Suuri glögitesti ja voissa paistetut persimonit

4.12.20174.12.2017 / piapas / 8 kommenttia

Glögivatsani on pohjaton. Olen kailottanut suureen ääneen tuota lausetta totuutena kaikki nämä vuodet. Kunnes järjestimme kavereiden kesken suuren glögitestin. Illan päätteeksi oli pakko vastahakoisesti tunnustaa, että kyllä se pohja minunkin vatsastani sittenkin löytyy. Damn.

Jokunen vuosi sitten risteilimme ystävien kanssa Saimaalla. Partiolaisilta lainatun paatin aurinkokannella köllötellessä saimme loistoidean. Päätimme testata kaikki ruokakaupan hyllyiltä löytyvät lonkero-kategoriaan luokitellut juomat. Elettiin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä, eikä makulonkeroita vielä savolaisissa marketeissa näkynyt, joten testi oli suhteellisen helposti toteutettavissa. Ostoskärryyn kerättiin kahdeksan erilaista tölkkiä ja muistiinpanovälineet, sillä voittajaa ei todellakaan valittaisi kovin kevein perustein.

Suomalainen laatulonkero oli kyseisen kesän hittituote, joten nimesimme testiryhmämme leikkisästi Suurkuluttajiksi. Testi suoritettiin sokkona ja varmuuden vuoksi se toisinnettiin parin päivän kuluttua. Yllätyksiltä ei vältytty. Ensimmäisellä maistelukerralla esanssiseksi ällötykseksi tuomittu tuote otti murskavoiton seuraavassa testitilanteessa. Tämä kertonee testien luotettavuudesta kaiken olennaisen.

Marraskuussa Suurkuluttajat kokoontuivat lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen yhteen. Oli aika avata glögikausi. Raadin tiukan arvioivan silmän, nenän ja kielen alle joutui (tai pääsi, miten sen nyt ottaa) tällä kertaa Pernod Ricard Finlandin lahjoittama suomalainen glögivalikoima. Jokainen juoma on valmistettu Suomen Turussa, joten mikäpä sen paremmin itsenäisyyden juhlavuoteen sopisikaan.

Korostettakoon vielä, että Suurkuluttajien kokoonpanoon ei kuulu juoma-alan ammattilaisia, ravintolaguruja, viinimaahantuojia tai edes viiniharrastajia. Yksi nykyinen ja yksi entinen ruokabloggaaja ryhmässä toki istuu, mutta heidän varaansa en laskisi kovinkaan paljon. Testitiimiin on rekrytoitu myös yksi niin sanottu supermaistaja, mutta hänkin vähättelee panostaan, vaatimaton kun on. Todettakoon siis, että asiantuntemuksemme perustuu puhtaasti vain ja ainoastaan kokemukselliseen tietoon ja määrällisiin menetelmiin.

Teille, jotka ette glögeistä välitä, on tulosten oheen bonuksena lisätty erinomainen paistettujen persimonien resepti. Ne sopivat vaikka itsenäisyyspäivän iltaan, siihen hetkeen, kun poksautatte skumppapullon auki ja ynnäilette kuinka monta sinivalkoista asua linnan punaista mattoa pitkin liihottaa. Selatkaa siis rohkeasti testitulosten ohi!

Testin tulokset on esitetty journalistisistakin julkaisuista tutuksi tulleessa paremmuusjärjestyksessä. Jokaiselle juomalle annettiin kouluarvosana, joiden keskiarvo määritti glögille annettavien tähtien lukumäärän. Kiitettävällä liikeni kokonaiset viisi tähteä *****, hyvällä neljä ****, tyydyttävällä kolme *** ja kohtalaisella kaksi **. Välttäviä tai hylättyjä ei testatusta valikoimasta löydetty ja hyvä niin.

