Vappubrunssin peruspilari – kirkas perunasalaatti luottoreseptillä

Joko teillä on juomat kylmässä, munkit paistettuna, sillisalaatti marinoitumassa ja tippaleivät tulilla? Ei hätää, ei täälläkään. Kotona on kaaos, sormet kiitävät näppäimistöllä, nälkä kurnii vatsan tietämillä ja ilmapallotkin odottavat vielä kauppakeskuksen uumenissa ostajaansa. Hyvin tässä vielä ehtii.

vappukattaus

Yksi asia on kuitenkin hoidettu, nimittäin vapun kaksipäiväisen ruokajuhlan peruspilari, kirkas perunasalaatti, se tekeytyy jo jääkaapissa. Kaiken muun voi ostaa tilanteen niin vaatiessa valmiina, mutta kirkas perunasalaatti on tehtävä itse, sillä ilman sitä vappu on vain yksi päivä kaltaistensa joukossa.

kirkas perunasalaatti

Me vietämme vappuaattoa tänä vuonna kaksin. Kevät on ollut työrintamalla raskas, eikä Esplanadin puistoon ahtautunut ihmismassa, hermostuttava hälinä ja humaltunut väkijoukko tunnu ajatuksena kovinkaan houkuttelevalta. Möllöttelemme siis keskenämme, painamme kuudelta päähämme valkoiset lakit, poksautamme kuohuvan ja keittelemme kattilallisen parsarisottoa.

vappukattaus

Huomenna on ystävien aika. Vappupäivän brunssia vietetään Pasilassa, ja luvassa on legendaaristen gourmethodareiden lisäksi ainakin kirkasta parsaa, perunaslaattia(!), hummusta, tomatillosalsaa ja suolapähkinäkeksejä sekä serpentiiniä, ilmapalloja, kukkamekkoja ja kuplivia ihmisiä. Sitä ennen käymme kääntymässä Kaivopuistossa, aistimassa vappufiilistä ja katselemassa sopivan matkan päästä kauempana kuhisevaa juhlakansaa.

vappukattaus

Ennen kuin lauseet lähtevät laukalle, palataan takaisin asiaan. Kirkkaan perunasalaatin luottoresepti on kiertänyt kaveripiiriäni yli 15 vuotta. Vaikka välillä hairahdun kokeilemaan jotain uutta, palaan pian häntä koipien välissä takaisin tutun ja turvallisen äärelle.

kirkas perunasalaatti

kirkas perunasalaatti

Sittemmin olen lisännyt perunasalaattiin myös kirpeää retiisiä, mutta sen voi jättää hyvin poiskin. Oreganon voi vaihtaa johonkin toiseen yrttiin ja muutenkin vaihdella mausteita oman suun mukaan. Tärkeintä on marinoida sipulia vähintään kaksi tuntia (mieluiten enemmän), että sen maku pehmenee.

Kirkas perunasalaatti (10–12 hlölle)

2 kg kiinteitä perunoita
puoli nippua retiisiä
2–3 isoa punasipulia

Kastike:
Reilu 1 dl oliiviöljyä
1/2 dl viinietikkaa
1–2 tl suolaa
1–2 valkosipulinkynttä
1 rkl oreganoa
1 rkl hunajaa
2 rkl kaprista

Sekoita ensin kastike. Puolita sitten sipulit ja siivuta ne terävällä veitsellä niin ohueksi kuin saat. Holauta sipulisiivut kastikkeeseen, sekoita hyvin ja anna marinoitua vähintään 2–3 tuntia.

Keitä perunat. Kuoriminen ei ole välttämätöntä, se on oikeastaan mielipidekysymys. Minä jätän yleensä kuorimatta, paitsi, jos olen ottamassa ruokakuvia. Pilko potut pienemmiksi ja kaada niiden sekaan sipulit kastikkeineen. Sekoita perusteellisesti ja maista. Saatat tarvita lisää suolaa tai ehkä haluat rouhaista perunoiden joukkoon pikkuisen pippuria. Siinä se, vappuisen brunssipöydän kiistaton kunkku, kirkas perunasalaatti on valmis.

kirkas perunasalaatti

kirkas perunasalaatti

Vappusää on muuten taatusti sukua juhannukselle. Vaikka viikkoa ennen hellisi helle, porottaisi aurinko ja lämmittäisi leuto eteläinen ilmavirtaus, muuttuu säätila salamana, kun työväen riemujuhla tai keskikesän mittumaari tekee tuloaan.

