Olen käynyt Latviassa vain kerran. Silloin yksi sekalaisesta matkaseurueestamme joi jännitykseensä liikaa ja kadotti lentolippunsa kentällä heti turvatarkastuksen jälkeen. Toinen mukiloitiin baari-illan päätteeksi, kun hän ei ollut suostunut maksamaan laskua, joka sisälsi pöydässä istuneen naisseuralaisen taksan. Hotellihuoneissa oli hometta ja ruoka jokseenkin mautonta rasvaista mättöä. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla, kun lentokone viime torstaina suuntasi nokkansa kohti Riikaa.
Pieni potkurikone saavutti määränpäänsä alle tunnissa ja laukutkin kiersivät hihnalla heti matkatavarahalliin astuttaessa. Tähän mennessä kaikki hyvin. Varsinainen kohde oli tällä kertaa Jurmala, tuo itämeren suurin kylpyläkaupunki, kuten kaupungin matkailuesite mahtipontisesti mainostaa. Siellä järjestettiin kansainvälinen kuorokilpailu, johon meidän oli määrä osallistua.
Kilpailupäivät oli aikataulutettu tarkoin. Herätys, suihku, aamiainen, äänenavaus, harjoitus, meikkaus, vaatteidenvaihto, kilpailun ensimmäinen kierros, lounas, harjoitus, kilpailun toinen kierros, illallinen. Syödä piti aina, kun oli mahdollisuus, nopeasti ja tehokkaasti. Ruokareissaaja joutui tyytymään siihen mitä milloinkin vastaan tuli. Pastaa ja purilaisia, pulloihin pakattuja smoothieita, pähkinöitä ja suklaata, aamiaiselta vohkittuja patongin paloja ja omenoita, mutta onneksi myös pelmeneitä ja paikallisia ćeburek-piiraita.
Laumassa vaeltamisessa on omat ongelmansa. Kolmenkymmenen hengen kamarikuoro ei voi istua minkä tahansa ravintolan pöytään ja odottaa saavansa kiljuvan nälän selätettyä tunnissa tai edes kahdessa. Oli pakko jakaantua useampaan paikkaan, syödä siellä ja täällä, vaikka kaikkein mieluiten olisi syönyt yhdessä. Nostattanut yhteishenkeä, tutustunut syvemmin ja hionut kilpailustrategioita.
Välillä karkasin laumasta ja kuljeskelin hetken loputtoman pitkällä hiekkarannalla. Keräsin simpukoita ja kuuntelin kohisevaa merta. Olisin halunnut kahlata rantaveteen, mutta en kehdannut riisua sukkahousujani muiden kulkijoiden edessä. Päätin, että visiittini Jurmalan hiekkadyyneille ei jäisi tähän kertaan. Tänne pitää päästä uudelleen, ajan kanssa.
Viimeisenä iltana jännitimme arvovaltaisen tuomariston päätöstä. Tulosten oli luvattu ilmestyvän konserttihallin oveen iltayhdeksän jälkeen. Olimme vihdoin päässeet yhteisen pöydän ääreen, nostaneet maljan onnistuneille kilpailuesityksille ja syöneet hyvin. Jäljellä oli finaali, johon valitut kuorot aloittaisivat urakkansa sunnuntaiaamuna kello 11. Jos karsiudumme, ilta jatkunee aamuun asti, jos olemme loppukilpailussa, harjoitukset alkavat kukonlaulun aikaan.
Kömmin hotellihuoneeseen vähän ennen aamukolmea. Sinnikkäimmät jatkoivat kisakokemuksen analysointia hotellin aulassa vielä tämänkin jälkeen. Kansainvälisen kuorokilpailun pystit ja palkinnot jaettiin latvialaisille kuoroille. Teimme kuitenkin parhaamme ja olimme ylpeitä siitä mihin kykenimme, tästä on hyvä jatkaa.
Vaikka International Baltic Sea Choir Competition ei vakuuttanut, Jurmala hurmasi senkin edestä. Seuraavalla kerralla aion keskittyä kauniisiin pitsihuviloihin, rantaelämään ja hyvään ruokaan. Sillä sitä tästä kaupungista varmasti löytyy.
