Suklaiset mustapapubrowniet + messulippuarvonta!

Kaksi viikkoa sitten sain käsiini uuden uutukaisen Hannan soppa -blogista tutun Hanna Hurtan Kasvis-keittokirjan. Se asettui yöpöydälleni niitä iltoja varten, jolloin en sammuisi saunalyhtynä heti pään tyynyyn laskettuani. Kun vihdoin pääsin selamaan opusta, oli selvää, että tämä teos on tullut tähän huusholliin jäädäkseen.

Siirsin korvan taa kymmenisen reseptiä, joita haluan kokeilla mahdollisimman pian. Yksi niistä oli gluteeniton ja sokeriton brownie-ohje, jonka taikinaan oli määrä sekoittaa pari desiä kypsiä mustapapuja. Siis hetkinen, papuja makeaan taikinaan? Mustapapapubrowniet-reseptiä oli pakko kokeilla siltä seisomalta.

mustapapubrowniet

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että vaikka ruokaihminen olenkin, ennakkoluuloni sokerittomia leivonnaisia ja raakakakkuja ovat järkyttävän suuret. Ehkä olen onnistunut maistamaan vain huonoja toteutuksia tai sitten makunystyräni eivät vain pidä taatelin ja muiden sokerinkorvaajien sävyistä.

Siispä härkää sarvista ja toimeen. Ennakkoluuloja kohti ja niiden yli! Kookosöljy ei kuulu keittiöni perusvarustukseen, joten korvasin sen suomalaisella rypsiöljyllä. Raakasuklaan ja -kaakaon sijaan käytin tavallista tummaa suklaata ja kaakaota. Vaniljajauheen korvasin vaniljasokerilla. Huomioikaahan siis, ettei oma versioni ole täysin sokeriton.

mustapapubrowniet

Sitten seuraa tunnustus numero kaksi. Kun luin reseptiä uudelleen tätä postausta varten huomasin, että olin unohtanut täysin lisätä taikinaan kaurajauhon. Hups.

Muistan tehneeni samanlaisen erheen taannoin mutakakkua leipoessani. Testipala oli kuitenkin herkullinen, joten kannoin rasvaa tihkuvan tekeleen nyyttäripöytään. Kehujen määrä oli tolkuton. Vaikka arvaahan sen, kun lautaselle lapataan sokeria, suklaata ja voita. Yhdistelmä on vertaansa vailla. Tee siis jauhoilla tai ilman, jätän päätöksen sinulle, lukijani.

mustapapubrowniet

Ai niin, se maku. Sanotaanko niin, että mustapapubrowniet maistuivat kaikkea muuta kuin terveellisiltä. Uumoilin, että papujen mieto maku todennäköisesti häviää kaiken kaakaon, banaanin ja kahvin sekaan ja oikeassa olin. Leivonnainen oli makeudessaan lähes tyrmäävä. Banaani otti ja jyräsi, liekö sen maku sitten ollut kevyempi, jos olisin muistanut lisätä taikinaa myös kaurajauhot. Yksi pieni palanen riitti tyydyttämään makeanhimon koko päiväksi.

mustapapubrowniet

Resepti on kuitenkin ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, etenkin jos ystäväpiirissä on vegaaneja tai
keliaakikkoja (korvaa silloin tuorejuusto vegaanisella). Kypsiä papuja jäi sen verran yli, että päätin pyöräyttää mustapapubrowniet myös siskonpojan synttäreille, aikuisten pöytään.

Gluteenittomat mustapapubrowniet

Pohja:
2 kypsää banaania
2 dl kypsiä mustapapuja
10 kuivattua aprikoosia
1 dl kaakaojauhetta
(1 dl kaurajauhoja)
1 1/2 rkl rypsiöljyä
1 1/2 rkl vahvaa kahvia
1 rkl leivinjauhetta
ripaus vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä

Kuorrutus:
100 g tuorejuustoa
50 g tummaa suklaata
3 rkl vaahterasiirappia

Jos käytät kuivattuja papuja, laita ne likoamaan edellisenä päivänä. 10–12 tunnin jälkeen huuhtele ja keitä vielä 45 minuutista tuntiin, kunnes pavut ovat kypsiä.

Väännä uuni 175 asteeseen. Mittaa saksanpähkinöitä lukuunottamatta kaikki aineet samaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella taikinaksi. Rouhi sitten pähkinät ja sekoita ne massaan mukaan. Vuoraa pieni uunivuoka (n. 23 x 23 cm) leivinpaperilla ja levitä taikina tasaisesti vuokaan. Lykkää mustapapubrowniet uuniin 35 minuutiksi.

Tee kuorrutus paiston aikana. Sulata tumma suklaa vesihauteessa ja sekoita sen joukkoon tuorejuusto. Lisää vaahterasiirappi ja sekoita tasaiseksi. Kun pohja on jäähtynyt, levitä kuorrutus ja koristele vielä saksanpähkinöillä. Leikkaa mustapapubrowniet sopiviksi suupaloiksi ja tarjoile!

mustapapubrowniet

Ja hei! Palkkioksi sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti: messulippuarvonta! Viini ja Ruoka 2017 -messut järjestetään Helsingin messukeskuksessa 26.–29.10. yhtä aikaa kirjamessujen kanssa. Jos lippu on vielä hankkimatta, mahdollisuutesi on tässä!

