Loputtomien listojen ja ranskalaisten viivojen vanki

Toukokuiselta taivaalta räimii räntää ja painon tunne on palannut rintakehän päälle. Yritän kirjoittaa itselleni paremman mielen, mutta sanat eivät suostu järjestymään niin kuin haluaisin. Mieli huuhailee omiaan, enkä minä oikein pysy perässä.

Kun kirjoittaminen ei luista, yritän järjestellä päätäni listoilla. Joka sunnuntai kirjaan seuraavan viikon tavoitteet muistikirjani tyhjälle aukeamalle. Sitten liimaan listan päälle lähmälappusen, johon poimin maanantain ranskalaiset viivat. Vasempaan sarakkeeseen työhön liittyvät ja oikeaan vapaa-aikaan kuuluvat. Maanantai-iltana viivaan yli hoidetut hommat sekä lappuselta että aukeamalta ja heitän lippulapun paperinkeräykseen. Ennen nukkumaanmenoa tuumailen, mitä aion tiistaina tehdä ja liimaan aukeamalle uuden lapun.

ranskalaisten viivojen vanki

Palastelen asiat niin pieniin osasiin, että tiedän selviäväni niistä. Silti melkein poikkeuksetta käy niin, että yliviivatuksi tulee kahdeksasta tavoitteesta vain yksi. Asiakkaiden kalmanviivoista pidän tiukasti kiinni, mutta muuten oman työn johtamisessa on parantamisen varaa.

Herättyäni pyörin peiton alla, roikun instagramissa, luen uutisia ja pelaan Animal Crossingia, niin että sormenpäihin sattuu. Aamuina, joina mies lähtee konttorille, nousen viimeistään, kun hän kolistelee ulko-ovella. Kipitän puolipukeissani pussaamaan ja toivottamaan hyvää työpäivää. Jos hyvin käy, puen päälleni ja istun parvekkeelle syömään aamiaista. Huonompina hetkinä kaivaudun takaisin peiton alle ja revin itseni ylös vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Sitten keksin sujuvasti sijaistekemistä.

Toimeen tarttuminen on sitä vaikeampaa, mitä pidemmälle päivä etenee. Jos iltapäivälle on sovittu työpalaveri taikka jotain muuta menoa, en pysty oikein keskittymään mihinkään ennen sitä. Hermostuttaa, jännittää ja turhauttaa. Päädyn selailemaan somea tai googlailemaan epäolennaisia asioita, kunnes tuleekin jo kiire. Aikaoptimisti ei näköjään virheistään opi.

Vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, ettei kaikkien pään sisällä pyörikään samanlainen kiihtyvä karuselli kuin minulla. Elämän ei ilmeisesti olisikaan pakko olla niin monimutkaista kuin miltä se minun pääkopassani tuntuu. Olen kokeillut kaikenlaista, sovelluksia, tehtäväkirjoja, elämänoppaita ja tomaattikelloa. Niistä on ollut apua, mutta yksikään ei ole ratkaissut alkuperäistä ongelmaa.

Yritän olla itselleni armollinen, mutta suorituskeskeistä takaraivoani on vaikea saada hiljaiseksi. Vaadin ja piiskaan, vaikka pitäisi kehua ja kannustaa. Porkkanat houkuttelisivat todennäköisesti hurjan paljon enemmän kuin raipanlyönnit.

ranskalaisten viivojen vanki

Seuraavaksi aion etsiä kalenteristani tilaa olemiselle ja haastaa itseni olemaan jouten. Ripustan rispaantuneet hanskani hetkeksi naulaan ja katson, mitä tapahtuu. Tarvitsen rauhaa omilta ajatuksiltani ja työkaluja sisäisen pyörremyrskyni pysäyttämiseen. Tarvitsen aikaa, jolloin en vaadi itseltäni mitään.

Edelliset lauseet kirjoitettuani saan aivoni kiinni itseteosta. Mieleeni marssi pikavauhtia ranskalaisten viivojen armeija, joka riviin järjestyneenä muodostaa silmänräpäyksessä vapaa-ajan vaatimuslistan. Lue kirjoja. Rakenna kasvihuone. Möyri mullassa. Kierrä kirpputoreilla. Kirjoita päiväkirjaa. Maalaa seinä. Kuuntele podcasteja. Lähetä postikortti. Loikoile riippumatossa. Ota valokuvia. Mene metsään. Suppaile, souda, kokkaa, meditoi, joogaa. Mutta muista myös aktiivisesti laiskotella, koska kerrankin on aikaa. Naurattaisi, jos ei itkettäisi.

