Kuulumisia kirjamessujen kulisseista

Syksyn hektisin viikko on vihdoin takana. Jalkapohjat ovat hellänä seisomisesta, selkä temppuilee ja hartioissa tuntuu kirjalaatikkojen paino. Työtunteja kertyi normaalin 18 ja puolen tunnin sijaan yli neljäkymmentä. Kun päälle lasketaan vielä viikonloppu- ja ylityölisät, ylimääräisiä tunteja kertyy kolmen viikon verran. Pitkä joululoma tulee tarpeeseen.

storm kytömäki hill ruoka-kalevala

Kirjamessuviikon eteen on tehty töitä kahdeksan kuukautta. Vanhat messukalusteet laitettiin jakoon facebookin kierrätysryhmissä ja uusia vaatteita alettiin viritellä osaston ylle. Kolmenkymmenen neliön ständin uudistamisprojektin vetovastuu on ollut minulla, samoin kuin ohjelmasuunnittelu, kutsulistojen kerääminen, tekniikan, valaistuksen ja seinätarrojen tilaaminen, roudauksen hoitaminen, osaston rakentaminen ja purkaminen. Kaiken lisäksi istun rahakirstun päällä.

Matkan varrella yksi esiintymään buukatuista puhujista yrittää perua puheenvuoronsa, toinen kaatuu pyörällä ja murtaa solisluunsa, tarrojen tiedostot toimitetaan painoon kolmeen kertaan, VIP-vieraat unohtuvat kutsulistalta, messuohjelmaan painetaan vääriä nimiä, mainoskyltin ulkoasu muuttuu lennossa, kustantamon roll-up jää toimistolle, parhaiten myyvä kirja loppuu kesken messujen ja kassajärjestelmä kenkkuilee kriittisillä hetkillä. Onneksi rinnalla on timanttinen tiimi ammattitaitoisia naisia. Jokaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu ja messuilla tehdään parempi tulos kuin koskaan aiemmin.

aalto arts books kirjamessut

Samaan aikaan toisessa messuhallissa maistellaan muhevia punaisia, hapokkaita valkoisia ja kuplivia kuohujuomia. Kansa vaeltaa viinilasi kädessään kohti seuraavaa kaatoa ja poimii ohimennen suuhunsa näytteilleasettajien tarjoamia juustonokareita, suklaakonvehteja tai haarukoi kupuunsa katuruokaa, jota myydään paikalle parkkeeratuista ruokarekoista.

Pidän tauon ja osallistun Viini-lehden tarjoamaan samppanja-tastingiin yhdessä muitten ruokabloggaajien kanssa. Seuraan hetken myös viininpoljennan SM-kisoja. Rypälemehu roiskuu, hiki virtaa ja kirosanat halkovat ilmaa neljän kilpailijaparin talloessa hedelmiä puisien saavien pohjalla. Myöhemmin kuulen, että voiton vie sommelier-joukkueen edestä Madventures-kaksikko Riku ja Tunna.

samppanja-tasting

Päivystysvuoroni päätteeksi kaivan puhelimestani muistilistan ja laukkaan läpi muiden kustantajien osastot. Paperikassiin päätyvät tällä kertaa Nathan Hillin Nix (Gummerus), Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus) sekä yksi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaista Annastiina Stormin Me täytytään valosta (S&S). SKS:n naapuriosastolta nappaan vielä mukaani Ruoka-Kalevalan pressikappaleen, kirjan, joka on täynnä tavallisten suomalaisten ruokatarinoita.

Ruokapuolelta olen suunnitellut ostavani uudet suola- ja pippurimyllyt, pieniä paistovuokia ja hyvässä tarjouksessa olevan mandoliinin (ei sitä soitinta, vaan keittiövälineen). Lompakko laihtuu lopulta vain viimeisimmän verran, sillä kaikki muu on myyty loppuun jo pari tuntia ennen messujen sulkeutumista.

storm kytömäki hill ruoka-kalevala

Sunnuntaina puramme pikavauhtia, roudaamme räntäsateessa ja rullaamme jäljelle jääneet kirjalaatikot varastoon. Kotona olen iltayhdeksän jälkeen. Kaadun sohvalle ja saan käteeni lasillisen kylmää rieslingiä. Nostan jalat kattoon ja suljen hetkeksi silmät. Seuraaviin kirjamessuihin on enää 364 yötä.

ps. Hotkaisin Annastiina Stormin esikoiskirjan heti maanantaina reilussa tunnissa ja olen varma, että opus on erittäin vahvoilla kirjallisuuspalkinnosta kisatessa. Oivaltava, raikas ja kieleltään sopivan kimurantti.