Pitääksemme jännitystä yllä, julkaisemme voittajaglögin viimeisenä. Testin tulos on täysin subjektiivinen, eikä siitä voi valittaa. Testin tuloksia ei voi yleistää, eikä niistä voi vetää suurempia johtopäätöksiä. Suurkuluttajat eivät ota vastuuta mistään, eivätkä korvaa mitään, vaikka lukija maistamisen jälkeen jättäisi eriävän mielipiteen. Ja sitten itse asiaan.

Suurkuluttajat testaa: Vuoden 2017 glögivalikoima

Chymos Lakritsi-Suklaaglögi **
15 %, hinta Alkossa 9,99 €

Tuoksusta erottui yllättäen lakritsi, suklaa ja alkoholi, löysipä yksi testaaja siitä myös hiukkasen kalakaveria eli fishermans friendiä. Väri miellytti kriittistä silmää. Maku toi mieleen Brunbergin lakutoffeen, tervaleijonan tai lämpimän salmiakkikossun. Maustepippuriakin makumaailmasta erotettiin, mutta parhaiten juomaa kuvaa adjektiivi outo. Suurkuluttajien suussa erikoinen yhdistelmä ei istunut glögikategoriaan. Niinpä päädyimme pitkään pohdiskeluun siitä, mitä glögi ylipäänsä on. Ei ainakaan tätä.
”Kuumennettua viinaisaa makeista, ei tätä koko iltaa jois.”

Valkia Kuohuva Glögi **
12 %, hinta Alkossa 11,98 €

Ensimmäinen ahaa-elämys tuli ryhmämme supermaistajalta: tässä tuoksu 80-luvun Tukkataika-permanenttiaine! En tiedä millaiselta kasarituote tuoksahtaa, mutta ilmeisesti rusinalle, anikselle ja kardemummalle, siis glögille. Mausta löydettiin häivähdys kotimaista(!) omenaa. Makeus oli kohdallaan, ällöraja ei vielä ylittynyt. Glögiskumppa jakoi mielipiteet, ensimmäisen mielestä se oli hauskan jouluinen, toinen haukkui epäaidoksi ja esanssiseksi, kolmannen mielestä maku oli lonkeromainen ja se parani huikka huikalta, neljäs taas ei pystynyt juomaan lasiaan tyhjäksi. Viides intoutui muistelemaan nuoruuden kiljukokemuksia, kuudes nosti kädet ilmaan ja kysyi suureen ääneen: MIKSI? Tässä siis erilainen vaihtoehto glögille, toimii hyvin keskustelunherättäjänä vaikkapa illallispöytään istuttaessa!
”Liian esanssinen skumpaksi, liian ohut glögiksi.”

Juhla Glögi ***
20 %, hinta Alkossa 11,98 €

Seitsikon vahvin ehdokas tyrmäsi raadin. Emäntä saattoi kuumentaa juoman vähän liian kuumaksi ja alkoholi haihtui suoraan testaajien sieraimiin. Tuote tuoksuu voimakkaasti brandylle ja sitä luonnehdittiinkin mielummin totiksi kuin glögiksi. Tuoksun ei kannata kuitenkaan antaa hämätä, sillä hienostuneeksikin kuvailtu maku on prosentteihin nähden lempeä. Glögiasteikolla Juhla-versio ei pitkälle pötki, mutta toimii varmasti erittäin hyvin sisäisenä villapaitana sekä kaupan pahvitölkkiglögin terästeenä.
”Tämä mukaan hiihtoreissulle tai mökille!”

Chymos Mustaherukkaglögi ***
4,7 %, hinta kaupoissa n. 7 €

Panadol Hot, Finrexin! Haju toi kieltämättä mieleen kuumat flunssajuomat ja aitoa mustaherukkaa oli vaikea erottaa tuoksusta, mutta mausteita, kuten neilikkaa, kirsikkaa ja piparkakkua siitä kyllä löydettiin. Väri oli vihdoin kohdallaan, glögin kuuluu olla konservatiivisen raatimme mukaan punaista. Maku oli laihahko, mutta ehdottomasti parempi kuin tuoksu. Makkeeta maustettua mehua, liian mietoa glögiksi, kommentoi yksi raatilaisista. Alkoholi ei maistu, siitä plussapisteitä.
”Karkkirasian hyljeksityin yksilö.”