En tiedä, opinko koskaan olemaan täysin jouten, mutta aion sitkeästi yrittää. Ehkä jo huomenna tai mahdollisesti ensi viikolla.

Kohti kestävämpää elämäntapaa: vaatelainaamo Vaatepuu

Kaupallinen yhteistyö: Vaatepuu 

Loppukeväästä 2018 olin pienoisessa paniikissa. Uusi työprojekti oli aluillaan, ja 11 kolumnin sarja odotti kirjoittamistaan. Ei siinä vielä mitään, sillä tiesin tekstien valmistuvan luvatussa aikataulussa, latelisin lauseita peräkanaa vaikka silmät ummessa. Unettomia öitä aiheutti pressitilaisuus, jossa minunkin piti astua lavalle ja kertoa muutamalla lauseella kuka olen, ja mitä projektissa teen. Parin minuutin puheenvuoro kasvoi kroonisen jännittäjän mielessä kohtuuttoman suuriin mittasuhteisiin. Eniten jännitti esiintyminen, toiseksi eniten pukeutuminen, sillä en todellakaan tiennyt, mitä vetäisin ylleni. Onneksi apuun riensivät Vaatepuu ja sen avuliaat ja ammattitaitoiset vaatepuutarhurit!

vaatepuu

vaatepuu

Olen huono shoppailemaan, enkä erityisesti nauti kaupoissa kuljeskelemisesta tai vaatteiden valitsemisesta varsinkaan silloin, kun on pakko löytää jotakin. Siksi kauppakeskuksien pikamuotikeitaissa kohkaamisen sijaan kävelin sisään vaatelainaamoon. Lainaamon toimintatapa oli kiehtonut minua jo pitkään, ja olin miettinyt liittymistä useiden kuukausien ajan, mutta kynnys kaupunkilaisten yhteisen vaatekaapin ovella oli osoittautunut toistaiseksi liian korkeaksi. Nyt kuitenkin oli tosi kyseessä, joten rohkaisin mieleni ja astuin Vaatepuun ovista sisään.

Vaatepuu – kaupunkilaisten yhteinen vaatekaappi

Vaatepuun Helsingin-toimipiste oli huhtikuussa 2018 vasta muutaman kuukauden ikäinen. Lainaamon tilatkin olivat yhteiset toisen kruununhakalaisen yrityksen kanssa. Vaaterekkejä oli vain muutama, mutta kaikki niissä esillä olleet vaatteet olivat suomalaista muotoilua. Minua tervehdittiin iloisesti heti ovesta astuttuani ja kysyttiin millaista vaatetta olin hakemassa. Siinä vaiheessa melkein käännyin kannoillani, sillä en todellakaan tiennyt, mitä etsin. Punastellen sain takelleltua, että jotain, josta saisin itsevarmuutta esiintymiseen. Vaatepuun perustaja Soile-Maria Linnemäki oli heti juonessa mukana ja lupasi auttaa oikeanlaisen vaatekappaleen etsimisessä.

vaatepuu

Sovittelin varmasti kymmeniä eri asukokonaisuuksia, ennen kuin se oikea tuli vastaan. Sanoin ei mekoille, joista tuli tätimäinen olo, hylkäsin myös ihoa myötäilevät Katri Niskasen luomukset ja paidat, joiden helma viipotti hädin tuskin vyötärön korkeudella. Lopulta ihastuin kittiläläisen haló-vaatemerkin suunnittelemaan, Reidar Särestöniemen maalauksen aihetta toistavaan toppiin. Punaisen sävyissä hehkuva toppi stailattiin istuvien nahkajäljitelmähousujen kanssa, ja asukokonaisuus oli valmis. Riittävän säpäkkä antamaan itsevarmuutta, mutta ei liian överi herättääkseen vääränlaista huomiota.

