Taste of Helsinki 2018 tulee, oletko valmis?

Yhteistyössä: Taste of Helsinki

Muistanette, kuinka haltioissani olin vuosi sitten, kun tyrkkäsin itseni takaovesta Taste of Helsinki -safarille, koko illan kestävälle ravintolakierrokselle, jossa maistellaan tulevan kesän ruokafestivaalin annoksia ja juomavalikoimaa. Myöhemmin sain kutsun myös varsinaiseen tapahtumaan, söin, join ja hengailin Kansalaistorin festarihumussa niin pitkään, että portteja alettiin jo sulkemaan. Päivän päätteeksi päädyin jatkoille, jossa päähäni iskettiin tiara ja käteeni järeä kokkiveitsi, jolla oli tarkoitus sapeloida samppanjapullo auki.

Onnistuin sapeloimaan samppanjan oikeaoppisesti ensiyrittämällä. Jotain muutakin onnistuin ilmeisesti tekemään oikein, sillä tänä vuonna minut valittiin Taste of Helsinki 2018 -ambassadoriksi eli ruokalähettilääksi yhdessä 12 muun ruokaintoilijan kanssa. Luvassa on siis lukuisia ruokahetkiä kaupungin parhaimpien keittiömestareiden ideoiden ja luomusten äärellä. Juomapuolenkin olen kuullut olevan kiitettävällä tasolla, ja luulenpa, että seurastakin saatan nauttia, olenhan omieni keskellä. Hurraa!

Taste of Helsinki 2018

Taste of Helsingin menu julkaistiin safarin ensimmäisenä päivänä. Saatuani paperin käteeni yritin silmäillä sen nopeasti läpi. Toivoton tehtävä, sillä lista on pitkä ja annoksia on paljon. Tapahtumaan osallistuu yhteensä yhdeksän ravintolaa ja jokainen niistä tarjoaa neljä erilaista annosta. Yhteensä maisteltavana on siis mielettömät 36 ruokalajia. Kaikkiruokaisena valinnan tekeminen on käytännössä mahdotonta, on siis maistettava kaikkea. Edessä on aikamoinen, mutta erittäin mieluisa urakka.

Garden by Olo

Onneksi toimittajille ja ruokavaikuttajille suunnatulla ravintolakierroksella päätökset on tehty keittiön puolella ja safariseurue saa nauttia valmiiksi valikoiduista makupareista. Ensimmäisenä istumme Garden by Olon, ravintola Olon katetulle sisäpihalle rakennetun pikkusiskon pöytään. Yllätykseksemme maisteluannokset onkin paritettu onnistuneesti Brooklyn Breweryn Bel Air Sour -hapanoluen kanssa!

Brooklyn Brewery

Brooklyn Brewery

Ensimmäisenä eteemme kannetaan Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä. Täydellinen täsmäannos minulle, sillä lautasella on lempiaineksiani, joista jokainen kutkuttelee kieltäni juuri oikealla tavalla. Makeahkon sitruksinen yuzu, pehmeäksi raakakypsynyt siika, ihanasti potkiva piparjuuri ja tumma riisi, joka on popcornin tavoin poksautettu rapeaksi elementiksi lautaselle. En saa sanaa suustani, mutta pidän annoksesta niin järkyttävän paljon, että sen ylittäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Piirrän muistiinpanoihini kolme plussaa. Rima on asetettu korkealle.

Garden by Olo siika

Garden by Olo kukkakaali

Seuraavassa annoksessa on yritystä. Se mukailee syyskuussa 2017 Garden by Olon bloggaajadinnerillä villinnyttä kukkakaaliruokaa, joka taatusti näkyi jokaisen illalliselle osallistuneen somekanavissa kyseisen illan aikana. Friteerattu kukkakaali ja pikkelöity merilevä misolla maustetussa voi-valkoviinikastikkeessa on hyvää, ja aiheuttaa pöytäseurassa ihastuneita huokauksia, jotka hyvin ymmärrän, mutta piirrän silti paperiini ”vain” kaksi plussaa. Siika sopii minun suuhuni paremmin.

