*Juhlien onnittelumaljan tarjosi Viinilinna
Tartun isääni kädestä. Kävelemme pitkospuita pitkin kodan eteen. Taustalla soi Joona Toivosen Seconds Before Sleep. Sammalikossa seisoo nelikymmenpäinen vierasjoukko nenäliinat ojossa, valmiina pyyhkimään kyyneleitään. Minä hymyilen miehelleni ja astun hänen viereensä. Olemme valmiita avioliittomme siunaukseen.
Kun heinäkuussa astelimme vihille, halusimme tehdä tilanteesta helpon meille molemmille. Ei vieraslistoja, ei kirkon varaamista, ei juhlapaikkojen metsästystä eikä varsinkaan vaivaannuttavia hääleikkejä. Muutama lasi samppanjaa, astetta hienompi iltapäivätee ja ilta ihan vain kahdestaan olivat meille enemmän kuin tarpeeksi. Tärkeintä oli tahtoa ja rakastaa.
Syksyn värjätessä vaahteran lehdet punaisiksi huomasimme suunnittelevamme sivulauseissa pienimuotoisia kekkereitä. Kun mies mökkisaunan terassilla tokaisi, että pitäisikö buukata bändi, oli selvää, että jonkinlaiset juhlat olisivat tulossa. Pienen pähkimisen ja paikkatiedustelujen jälkeen päivämäärä asettui lokakuun puolenvälin tienoille. Tiedossa oli häähumua Nuuksiossa.
Pukeudun merinovillakerrastoon, käytettynä ostettuun harmaaseen vintagevillamekkoon ja pitkiin, viininpunaisiin villasukkiin. Miehellä on päällään vaalea villapaita, tummat housut ja varsikengät. Ystäväni taiteilee päähäni puolukanvarpuseppeleen, joka koristellaan pihapuusta kerätyillä pihlajanmarjoilla. Oikea käteni on edelleen käyttökelvoton, joten siskoni sutii silmiini ripsiväriä ja pyörittelee poskiini punaa.
Pakkaamme reppuihin kuusi kuohuviinipulloa, kynttilöitä, lautasliinoja ja kymmenittäin kotoa kannettuja pitkäjalkaisia laseja. Edellisenä iltana valmistetut lohipastrami ja avokadotahna ladotaan rasiaan yhdessä ruisleivästä leikattujen kiekkojen kanssa. Siskon mies kantaa olallaan langatonta kaiutinta ja sisko kulkee edellämme merkiten polkua silkkinauharusetein.
Kauniin puheen jälkeen metsässä soi sello. Pidättelen kyyneleitä, ja puristan mieheni kättä lujempaa. Olen läheisteni keskellä, rakastamani miehen kainalossa, enkä ole uskoa onneani. Yritän painaa mieleeni jokaisen sekunnin, sävelen ja sanan, jonka päivän aikana kuulen. Tahtomisemme vahvistaa edellisenä iltana ystävältä tilattu toitotus – fanfaari, joka kaikuu käyrätorvesta ja kimpoaa kallioiden kautta korviimme. On siunattu olo.
Halauskierroksella hanat aukeavat ja nenäliinoille tulee käyttöä. Kotaan katetut suolapalat ja kupliva kannetaankin ulkoilmaan, sillä pilvet ovat väistyneet. Näyttää siltä, että säiden herrakin haluaa toivottaa meille onnellista elämää.
Ystävät kiirehtivät juhlapaikalle ennen meitä ja kun astumme ovesta sisään, kaikki alkaa olla valmista. Nelli Bakes Cakes on leiponut meille käsittämättömän kauniit kakut, jotka on koristeltu lehtikullalla ja pihlajanmarjoilla. Sisko toi mukanaan pellillisen rockyroadia, äiti ja anoppi ovat yhteistuumin pulikoineet piirakoita ja ilmestyypä pöytään myös muutama kalaisa lautanen, pyytämättä ja yllättäen.
Bändiä emme buukanneet, mutta se ilmestyy siitä huolimatta paikalle. Vieraat ovat yllätykseksemme tuoneet mukanaan soittimia. Niinpä illan pimetessä Nuuksiossa raikaa kahdesta ukulelesta, haitarista, cajonista, erinäisistä rytmisoittimista ja lukuisista laulajista kootun Tanssiorkesteri Myötähäpeän musiikki. Sen tahtiin tanssahtelemme spontaanin häävalssin yhdeksän aikaan illalla.
Iltapalaksi syömme ystävän isän pyydystämiä rapuja. Sitten lämmitetään sauna, jonka lauteilla on aikanaan löylytellyt myös Kekkonen. Jaksamme jutella aina aamuneljään saakka, kunnes silmät alkavat painua väkisin kiinni ja kömmimme köllöttelemään peiton alle. Aamiaisella olo on epäuskoisen onnellinen. Juhlat olivat ihanammat, mitä olimme ikinä osanneet kuvitella. Rakastan.
Erityiskiitos Karille kauniista puheesta, Tepolle sellon sävelistä ja Kallelle käyrätorven toitotuksesta. Kiitos perheelle ja ystäville korvaamattomasta keittiö-, koristelu- ja kampausavusta sekä mielettömästä seppeleestä. Ja vielä iso kiitos Hannalle ja Hannalle tunnelmallisista kuvista. ❤️
*Juhlien onnittelumaljan tarjosi Viinilinna, kumarrus myös siihen suuntaan!