Tuike Luomu Valkoviiniglögi ****
11 %, hinta Alkossa 8,39 €
Vaalean luomuglögin tuoksussa on mansikkaa ja herukkaa, mutta myös selkeitä glögimausteita. Väri on hento ja kaunis, vaikka parin testaajan pipo on edelleen tiukalla: vaisu ja vaalea väri ei sovi glögille. Herukkainen maku jakaa sekin mielipiteitä, toisten mielestä tuoksuu glögille enemmän kuin maistuu. Jälkeenpäin suussa mellastaa kardemumma. Joku luonnehtii suutuntumaa tahmaiseksi, mutta makeus ei kuitenkaan mene överiksi. Varsin mainio kombo, toteaa yksi meistä ja piirtää arvostelupaperiin sydämen.
”Sopivan makea, voisin juoda.”

Tuike Rosé Glögi ****
8 %, hinta Alkossa 7,98 €

Heti alkuun mainitsen, että roseeglögi on henkilökohtainen suosikkini. Epätodennäköinen yllättäjä takavasemmalta. Pöydän ympäriltä kuultiin kuitenkin muutamia soraääniä. Väriä haukutaan laihaksi mehukatiksi ja liian tummaksi roseeksi. Makua arvioidaan teräväksi, raikkaaksi ja ohueksi. Alkoholi kuulemma maistuu läpi. En sentään ole ainoa peukuttaja: perinteinen kaupanglögifiilis luettaneen kehuksi, samoin keveys, kaneli ja glögimausteisuus. Tuoksussa on paljon kardemummaa. Entinen ruokabloggaaja tekee tärkeän huomion: roseeviiniglögissä koristeet ja rekvisiitta tulee paremmin esiin, kun juoman väri on vaaleampi. Hieno musta hevonen, siis jatkoon!
”Paras tähän mennessä, täydellinen pari sinihomejuuston ja pipareiden kanssa!”

Tuike Luomu Punaviiniglögi *****
11 %, hinta Alkossa 4,98 € (37,5 cl pullo)

Testaajien glögimaku osoittautuu hyvin perinteiseksi, sillä selkeäksi testivoittajaksi suoriutuu valikoiman ainoa punaviiniglögi. Vahvin tuoksu, hyvä viininmaku ja runsaat mausteet, täyteläinen, piparkakkuinen, eniten glögimäinen. Maistuu eniten siltä, miltä näyttää, vaikka jonkun mielestä onkin snadisti liian makea. Glühwein-vertauksia esitetään. Pöydän päästä kuuluu röyhtäys ja samaan syssyyn oivallus: kardemummaa! Ainoa miinus on tuotepakkauksen koko, miksi ihmeessä testivoittajaa myydään vain puolikkaissa pulloissa!?
”Nyt on sitä mitä pitää!”

Voittajaa etsittiin napostelupöydän äärellä. Tarjoiluvadeille oli ladottu kaupan pipareita, vuoden vanhasta lehtitaikinasta leivottuja joulutorttuja, sekalainen juustovalikoima, hilloja jääkaapin ylähyllyltä, paahdettuja maa-artisokkia, sauvasekoittimella surautettua valkosipulimajoneesia sekä ilmakuivattuun kinkkuun käärittyjä persimoneja.

Persimon-siivut sopivat juuston seuralaisiksi sellaisenaankin, mutta joulun tuovat pöytään kanelilla ja hunajalla maustetut pannulla voissa paistetut persimonit. Alkuperäinen ohje on Helsingin sanomien.

