Maaliskuun alkupuolella sain käsiini Leena Putkosen ja Mari Koistisen kirjoittaman kirjan Ruokamysteerit – viisaiden valintojen jäljillä. Olin törmännyt siihen jo aiemmin naisten samannimisessä blogissa, mutta vasta nyt oli aikaa syventyä opukseen.

Kuten nimikin kertoo, kyseessä ei ole mikään perinteinen keittokirja, vaikka ruokagenressä liikutaankin. Putkonen ja Koistinen perehtyvät ns. yleistä tietoa oleviin ruokaa koskeviin väittämiin, joilta kirjaa lukiessa putoaakin yllättäen pohja. Kahlattuani kaikki 288 sivua ymmärsin myös oman tietämättömyyteni. Moni kylmäksi faktaksi mieltämäni väite perustuikin tieteellisten tutkimusten sijaan hatariin kuulopuheisiin tai sitkeästi eläviin uskomuksiin.

Netti on nykyään pullollaan ravitsemusguruiksi ja hyvinvointieksperteiksi itseään kutsuvia tyyppejä. Oikeastaan kuka tahansa ruuasta ja terveydestä kiinnostunut tai treenaamiseen hurahtanut henkilö saattaa esiintyä asiantuntijana, jonka neuvot ja vinkit uppoavat otolliseen lukijakuntaan kuin veitsi voihin. Vakuuttavasti esitetyt mielipiteet muuttuvat totuudeksi, vaikka niiden taustalla on tutkimustiedon sijaan mahdollisesti vain yhden ainoan ihmisen kokemus ruokavaliosta, treeniohjelmasta tai laihdutuskuurista.

Leena Putkonen on terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti, Mari Koistinen taas kuluttajuuteen erikoistunut maatalous-metsätieteiden maisteri. Teoriatausta ja tutkimustieto on siis hallussa, näihin asiantuntijoihin uskaltaa luottaa.

Luin kirjaa parin viikon ajan työmatkoilla ratikassa, bussissa ja metrossa. Ainakin kerran ajoin pysäkkini ohi, kun olin uppoutunut syvälle mysteerien maailmaan. Oivalluksia syntyi kuin sieniä sateella, niinpä taittelin kolmasosan kirjan sivuista hiirenkorville. Jo ensimmäisten sivujen jälkeen tiesin haluavani kirjoittaa aiheesta myös blogiin, sillä en varmasti ole ainoa, joka harhailee ruokaviidakossa tietämättä mihin uskoa.

Anna vatsan pömpöttää

Viljoja vältellään muun muassa siitä syystä, että ne turvottavat vatsaa. Etenkin karppaajat levittävät viljattomuuden ilosanomaa: on ihanaa, kun vatsa pysyy litteänä eikä turpoa enää iltaa kohti. Mutta, mutta. Asia onkin niin, että vatsan KUULUU vähän pömpöttää iltasella. Silloin terveydelle tärkeillä suolistobakteereilla on riittävästi ravintoa. Esimerkiksi bifido- ja laktobasillien pilkkoessa ruoasta saatuja hyviä hiilihydraattiyhdisteitä, kuten fruktaaneja ja inuliinia, syntyy kaasua, joka sitten poistuu luonnollista tietä.

Näitä hiilihydraattiyhdisteitä saa viljojen lisäksi mm. sipulista ja valkosipulista, mutta minä syön mielummin täysjyväleipää kuin valtavia määriä sipulia. Jos alavatsa on aina litteääkin litteämpi, voi suoliston bakteerikannan tasapaino horjua ja johtaa vaikeisiinkin suolisto-ongelmiin. Toki rajansa kaikella, kipuja ei vatsan normaalin toiminnan pitäisi aiheuttaa.

Valitse jodioitu suola

Läheskään kaikkia erikoissuoloja ei ole jodioitu, ei myöskään minun maustekaappini merisuolaa. Tsekkaa siis suolahyllyn valikoima ja nappaa ostoskoriin se, joka sisältää jodia. Kilpirauhasen vajaatoiminta on ongelmana yleistynyt samoihin aikoihin kun erikoissuolat, kuten ruususuola tai himalajansuola, ilmestyivät markettien valikoimaan. Tutkimustuloksia ei Putkosen ja Koistisen mukaan yhteydestä vielä ole, mutta kyllähän tuo syy-seuraus-suhde vaikuttaa kovin loogiselta. Joka tapauksessa suomalaiset kärsivät jodin puutteesta, joten ainakin minä tavaan suolapakettien tekstejä jatkossa hiukan tarkemmin.