Latva

Uudistunut Latva muutti nykyiselle paikalleen Kasarmintorin laidalle vuodenvaihteessa. Ahtaasta drinkkibaarista, jossa tarjoiltiin myös hyvää ruokaa on kehkeytynyt valoisa ravintola, jossa tarjoillaan myös hyviä drinkkejä. Siirrymme Olon puutarhasta Latvaan apostolinkyydillä ja ehdimme ihailemaan annosten valmistumista.

Latva purjoa ja perunaa

Latva

Latva siika

Ensin maistamme perunamerilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa. Koko komeuden pohjalle on aseteltu kolmea erilaisen perunalajiketta viipaloituina. Annos on hienovaraisine sävyineen yksi illan kauneimmista. Mauista tulee mieleen purjo-perunasosekeitto, joka hyvin valmistettuna on yksi omista soppasuosikeistani. Mielenkiintoista!

Latva siika

Latva

Benella-siikacevichessä on niin monta elementtiä, että tipahdan kärryiltä jossain puolen välin tienoilla. Vaikka parhaani teen, kärryt ovat jo menneet menojaan ja tärkeä informaatio jää saamatta. Silmät ja suu erottavat siian vierestä bataattikuutioita ja basilikanlehden. Siika ui leche de tigren eli tiikerinmaidon keskellä ja lautasella on ilmeisesti myös jonkinlaista chiliä. Ruokakriitikon uraa ei varmaan tämän jälkeen kannata havitella.

Latva siika ceviche

Laseihin kaadetaan kuohuvaa Ferrari Brutia, joka säestää oivallisesti molempia maisteluannoksia. Kynä piirtää paperille vain yhden plussan molempien annosten kohdalle. Tässä kisassa Garden by Olo seisoo toistaiseksi ykköspallilla.

Ragu

Ludviginkadulle on Latvasta lyhyt matka. Ravintola panee pöytään parastaan, sillä luvatun kahden annoksen sijaan meille tarjoillaankin kolme! Tai jos Ragun kuuluista leipäkori lasketaan, ruokalajeja on neljä. Äärimmäisen herkulliset emmentalmuffini, saaristolaisleipä, focaccia ja fenkolinsiemenflatbread katoavat neljän(!!!) erilaisen levitteen kera nopeasti parempiin suihin. Luksusta!

Ragu

Ragu leipävalikoima

Illan safarimenuun on merkitty vain viiriäinen ja metsämansikka, mutta niitä ennen nautitaankin hapanjuurivohvelia, jonka päälle on pinottu paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa ja savustettua kirjolohenmätiä. Voi hyvin olla, että Ragussa on jo aavisteltu, että vohvelissa on hittipotentiaalia, sillä niitä oli jo toukokuussa leivottu pakkaseen 2 500 kappaletta! Hitiksi se muodostuu ainakin tässä 12 hengen foodie-seurueessa: lähes poikkeuksetta jokainen yltyy ylistämään hapanjuurivohvelin nerokkuutta. Tämänkin jälkeen Ragu onnistuu nostamaan pisteitään mainitsemalla, että Taste of Helsingissä annoksen saa myös vegaanisena.

ragu maa-artisokka hapanjuurivohveli

Ragu viiriäinen

Paahdetut viiriäisenkoivet ovat saaneet kaverikseen rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia ja rakuuna-aiolia. Annos on kaunis kuin karamelli ja pikkuruiset koivet niin meheviä, että liha irtoaa luusta hieman hipaisemalla. Ihanaa, huokaan ääneen, ja piirrän papereiheni plussia.

Ragu metsämansikka

Ragu

Vatsaa kiristää jo, mutta onneksi jälkiruualle on aina tilaa jossain siellä aiemmin nautittujen suupalojen välissä. Metsämansikkajäätelö, mallasgranola, suolakaramelli ja suolaheinäkastike solahvat alas supernopeasti ja saavat minulta täydet kolme plusmerkkiä! Ja koska Ragussa selvästi ollaan hemmottelutuulella, saamme maistaa vielä talon omaa limoncelloa ja italialaista grappaa. Jos ei muuten, niin ihan vain flunssalääkkeeksi.