Syksyn sävel feat. messulippuarvonta

Syksy on kustannusalalla aina kiireisempi kuin kevät. Kirjamessut kuormittavat ja työn alla olevat projektit on saatava valmiiksi viimeistään joulumarkkinoille. Kalmanviivat paukkuvat ja stressitaso hätyyttelee huippulukemia. Editoin tekstejä pää sauhuten, metsästän hiki hatussa kuvalupia, ynnään budjetin rivejä ja neuvottelen painotarjouksista. Oikoluen ja tarkastan graafikon korjauksia yötä myöten. Säädän kirjamessuosaston tekniikaa, buukkaan ohjelmien puhujat ja autan esiintyjiä presentaatioiden valmistelussa. Teen kutsulistat, suunnittelen työvuorot ja ideoin somemarkkinointia useampaan kanavaan. Roudaan, rakennan, tarroitan ja patsastelen messuosastolla neljä pitkää päivää.

taivas

Täyden työpäivän päälle on jaksettava liikunta, kuoro ja sosiaaliset suhteet. Ja sitten on vielä koulu. Aloitin syyskuun alussa media-alan ammattitutkinnon opinnot ja vuoden päästä jouluna voin toivottavasti kutsua itseäni pätevöityneeksi webmasteriksi. Lukujärjestyksessä on hakukoneoptimointia, verkkosivuanalytiikkaa, koodaamista, somen hyödyntämistä, videokuvausta, käyttöliittymäsuunnittelua ja verkkopalvelun toteuttamista. Hyödyllistä ja käytännönläheistä. Onneksi lähiopetuspäiviä on silti vain muutaman kerran kuussa, yhtään enempään energia ei millään riittäisi.

Tässä vyörytyksessä blogi somekanavineen jää väistämättä huonommalle huomiolle. Kuten tiedätte, tekstin ravistaminen hihasta onnistuu minulta harvoin. Tyydyttävä teksti vaatii useamman tunnin keskittymisen, kuvien ottaminen oikean valon ja postausidean ja näkökulman kypsyttely useamman päivän. Nykyisessä työtilanteessa yhtälö lähentelee mahdotonta. Onneksi tunnelin päässä pilkahtelee tälläkin hetkellä kirkas valo.

pilvet ja valonsäde

Ensi vuoden alusta jään osittaiselle opintovapaalle ainakin puoleksi vuodeksi. Viikkoon mahtuu taas enemmän vapaita hetkiä, jotka voi täyttää tarpeen ja mielentilan mukaan. On aikaa opiskella, käynnistää kotiravintolan kattaukset, harjoitella ruokakuvaamista ja kehittää blogia ammattimaisempaan suuntaan.

Sille on syynsä miksi suurimmat ja kauneimmat blogit ovat suurimpia ja kauneimpia. Merkittävin syistä on AIKA. Ilman aikaa luovuudelle ei ole tilaa. Ilman aikaa vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee. Ilman aikaa puolihuolimattomuus ottaa vallan, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Haluan kehittyä bloggaajana ja sisällöntuottajana ja siksi arvostan juuri nyt aikaa. Hyvin käytetty aika poikii taatusti rahaa, siitä olen satavarma.

peilikuva

Syksyn aikana blogini muuttaa uuteen kotiin, jota remontoidaan parhaillaan. Siksi kysynkin nyt sinulta luottolukijani, millainen on hyvä blogi? Miltä se näyttää, miltä se tuntuu?

Mikä saa sinut palaamaan uudestaan ja uudestaan saman blogin pariin? Upeat kuvatko vai viimeistelty teksti? Vai onko tärkeintä kirjoittajan persoona ja blogin fiilis? Onko fontilla, sen koolla tai väreillä väliä? Millainen sisältö koskettaa juuri sinua? Pitäisikö blogin olla yhtä juhlaa vai kiinnostaako arki enemmän? Sana on vapaa ja jokainen kommentti arvokas!

messuliput

Kaikkien oman mielipiteensä ilmaisseiden kesken arvon kaksi kahden lipun pakettia Ruoka ja Viini -messuille, jotka järjestetään Helsingin messukeskuksessa 27.–30.10.2016. Samalla lipulla pääsee myös kirjamessuille. Keskusteluun voi osallistua myöhemminkin, mutta arvontalipukkeen lunastat kommentoimalla viimeistään tiistaina 18.10. Odotan innolla, sillä teillehän tätä hommaa tehdään.