vaatepuu

vaatepuu

Vieläkin muistan sen helpotuksen tunteen, jonka Vaatepuun henkilökunta sai minussa aikaan. Kerrankin tuntui siltä, että minut otettiin asiakkaana aidosti huomioon ja tulin kuulluksi. Olin tutustunut vaatelainaamon erilaisiin jäsenyyksiin jo etukäteen ja pohtinut olisiko tässä ratkaisu oman vaatekaappini piristämiseen. Kertalainakin olisi ollut mahdollinen, mutta asiakaspalvelukokemus sinetöi varsin nopeasti ratkaisuni. Halusin osaksi Vaatepuun yhteisöä ja helsinkiläisten yhteistä vaatekaappia. Niinpä investoin puolen vuoden jäsenyyteen heti ensimmäisellä lainakerralla. 150 euron kertamaksulla saisin lainata uuden vaatteen tai asukokonaisuuden vaikka joka viikko, kunhan palautan edellisen ennen seuraavan valitsemisemista, puhtaana ja huollettuna.

vaatepuu

vaatepuu

Kun nyt reilun puolentoista vuoden jäsenyyden jälkeen mietin ratkaisuani, ymmärrän, että Vaatepuu ei ollut minulle missään vaiheessa kokeilu, vaan pysyvä ja tietoinen muutos elämäntapaan. Aikana jälkeen IPCC-raportin olen pyrkinyt muuttamaan tapojani ilmastokestävämpään suuntaan ja kirjoittanut aiheesta monet kerrat myös blogiini. Vaateteollisuus kuluttaa enemmän maapallomme varoja kuin lentomatkailu ja laivat yhteensä. Haluan tehdä osani ja elää kestävämpää elämää.

Miten vaatelainaamo Vaatepuu toimii?

Vaatepuusta on tullut minulle kantapaikka, jossa tuntee olonsa aina tervetulleeksi, ja josta löytyy joka kerta uutta lainattavaa. Enimmäkseen lainailen arkista työvaatetta ja korvakoruja, mutta lainahistoriasta löytyy ihan kaikkea kesäisistä hellemekoista ja sporttimallisista housuista näyttäviin haalareihin, huiveihin, riipuksiin ja aurinkolaseihin. Vaatepuu on tutustuttanut minut myös merkkeihin, malleihin ja väreihin, joihin en ikimaailmassa olisi vaatekaupan valikoimissa tarttunut. Kun vaatteen lainaa, sitä voi rauhassa fiilistellä parin viikon verran. Jos malli tai väri ei tunnukaan omalta, seuraavalla kerralla voi valita jotain muuta. Virheostoksille ja harmittaville hetken mielijohteille voit jäsenyyden hankittuasi heittää hellät hyvästit.

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Jäsenyyteni aikana Vaatepuu saanut uudet, tilavat liiketilat Mariankadulta ja vaatteiden määrä on silmämääräisesti ainakin nelinkertaistunut. Toistaiseksi kivijalkamyymälöissä voi piipahtaa Helsingin lisäksi Järvenpäässä, Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä, mutta myös nettivaraussysteemi on kehitteillä ja käytettävissä viimeistään vuoden 2020 aikana. Lainaamojen valikoima vaihtuu jatkuvasti, kokoja on laidasta laitaan ja tuttu henkilökunta auttaa löytämään oikeanlaisen kokonaisuuden tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

vaatepuu

vaatepuu

Miten homma sitten käytännössä toimii? Siitä sinun kannattaa lukea tarkemmin Vaatepuun omilta nettisivuilta, sillä asiaa on paljon. En edes yritä tiivistää kaikkea tähän, mutta jäsenyyden pääperiaatteet ovat nämä:

  1. Valitse sinulle sopiva jäsenyys. Minä olen pärjännyt pienimmällä, 100 pisteen jäsenyystasolla 1,5 vuotta, mutta nyt harkitsen sen nostamista 150 pisteeseen. Tasoa voi nostaa myös kesken jäsenyyskauden.
  2. Lainaa vaatteita jäsenyytesi oikeuttamalla pistemäärällä vaikka viikoittain. Jos haluat lainata kallimman vaatteen kuin mihin pistemääräsi riittää, maksat kertamaksun 5 euroa per 25 pistettä. Jäsenille laina-aika on max. 2 viikkoa. Jos lainaat tänään tiistaina, palauta vaatteet huollettuina viimeistään kahden viikon kuluttua perjantaina. Viikko on siis enemmän kuin 7 päivää, pääasia että palautat kyseisen viikon aikana.
  3. Jos haluat lunastaa vaatteen tai asusteen omaksesi sekin useimmiten onnistuu. Minä olen lunastanut yhdet korvikset ja kaksi mekkoa, joita käytän jatkuvasti. Lunastushinta lasketaan vaatekohtaisesti sen käyttöasteen ja alkuperäisen hinnan perusteella.