Wino

Ensimmäisen päivän ravintolakierros päättyy Raguun. Illan aikana olen saanut Taste of Helsingin kulissien takana hyörivältä Hannalta vihiä, että toiselle päivälle on ilmaantunut peruutuspaikka. Päätän olla ahkera, ja niinpä löydän itseni istumasta kalliolaisen Winon pöydästä seuraavana safaripäivänä. Hoidetaan tämä ruokalähettilään pesti nyt sitten niin perusteellisesti kuin vain voidaan.

Taste of Helsinki 2018

Wino Kallio

Wino Tartar

Winossa nautimme perinteisen tartarin, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanasipsiä. Kyytipojaksi kaadetaan alsassilaista Pinot Noiria, johon ihastun ensimmäisellä siemauksella. Tartar on erittäin hyvä, vaikkakin yllätyksetön, mutta viinin kanssa makupari on mitä mainioin. Annos on isohkon puoleinen, joten voi hyvin olla, että kesäkuussa lautasilla nähdään hieman pienempi versio.

Taste of Helsinki 2018 Wino

Wino

Wino Tartar

Nolla

Kaikenlainen maailmanparannus ja ituhippeily on lähellä ilmastonmuutoksesta ahdistunutta sydäntäni ja siksi olen erityisen innoissani, että nollahävikkiravintolaksi itsensä määrittelevä Nolla on mukana Taste of Helsingissä. Nolla edustaa kaikkea sitä, mitä itsekin haluan edistää tässä materialistisessa ja muoviin hukkuvassa maailmassa. Heidän tavoitteenaan on ravintola, josta ei tule yhtäkään grammaa jätettä. Kunnianhimoinen, mutta täysin pienellä työllä ja suunnitelmallisuudella saavutettavissa oleva tavoite.

Nolla

Nolla

Hanassa on leivänjämistä pantua olutta. Osterivinokkaat ostetaan Helsieneltä, jossa ne kasvatetaan käytetyissä kahvinpuruissa. Yhtään muoviin pakattua raaka-ainetta ei ravintolaan hankita. Mahdolliset ruuanjätteet kompostoidaan ravintolasalin vieressä sijaitsevassa kompostilaitteistossa, joka tuottaa multaa uusien raaka-aineiden kasvattamista varten. Kompostori kuljetetaan myös Taste of Helsinkiin, jossa se toivottavasti herättää ansaitsemaansa huomiota. Kaikki kalusteista lähtien on kierrätettyä, vaikka ei siltä todellakaan näytä. Lautasliinat on tehty muovipulloista ja juomalasit leikattu presidentinlinnasta käytöstä poistetuista puteleista. Huh huh, näistä kavereista tuli juuri nyt uusia idoleitani.

Nolla Rapea sienivohveli

Visiitti on muutenkin erilainen. Syömme ja juomme seisaaltamme, kuten kunnon kokkareilla kuuluukin. Leipäolutta laseissamme maistelemme rapeaa sienivohvelia höystettynä tryffelijuustolla ja sipulirelissillä. Ensimmäisellä puraisulla olen keskellä sienimetsää – maku on todella hieno ja intensiivinen. Jotkut kuiskivat annoksen olevan liian kotikutoinen, minusta se on loistava ja todennäköisesti yksi tämän päivän parhaista.

Nolla Rapea sienivohveli

Jälkiruokalautasella on jäätelöä, olutmäskiä, ankanrasvagranolaa ja puolukkagranitea. Tämä ei ole siis se annos, joka on tarjolla Taste of Helsingissä. Silloin makeanhimon voi tyydyttää raparperilläjäätelöllä, mansikkamarengilla, olutmäskillä ja karamellilla. Olutmäski on muuten peräisin juurikin tuosta leipäoluesta, jännittävää!

