Köyhät ritarit uunissa – hapanjuurileipää, mascarponea ja passionhedelmää

Mies näyttää mietteliäältä. –Laskin juuri, että edellisestä kerrasta on kolmisenkymmentä vuotta, hän sanoo. –No sitten on jo aikakin, vastaan ja lykkään munamaidossa levänneet leipäpalat uuniin. Pääsiäissunnuntain aamiaisella unohdetaan juustoleivät ja jugurtit, sillä kahvikupposen seuralaiseksi nostetaan tänään uunissa paistetut köyhät ritarit.

köyhät ritarit

Yritin muistella, mikä tekikään köyhistä ritareista rikkaita. Oliko se kermavaahto vai se, että ranskanleivän sijaan käytettiinkin kuivahtanutta pullaa? Minä kutsun omiani köyhiksi, vaikka maku onkin ruhtinaallisen rikas. Uitan kuivuneet leivät munamaidossa ja tujautan sekaan kanelin ja sokerin lisäksi raastettua appelsiininkuorta sekä tujauksen vaahterasiirappia.

Nyt aamiaispöydässä istuu ymmärrettäistä syistä vain kaksi nälkäistä. Jatkossa, koronakevään mentyä menojaan, aamupalaa kokataan myös kavereille. Silloin köyhät ritarit ladotaan laakeaan vuokaan jo edellisenä iltana, annetaan mehevöityä yön yli, paistetaan aamulla uunissa ja nostetaan lämpiminä tarjolle. Ei käryävää pannua, eikä turhaa odottelua. Kätevää – ja hurjan hyvää!

köyhät ritarit
Mikä tahansa leipä käy, myös hapanjuureen leivottu. Itse asiassa vaalean juurileivän hapan maku sopii erinomaisesti yhteen makean mascarponevaahdon ja kirpeän passionhedelmän kanssa. Makumaailma on juuri sopiva, ei ällömakea, eikä liian hapan.

Neste imeytyy parhaiten kuivaan leipään. Tähän herkkuun voit siis hyvin käyttää kuivuneet hapanjuurileipäviipaleet. Jos käytät tuoretta leipää, siivujen kuivattaminen huoneenlämmössä saattaa olla hyvä idea. Myös paahtaminen kuivattaa leivän pintaa ja auttaa nestettä imeytymään paremmin, mutta toki köyhät ritarit onnistuvat tuoreestakin leivästä.

köyhät ritarit

Reseptistä riittää 2–4 herkuttelijalle. Me tuhosimme vuoallisen köyhiä ritareita kahden kesken, mutta jos pöytään on katettu kunnon brunssi, saattaa satsi piisata isommallekin porukalle.

Köyhät ritarit uunissa

5 isoa siivua vaaleaa (hapanjuuri)leipää
3/4 dl (kasvi)maitoa
1/2 prk ranskankermaa tai kaurafraichea
2 kanamunaa
2 rkl vaahterasiirappia
1-2 tl raastettua appelsiininkuorta
1/2 tl vaniljasokeria
Ripaus suolaa
n. 1 tl kanelia
n. 1 rkl sokeria

Mascarponevaahto

1/2 prk Eli 125 g mascarponea
1 dl kuohukermaa (tai muuta vaahtoutuvaa)
1/2 tl vaniljasokeria
1/2 dl tomusokeria

Viimeistelyyn

5–6 passionhedelmää
tomusokeria
vaahterasiirappia

Sekoita keskenään munat, maito, ranskankerma ja vaahterasiirappi. Lisää raastettu appelsiininkuori, vaniljasokeri ja ripaus kanelia sekä suolaa. Voitele uuninkestävä vuoka voilla, margariinilla tai öljyllä. Upota leipäsiivut muna-maitoseokseen ja varmista, että leivät kastuvat kauttaaltaan. Lado leipäpalat vuokaan ja ripottele sokeria ja kanelia jokaisen leipäviipaleen päälle. Kun kaikki viipaleet on ladottu vuokaan, kaada loput nesteestä niiden päälle. Jätä tekeytymään vähintään vartiksi, tai anna mehevöityä yön yli jääkaapissa.

Jos kostutit käntyt jo edellisenä iltana, nosta ne aamulla huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Peitä vuoka kannella tai foliolla ja paista uunin keskitasolla 190 asteessa 20 minuuttia. Ota sitten kansi tai folio pois ja jatka paistamista vielä 10–15 minuuttia, kunnes leivät saavat kullanruskean värin.

Tee paistamisen aikana mascarponevaahto. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Sotke sitten toisessa kulhossa sekaisin mascarpone, vaniljasokeri ja tomusokeri. Notkista seos kermavaahdolla ja nosta jääkaappiin odottamaan. Halkaise passionhedelmät ja kaavi hedelmäliha siemenineen pieneen tarjoiluastiaan.

köyhät ritarit

köyhät ritarit

Ota köyhät ritarit uunista ja anna vuoan vetäytyä ja jäähtyä hetkinen. Koristele tomusokerilla ja lusikoi leipien päälle mascarponevaahtoa ja passionhedelmää. Voit valuttaa leiville myös vaahterasiirappia, jos siltä tuntuu. Ota haarukka ja veitsi ja nautiskele. Sunnuntait on tehty köyhiä ritareita varten!

