Sattuneesta syystä päivitin tänään ansioluetteloani ja siinä samassa päätin vihdoin osallistua menneellä viikolla somessa kiertäneeseen ilmiöön. Ystävieni tekemät listat todistivat, että nekin, joiden nykyduuni on hohdokasta ja palkkakin viidentuhannen tuolla puolen, ovat rämpineet nuorina aikuisina ihan samassa suossa kuin minäkin. Jotenkin lohduttavaa.
1. Saunamittareiden ja seinäkellojen koneistojen ja muiden nippelien vääntäjä. Vanhemmillani oli liikelahjayritys, jonka hittituotteita kultaisella kahdeksankymmentäluvulla olivat puiset saunamittarit ja seinäkellot. Lapsityövoima oli halpaa, meille riitti muutama markka tunnilta. Väänsimme pienillä sormillamme kiinni koneistoja ja painoimme paikalleen viisareita ja vieläpä tykkäsimme siitä. Myöhemmin teininä minut ylennettiin porakoneen käyttäjäksi ja silkkipainoapulaiseksi.
2. Rippileiri-isonen. Olin jo yläasteikäisenä tapakristitty, eivätkä jeesushommat erityisesti kiinnostelleet. Omalla riparillani uskontoa ei tuputettu, mutta tietoa oli tarjolla, jos sitä kaipasi. Kristityn vaellukselle herätettiin aamuyöstä, unet karisivat silmistä viimeistään siinä vaiheessa, kun meidät heitettiin laiturilta alas side silmillä. Tupakkaa sai polttaa, jos siihen oli kotoa lupalappu. Sittemmin meno on tainnut hiukan rauhoittua. Rippipappimme Kaj Engström oli huipputyyppi, jolla oli huumori kohdallaan. Kun ennen konfirmaatiota kuulin silloisen ihastukseni suunnittelevan isoseksi ryhtymistä, minäkin ilmoittauduin mukaan. Hauskaa oli ja joku pieni korvauskin taisi tilille tipahtaa.
3. Ikkunanpesijä. Inkoon kunta pestasi kylillä lorvivaa nuorisoa pieniin askareisiin ja minä päädyin ensimmäisen poikaystäväni kanssa pesemään vanhan kyläkoulun salin ikkunoita. Pesemiseen tarvittiin korkeat tikkaat, sillä ne ulottuivat neljän metrin korkeuteen. Lopputulos tuskin kesti lähempää tarkastelua.
4. Kahvilatyöntekijä. Kaksi kesää täytin patonkeja, mikrotin ja sokeroin munkkirinkilöitä, paistoin omenaviinereitä ja pasteijoita, myin irtokarkkeja ja jäätelöä. Barösundin Essolla oli liikennemääriltään Mannerheimintiehen verrattavan kapean veneväylän ainoa kahvila ja sen kyllä huomasi. Hiljaisina hetkinä omistaja kertoi yliluonnollisista kokemuksistaan, joista näen vieläkin painajaisia. Sunnuntailisiä ei maksettu, mutta viikossa oli sentään kaksi vapaapäivää. Ruotsi ja englanti olivat päässäni sopuisasti sekaisin, muistan edelleen ilmoittaneen kansitakkiselle purjehtijarouvalle ostosten loppusummaksi tjugoseven. Tämä on historiani ainoa työpaikka, joka liittyy jollain tavalla ruokaan.
5. Taskukalenterien pujottaja. Insinööriopintojeni alkupuolella olin ujo, enkä mielestäni hallinnut opetettuja asioita niin hyvin, että olisin edes uskaltanut hakea asiallista työharjoittelupaikkaa. Edellisen vuosikurssin kollegat antoivat onneksi kuuman vinkin minulle ja yhtä saamattomalle kaverilleni: hakekaa Ajastolle sitomoon, töitä on paljon ja palkka hyvä. Neljän kuukauden ajan pujotin taskukalenterin sisäosaa kiinni kansiin. Sitomossa oli yksi kone tätä varten, mutta sen kapasiteetti ei riittänyt, joten työharjoittelijat tekivät loput käsin. Ylitöitä oli melkein joka viikonloppu ja ne saattoivat alkaa aamukuudelta. Yhtenä tällaisena aamuna kuulimme prinsessa Dianan kuolleen. Yksi vakkarityöntekijöistä itki.
6. Insinöörityön tekijä. Olin aikaani edellä ja tein inssityöni nettikaupankäynnistä. Vuonna 1998 internet kirjoitettiin vielä isolla ja verkosta ostaminen oli lapsen kengissä. Luin kymmeniä MicroPC– ja Tietokone-lehtien artikkeleja ja kokosin niistä pk-yrittäjän oppaan internet-kaupankäyntiin. Eräs internet-operaattori maksoi työstäni sievoisen summan ja painatti kirjoitelmani pohjalta yritysasiakkaille jaettavan vihkosen.
7. Tuoteasiantuntija internet-operaattorilla. Valmistuttuani työpaikkoja oli tarjolla enemmän kuin valmistuneita ja työnantajia jopa kilpailutettiin. Minäkin olin oppinut pitämään puoleni ja sain nostettua tarjottua palkkaa kertomalla, että pahin kilpailija tarjosi enemmän ja itse asiassa työsopimus on jo allekirjoittamista vailla. Sain heti vakituisen työpaikan ja vieläkin harmittaa, etten silloin saman tien hankkinut omistusasuntoa. Olin ensimmäiset puoli vuotta aivan pihalla ja aivan varma, että kohta joku huomaa, etten oikeasti osaa mitään.
ps. Kuvat eivät liity tekstin tapauksiin.