Nolla jälkiruoka

Ravintola Nollasta kuulette pian lisää, sillä kesäkuun ensimmäisellä viikolla istahdan kamerani kanssa pitkälle illalliselle sen ikkunapöytään. Varautukaa siis rautaisannokseen kiertotaloudesta, ruokahävikin minimoimisesta, ilmastoystävällisestä ruuasta ja kompostoinnin kiemuroista. Erinomaista ruokaakin on taatusti luvassa.

Chapter

Torikortteleihin viime vuoden puolella avattu Chapter hurmaa meidät heti ensimetreillä. Tarjottimelle on lastattu Stolin uuteen appelsiinivodkaan sekoitettuja drinkkejä. Kesäisiä ja raikkaita.

chapter

Stoli Appelsiini

Lautasella on ensin selleriä ja seljankukkaa, sitten turskaa ja vihreitä eli broccolinia ja varsikukkakaalia. Jopa tälläinen selleriin suhdettaan setvivä skeptikkokin ihastuu, joten kyseessä täytyy olla toimiva annos. Turska-annoskin on hyvä, tosin omassa mielessäni välkkyy vielä Garden by Olon siika, joka edelleen istuskelee omassa ylhäisyydessään ylimällä palkintopallilla.

Taste of Helsinki 2018 Chapter

Chapter Selleriä ja seljankukkaa

Chapter Turskaa ja vihreitä

Chapterin terassi on muuten todella viihtyisä. Jos tämän kesän kaupunkikeidas on vielä löytymättä, käykääpä kurkkaamassa Torikortteleiden sisäpihalle. Saatatte löytää itsellenne uuden olohuoneen, jossa palvelu on ykkösluokkaa!

Fabrik

Mieluinen urakka päättyy Tehtaankadulle, ravintola Fabrikiin. Kisaväsymys tahtoo jo painaa mieltä, mutta italialaisia risottopalloja eli arancinoja malttaa kyllä odottaa. Tryffelijuustolla maustetut palloset saapuvat eteemme kullankeltaisina. Flunssaisen makuaistit eivät varmasti saa irti kaikkia aromeja, mutta ympärilläni äännähdellään onnellisina. Ennustamme tästä(kin) hittiä tuleville ruokafestareille. Tuoreessa muistissa on vuosi 2016, jolloin jonotimme arancinoja Tocan myyntipisteellä. Niin tekivät monet muutkin, sillä annos oli koko festareiden suosituin.

Fabrik arancino

Kahden päivän aikana olen päässyt maistamaan 13 annosta. Se tarkoittaa sitä, että 26 on vielä maistamatta. Helsinkiläisen osaamisen jo tunnen, joten eniten odotan entisen asuinkaupunkini rovaniemeläisen Skyn lappilaisia annoksia sekä legendaarisen tukholmalaisen, Esperanton tulkintaa ruokafestarista. Puhumattakaan samppanjabaarista tai alueella kiertävästä Vanhan Porvoon jäätelötehtaan myyntikärrystä. Olisipa jo kesäkuu ja Taste of Helsinki 2018!

Kaikkiin Taste of Helsinki 2018 -tapahtumaan osallistuviin ravintoloihin voit tutustua Taste of Helsingin nettisivuilla, josta löydät myös kaikki 36 annosta hintoineen sekä linkin lippukauppaan. Taste of Helsinki 2018 järjestetään Töölönlahdella 14.–17.6., merkkaa päivät kalenteriin saman tien, jos ne eivät siellä vielä ole. Lippu on muuten erinomainen ylioppilas- tai valmistujaislahja, ja se ilahduttaa varmasti kaikenikäisiä synttärisankareita ja sankarittariakin!

