Hapanjuurileivonnan lumoissa – helppo hapanjuurifocaccia

Hurahtaminen oli ennustettavissa hyvissä ajoin, sillä miehen muuttolaatikoiden mukana kotiimme kulkeutui hapanjuuri. Uuni alkoi käydä kuumana joka toinen viikko, ja ruisleipiä syntyi sarjatuotantona niin, että pakastimesta loppui tila. Sähköuuni osoittautui hyvinkin kelvolliseksi ruisleivänkin leivonnassa ja hyvä niin, sillä leivinuuni ja kerrostaloasunto eivät mitenkään mahtuisi samaan lauseeseen. Sittemmin repertuaariin on ilmaantuneet erilaiset vaaleat hapanjuurileivät, -sämpylät sekä hapanjuurifocaccia.

hapanjuurileipä

Kotiin kannettiin kilokaupalla jauhoja, jotka pölisivät keittiön kulmauksessa, niin että hermot meinasivat mennä. Ruotsalaisen leipägurun reseptit korvattin pian kirjamessujen alelaarista napatulla Teemun ja Markuksen leipäkirjalla. Tänä keväänä sekin sai astua syrjään, kun postiluukusta kolahti lattialle Eliisa Kuuselan Leipävallankumous*. Se saavutti pian pyhän kirjan aseman, ja sai kaiken maailman somehömpötyksiä vastustavan leipäjumalani liittymään Facebookin hapanjuurileipurit-ryhmään.

leipävallankumous

leipävallankumous

Muutaman päivän kuluttua keittiön tasolle ilmestyi purkkeja, joissa juuri kupli, kihisi ja kehittyi. Sitten alkoi vaalean leivän leipominen. Parisuhdekiloille muutos oli kohtalokas, sillä kukapa voisi vastustaa lämpimän leivän tuoksua ja sitä ensimmäistä palaa, johon voi sulaa sekunnissa, jos et ole nopea. En ainakaan minä. Niinpä ajohousuihin ahtautuminen on kesän aikana käynyt työstä, ja vetoketjua on turha edes yrittää vetää kiinni.

Leipää ei ole tarvinnut kantaa kaupasta kuukausiin, sillä sitä on pakkanen jatkuvasti pullollaan. Kohta pitää varmaan hankkia kolmas pakastin taloon, sillä marjoista en aio karsia, enkä jäätelöstä. Juurta ruokitaan päivittäin, se kuskataan mökille mukaan ja pidetään elossa, vaikka se olisi viimeinen teko tässä elämässä.

hapanjuurileipä

Leipuriryhmä kannustaa kokeilemaan kaikenlaista. Mustikkaleipä oli menestys, samoin fenkolilla, sipulilla ja omenalla maustettu, joululimpusta vaikutteita saanut versio. Viimeisinpänä leivontalistalle on löydetty hapanjuurifocaccia. En valita, vaan olen onnesta soikeana. Mutta jottei onni kasvaisi ympyräksi, leipävallankumouksen kylkiäiseksi pitäisi ehdottomasti liittää puolen vuoden treenikortti tai vähintäänkin kotijumppaohjeet.

On tunnustettava, että itse en ole ehtinyt tuota hapanjuurileipureiden raamattua vielä lukea. Ehkä pelkään hurahtavani itsekin, ja mitä siitä sitten tulisi: kuka hoitaisi kotia, siivoaisi ja pesisi pyykit, jos kaiket illat ja viikonloput pitäisi kuluttaa etsimällä täydellisen hapanjuurileivän koostumusta?

hapanjuurileipä

Kultti tai sen seuraajamäärän kasvaminen ei osoita hiipumisen merkkejä, päinvastoin. Nyt mukaan ovat tulleet videot, joissa Eliisa leipoo resepteistä, joita ei ole julkaistu missään. Tallenne saattaa kestää puolikin tuntia ja on ovelasti rakennettu niin, että reseptin selvittääkseen se on katsottava loppuun saakka. Sillä tekniikalla uuniin tyrkättiin myös huippuherkullisen hapanjuurifocaccia.

hapanjuurifocaccia

Italiassa reissatessani saatan korvata lounaan (ja joskus illallisenkin) kokonaan palalla focacciaa ja lasillisella viiniä. Parhaiten hapanjuurifocaccia toimii kuitenkin pikkusuolaisena illanistujaisissa, tuhtina välipalana tai vaikka yöllisenä ateriana, kun palaa kotiin aamuyöllä korkkarit kainalossa ja jalat hellinä tanssimisesta. Suosittelen.

hapanjuurifocaccia

Hapanjuurifocaccia

500 g jauhoja
3 1/4 dl kylmää vettä
40 g hapanjuurta
2 leipurinprosenttia eli 10 g suolaa
kunnon loraus oliiviöljyä

rosmariinia
kirsikkatomaattia
oliiveja
oliiviöljyä
sormisuolaa

Sekoita jauhot, suola, vesi ja hapanjuuri. Lisää loraus öljyä ja taittele se taikinan sekaan. Taikinaa ei tarvitse varsinaisesti vaivata, riittää, että sekoitat kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Nostata yön yli huoneenlämmössä laakeassa astiassa. Kaada seuraavana aamuna taikina yhtenä laakeana levynä jauhotetulle pöydälle tai suoraan leivinpaperille. Jauhota kädet ja venytä taikinaa varovasti haluttuun kokoon (ja nosta pellille, jos käsittelit taikinaa pöydällä). Ideana on, että taikinaa käsitellään tässä vaiheessa mahdollisimman vähän, jotta se säilyy ilmavana.