Aavistan kyllä, miten tässä taas tulee käymään, mutta vetoan yläilmoihin silti. Taivas taitaa rakoilla jo, mutta olisiko mitenkään mahdollista hoitaa hommat niin, että huomenna, kun koko Helsinki vaeltaa virkeinä Kaivopuiston kollektiiviselle piknikviltille, pilvet lipuvat auringon edestä? Tahdon juhlia kevättä kukkamekkoon, pikkukenkiin ja ylioppilaslakkiin pukeutuen, en väistellä raekuuroja villapaidassa hytisten ja haarahyppyjä lämpimikseni harrastaen. Kiitos!

Erinomaisen hauskaa vappua kaikille, nauttikaahan kohtuudella ja pitäkää kavereista huolta!

M/S Romantic ja muita mielettömiä risteilykokemuksia

Suomi tai ainakin oma somekuplani sekosi maaliskuussa YLEn tuottamaan, neliosaiseen M/S Romantic -draamasarjaan. M/S Romantic kuvaa riipaisevan realistisesti suomalaisten suosimaa risteilykulttuuria, joka lienee maailman mittakaavassakin ainutlaatuinen. Sarjassa seikkailee pelottavan todentuntuisia hahmoja: kuumia kissoja metsästäviä kovia kundeja, jotka eivät onnistu loppupeleissä pokaamaan yhtäkään naista. Häitä juhliva ja riitaa haastava seurue, jonka morsian päätyy juomaan hyttiin viiniä elämää nähneen yhden hitin ihmeen kanssa. Eno, joka ratkeaa ryyppäämään ja jättää pienen siskonpoikansa oman onnensa nojaan. Ja risteilyisäntä, joka pitää itseään niin korvaamattomana, että palaa kesken isyysloman takaisin töihin. Myötähäpeän määrä television edessä on niin järjettömän suuri, että välillä on pakko paeta jääkaapille tai sulkea silmät.

m/s romantic

Sarjan päättymisen jälkeen mieli lähtee lentoon ja laskeutuu 1990-luvulle. Korvien välissä jytisee jumputtava diskobiitti ja silmät sokaistuvat strobovalojen sykkeestä. Lavalla notkuu joku tuntematon bilebändi, jonka laulaja hönkäilee mikrofoniin kostean keikkaelämän käheyttämällä äänellään coverversion toisensa perään. Parketilla horjutaan humalan ja ulkona pauhaavan aallokon tahtiin. Kädet käyvät ja silmissä kiiltää lupaus yhteisestä hyttiyöstä. Drinkki on kirkuvan keltainen ja sitä koristaa vaaleanpunainen paperivarjo.

Hyttikäytävässä on bileet. Kengät takertuvat tahmeaan kokolattiamattoon jokaisella askeleella. Joku on tuonut mukanaan kannettavan cd-mankan, basso jytisee ja tax free -myymälästä kannetut kaljatölkit suhahtavat sarjatulena auki. Jossain joku jyskyttää hytin oveen ja vaatii päästämään sisään. Väsynyt läppä lentää levottomana aamuneljään asti, kunnes juhlakansa kapuaa kynnyksen yli hytteihinsä ja nukahtaa ilmastointilaitteen hurinaan.

risteilyllä

risteilyllä

Muistan abiristeilyn, jonka hyttikortti löytyy edelleen valokuva-albumin välistä, ja sen ysäribändin, joka lauloi olevansa erittäin hyvä ellei täydellinen. Muistan legendaariset Goom-risteilyt, jotka kestivät päiväkausia putkeen, ja joiden aikana kokeiltiin asioita, joista ei puhuttu enää ikinä laivalta poistumisen jälkeen. Paitsi silloin, kun tanssilattialta bongattu petikaveri ilmoitti olemassaolostaan löydettyään viestini haalarinsa taskusta reilu vuosi risteilyn jälkeen. Minä olin silloin Italiassa, hän edelleen Suomessa. Emme koskaan tavanneet toistamiseen.