Lue myös muiden Taste of Helsinki -ambassadorien kokemukset ja vinkit tapahtumaan:
Vaimomatskuu: TASTE OF HELSINKI 2018 – RAVINTOLAKIERROS
Beach House Kitchen: TASTE OF HELSINKI 2018 ABC
Lumo Lifestyle: Esikatsaus kolmeen Taste of Helsinki 2018 -ravintolaan
Kulinaari: Taste of Helsingin menut julkistettiin

Täysien vatsojen viikonloppu – Perhon blinit, Kaartin brunssi ja intialainen cityrusakko

Hipaton helmikuu on päättynyt. Heti perjantaina panin ranttaliksi ja join saunan jälkeen puolikkaan siiderin. Mies kumosi vatsaansa pienen oluen sijaan suuren ja myhäili tyytyväisenä. Kiloja oli ehtinyt pudota molemmilta useampi. Niistä pari saattoi löytää tiensä takaisin vyötärölle maaliskuun ensimmäisinä päivinä. Sattui nimittäin niin, että viikonlopulle osui syöminki jos toinenkin. Vatsat vetivät ja napa naukui. Sukelletaanpa seuraavaksi yksityiskohtaisempaan selostukseen.

Ravintolakoulu Perhon blinit

Itsensä (osittain) työllistävä voi järjestää työpäivänsä juuri niin kuin itse haluaa. Kukkua kirjoittaen aamukolmeen tai nousta ennen aurinkoa. Nukkua päiväunet tai sännätä lenkille kevätaurinkoon kesken työpäivän. Tai sitten voi lähteä muiden vapaaherrattarien kanssa pitkälle lounaalle. Vastikään äitiytyneitä ystäviäni ei kai voi vapaaherrattariksi kutsua, mutta syömäseuraa heistä on silti helppo saada. Muutamia kuukausia vanhat vauvat köllöttävät kärryissään ja me kolme nälkäistä tutkailemme kiinteän ruuan valikoimaa. Tai no, ei sitä tarvitse kovin pitkään katsella, olemme tulleet syömään blinejä.

Perhon blinit

Keskellä perjantaipäivää Ravintola Perhossa on ruokailemassa vain muutama seurue. Meille kerrotaan, että opetusravintolan vuoro on juuri vaihtumassa ja siksi saattaa kestää hiukkasen kauemmin kuin normaalisti. Onneksi ei ole kiire mihinkään. Lopulta nuori tarjoilija tulee kysymään mitä ajattelimme syödä. Hän on vielä vähän pihalla ruokalistasta ja palveluasenteessakin taitaa olla kehittämisen varaa, mutta me hymyilemme kannustavasti ja tilaamme kolme kertaa blinipaletin sekä lasit valkoviiniä.

Perhon blinit

Blini nostetaan lautaselle suoraan valurautapannulta. Se on ihanan rasvainen ja rapsahtavan rapea – toiseksi taitavat jäädä niin Kappelin kuin Lasipalatsinkin tarjoomukset. Täytteitä on enemmän kuin riittävästi ja blinejä kannetaan pöytään sitä mukaa kuin edelliset katoavat nälkäisiin suihin. Porotahna ja sienisalaatti saisivat olla raikkaampia ja suolakurkku silppuamaton, mutta muuten täyden kympin suoritus ja hinta-laatusuhde.

Perhon blinit

Meihin uppoaa yhteensä kymmenen voita tihkuvaa lättyä ja silti tekisi mieli lisää. Kymmenestä blinistä ja kolmesta 12 cl:n viinilasillisesta lasku on pari euroa alle satasen. Kahvit kannetaan likaisten lautasten ja kippojen väliin, mutta se annettakoon aloittelijoille anteeksi. Kiitettävän arvosanan sen sijaan saa kolmen kuukauden vanha kummityttöni, joka nukkuu sujuvasti ruokailun ajan.

Perhon blinit

Seuraavan kerran vatsa ilmoittaa mielihaluistaan lauantaina puolen päivän jälkeen, juuri sopivasti Kaartin brunssin aikaan!

Ravintola Kaartin brunssi

Kummityttöni äiti on järjestänyt viikonlopulle enemmänkin ohjelmaa. Lauantaina skoolaamme pyöreille vuosille Ravintola Kaartin historiallisessa ruokasalissa, Taivallahden kasarmialueella. Entisessä sotilashenkilökunnan funkkisruokalassa on tilaa hengittää. Seinällä komeilee 1930-luvulla maalattu suuri maailmankartta, jonka Googlen tietojen mukaan on rakennuksenkin piirtäneen arkkitehti Martta Martikaisen suunnittelema. Suomineidolla on kartassa vielä kaksi käsivartta ja Karjalaakaan ole luovutettu.