Painele pintaan kirsikkatomaattien puolikkaita, oliiveja ja rosmariinia. Lorota päälle vielä ohuena nauhana oliiviöljyä ja sirottele sopivasti sormisuolaa. Paista hapanjuurifocaccia niin kuumassa kuin kotiuunista lähtee, kunnes leipä alkaa saada väriä. Syö lämpimänä tai jäähdytettynä ja muista nuolla sormet syömisen jälkeen. Buon appetito!

hapanjuurifocaccia

*Leipävallankumous-kirja saatu pressikappaleena

Artisokkatahna ja focaccia – piknikin peruspilarit

Tänä aamuna ajoin pyörällä töihin ja melkein jäädyin. En tahdo luopua vielä kesämekosta ja niinpä huristelin sellainen päälläni fillarilla aamunraikkaassa pohjoistuulessa. Koska kesää silti vielä on jäljellä, aurinko paistaa ja viikonlopuksi luvassa taas täydellinen pikniköintisää, ylpeänä esitän: Tie miehen sydämeen käy eväiden kautta vol. 2!

artisokkatahna

Kuten niin monet vakiorepertuaariini kuuluvat suosikit, myös artisokkatahna on ruokapiirisyöminkien peruja. Ystäväni Anski tarjosi tuota samettisen ihanaa levitettä focaccialeivän kylkiäisenä ja tuosta hetkestä lähtien olen tehnyt sitä melkein jokaisiin kekkereihin. Gluteeniton, laktoositon, lihaton ja kalaton artisokkatahna sopii  kaikille. Ohje on alunperin Fazer Amican ruokalehdestä vuodelta 2007. Testiryhmänä on toiminut myös EA-perhe, sillä tätä on ahmittu niin Suomenlinna-piknikillä, kutosten karonkassa kuin meidän erojuhlissakin. Approved, kysykää vaikka Violalta tai Maaretilta! Reseptistä riittää levitteeksi noin pellilliseen focacciaa.

Artisokkatahna

Purkillinen säilöttyä artisokkaa (250g)
1 sitruunan kuori raastettuna
1/2 sitruunan mehu
1 dl HYVÄÄ oliiviöljyä (ei Rainbow)
1/2–1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
(kylmäsavustettua leikkelettä: possu/härkä/heppa)

Puristele artisokan sydämistä neste pois. Raasta sitruunan kuori (varo ettet raasta mukaan valkoista osaa, se kitkeröittää maun) ja purista mehu. Yhdistä ja soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. Lorottele sekaan vähitellen oliiviöljyä sauvalla samalla surautellen. Mausta. Suolan kanssa pitää olla varovainen, etenkin jos artisokat ovat lilluneet suolavedessä. Olennaista on, että maistelet lopputulosta ja lisäät sitruunaa/öljyä/suolaa/sokeria tarpeen mukaan.

Sipaise focaccian tai muun leivän päälle ja nautiskele. Jos syöt lihaa, ilmakuivatut/kylmäsavustetut leikkeleet maistuvat tämän kanssa älyttömän hyvältä. Alkuperäinen ohje käskee paahtamaan parmankinkkuviipaleita uunissa 200 asteessa hetken ja imeyttämään ylimääräiset rasvat talouspaperiin, mutta minä olen ostanut ihan suomalaista possua tai härkää kylmäsavustettuina leikkeleinä. Toimii vallan mainiosti niinkin!

leivät

Bonuksena vielä hellepäivän herkku: skumpalla höystetty mansikka-melonisalaatti! (Montakohan huutomerkkiä saan tähän postaukseen vielä  mahtumaan?) Ohje on kopioitu sellaisenaan ruokaraamattuni Pastanjauhantaa-blogin kommenttiboksista, koska en osaisi itse tätä paremminkaan sanoittaa. Resepti äänitehosteineen, olkaapa hyvät!

Ihan ässä hedelmäsalaatti on sellainen, johon tulee verkkomelonia, cantaloupe-melonia ja vesimelonia sekä mansikanpuolikkaita. Sitten (*lor*) lorautetaan inkiväärisiirappia (saa ainakin Stockalta… mitäpä ei saisi Stockalta!) ja kuohuviiniä kostukkeeksi. Miksipä ei vähän ehkä sitruunamehua (*splösh*), että tulee lisää särmää. Laitetaan laukkuun spray-kermavaahtoputelin kanssa ja nautitaan puistossa kylmän kuohuviinin (*glug*) kera.

Mansikkasalaatti

Ps. Pahoittelut korvamadon istuttamisesta ja hieman epäesteettisestä melonisalaattikuvasta. Paremman foton löydät ylempänä linkatulta Pastanjauhantaa-sivustolta.