Pienillä teoilla parempi maailma

Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Maapallon kestokyvyllä on rajansa, eikä se todellakaan ole ehtymätön kaivo, josta voimme ammentaa loputtomasti luonnonvaroja käsittämättömiin kulutusjuhliimme. Shoppailetko huvin vuoksi vai käveletkö kauppaan vasta, kun oikeasti tarvitset jotain? Valitsetko kestävämmän tuotteen vai harrastatko kertakäyttökulttuuria? Tsekkaatko missä tuote on valmistettu ja mitä materiaaleja sen pesulappuun on merkitty? Haluatko välttämättä uuden vai kelpaisiko käytetty?

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Puolentoista vuoden aikana olen paitsi vähentänyt radikaalisti uusien vaatteiden ostamista, myös oppinut hurjasti vaatteiden materiaaleista ja niiden huoltamisesta. Suosin entistä enemmän kestäviä luonnonmateriaaleja kuten merinovillaa ja pidän omistakin vaatteistani parempaa huolta. Vaatteiden käyttöikä kasvaa, kun ne pesee nurinpäin käännettynä pesupussissa ja käyttää alhaisia pesulämpötiloja. Jos vaatteen alla käyttää aluspaitaa, ei pesua välttämättä edes tarvita, vaan tuuletus riittää.

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Vähemmän ympäristöä ja maapalloa  kuormittavien tuotteiden ja palveluiden valitseminen on ratkaisevan tärkeää, sillä muuten markkinat eivät reagoi ja tuota tarjolle lisää parempia vaihtoehtoja. Mitä hitaammin kulutustottumukset muuttuvat nyt, sitä radikaalimmin niitä on muutettava tulevaisuudessa. Maailma muuttuu yksi teko kerrallaan ja meidän kaikkien valinnoilla on tässä pikamuodin maailmassa väliä, vaikka välillä toisin väitetäänkin. Voisiko sinun seuravaa ekotekosi olla ostamatta vaatteita omaksi? Jospa uuden hankkimisen sijaan sijoittaisit rahasi yhteisen vaatekaapin jatkuvasti kasvavaan valikoimaan?

Kääräise kuusen alle Vaatepuun lahjakortti!

Lahjakortti Vaatepuuhun on ilmastoystävällinen ja varmasti mieluinen lahja laatutietoiselle kumppanille, ystävälle, äidille tai vaikka vanhemmalle kummilapselle. Varsinaista miesten mallistoa ei Vaatepuussa (ainakaan vielä) ole, mutta moni vaate ja asuste sopii kenelle tahansa sukupuoleen katsomatta. Lahjakortin voi lunastaa mille summalle tahansa ja sen voi käyttää jäsenyyden lisäksi kertalainaan tai myyntinurkkauksen ihanuuksiin, kuten koruihin ja asusteisiin. Hanki lahjakortti liikkeestä tai tilaa se yhteystietolomakkeella Vaatepuun nettisivujen kautta!

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Uskallan suositella täysin sydämin sekä jäsenyyttä että lahjakorttia. Korvaukseksi tästä blogipostauksesta olen saanut korotuksen jäsenyyteeni. Maksan siis edelleen itse yhteisestä vaatekaapistamme, mutta nyt minulla on mahdollisuus testata, tarvitsenko ylemmän tason jäsenyyttä vai riittääkö minulle jatkossakin perustaso.

vaatepuu

vaatepuu

ps. Keväällä järjestän yhteistyössä Vaatepuun kanssa Helsingissä lukijaillan, jonne sinäkin olet tervetullut. Pääset kuulemaan tarkemmin Vaatepuun syntyhistoriasta ja ideasta sen takana, selailemaan valikoimaa, sovittamaan vaatteita ja miettimään rauhassa voisiko kaupunkilaisten yhteisen vaatekaapin jäsenyys sopia sinullekin. Tarjolla on pientä suolapalaa ja kuohuvaa juhlajuomaa, ja tietenkin hyvää seuraa. Päivämäärä tarkentuu ensi vuoden puolella, joten pysythän kanavalla!