Kaartin brunssi

Kaartin brunssi

Lämmin palvelu ja konstailematon ruoka tuntuvat olevan Ravintola Kaartin valtteja. Juhlapöytää käydään kurkkaamassa useampia kertoja ja varmistetaan, että kaikki on hyvin. Lauantaisin ja sunnuntaisin 10:30–15 tarjoiltava brunssi kustantaa vain 23 euroa ja rahalle todella saa vastinetta. Buffet-pöytään on katettu sen seitsemää sorttia salaattia, ilmakuivattuja leikkeleitä, graavilohta, maalaisleipää, karjalanpiirakoita ja pikkelöityjä kasviksia – kaikkea mitä ihminen elääkseen tarvitsee.

Kaartin brunssi

Kaartin brunssi

Kaartin brunssi

Lämpölamppujen alla tirisevät ylikypsä härkä, linssipaistos sekä saksalaistyyppiset makkarat. Dijonsinapilla maustettu muusi on harmillisesti päässyt jäähtymään, mutta friteeratut lohimurekepalat ja lisukkeena tarjoiltu hapankerma kallistavat vaa’an reilusti positiivisen puolelle. Myös vispipuuro ansaitsee kunniamaininnan. Ainoa pienoinen pettymys on jälkiruokapöytä. Hedelmien, pannacotan ja omenapiirakan oheen jään kaipaamaan tuhtia ja syntistä suklaakakkua tai vaikka tymäkkää tummasuklaamoussea. Onneksi juustot pelastavat tilanteen.

Kaartin brunssi

Kaartin brunssi

Ja kuten arvata saattaa, kummityttö käyttäytyi tälläkin kertaa hyvätapaisesti ja nukkui koko brunssin ajan. Kummitätiinsä tullut, tottakai.

Intialaista rusakkoa käpyläläisellä lautasella

Jokunen vuosi sitten luin uutisen, jossa kerrottiin kaupungin puistoissa vilistävän niin paljon kaneja, että niiden kantaa ryhdyttävä on harventamaan metsästämällä. Sittemmin citykanien määrä romahti rajusti niiden parissa levinneen tautiepidemian seurauksena. Nyt kanta on alkanut vähitellen elpyä, ja puistoissa ja siirtolapuutarhoissa pomppii paitsi kaneja myös rusakoita. Kaikkien edellä mainittujen luontokappaleiden metsästäminen vaatii kuitenkin metsästyskortin lisäksi erityisluvan ja on sallittua vain tietyillä alueilla. Kun meiltä kysyttiin tahtoisimmeko maistaa kaupungin mailta kaadettua jänöä, ei meitä kahta kertaa tarvinnut käskeä. Harvinaisen herkun edessä ei sovi kieltäytä. Ei, vaikka vatsat olisivat ääriään myöten täynnä Ravintola Kaartin brunssin antimia.

samosa

keittiö

viinilasi

Tuliaisbarberan meille valitsi Töölöntorin Alkon palvelutiskin osaava henkilökunta. Asiantunteva myyjä kääräisi pullon mustaan silkkipaperiin ja liimasi päälle Töölön myymälän nimikkotarran. Myymäläkonsepti teki meihin muutenkin vaikutuksen, enpä olisi koskaan uskonut ihailevani sääntö-Suomessa sijaitsevan alkoholiliikkeen interiööriä tai käyttäväni sen sisustuksesta laatusanaa kotoisa. Kerta se on näköjään ensimmäinenkin.

keittiö

cityrusakko

Saapuessamme idylliseen Puu-Käpylään oli pari päivää aiemmin autuaammille porkkanapenkeille siirtynyt pupu hautunut jo useita tunteja intialaisessa maustekastikkeessa. Tasoittelemme iltapäivän aiheuttamaa ähkyä kuplajuomalla ja perunatäytteisillä samosa-piirakoilla. Tuli loimottaa pönttöuunissa ja kehräävä kissavanhus pötköttelee punaisella samettisohvalla. Ajan- ja paikataju hämärtyy.