risteilyllä

risteilyllä

Tietoiseen tajuntaan pulppuilee lisää muistikuvia 2000-luvulta. Buffetti, jossa syötiin pelkkää suklaamoussea ja juotiin viiniä, kunnes meidät tultiin ajamaan ulos ravintolasta. Valkopaitainen poika, johon ihastuin ja jonka kadotin illan aikana. Entinen poikabändisuuruus, jonka kanssa päädyin samaan hyttiin. Myöhemmin sain häneltä postissa valokuvia, jotka oli otettu lakanoiden välissä. En tiedä mitä negatiiveille tapahtui, mutta toivon, että tähän päivään mennessä ne ovat tuhoutuneet ajan terävissä hampaissa. Valkopaitaisen pojan kadottaminen sen sijaan jäi harmittamaan niin paljon, että etsin häntä risteilyn jälkeen jopa suomi24-keskustelupalstoilta. Elämä oli yllättäen vaikeaa ennen sosiaalista mediaa!

risteilyllä

Jokavuotiset, Ruotsiin suuntautuvat orkesterifestarimatkat eivät olleet risteilyjä, mutta tässä yhteydessä niitä ei voi mainitsemattakaan jättää. Legendaaristen laivareissujen aikana herätimme pahennusta hyttikäytävissä, ihmisvoimin tuotettu hissimusiikki soi hissiin roudatusta roskiksesta ja ovella seisoi loputon sossun jono. Taisinpa kerran lähettää pienen valkoisen valheenkin silloiselle esimiehelle. Tekstasin, että olin sairastunut, enkä mitenkään pystyisi seuraavana päivänä töihin. Oikeasti olin hyvässä nousussa ja tiesin kärsiväni aamulla armottamasta krapulasta. Vieläkin vatsassa vääntää moinen käytös, siksi se jäikin yhteen kertaan.

sossufestarit

Voi nuoruutta ja vastuutonta vapautta! Enää risteilylaivat eivät vedä puoleensa millään muotoa. Matkustan laivalla vain silloin, kun maata pitkin en pääse, sillä laivamatkailu on lähes lentämiseen verrattavissa, kun päästöjä ajatellaan. Viime vuosina olen muun muassa jättänyt osallistumatta seminaariin, joka järjestetään merellä kelluvalla autolautalla, joka on matkalla ei mihinkään. En näe mitään mieltä lillua kaljatölkkien kansoittamassa paatissa keskellä huonosti voivaa Itämerta. Mielummin kuljen tuulen voimalla, luonnon ehdoilla, ilman moottorien jylinää.

Lohipastrami avokado-wasabitahnalla – pikkujoulubrunssin satoa

Jos sinulle joskus tulee mahdollisuus osallistua brunssille, jonka ovat toteuttaneet ruokaan intohimoisesti suhtautuvat ihmiset, kuten nyt vaikka ruokabloggaajat, älä missään nimessä jätä sitä väliin. Tämän lauseen kirjoitettuani tajusin, kuinka hölmö väite on. Ihan kuin jokaista brunssia ei olisi intohimolla suunniteltu, keitetty, paistettu, leivottu, sekoitettu, vaivattu ja huolella aseteltu. Kaiken vaivan takana seisoo taatusti ruokaihminen, oli pöytä sitten katettu ravintolaan tai kotioloihin.

pikkujoulubrunssi

lohipastrami

Joka tapauksessa asia on niin, että kun ruokabloggaajat kokoontuvat yhteen, kattaus on ylitsevuotavan runsas. Vaikka ajatuksena on, että jokainen tuo tullessaan vain jotain pientä, käy väistämättä niin, että ruokaa on enemmän kuin jaksetaan syödä. On ajateltu leipoa yksi kakku, mutta hetken mielijohteesta jääkaapin aineksista syntyykin tahna poikineen, vihanneslaatikon sisällöstä kehkeytyy satokautta noudatteleva salaatti, uunista pullahtaa ulos kakun lisäksi leipä ja siinä sivussa ideoidaan lennosta muutama muu cocktailpala. Rakkaudesta ruokaan.