Paistetut persimonit

2 persimonia
ripaus kanelia
pieni paketti prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua
rosmariinin oksia
hunajaa
voita

Pese persimonit ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi. Heiluttele kanelisirotinta lohkojen molemmin puolin. Leikkele kinkkusiivuista sopivia palasia ja kääri ne persimonien ympärille. Lävistä katkaistulla rosmariinin oksalla kinkku kiinni hedelmälihaan. Jos rosmariininoksat ovat hentoja, tee ensin viilto veitsellä, että saat työnnettyä oksan viipaleen läpi. Paista lohkot voissa pannulla, kunnes ilmakuivattu kinkku saa väriä ja rapeutta. Aseta tarjolle ja valuttele viimeiseksi päälle hunajaa.

Jos rehellisiä ollaan, oma glögisuosikkini on edelleen itse keitetty omenamehupohjainen joulujuoma. Terästettynä tai ilman. Vielä en ole törmännyt yhteenkään kaupoissa myynnissä olevaan glögiin, joka ei pidemmän päälle osoittautuisi liian makeaksi makuuni. Mutta yhteen mukilliseen, siihen on kyllä aineksia myös Suurkuluttajien testituloksissa! Millaisesta glögistä sinä pidät? Valkoisesta vai punaisesta, mehumaisesta vai terävämmästä? Entä mantelit ja rusinat, pitääkö niitä olla?

Muistathan kommentoidessasi Suomen alkoholilainsäädännön kiemurat. Alkoholi on syytä jättää mainitsematta, ettei Valvira tule koputtelemaan ovelleni. Kiitos!

Seesamilohileivät – eli (pitkä) tarina lähtemisen vaikeudesta

6.8.20177.4.2020 / piapas / 12 kommenttia

Edessä on kauan odotettu ja kesän ainoa kokonainen mökkiviikko. Tarkoitus oli saapua vuokralukaaliin hyvissä ajoin, heti aamupäivästä, ja maksimoida mökkiaika. Aikomus oli myös selata hyvissä ajoin reseptiarkistoja ja ruokablogeja, jotta kauppareissu hoituisi ripeästi ja sutjakkaasti. Sitten sattuma puuttui peliin.

Ennen mökkiviikkoa oli ohjelmassa arkiviikko Helsingissä. Mies palasi hetkeksi sorvin ääreen, minun kalenterissani luki: blogiviikko. Tiedossa oli artikkeleiden luonnostelua, yhteistyöprojektien edistämistä, sähköpostien perkaamista, mediakortin päivitystä, vanhojen tekstien hakukoneoptimointia, tulevan suunnittelua ja sen semmoista, peruskauraa.

Sunnuntaina päätin kuitenkin olla palaamatta Helsinkiin. Jäin siskon perheen kanssa mökille muutamaksi ekstrapäiväksi, kun mies jo päristeli moottoripyörällään takaisin pääkaupunkiin. Ehtisin kyllä hoitaa tärkeimmät blogihommat loppuviikollakin, järkeilin. Sitä paitsi, kun antaa aivojen levätä, luovuuskin kukoistaa herkemmin. Tai niin minä kuvittelin.

Tiistaina köröttelin bussilla kuusi tuntia kotiin ja päätin samalla vaivalla kantaa keskustasta mukanani viisi kiloa mansikkaa. Tosi hyvä idea. Ilma oli painostava ja hikikarpalot valuivat pitkin selkää, kun kävelin metrolta kohti kotia mansikkalaatikkoa kantaen. Selässä painava reppu, olalla kangaskassi ja jalassa numeroa liian pienet farkut. Paksu ajonahkarotsi hiosti, kompastelin tämän tästä omiin väsyneisiin jalkoihini ja pelkäsin punaisten marjojen vyöryvän maahan seuraavalla sekunnilla. Kynnyksen yli astuttuani en saanut takkia pois päältäni, se oli liimaantunut käsivarsieni hikiseen ihoon.

Ennen blogihommia edessä oli mansikkasouvin lisäksi asunnon siivoaminen siihen kuntoon, että siitä kehtaa ottaa muutaman edustuskuvan. Tavoitteena oli vihdoinkin vuokrata koti oman loman ajaksi sitä tarvitseville. Tuumasta toimeen, jota kestikin sitten pitkälle seuraavaan iltapäivään. Klikkasin hiirellä julkaisunappulaa keskiviikkona viideltä. Sitten pääsin käsiksi viikon varsinaiseen agendaan.