juustot

barbera

punainen keittiö

Toinenkin pullo tyhjentyy takkatulen lämmössä ennen kuin istumme ruokapöydän ääreen ja käymme saaliin kimppuun. Jänöjussin seuraksi lusikoidaan riisiä ja raparperichutneyta. Yhdestä rusakosta riittää hyvin neljälle ja evästä jää vielä seuraavallekin päivälle. Juomapuoli pelaa edelleen vähän liiankin hyvin. Skumppapullon jälkeen avataan punainen viini, välidrinkit sekoitetaan Kap Verdeltä tuliaisiksi tuodusta groguesta ja juustojen kanssa kannetaan pöytään portviiniä. Oluttakin tarjotaan ja jugurttijälkiruoka saa rinnalleen gambialaista mbor mbor -teetä. Kolmen jälkeen istumme taksin takapenkillä pää pyörryksissä ja vatsat pinkeinä. Näin myöhään olen valvonut viimeksi vuosi sitten.

drinkit

cityrusakko lautasella

ruusujugurtti

paahdetut mantelit

Vaikka viikonloppuna porsasteltiinkin antaumuksella, hipattoman helmikuun terveellisempi arkiruokavalio on tainnut sittenkin tulla jäädäkseen. Aamulla rahkaa, pähkinöitä ja marjoja, välipalaksi vihanneksia ja keitetty kananmuna, lounaaksi monipuolisesti kasviksia ja nyrkillinen proteiinia. Illalla voileipäpinon sijaan kuppi teetä, yksi leipä, pari porkkanaa ja pala parsakaalia. Juustoakaan en osaa enää kaivata. Paitsi viikonloppuisin.

Legendaarinen Latukahvila – huopatossuissa sinne ja takaisin

Minulla oli selvä suunnitelma. Herään kello 7 ja siirryn peittoineni sängystä sohvalle seuraamaan koko kansan kultapojan varmaa voittoa. Sen jälkeen singahdan Vegemessuille ja sieltä sitten ruokakuvauksiin yhteistyökumppanin tiloihin. Illaksi olin kutsunut siskot kylään, sillä pakastin oli aikomus tyhjentää muutamasta litrasta jäätelöä. Tulossa oli hyvä päivä.

suomenlinna

Kävikin niin, että pötköttelin peiton alla puoli kymmeneen, tihrustin unisin silmin facebookin ilmoituksia ja siinä silmänräpäyksessä tajusin, että olin nukkunut kultamitalijahdin ohi. Ulkona paistoi aurinko ja keli oli kylmä kuin talvimorsian. Vesipannu vihelsi ja kananmunat kolisivat kypsyessään kattilan pohjaa vasten. Uppouduin puoli vuotta vanhaan Hesariin ja kuuntelin puolella korvalla Iivo Niskasen haastattelua.

jäällä

Kuvaussessio oli peruttu edellisenä päivänä, joten pukeudumme kerroksiin, painamme karvalakit päähän ja lähdemme ulos aurinkoon. Viisitoista pakkasastetta nipistelee nenää ja pohjatuuli puhaltaa posket punaisiksi. Huopatossut narisevat jäälle sataneen lumikerroksen päällä. Valo on häikäisevän kirkas. Kävelemme jäälle hiihdetyn ladun laitaa, hiihtäjät lykkivät ohitsemme perinteisellä tyylillä. Joku luistelee kaukana merellä, lumeen on painunut lumikon polku.

karvalakki

Aurinko lämmittää ja saarien suojassa tulee hiki. Vaihdan karvahatun pipoon ja kuoriudun kaulaliinasta. Mies pyöritteli päätään pynttäymiselleni jo kotona. Minä viisastelin, kuinka etelässä kylmyys on erilaista kuin lapissa. Samoilla vermeillä ei millään pärjää. Mies oli oikeassa, taas kerran.