Aspartaami ei ole haitallista

Olen vältellyt tuotteita, joissa on aspartaamia koko aikuisikäni, enkä edes tiedä miksi. Todennäköisesti olen lukenut jostain jonkun ei niin tieteellisen terveyslehden artikkelin ja tulkinnut sen totuudeksi. Euroopan elintarvikevirasto EFSA on neljässä eri tutkimuksessa (viimeksi vuonna 2013) todennut aspartaamin ja sen hajoamisen seurauksena syntyvät aminohapot vaarattomaksi muille kuin tietyistä harvinaisista sairauksista kärsiville ihmisille.

Vaikka tutkimustulokset toitottavatkin tämän keinotekoisen makeutusaineen turvallisuutta, valitsen silti sokerilla makeutetun version, jos mahdollista. En kuitenkaan enää jätä syömättä tai heitä roskiin tuotetta, jonka tuoteluettelossa aspartaami komeilee.

Suosi kotimaisia superfoodeja

Chiansiemeniä, gojimarjoja ja mulperimarjoja pidetään ravintorikkaina ja terveyttä edistävinä superfoodeina. Sitä ne varmasti ovatkin, jos verrataan vaikka rasvaisiin eineksiin tai muuhun epäterveelliseen ruokaan. Suomalaisissa metsissä ja puutarhoissa kasvavat marjat ovat kuitenkin ravintoarvoiltaan parempia ja niissä on hyvää tekeviä vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Sen lisäksi mustikat, tyrnimarjat, puolukat, hillat ja vatut ovat taatusti puhtaampia kuin toiselta puolelta palloa roudatut superfoodit.

Suurin osa gojimarjoista tuodaan Kiinasta, joka on yksi maailman saastuneimmista valtioista. Kiinan pohjavesi on pahoin saastunutta ja vain 3 prosenttia pohjavesivarannoista luokitellaan puhtaaksi. Kun ilmanlaatukin on todella huono, puhtaan ruuan tuottaminen ei ole edes teoriassa mahdollista. Chiansiemenet ja mulperimarjat ovat minulle vieraita tuotteita, tästä lähtien jätän myös gojimarjat ostamatta. Onneksi pakastin on vieläkin pullollaan viime kesänä säilöttyä suomalaista superruokaa.

Kestävä pakkaus on ekologinen valinta

Kerran jos toisenkin olen harmitellut hedelmä- ja vihannestiskeillä muovirasioihin pakattuja kiivejä, mangoja ja tomaatteja. Olen valinnut aina irtona myydyt pakattujen sijaan. Koskaan ei mieleeni ole tullut, että etenkin pehmeäkuoristen lajikkeiden hävikki on huimaa, etenkin jos niitä ei ole erillispakattu. Toisin sanoen, hedelmät kolhiintuvat, eivätkä ole enää myyntikelpoisia, joten ne viskataan roskiin. Tämä biojätteisiin heitettävä hävikki kuormittaa maapalloa paljon enemmän kuin hyvin suunniteltu pakkaus, jossa herkät hedelmät säilyvät vahingoittumattomina.

Muovin käytön vähentäminen on tietysti tärkeää ja ekologisempien pakkausmateriaalien kehittäminen tulevaisuutta. Kaikkein ekologisin on kuitenkin se pakkaus, jonka sisältö käytetään kokonaisuudessaan. Kahden hengen taloudessa asuvana tervehdinkin ilolla tuotteita, joita ei ole pakattu suuriin perhepakkauksiin.

Olen pitänyt itseäni hyvinkin tiedostavana ruokaharrastajana. Ruokamysteerit räväytti kuitenkin silmäni auki ja antoi uusia näkökulmia ruuan tuotantoon ja omiin valintoihin. Työpaikkaruokalassa valitsen viisaammin, kauppareissulla tiirailen tuoteselosteita tarkemmin ja toisaalta toisiin raaka-aineisiin, kuten viljoihin, suhtaudun rennommin. Pienillä muutoksilla yritän tehdä maailmasta maistuvamman.

Jos olet kiinnostunut raaka-aineiden geenimanipuloinnista, palmuöljyn eettisyydestä, lähi- ja luomuruuan ekologisuudesta, ruokaketjuun piilotetusta pakkotyöstä, tuotantoeläinten elinoloista, lisäaineista tai ruuan vaikutuksesta maapallomme hyvinvointiin, Ruokamysteerit on kuin tehty sinulle. Vahva suositus.