksi)

1,5 kg porkkanaa
2 sipulia

6 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
3 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna tai pilkottuna
4 dl appelsiinimehua
1,2 l vettä
2 kanaliemikuutiota, myös kasvis passaa
3,5 tl curryjauhetta
2 prk ranskankermaa
mustapippuria
suolaa
koristeluun (thai)basilikaa

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Ota vähintään 4 litran kattila, kuumenna siinä voi ja kuullota sipulia, valkosipulia ja inkivääriä hetken verran. Lisää sitten porkkanat ja kuullottele pari minuuttia. Kaada kattilaan vesi ja mehu. Lisää lopuksi liemikuutiot ja curry. Kiehauta ja anna porista hiljalleen noin 45 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat riittävän pehmeitä soseutettaviksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Tähän asti keiton voi tehdä vaikka edellisenä päivänä.

Kuumenna keitto ennen tarjoilua ja hämmennä joukkoon purkillinen ranskankermaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Annostele keitto lautasille tai pieniin kulhoihin ja nosta nokare huoneenlämpöistä ranskankermaa pinnalle. Odota hetki, että kerma alkaa sulaa ja pyöräytä sitten lusikalla keittoon kauniit kermakaaret. Ripottele päälle silputtua (thai)basilikaa.

porkkanakeitto

ps. Nyhtökaurapilahvin reseptin kirjaan ylös myöhemmin tällä viikolla, kun testikeittiössä porisevat vertailun vuoksi sekä nyhtis että härkis.