ekokriisi

#5ekotekoa viime vuodelta + 10 lupausta luonnon hyväksi vuodelle 2023

/ piapas / 2 kommenttia

Hyvää uutta vuotta! Vaikka kuinka yritin räpiköidä vastaan, tuli flunssa ja taklasi minut tapaninpäivänä punkan pohjalle kokonaiseksi kahdeksi viikoksi. Kun siihen ynnätään vielä ennen joulua loukkaamani jalka, sain sanoa hyvästit kauan odotetulle yrittäjän joululomalle ja kaikelle kivalle tekemiselle, mitä sen ajaksi oli suunniteltu. Vuoden toisella viikolla valo näyttäisi voittavan ja pään tukkoisuus hellittävän. Vuosi 2022 pannaan siis pakettiin vähän viiveellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aloitetaan tärkeimmästä: tässä tulevat viime vuoden #5ekotekoa sekä lupaukset luonnolle kuluvan vuoden aikana.

#5ekotekoa – parempaa tulevaisuutta kohti!

#5ekotekoa-haaste sai alkunsa, kun pohdimme vastuullisuusvaikuttajakollegoiden kanssa, miten voisimme aktivoida teitä siellä ruudun toisella puolella toimimaan maapallon hyväksi. Vaikka rakenteet lopulta ratkaisevat, meidän jokaisen arkisilla valinnoilla on väliä. Jos kapinoimme, pidämme meteliä ja näytämme esimerkkiä, pikamuodilla, tehotuotannolla ja päästöillä lastatulla laivalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hidastaa ja lopulta kääntyä. Paremman tulevaisuuden avaimet ovat meidän käsissämme.

#5ekotekoa

Jouluflunssan jälkimainingeissa pohdiskelin edellisen vuoden ekotekoja ja mietin mitä lupaan kuluvalle vuodelle. Menneen vuoden tekojen listaaminen teki hyvää ja tulevien kuukausien lupausten tekeminen antoi toivoa paremmasta. Siksi kannustan sinuakin pysähtymään hetkeksi, palauttamaan mieleen mitä viime vuonna ehdit tehdä ja piirtämään paperille vähintään #5ekotekoa, joista haluat pitää kiinni tänä vuonna. Teot voivat olla pieniä tai suuria, sellaisia juuri sinun elämäntilanteesi sopivia. Jos päätät jakaa ne myös instagramissa, merkkaa julkaisuun #5ekotekoa -tägin lisäksi haasteen ilmoille heittänyt jengi eli @piapas @hannahurtta @ekoillen @gia_matkakuume @marjaanatasala ja @pallonkokoinenelama. Pelastetaan maailma yhdessä!

Tärkeimmät ekotekoni vuonna 2022

1. Opettelin syömään vegaanisesti. Arvioin, että kotona syötävästä ruoasta jo 95 % on kasvipohjaista. Vielä on tehtävää, mutta jo nyt asia on aika hyvällä tolalla.

2. En astunut lentokoneeseen kertaakaan. Yritin muistella, kuinka kauan on edellisestä lennottomasta vuodesta, mutta en pystynyt palauttamaan vuosilukua mieleeni. Arvioni on, että olen lentänyt vuosittain ainakin 20 vuoden ajan. En myöskään tehnyt yhtäkään laivamatkaa, vaan matkustin junalla, kimppakyydillä tai bussilla. Tein myös ennätyksen sähköttömän pyörämatkan pituudessa, kun poljin siskon vuokramökille 48 kilometrin matkan pitkin kuoppaisia hiekkateitä.

3. Vietin mökillä pidempiä aikoja yhteen putkeen, ennätys yhtäjaksoisessa oleskelussa taisi olla kokonaista 6 viikkoa. Suurin osa mökkeilyn päästöistä muodostuu mökkimatkoista, eli mitä pidempi on viipymä, sitä pienemmät ovat kokonaispäästöt. Mökillä teemme kauppamatkat yleensä fillarilla, moottorivoimin liikumme asioille isompaan kaupunkiin n. 20 kilometrin päähän 3–4 kertaa kuussa.

4. Päätin keskittyä instagram-tililläni arjen vastuullisuuteen, näyttää esimerkkiä ja kannustaa muitakin kestävämpään elämään. Olen ollut ratkaisuun äärimmäisen tyytyväinen. Tilin ympärille muodostunut yhteisö on minulle korvaamattoman arvokas, ja ilmastoahdistuskin on helpottanut hiukan, kun maapallon hyvinvointiin vaikuttavista asioista on lupa puhua joka päivä.

5. Vähensin suihkujen määrää 1–2 kertaan viikossa, hiukset tottuivat 1 krt / vko -rytmiin nopeasti. Mökkikauden aikana yhteen pesukertaan kului n. 9 litraa vettä. Verrattuna suihkutteluun, jossa vettä valuu viemäriin n. 24 litraa minuutissa, se on huomattava säästö. Vedenkulutuksen lisäksi kaupungissa lämpimän veden lämmittämiseen kuluu huomattava määrä energiaa, jota etenkin talven aikana olisi hyvä säästää aina kun se mahdollista on.