Torstai livahti käsistä liukkaammin kuin koskaan. Räknäsin syksyn tuloja ja menoja, rustasin uutta esitelytekstiä, listasin elokuun kirjoitusaiheita ja uppouduin ajatuksiini niin, että unohdin syödä lounasta. Nopean viime vuoden kanttarelleista väännetyn pastan jälkeen kiirehdin afterworkeille Sörnäisten rantatien kupeeseen reinkarnaation kokeneelle mbarin terassille, jota Merikerhoksikin kutsutaan.

Tuli perjantai. Olin sopinut yökyläileväni ystäväni luona Nurmijärvellä. Pakkasin mökkikamppeet valmiiksi ja ravasin ympäri huushollia yrittäen eläytyä tulevien vuokralaisten tuntemuksiin heidän tutkaillessaan kotiamme kriittisin silmin. Tämä kaappi täytyy vielä järjestellä ja tuo tyhjentää, lipaston sisältö on pakattava ikeakasseihin, läppärit ja muu arvotavara on piilotettava lukittavaan vaatehuoneeseen, joulukoristeet(!) roudattava varastoon ja vessan lattiakin kuurattava. Roskakaappiin kirjoitettava lajitteluohjeet ja jääkaappia raivattava, jotta sinne mahtuu myös vieraiden ruuat. Lista oli loputon ja reseptien googlauksesta karsittiin ensimmäisenä. Kuten arvata saattaa puoliakaan en ehtinyt suorittamaan, ennen kuin oli ahtauduttava taas ajotakkiin ja suoriuduttava puolijuoksua kohti Kampin bussilaitureita. Mies lupasi hoitaa loput.

Illalla ystäväni luona naputtelin vielä muistilistan miehelle, joka alkoi kuulostaa puhelimessa epätoivoiselta. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että lista (ja ensimmäisen vuokrausjakson ajankohta) oli jokseenkin kohtuuton. Siinä vaiheessa, kun kilistelin kaverini kanssa vaaleanpunaisella kuohuvalla, mies hinkkasi kylppärin lattialaattojen pinttyneitä saumoja. Eri reilua, eikö? Asetelma johti lauantai-aamuna kipakkaan sananvaihtoon, josta olen kaikkea muuta kuin ylpeä.

Yhden aikaan mies kaartaa nurmijärveläisen kerrostaloalueen parkkipaikalle ja matka kohteeseen voi viimeinkin alkaa. Molemmat ovat ärsyyntyneitä toisiinsa ja kinastelu jatkuu vielä taukopaikallakin. Kauppareissu typistyy pienen kylän K-marketiin, ostoskärryyn kerätään pikaisesti muutaman päivän ruokatarpeet. Suunnittelemani seesamilohileivät unohtuvat nopeasti. Isommalle kirkolle on ajettava myöhemmin, nyt ei pysty. Taivas täyttyy tummista pilvistä ja kastelee meidät sekä venerantaan piilottamamme matkatavarat. Soudamme saareen sateen maalatessa tyynen järven pintaan pieniä renkaita. Mieli rauhoittuu jokaisella airon vedolla veden kohistessa veneen kokassa.

Keskellä järveä soi puhelin. Vuokralaiset ovat eksyksissä, eivätkä ole löytäneet kioskia, jossa avaimet odottavat heitä. Englantini takeltelee ja tanskalainen aksentti värittää keskustelua linjan toisessa päässä. Koko järvi taatusti kuulee keskustelun. Selviää, että he eivät ole saaneet aiempia viestejäni. Onneksi vanhempi pariskunta ottaa asian rauhallisesti ja lähtee uudelle etsintäkierrokselle. Ristin kaikki sormeni ja varpaani ja toivon parasta.