lohipastrami

tiramisu

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti osallistuin ruokabloggaajien järjestämiin kekkereihin. Aiemmin olen tullut pakaasieni kanssa törkeästi valmiiseen pöytään, ihaillut muiden kätten töitä ja syönyt napani naukumispisteeseen saakka. Siksi nyt tuntui siltä, että on näytön paikka. Tiesin osaavani kokata siinä missä muutkin, mutta pelkäsin jääväni suomen suosituimpien ruokavaikuttajien jalkoihin. Sen takia turvauduin vanhoihin suosikkeihin. Minun panoksenani brunssipöytään olisivat lohipastrami ja avokado-wasabitahna sekä artisokkatahna kylmäsavustettujen leikkeleiden kera. Riittävän simppeliä, mutta kuitenkin näyttävää.

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Kolmas vuorenvarma hitti otti ja petti, sillä viinirypälefocaccia kieltäytyi kypsymästä luvatussa ajassa ja jäi sisältä taikinaiseksi. Se sai jäädä uunin jälkilämpöön, kun minä pakkasin kimpsut ja kampsut kolmeen kassiin ja suunnistin Teemun ja Markuksen leipätiskin kautta kohti keskustaa. Onneksi leipurit olivat osanneet varautua, ja tiskissä höyrysi vasta paistettu ja ihanan rasvainen focaccia. Siispä lohipastrami kavereineen reppuun, pari leipäpussia kainaloon ja menoksi!

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Pernod Ricard Finland ja Juomavinkki tarjosivat komeat puitteet brunssille Helsingin kattojen yllä. Ennen kuin pääsimme syömähommiin oli kotona kokatut brunssitarjoilut siirrettävä kipoista ja kupeista tarjoiluastioihin. Se sujui joutuisasti syksyn uutuutta, vaaleanpunaista Cava Hola!* -kuohuviiniä siemaillen. Lasit ilmaantuivat eteemme juuri, kun olimme ehtineet ajatuksen ääneen sanoa. Ah, olisipa kotikeittiössäkin samanlainen palvelu!

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Brunssin päätähtenä loisti kuitenkin paahdetusta kahvista, vodkasta ja Kahlúa-likööristä sekoitettu ja valmiiksi tölkitetty Espresso Martini*, joka sekin on ilmestynyt kauppojen hyllyille tämän syksyn aikana. Tölkissä on pieni, mutta näyttävä twist, se sisältää nimittäin typpipatruunan, joka juomaa avatessa vapauttaa kuplat. Näin lasiin kaadettuun drinkkiin muodostuu täyteläinen crema.

espressomartini

pikkujoulubrunssi

Hetken mielijohteesta päätin päivää ennen brunssia kokeilla, miten Espresso Martini taipuu tiramisureseptin ainesosaksi. En näköjään ole vieläkään oppinut, että uusia reseptejä ei kannata alkaa testaamaan vasta juuri ennen hoohetkeä. Tiramisusta tuli kyllä kaunis, mutta makumaailma jäi vähän väljähtyneeksi. Espresso Martini ei sellaisenaan riittänyt tuomaan toivotun tiukkaa kahvisuutta jälkiruokaan. Onneksi brunssipöytään oli yllättäen katettu toinenkin versio italialaisesta klassikosta. Tässä tiramisujen taistossa Lumo Lifestyle -blogin taideteos otti selkävoiton. En kuitenkaan vaivu epätoivoon, vaan jatkan oman ohjeeni kehittämistä. Seuraavaan versioon saatan käyttää perinteiseen tapaan vahvaa kahvia ja lorauttaa joukkoon Kahlúa-likööriä. Lupaan julkaista parannellun reseptin vielä joulukuun aikana!

tiramisu

espressomartini

Lohipastram kavereineen on ladottu tarjoilulautasille, mutta ruokailu saa vielä odottaa. Tarjottimia kannetaan ulkoterassille, rekvisiittaa asetellaan pikkutarkasti cocktail-palojen ympärille, kuvauskulmia haetaan huolella ja sitten annetaan kameran laulaa. Kerrankin saa rauhassa kuvata. Kukaan ei hoputa, eikä valmiiksi viileä ruokakaan jäähdy.