Lupaukset vuodelle 2023

Koska enemmän on ekotekojen yhteydessä todellakin enemmän tuplaan ekotekoni kuluvalle vuodelle. Tässä siis KYMMENEN lupausta luonnon puolesta.

1. Äänestän eduskuntavaaleissa ilmaston, luonnon monimuotoisuuden ja paremman tulevaisuuden puolesta ja kannustan teitäkin tekemään niin. Äänestäminen on helpoin tapa vaikuttaa niihin kuuluisiin rakenteisiin.

2. Matkustan tänäkin vuonna vain pintaa pitkin, ja suosin etenkin junamatkoja. Vältän myös laivalla matkustamista, sillä suurten risteilyalusten päästöt ovat Suomessakin huomattavia.

3. Osallistun uusien vaatteiden osalta Satu ja uusioperheen #kolmevaatettavuodessa-haasteeseen ja sovellan Aku Varamäen ja Julia Thurenin lanseeraamaa #viidenvaatteenvuosi-haastetta käytettyihin vaatteisiin. Neulon korkeintaan kaksi villapaitaa vuoden aikana ja nekin yritän saada aikaiseksi kotoa löytyvistä langoista. Vuoteen mahtuu siis 10 minulle uutta vaatekappaletta. Jos tarvitsen jotain erityistä vaatetta, lainaan sen vaatelainaamosta, jonka jäsen olen jo kuudetta vuotta.

4. Jatkan kestävämmän elämän normalisointia, puhun ääneen arjen vastuullisista valinnoista ja annan aktiivisesti palautetta, kun kohtaan palveluja, joiden vastuullisuudessa on petrattavaa. Äänestän jaloillani ja valitsen ravintolat, kahvilat ja kotimaan matkakohteet mahdollisimman paljon vastuullisuuteen perustuen.

5. Luen paljon, joten lupaan ostaa kirjan hyllyyn vain, jos tiedän siitä olevan hyötyä tai iloa vuosiksi eteenpäin. Muuten käytän tyytyväisenä kirjaston palveluja ja kuuntelen äänikirjoja. Lautapelien suurena ystävänä aion uusien pelien hankkimisen sijaan lainata nekin kirjastosta. Tälläkin hetkellä muutama varattu peli odottaa lähikirjastossa noutoa.

6. Lähipiirilleni ostan lahjaksi vain kestäviä tuotteita, käytettyjä aarteita ja aineettomia palveluja. Suosin lippuja kulttuuririentoihin, lahjakortteja eväsretkille, lahjoituksia luonnon hyväksi, syötäviä lahjoja sekä itse vähäpäästöisistä materiaaleista pyöräytettyjä paketteja.

7. Ajattelen yritykseni hankintoja tehdessäni maapalloa. Jos tarvitsen painotuotteita, kuten käyntikortteja, valitsen vastuullisen painotalon. Neljä vuotta käytössä ollut työkännykkä vetelee viimeisiään, mutta kauppaan marssimisen sijaan etsin käytettyjen puhelimien verkkokaupoista sopivan kapulan itselleni. Kuvausastiat olen aina ostanutkin kierrätettyinä, jatkan samalla linjalla myös tänä vuonna.

8. Poltan puuta mökin takassa vain tarpeeseen, ja vähennän puusaunan lämmityskertoja mökkikauden aikana. Pienhiukkaspäästöjä ei lasketa hiilijalanjälkeen, mutta niillä(kin) on iso merkitys ihan jo terveydenkin kannalta. Onneksi punaisen tuvan takka varaa lämpöä hyvin ja tavoitelämpötila saavutetaan pariksi päiväksi jo 1,5 pesällisellä. Saunakin on nopeasti lämpiävää laatua.

9. Lopetan hiusten värjäämisen. Kaikki kemikaalit kuormittavat luontoa, joten mieluummin ihastelen luonnon maalaamia harmaita raitoja hiuksissani kuin annan kampaajan törsätä tukkaani desikaupalla keinotekoista väriä. Tämä on yllättävän iso lupaus ihmiseltä, joka on tottunut värjäyttämään päänsä pari kertaa vuodessa.

10. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä, sillä kyseistä tuotetta kuluu meillä luvattoman paljon: heti kun kotiin jo hankitut rullat on käytetty vaihdan talouspaperin vanhoista vaatteista ja tekstiileistä leikattuihin kestoliinoihin. Hiutuneita lakanoita ja viimeisiä veteleviä keittiöpyyhkeitä odottelee kaapissa valmiina vino pino.

#5ekotekoa

Bonus: Yritän vähentää päivittäistä ruutuaikaani. Koska pidän määrällisistä tavoitteista ja kännykällä tunteja on helpoin mitata, otan tavoitteeksi vähentää nykyisestä noin 8–9 tunnin älypuhelimen räpläämiseen kuluvasta ruutuajasta 5 tuntiin vuorokaudessa.

Millaisia ovat sinun #5ekotekoa?

Mitä mökkiläisen mielessä liikkuu?

/ piapas / 1 kommentti

Mitäkö mökkiläisen mielessä liikkuu? Voin kertoa, että liikaakin. Mistähän sitä pitäisi aloittaa?