Rantauduttuamme saareen nostamme pakaasit laiturille ja riisumme ajokamppeet siihen paikkaan. Kello on melkein kuusi. Istumme märillä portailla avojaloin ja nojaamme toisiimme voipuneina. Huh, mikä päivä.

Kuten satuhäissäkin sanotaan: viimein kaikki oli hyvin. Vaikka seesamilohileivät jäivät tekemättä, toinen tyynyliina ja pyyhe unohtuivat matkatavaroista ja puolet mökille varatuista kuiva-aineksista jäi kotiin, mökkifiilikseen voi aina luottaa. Grillikatoksessa kypsyy loimulohi, saunan piipusta tupruttaa savu ja roseviini lasissa on ihanan kylmää. Mökin kirjahyllystä löytyi Alistair MacLeanin Pako yli Jaavan meren vuodelta 1958 sekä vitsikirja varttuneille. Meidän Helsingin-kotiin asettuneilta vuokralaisilta tulee viesti: ”olemme majoittuneet, kaikki on hyvin ja meillä on viiniä lasissa.” Olen niin helpottunut, että melkein itken. Sunnuntain aamupalapöydässä olen jo laskeutunut mökkirauhaan.

Tällaista meillä, mitenkäs teidän mökkikesä sujuu? Kirjattakoon alle vielä se otsikossa luvattu resepti, jonka alkuperäinen versio on painettu Hesariin helmikuussa 2015. Seesamilohileivät pääsevät pöytään huomenna, heti isolla kirkolla käynnin jälkeen.

Seesamilohileivät neljälle

300 g lohifileetä
1/2 tl suolaa
2 rkl seesaminsiemeniä
sopivasti (seesaminsiemen)öljyä
1 kypsä avokado
4 siivua maalaisleipää
1 limen tai puolikkaan sitruunan mehu
100 g fetajuustoa
reilusti hienonnettua korianteria
muutama kevätsipulin varsi
mustapippuria myllystä

Irrota kalasta nahka ja ripottele sille suolaa. Leikkaa noin sentin siivuiksi, pyörittele seesaminsiemenissä ja paista pannulla öljyssä pari minuuttia per puoli. Voit myös käyttää valmiiksi paistettua (tai loimutettua) lohta ja maustaa sen seesaminsiemenöljyllä ja -siemenillä jälkeenpäin. Paahda leivät. Kaavi avokadon liha lusikalla ja muhenna se leiville. Purista päälle sitrusmehu ja rouhaise muutama kierros mustapippuria. Lisää kypsät lohiviipaleet ja murustele pinnalle feta. Silppua lopuksi kevätsipulin varret sekä korianteri ja viimeistele seesamilohileivät. Haukkaa reilu pala ja siemaise kyytipojaksi lasillinen hyvää valkoviiniä.

Brunssipiknikille, satoi tai paistoi!

2.7.20176.7.2017 / piapas / 6 kommenttia

Voi Helsingin kesä, missä viivyt? Helle ei helli, eikä aurinko lämmitä. Kateellisena selaan somea ja ihailen oululaisten biitsikuvia, Provinssin hikisiä festaritunnelmia ja Rovaniemen yöttömän yön taikaa. Muistelen Espanjan lämpöä ja Göteborgin sinistä taivasta ja haaveilen olevani jossain muualla kuin koleassa kivikaupungissa.

Suomen säälittävä kesäsää on vaikutusvaltani ulkopuolella, mutta suhtautumistavan voin valita ihan itse. Asenne ratkaisee. Niinpä pakkaan piknik-koriin ruuan lisäksi villasukat, lämpimän viltin ja termospullollisen kuumaa juotavaa. Otan mukaan myös untuvatakin ja lapaset. Sateisena päivänä brunssipiknik katetaan olohuoneen lattialle, mökin verannalle tai lasitetulle parvekkeelle. Viis helteistä, kesä on mielentila.