Hapanjuurileivonnan lumoissa – helppo hapanjuurifocaccia

Hurahtaminen oli ennustettavissa hyvissä ajoin, sillä miehen muuttolaatikoiden mukana kotiimme kulkeutui hapanjuuri. Uuni alkoi käydä kuumana joka toinen viikko, ja ruisleipiä syntyi sarjatuotantona niin, että pakastimesta loppui tila. Sähköuuni osoittautui hyvinkin kelvolliseksi ruisleivänkin leivonnassa ja hyvä niin, sillä leivinuuni ja kerrostaloasunto eivät mitenkään mahtuisi samaan lauseeseen. Sittemmin repertuaariin on ilmaantuneet erilaiset vaaleat hapanjuurileivät, -sämpylät sekä hapanjuurifocaccia.

hapanjuurileipä

Kotiin kannettiin kilokaupalla jauhoja, jotka pölisivät keittiön kulmauksessa, niin että hermot meinasivat mennä. Ruotsalaisen leipägurun reseptit korvattin pian kirjamessujen alelaarista napatulla Teemun ja Markuksen leipäkirjalla. Tänä keväänä sekin sai astua syrjään, kun postiluukusta kolahti lattialle Eliisa Kuuselan Leipävallankumous*. Se saavutti pian pyhän kirjan aseman, ja sai kaiken maailman somehömpötyksiä vastustavan leipäjumalani liittymään Facebookin hapanjuurileipurit-ryhmään.

leipävallankumous

leipävallankumous

Muutaman päivän kuluttua keittiön tasolle ilmestyi purkkeja, joissa juuri kupli, kihisi ja kehittyi. Sitten alkoi vaalean leivän leipominen. Parisuhdekiloille muutos oli kohtalokas, sillä kukapa voisi vastustaa lämpimän leivän tuoksua ja sitä ensimmäistä palaa, johon voi sulaa sekunnissa, jos et ole nopea. En ainakaan minä. Niinpä ajohousuihin ahtautuminen on kesän aikana käynyt työstä, ja vetoketjua on turha edes yrittää vetää kiinni.

Leipää ei ole tarvinnut kantaa kaupasta kuukausiin, sillä sitä on pakkanen jatkuvasti pullollaan. Kohta pitää varmaan hankkia kolmas pakastin taloon, sillä marjoista en aio karsia, enkä jäätelöstä. Juurta ruokitaan päivittäin, se kuskataan mökille mukaan ja pidetään elossa, vaikka se olisi viimeinen teko tässä elämässä.

hapanjuurileipä

Leipuriryhmä kannustaa kokeilemaan kaikenlaista. Mustikkaleipä oli menestys, samoin fenkolilla, sipulilla ja omenalla maustettu, joululimpusta vaikutteita saanut versio. Viimeisinpänä leivontalistalle on löydetty hapanjuurifocaccia. En valita, vaan olen onnesta soikeana. Mutta jottei onni kasvaisi ympyräksi, leipävallankumouksen kylkiäiseksi pitäisi ehdottomasti liittää puolen vuoden treenikortti tai vähintäänkin kotijumppaohjeet.

On tunnustettava, että itse en ole ehtinyt tuota hapanjuurileipureiden raamattua vielä lukea. Ehkä pelkään hurahtavani itsekin, ja mitä siitä sitten tulisi: kuka hoitaisi kotia, siivoaisi ja pesisi pyykit, jos kaiket illat ja viikonloput pitäisi kuluttaa etsimällä täydellisen hapanjuurileivän koostumusta?

hapanjuurileipä

Kultti tai sen seuraajamäärän kasvaminen ei osoita hiipumisen merkkejä, päinvastoin. Nyt mukaan ovat tulleet videot, joissa Eliisa leipoo resepteistä, joita ei ole julkaistu missään. Tallenne saattaa kestää puolikin tuntia ja on ovelasti rakennettu niin, että reseptin selvittääkseen se on katsottava loppuun saakka. Sillä tekniikalla uuniin tyrkättiin myös huippuherkullisen hapanjuurifocaccia.

hapanjuurifocaccia

Italiassa reissatessani saatan korvata lounaan (ja joskus illallisenkin) kokonaan palalla focacciaa ja lasillisella viiniä. Parhaiten hapanjuurifocaccia toimii kuitenkin pikkusuolaisena illanistujaisissa, tuhtina välipalana tai vaikka yöllisenä ateriana, kun palaa kotiin aamuyöllä korkkarit kainalossa ja jalat hellinä tanssimisesta. Suosittelen.

hapanjuurifocaccia

Hapanjuurifocaccia

500 g jauhoja
3 1/4 dl kylmää vettä
40 g hapanjuurta
2 leipurinprosenttia eli 10 g suolaa
kunnon loraus oliiviöljyä

rosmariinia
kirsikkatomaattia
oliiveja
oliiviöljyä
sormisuolaa

Sekoita jauhot, suola, vesi ja hapanjuuri. Lisää loraus öljyä ja taittele se taikinan sekaan. Taikinaa ei tarvitse varsinaisesti vaivata, riittää, että sekoitat kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Nostata yön yli huoneenlämmössä laakeassa astiassa. Kaada seuraavana aamuna taikina yhtenä laakeana levynä jauhotetulle pöydälle tai suoraan leivinpaperille. Jauhota kädet ja venytä taikinaa varovasti haluttuun kokoon (ja nosta pellille, jos käsittelit taikinaa pöydällä). Ideana on, että taikinaa käsitellään tässä vaiheessa mahdollisimman vähän, jotta se säilyy ilmavana.

Painele pintaan kirsikkatomaattien puolikkaita, oliiveja ja rosmariinia. Lorota päälle vielä ohuena nauhana oliiviöljyä ja sirottele sopivasti sormisuolaa. Paista hapanjuurifocaccia niin kuumassa kuin kotiuunista lähtee, kunnes leipä alkaa saada väriä. Syö lämpimänä tai jäähdytettynä ja muista nuolla sormet syömisen jälkeen. Buon appetito!

hapanjuurifocaccia

*Leipävallankumous-kirja saatu pressikappaleena