Siitäkö, että hirvittää, kun sinilevähippuset leijuvat laiturin päässä jo kesäkuun kolmannella viikolla? Vai siitä, että ärsyttää, kun äärisäätilat moukaroivat maailmaa ja lehdissä kirjoitetaan kuinka helle viimeinkin hellii suomalaisia? Vai kenties siitä, että huolettaa, kun hyttysiä ja muita hyödyllisiä pörriäisiä tappavat laitteet tekevät todennäköisesti taas myyntiennätyksiä? Tai sittenkin siitä, että raivostuttaa, surettaa ja turhauttaa kaikki se, mitä mm. Yhdysvalloissa, Ukrainassa ja Oslossa tapahtuu?

Ehkä kuitenkin on parasta aloittaa hengittämällä syvään ja päästää pahimmat höyryt huolella ulos. Maailmantuskaa ei sillä saa sulatettua harteilta, mutta olo toivottavasti vähän helpottuu ja ahdistuskin hiukkasen hellittää.

mökkiläinen

Mielikuvissani mökki on kaukana kaikesta. Paha maailma makaa jossain muualla, siellä missä ei käen kukunta ja kuikan haikea huuto kuulu tai siellä missä laskeva aurinko ei maalaa taivasta vaaleanpunaiseksi vesiväreillä. Mutta eihän se niin mene. Mökkimaisema ei ole saari, vaikka sen vehreään vilttiin onkin helppo kääriytyä ja katsella kaukaa kuplan sisältä, kuinka tasa-arvosta joudutaan taistelemaan joka päivä, kuinka ilmastokriisi syvenee syvenemistään, kuinka kuudes sukupuuttoaalto kaataa luontoa ja kuinka sodat tuhoavat koteja muuallakin kuin Ukrainassa.

Totuus tulee vastaan laiturin päässä, kun tummavetinen järvi lämpenee parissa päivässä 30 asteeseeni ja leväkukinnot leviävät nopeammin kuin koskaan osasimme kuvitella. Totuus tiivistyy hikipisaroiksi selkään, kun sisälämpömittarin lukema ei laske yölläkään alle 24 asteen ja kukaan ei saa nukuttua ilman ilmastointia. Se kerääntyy lihakasoiksi juhannusta juhlivien ostoskärryihin ja esittäytyy epäonnistuneen sadon muodossa. Se näkyy sähkölaskussa, ruoan hinnassa, pikamuotikauppojen suosiossa ja kirpputorien kasvavissa vaatepinoissa.

En haluaisi pilata iloa, mutta minkäs teet. Olemme sahanneet oksaa, jolla istumme siihen pisteeseen, että hyssyttely ei enää auta. Ihminen ei luovu toivosta, mutta luonto saattaa luopua ihmisistä, jos kohtelemme maapalloa riittävän kauan kaltoin.

Viime viikolla, kun tukahduttava lämpöaalto saapui Suomeen, valtakunnallisella radiokanavalla hihkuttiin hienoa keliä. Saman iltapäivän aikana kaksi eri toimittajaa kepeästi kertoi, kuinka tämän päivän puna on huomisen bruna. Intian tappavasta kuumuudesta raportoidaan kuin ohimennen, ja samaan aikaan lehtiin painetaan kuvia kuumien kelien vesileikeistä ja auringonpalvonnasta. Onhan nyt sentään kesä!

En tahtoisi enää kertaakaan kuulla kenenkään ihannoivan tukahduttavan kuumia helteitä tai hehkuttavan somessa, kuinka kerrankin lomakelit osuivat kohdalleen. Pahoin pelkään, että tämä ei suinkaan lopu tähän, vaan korkeat lämpötilat ja muut äärisääilmiöt saavat vieläkin vakavampia muotoja, jotka vaikuttavat arkeemme ympäri vuoden. Sitäkin pelkään, ettei mökkeilyssä kohta enää ole mitään järkeä, kun järvet muuttuvat sinilevälautoiksi, hellevaroitus ja uhkaavat UV-säteilymäärät pakottavat sisätiloihin ja puutarhakin kuihtuu käristyskupolin alla.

mökkitien varrelta

Kun silmät ovat rävähtäneet auki, ei niitä voi enää sulkea, vaikka kuinka haluaisi niin tehdä. Kaikki liittyy kaikkeen, ja pienimmänkin perhosen siiveniskuilla on väliä. Siksi toivonkin, että aloittaisimme yhdessä viimeistään tänään. Olitpa sitten mökillä, maalla, kaupungissa, lomalla tai töissä, on elintärkeää toimia nyt, sillä huomenna voi jo olla liian myöhäistä.

Vetoa päättäjiin, valitse lihan sijaan kasviksia jos pystyt, vaihda maitotuotteet kasvipohjaisiin jos voit, liiku kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla aina silloin kun se on mahdollista, vähennä sähkönkulutusta, matkusta maata pitkin, äläkä osta mitään turhaa, varsinkaan niitä T:llä alkavia tappokoneita. Rakenteisiinkin voi vaikuttaa omilla valinnoilla – valitaan siis viisaasti ja vastuullisesti, joka päivä!