Brunssipiknikin menua ei välttämättä tarvitse suunnitella viikkotolkulla, myös spontaani mitä-pakkasesta-ja-jääkaapista-löytyy-versio maistuu mainiolta ulkoilmassa. Tähteistä ja vihanneslaatikon näivettyneistä aineksista voi pyöräyttää vaikka munakkaan, piirakan tai kylmän keiton ja viime vuoden pakastemarjoista surauttaa hetkessä smoothien. Myös alla olevan brunssiehdotelman ruuat ovat helposti ja nopeasti toteutettavia, vain lohipiirakka sekä marinoidut paprikat ja sienet vaativat etukäteisvalmisteluja, mutta nekin voi tehdä vaikka jo pari päivää aiemmin.

Juhannuspäivänä piknikviltti levitettiin Lapinlahden entisen mielisairaalan pihanurmikolle. Lämpimin vaattein varustautunut brunssikansa kääri lahkeitaan ja hihojaan, sillä kuuma aurinko ja tuulensuojainen nurkkaus yllättivät pessimistien piknikseurueen. Onneksi suojakertoimet sentään oli ymmärretty pakata reppuun mukaan. Tällä kertaa mukana oli myös kannettava hiiligrilli, mutta ilmankin pärjää!

Kolean kesän brunssipiknik

aprikoosikuskus ja avokadojugurttikastike
wasabilohi-avokadopiirakka
perunasalaatti
vihreä salaatti
huvipuistopaprikat ja marinoidut herkkusienet
mansikat ja mascarponevaahto
grillatut maissit ja perinteinen makkara

Reseptit ovat seilanneet reseptikansiossani jo vuosia, enkä välttämättä enää muista, mistä ne ovat peräisin (paitsi huvipuistopaprikat ja marinoidut sienet, jotka olen poiminut talteen aikanaan Pastanjauhantapajasta). Joka tapauksessa jokaista niistä on tuunattu, kuten tapoihini kuuluu. Kaikki ohjeet ovat neljälle.

Aprikoosikuskus

1 pieni sipuli
kourallinen kuivattuja aprikooseja
muutama kuivattu luumu
muutama kuivattu viikuna
1/2 dl pinjansiemeniä
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1/2 tl muskottia
2 isoa tomaattia
tuoretta persiljaa
oliiviöljyä
2 rkl voita
kuskusryynejä ja vettä kuskuspaketin ohjeen mukaan

Silppua sipuli ja kuullota se kasarissa öljyssä yhdessä kurkuman, muskotin ja juustokuminan kanssa. Pilko aprikoosit, luumut ja viikunat pieniksi kuutioiksi ja heitä ne pannulle yhdessä pinjansiementen kera. Kääntele, kunnes kuivahedelmät pehmenevät. Kaada aineksien päälle kuskuspakkauksen ohjeen mukainen määrä vettä ja anna kiehahtaa.

Ota kasari pois liedeltä ja kaada sekaan kuskusryynit. Kiepauta pari kertaa haarukalla ja anna turvota kannen alla pari minuuttia. Kuutioi sillä aikaa tomaatit ja silppua persilja. Lisää sitten voi ja sekoita kuskusia haarukalla parin minuutin ajan. Lisää vielä tomaattikuutiot ja persilja ja mausta suolalla. Tarjoile avokadojugurtin kera.

Avokadojugurtti

1,5 dl turkkilaista jugurttia
1 kypsä avokado
sitruunamehua
(tuoretta korianteria)
suolaa ja pippuria

Soseuta kypsä avokado ja sekoita se turkkilaisen jugurtin joukkoon. Purista sekaan ruokalusikallinen sitruunamehua ja silputtua korianteria oman maun mukaan. Jos tykkäät valkosipulista, voit lisätä myös sitä tuoreena tai kuivattuna. Mausta vielä suolalla ja pippurilla.