Yhtäkkiä ympärillä kohoaviin saariin on kävelymatka. Valkeus levittäytyy horisonttiin saakka. Suomenlinnan edustalla välkehtii vapaa meri, lautta halkoo hyistä vettä. Meidän suuntanamme on Vartiosaari. Jää paukkuu ja natisee, pieniä railoja on syntynyt sinne tänne. Keskellä lahtea on neljän pilkkijän seurue. Heti he eivät ole luovuttamassa, sillä seurana näyttävät olevan retkituolien lisäksi iso kasa eväitä ja termospullo.

kruunuvuorenselkä

Käveleminen lumitöppyrässä on raskasta. Numeroa liian suuret huopatossut heiluvat jalassa, vaikka olen ujuttanut merinosukkien päälle anoppiehdokkaan kutomat paksut villasukat. Lumeen painunut kulkuväylä on muhkurainen, pari viikkoa aiemmin sohjoon painuneet askeleet koettavat kampittaa varomattoman kulkijan. Laajasalon kanavassa virtaa vielä vesi, kierrämme sen siltaa pitkin ja palaamme jäälle Vartiosaaren edustalla.

latukahvila häämöttää

Jäällä alkaa olla ruuhkaa. Vastaan tulee lumessa peuhaavia koiria, pulkassa jälkikasvuaan vetäviä vanhempia, lastenvaunuja ja läskipyöriä. Vartiosaaren eteläpuolella kulkee lumesta puhdistettu luistinrata. Kauempana, Laajasalon uimarannan edustalla häämöttää legendaarinen Helsingin Latukahvila vuosimallia 2018.

latukahvila jonot

Jonossa on parikymmentä reippailijaa ennen meitä. Makkarat paistuvat avogrillissä, telttasaunasta nousee savu. Avantoon hipsitään räsymattoa pitkin. Lapsia viihdyttää napakelkka ja pilkkiminenkin onnistuu, reiät on kairattu valmiiksi. Mölkkykin on lainattavissa. Antti Tuomola, yksi ravintolapäivän alkuperäisistä ideanikkareista, häärii tiskin takana. Muurinpohjaletut maksavat 5 euroa, Lohikeitto 10. Myynnissä on myös makkaraa, vadelmamunkkeja ja kuumia juomia. Ruuat valmistetaan puolijoukkueteltassa, jonne voi piipahtaa lämmittelemään, vaikkei henkilökuntaan kuulukaan.

latukahvilassa

Lättyä joutuu odottelemaan kymmenisen minuuttia, mutta supersuuri mansikalla ja kermavaahdolla maustettu räiskäle on joka minuutin arvoinen. Istumme teltan taakse tuulensuojaan ja kaivamme repusta termospullollisen kaakaota. Mukaan on pakattu myös yhden tähden jalojuoman jämät, sillä pienet plöröt ovat pakkasessa paikallaan.

lumikon jäljet

Kotimatkalla oikaisemme Laajasalon halki ja laskeudumme jäälle vanhan öljysäiliön kupeesta. Jää on miltei koskematon ja jatkuu silmänkantamattomiin. Jalat painavat ja lonkankoukistajatkin kapinoivat yhtäkkistä sporttispurttia. Selkä on ottanut itseensä ohutpohjaisista kengistä ja jalkapohjatkin alkavat olla tulessa. Mustikkamaalle on vielä useampi tuhat askelta. Vauhti hidastuu, mutta perille päästään. Kotona heittäydyn sohvalle ja tuijotan hetken seinään. Peruutan jäätelötreffit, enkä todellakaan enää jaksa Vegemessuille.

huopatossut

Jäätelön sijaan pöytään katetaan pizzalautaset. Edelliseltä päivältä jäänyt ruisleipätaikinan jämä sekoitetaan vehnäjauhojen kanssa ja muotoillaan tomaatti-mozzarellapizzaksi. Lasiin lorahtaa aimo annos punaviiniä. Ei aivan sellainen päivä kuin suunnittelin, vaan parempi, paljon paljon parempi!

ps. Latukahvila on auki vielä huomenna sunnuntaina 25.2., tervemenoa!