Elämäni tapoja

Kun sinkkuuntuu, moni asia muuttuu. Sängyssä on tuplasti tilaa eikä kukaan vie peittoa. Jääkaapissa on vain niitä asioita, joista itse pitää. Kenenkään muun mielihaluja ei tarvitse täyttää, eikä ottaa huomioon. Voi elää ja olla miten tahtoo. Jättää likaiset sukat lattialle ja juoda appelsiinimehua purkin suusta. Syödä kaikki herkut itse. Imuroida vaikka joka päivä tai olla imuroimatta. Lopettaa turhan television tuijottamisen ja harrastaa liikuntaa niin paljon kuin kroppa ja sielu sietää.

Onhan niitä negatiivisiakin puolia, totta kai. Mutta keskitytään nyt kerrankin hyvään, yksinäisissä illoissa ja kalliiden asumiskustannusten suossa voidaan velloa joku toinen kerta.

Minulle ero pitkästä suhteesta oli monella tavalla kasvun paikka, henkisesti, mutta etenkin fyysisesti. Aloitin säännöllisen liikunnan ja pidin itsestäni muutenkin parempaa huolta. Työmatkapyöräilyn, joogan, salitreenin ja tanssituntien myötä kulutus kasvoi ja viimeistään, kun huomasin olevani töissä jatkuvasti väsynyt, tajusin, että syön liian vähän ja kevyesti. Olen perinyt isäni hyvän aineenvaihdunnan geenit, joten minun ei ole tarvinnut miettiä syömisiäni juuri koskaan. Olen aina syönyt mitä mieli tekee. Sipseistä tai limppareista en perusta, suklaassa ja karkeissakin tulee ällötysraja hyvin äkkiä vastaan. Jostain lisäkaloreita piti kuitenkin saada, etten kuihtuisi olemattomiin.

Järkeilin, että proteiini on avain kylläisempään oloon. En ole koskaan noudattanut mitään dieettiä, karpannut tai vegeillyt enkä myöskään ymmärtänyt teollisia ravintolisiä. Haluan syödä oikeaa ruokaa, en jotain outoa superjauhetta liuotettuna veteen. Niinpä liityin luomumunapiiriin, juuri siihen bodareitten mainostamaan, josta on ollut juttua medioissakin. Kerran kuussa täytän jääkaappini alahyllyn kahdella 30 luomumunan kennolla. Lyhyellä matikalla laskettuna syön siis kaksi munaa päivässä, yleensä keitettynä sellaisenaan tai leivän päällä. Kolesterolipeikko kummitteli kyllä mielessäni, mutta mitä vielä, vuoden päästä munapiiriin liittymisestä arvot olivat paremmin kohdillaan kuin koskaan ennen ja olo muutenkin mitä mainioin. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan ja salilla puurtamisestakin oli tullut enemmän nautinto kuin pakko.

munia

Myös aamupalarutiinit muuttuivat. Arkiaamuisin parisuhdeminäni tapasi mikrottaa lautasellisen puuroa. Sinkkuminä tahtoi kuitenkin kunnon kehonrakentajan lailla rahkaa höystettynä marjoilla, manteleillä, pähkinöillä, pellavansiemenillä ja myslillä. Proteiinia sisältävä aamupala pitää muuten myös nälkää ihan eri tavalla kuin puuro! Sunnuntaisin aloin hemmotella itseäni rahkaletuilla ja jäätelöllä, varsinaista terveysruokaa – etenkin mielelle, sillä päivästä ei voi tulla huono, kun sen aloittaa letunpaistolla! Muutokset ruuan laadussa tai määrässä eivät siis olleet suuria, mutta sitäkin merkittävämpiä. Ravintotieteilijät olisivat varmaan toista mieltä, mutta heiltäpä ei kysytä!

Joskus voi käydä myös niin, että terveelliset elämäntavat tarttuvat. Tiedän eräänkin Jussin, joka syö nykyään aamuisin ruikkareiden sijaan rahkaa ja marjoja. Ja pitää aina jääkaapissaan keitettyjä kananmunia. Saas nähdä onko keittiössäni viihtyvä mystinen prätkämies yhtä oppivaista sorttia. 😉