Wasabilohi-avokadopiirakka

Pohja:
150 g kylmää voita
4 dl vehnäjauhoja (myös gluteeniton jauho käy)
1/2 dl seesaminsiemeniä
1 tl leivinjauhetta
vajaa tl suolaa
1 dl maustamatonta jugurttia

Täyte:
400 g lohifileetä
2 kypsää avokadoa
1 lime
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl aiolia tai tavallista majoneesia
2 kananmunaa
1 dl seesaminsiemeniä
2 rkl wasabitahnaa
1,5 tl suolaa
(merilevää)

Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi, lisää kuutiot samaan kulhoon jauhojen, seesaminsiementen, leivinjauheen ja suolan kanssa ja nypi sormin murumaiseksi massaksi. Lisää jugurtti ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Älä vaivaa. Kääri kelmuun ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään tunti, meillä taikina lepäili yön yli.

Kun alat piirakanpaistohommiin, ota taikina lämpenemään 20 minuutiksi. Nypi sillä aikaa ruodot lohifileestä, poista nahka ja leikkaa lohi noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Viipaloi myös avokadot. Kun taikina on hieman pehmennyt, kauli se kahden tuorekelmun välissä ohueksi levyksi ja painele sormin piirakkavuokaan.

Asettele pohjan päälle lohipalat ja avokadoviipaleet limittäin tai päällekkäin. Purista päälle limen mehu. Sekoita vielä tuorejuusto ja aioli (tai majoneesi) keskenään ja lisää joukkoon munat, seesaminsiemenet, wasabitahna ja suola. Kaada seos piirakan päälle ja paista 200 asteessa n. 40 minuuttia. Jos haluat, voit ripotella jäähtyneen piirakan päälle merilevää.

Paahdetut huvipuistopaprikat ja marinoidut herkkusienet

Paahdetut paprikat:
6 paprikaa, kaksi kutakin väriä
1 valkosipulinkynsi
2 tl suolaa
1/2 dl valkoviinietikkaa
1/2 dl hyvää oliiviöljyä

Halkaise paprikat neljään osaan ja poista siemenet. Levitä paprikat leivinpaperoidulle pellille kuoripuoli ylöspäin ja paahda uunissa 220 asteessa, kunnes kuoret alkavat mustua. Ota paprikat uunista ja sujauta ne kuumina pakastepussiin, mutta älä polta käsiäsi! Kuori hieman jäähtyneet paprikat käsin, kuoren pitäisi irrota helposti yhdellä vedolla. Leikkaa kuoritut paprikat pienemmiksi paloiksi ja laita kulhoon yhdessä suolan kanssa. Pilko sekaan valkosipulinkynsi ja lisää etikka ja öljy. Ravistele kulhoa ja laita jääkaappiin maustumaan yön yli.

Marinoidut herkkusienet:
300 g herkkusieniä
kourallinen tuoretta persiljaa tai basilikaa
useampi ruohosipulinvarsi
1 rkl hunajaa
3/4 dl oliiviöljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1/2 tl mustapippuria

Puhdista sienet ja viipaloi ne. Silppua yrtit ja valkosipulinkynsi. Sekoita kaikki marinadin ainekset ja lisää sienten joukkoon. Ravistele astiaa muutaman kerran ja jätä tekeytymään jääkaappiin yön yli.

Mansikat ja mascarponevaahto

1 l mansikoita
4 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
250 g mascarponejuustoa
1 dl vispikermaa
kardemummaa oman maun mukaan
2 rkl sokeria

Halkaise mansikat ja valuta päälle sokerilla makeutettu sitruunamehu. Anna maustua kerman vatkaamisen ajan. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita mascarpone kermavaahtoon. Mausta kardemummalla ja sokerilla. Herkuttele!

Jos grilli kulkee kätevästi mukana, pakkaa piknik-koriin myös paketti makkaraa tai vaikka soijanakkeja, sinappia sekä muutama esikeitetty maissintähkä. Juhannusbrunssilla ritilälle pääsivät myös pienet vihreät paprikat sekä Wotkinsin villisikamakkara. Kehoitan kokeilemaan, jos olet lihansyöjä!

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

pikkusyötävät

Suuri glögitesti ja voissa paistetut persimonit