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Kun vihdoin pääsemme ruokien kimppuun, huoneen täyttää onnellisten huokausten sarja. Paahdettua kurpitsaa ja granaattiomenaa, punajuurta ja lakritsaa, artisokkaa ja kylmäsavuhärkää, risottopallosia ja chilimajoneesia, bataattia ja briejuustoa, Kahlúalla maustettua suklaatryffeliä, mustaa baba ganoushia ja suussa poksuvaa dukkahia, lohipastramia ja avokadoa. Suolaisen ruuan kanssa cavaa ja makean kera Kahlúan Espresso Martinia. Kehumme kilpaa toistemme tuotoksia ja toistamme mantraa, joka on jokaiselle foodielle tuttu: ruoka on maailman paras harrastus!

Myös minun väkertämäni lohipastrami kerää kiitosta. Myhäilen itsekseni tyytyväisenä ja tunnen vihdoin kuuluvani joukkoon. Kiitos rakkaat ruokabloggaajakollegat, olette tärkeämpiä kuin tiedättekään!

lohipastrami

pikkujoulubrunssi

Liemessä-Jennin blogista mukaellun Lohipastrami-reseptin olen julkaissut blogissa aiemminkin, mutta se on hautautunut piknik-postauksen uumeniin, joten otetaanpa ohjeesta uusinta.

Lohipastrami

Mahdollisimman tuore ja paksu pala lohifilettä
suolaa
2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl kuminansiemeniä
2 tl sumakkia
1/2 tl chilihiutaleita
kuorettomia seesaminsiemeniä

Leikkaa ruodottoman lohifileen paksuimmasta kohdasta yhtä leveä pala, kuin mitä fileen paksuus on. Leikkaa pala 8–10 sentin pätkiksi ja kieritä palaset suolassa. Kääri ne sen jälkeen yksitellen elmukelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti.

Tee mausteseos valmiiksi ja rouhi se morttelissa hienommaksi. Avaa sen jälkeen paketit ja huuhtele suolat pinnoilta pois. Kuivaa palat ja pyörittele mausteissa. Paahda sen jälkeen kuivalla pannulla seesaminsiemeniä ja paista lohipastrami paahdettujen siemenien päällä. Paista palat tasaisesti, noin 30 sekuntia per puoli eli yhteensä 2 min. Kalan on tarkoitus kypsyä vain muutaman millin pinnasta.

Kääri pinnoiltaan paistetut palaset yksittäin puhtaaseen elmukelmuun. Kiristä molemmista päistä tiukaksi karkkipaperin tapaan, jotta saat aikaiseksi napakan pyöreän pötkylän. Siirrä lohipastrami jääkaappiin ja anna levätä pari tuntia. Sen jälkeen laita ne vielä tunniksi pakastimeen. Leikkaa kohmeiset pötkylät noin puolen sentin kiekoiksi.

Avokado-wasabitahna

2 pientä avokadoa
1 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl valmista wasabitahnaa
suolaa ja pippuria suoraan myllystä

Soseuta avokadot, limemehu, valkosipuli ja wasabi tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää suolaa ja pippuria muutama rouhaisu. Jos haluat enemmän ruokaisuutta, voit koota pikkusyötävät ruisleipäpalan tai vaikka ruissipsien päälle, mutta lohipastrami toimii hyvin sellaisenaankin avokadotahnan kanssa.

lohipastrami

*Brunssijuomat tarjosi Juomavinkki. Pikkujoulubrunssin tunnelmiin pääset myös ihanien kollegojeni blogien kautta:

Vaimomatskuu-blogin Pop Rocks Dukkah
Sillä sipulin Brunssi täynnä inspiraatiota ja ideoita
Hannan sopan Bataatticrostinit briellä ja jalapenoilla
Lumo Lifestylen Kahlúa-tiramisu ja brunssiruokavinkkejä
Beach House Kitchenin Ruokabloggaajien pikkujoulubrunssilla – punajuuriarancinit Italian makujen ystäville