Kerro kommenttikentässä, mistä kaikesta haluaisit blogistani lukea? Toivotko lisää reseptejä, ravintolavinkkejä ja keskustelua ruokamaailman ilmiöitä vai kenties reissupostauksia? Tahtoisitko tietää enemmän minusta vai kiinnosteleeko eniten ihan joku muu, mikä? Konkreettisia kirjoitusaiheitakin saa ehdottaa, jos sellaisia mieleen juolahtaa.

Vastausaikaa on keskiviikkoon 25.10. klo 22 asti. Kommentoijien kesken arvotaan 3 yksittäistä lippua, jotka lähetetään onnekkaille sähköpostitse myöhään keskiviikkoiltana. Onnea matkaan!

Joulukalenteri – luukku 2: brownie ja cookie ne yhteen soppii

Keksit. Ne ovat kuivia, mauttomia ja menevät murusiksi. Hannatädinkakut ovat minulle suuri mysteeri, samoin lusikkaleivät. Pahimpia ovat Carneval-keksit, joissa on värillinen kuorrute toisella puolella. Kuin keinotekoisilla väriaineilla maustettua sahajauhoa söisi. Kaneliässät ovat ihan jees, samoin Dominot ja Oreot, jos välissä on alkuperäinen täyte.

img_2797

Syystä, jota en pysty ymmärtämään, rakastin lapsena Marie-keksejä. Imeskelin keksin pehmeäksi ja annoin mössön sulaa suuhuun. Outoa, sillä niissä jos missä, maku on unohtunut reseptistä. Digestiveissä vähän sama juttu, vaikka niissä hitunen makua onkin, se muistuttaa lähinnä pahvia, terveellistä sellaista. Keksit ovat muutenkin kummallinen leivonnaisten muoto. En koskaan osta niitä sellaisinaan nautittaviksi, ne kuuluvat ostoskoriin vain silloin, jos niitä tarvitaan jälkkärissä.

Juuri nyt keittiön kahvikaapissa on puoli pakettia Bastogne-keksejä. Ne jäivät yli kanelijäädykkeestä, jonka valmistin ystäville yli kuukausi sitten. Yhden olen tainnut nakertaa teekupposen kera, lopuille on kehitettävä joku muu käyttötarkoitus, sillä nekin alkavat maistua vanhetessaan puulta.

Yksi poikkeus tähän keksien syrjintäkeissiin on, ja se on cookies. (Häiritsee muuten ihan simona, kun en tiedä onko tuolle leivonnaiselle suomenkielistä vastinetta. Miten tuo muka taipuu? Leivoin kuukieisseja? Kuukieita? Menevät samaan sarjaan Sara la Fountainin kapkeiksien kanssa,  vaikka hänellä olisi kyllä suomennettukin vastine käytössään, kuppikakku.) Erityisesti sellaiset, jotka ovat keskeltä ihanan sitkeitä. Ne takertuvat hampaiden purupintoihin vähemmän ihanasti, mutta aah, miten niihin siitä huolimatta tulee himo.

Siitäpä sitten sopivalla aasinsillalla päästään jälleen kerran hehkuttamaan MasterChef Australian hienoutta. (Pliis älkää paljastako kuka voitti, mulla on vielä viisi viimeistä jaksoa katsomatta!) Nimittäin Harry, tuo merenelävien kokkauksen kuningas, kokkasi keskellä yötä yllätyshaasteessa cookieiden (argh) ja brownieiden (argh!) syntisen liiton lopputuotetta: brookieita (argh!!). Mikä mieletön keksintö! Sitkeää, tahmeaa ja kosteaa, mutta kuitenkin pinnaltaan rapeaa. Jos keksitaivas on olemassa, se on tässä.

Brookies menossa uuniin

Anteeksi Harry, tuunasin reseptiäsi hiukan, koska kaapissa ei ollut maissijauhoja tai vaniljauutetta eikä tarpeeksi tummaa suklaata. Perusreseptiä voi maustaa näin joulukuussa vaikka kanelilla, kardemummalla tai neilikalla tai vaikka mantelirouheella. Yhdestä annoksesta tulee pellillinen. Pahoittelen, että reseptissä on grammamitat. Mutta toisaalta, jos et vielä omista digitaalista keittiövaakaa, olisiko aika hankkia sellainen? Tai kirjoittaa joulupukille, pukki kyllä ymmärtää herkkujen päälle.

Harryn tuunatut brookieissit

125 g 70% tummaa suklaata
50 g valkoista suklaata
25 g voita
110 g sokeria
40 g vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 pientä munaa
1/2 tl vaniljasokeria
50g tummaa suklaata rouhittuna

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Paloittele suklaat ja lisää ne voin kanssa metalliseen kulhoon. Nosta kulho vesihauteeseen ja pyörittele, kunnes suklaat sulavat. Valkosuklaata on vaikeampi sulattaa, mutta elä hättäile, paakut eivät tässä tilanteessa haittaa. Jäähdytä.

Vaahdota loput ainekset sähkövatkaimella kevyeksi ja ilmavaksi. Lisää jäähtynyt suklaaseos ja sekoita hyvin. Lusikoi pellille ruokalusikallinen kerrallaan. Ripottele päälle karkeaksi rouhittu suklaa ja painele se taikinaan hellästi. Paista 12–13 minuuttia ja annan jäähtyä, ettet polta suutasi. Oijoi ja omnom!

ps. Keksit syötiin taas ennen kuin kamera ehti paikalle, pitää varmaan vähän tsempata, mikä ruokabloggari se tällainen on?