Nopea ja helppo äitienpäiväherkku – pippuriananasta ja jäätelöä

10.5.201910.5.2019 / piapas / 4 kommenttia

Aikuisena voi aloittaa aamunsa aivan hyvin jäätelöllä. Kun siihen kylkeen vielä karamellisoi vähän ananasta ja antaa jäätelön pehmetä lämpimän kastikkeen alla, kalpenee rinnalla parempikin aamupala. Unohda siis croissantit, avokadoleivät, smoothiet ja tuorepuristetut mehut ja keskity olennaiseen. Pippuriananasta ja pari kauhallista lempijäätelöä ja jokainen aamu on pelastettu.

Pippuriananas sopii myös äitienpäivän aamiaiselle. Jospa tänä vuonna kakkupohjien ja täytteiden kanssa säätämisen sijaan kokeilisitkin vartissa valmistuvaa pippuriananasta ja sankarittaren suosikkijätskiä? Helppoa kuin heinänteko! (Mistäköhän muuten tuokin sanonta on lähtöisin, eikö heinän nostaminen seipäille ollut nimenomaan taitolaji?)

Suomalaisten markettien hedelmätiskeillä myytävät ananakset ovat usein vähän mauttoman puoleisia, etenkin jos erehtyy ostamaan vielä viheriöivän yksilön. Ananas on kuitenkin nyt sesongissa, ja kun sitä lämmittää pannulla yhdessä sokerin kanssa, alkaa puisevinkin hedelmä maistua herkulta. Vaniljasokeri lisää annokseen mukavasti eksotiikkaa ja pippuri potkua, jota kylmä jäätelö ihanasti pehmentää.

Resepti on alunperin repäisty talteen Hesarin kuukausiliitteestä. Pippuriananas pääsi kerrasta kestosuosikkilistalle ja sitä on sittemmin kokattu kymmeniä kertoja. Jo ensimmäinen lusikallinen upottaa suoraan makumuistoihin. Ensimmäisen mieleen pulpahtaa ruokatätien (tosin silloin taisimme vielä olla nuoria neitosia) kokoontuminen vanhempieni luona vuosia sitten, kun he asustelivat Inkoossa, läntisellä Uudellamaalla. Seuraavaksi aikahyppy heittää minut Leppävaaran kupeeseen, kuorokaverieni keittiöön, jonne olin tarjoutunut tekemään illallista syöpähoitojen vuoksi heikossa hapessa olevalle ystävälle.

Ajan saatossa hellan ääressä tahmaantunut paperi on hävinnyt teille tietämättömille, mutta onneksi Google hoitaa hommansa hyvin ja ohjaa minut muutamassa sekunnissa kadonneen lampaan luo, Tasty Travelissimo-blogiin. Vaniljatankoa en maustelaatikostani tällä kertaa löytänyt, joten korvasin sen vaniljasokerilla. Jäätelöksi valikoitui pakastimeen unohtunut lemon curd -jätski, joka oli aika vinkeä valinta ananaksen seuraneidiksi.

Reseptistä riittää helposti neljälle, paitsi jos joukossa on sokerihiiriä, jotka ahmivat ananakset suoraan pannulta alta aikayksikön. Uskallatko kokeilla kuinka käy?

Pippuriananasta ja jäätelöä

1/2 ananas
1/2 dl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria
mustapippuria
20 g voita
Jäätelöä

Kuori ja pilko puolet ananaksesta noin sentti kertaa sentti kuutioiksi. Voit pilkkoa samalla myös toisen puolen, lusikoida kuutiot rasiaan ja syödä ne myöhemmin sellaisenaan tai vaikka maustamattoman jugurtin kaverina.

Heilauta pannulle sokerit ja ananaskuutiot. Anna paahtua ja kääntele kunnes sokeri sulaa ja ananas karamellisoituu. Rouhaise sekaan kunnon tujaus mustapippuria suoraan myllystä. Kun alkaa näyttää ja maistua valmiilta, lisää vielä reilu ruokalusikallinen voita. Anna voin sulaa ja sekoita pannulle syntyneen liemen joukkoon. Tarkista vielä maku, voi nimittäin olla, että haluat vielä lisätä mustapippuria. Anna jäähtyä hetki ja tarjoile sitten kylmän jäätelön kera. Nuole kursailematta myös lautanen, sillä tätä herkkua et halua heittää hukkaan pisaraakaan!

Jos pippuriananas ei sytytyä ja pakastimessa on vielä viime vuoden puolukoita, kaapin perällä pussi kookoshiutaleita ja jääkaapissa purkki kermaa, tsekkaa tämä makeankirpeä kookos-puolukkapiiraan resepti!

Kaksi vuotta sitten äitienpäivinä liikuttiin vähän syvemmillä vesillä. Jos sinulla on hetki aikaa, lue myös tämä: Vapaaehtoisesti lapseton vai itsekäs nautiskelija?

Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu – pääsiäisen hittiherkku

17.4.2019 / piapas / 2 kommenttia

Vuodessa on kaksi pyhää, jolloin lapsuudenperheeni kokoontuu saman pöydän ääreen – joulu ja pääsiäinen.

Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettemmekö tapaisi toisiamme useammin, sillä välillä näemme viikoittainkin, joskus jopa joka päivä. Vuoden varrella yhdessä syöminen on enemmän tai vähemmän spontaania. Suku on liikkuvaista sakkia, yksi seilaa maailman merillä, toinen koluaa tuntureita ja kolmannella on täysi työ ruuhkavuosien kanssa. Kolmetoistahenkiseksi suurperheeksi kasvanutta konkkaronkkaa on hieman haastavaa saada saman pöydän ääreen. Paitsi jouluna ja pääsiäisenä.

Pääsiäisen pitkä viikonloppu on pyhitetty perheelle, siitä ei tarvitse erikseen edes keskustella. Äiti laittaa lammasta, valkosipuliperunoita, marinoituja porkkanoita ja vihreää salaattia. Meidän muiden vastuulla on alkuruoka ja sokeriset herkut. Tänäkin vuonna tiedän tasan tarkkaan mitä jälkiruokapöytään valmistan. Aurinkoisen keltainen ja appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu on varma hitti, joka hävisi lautasilta muutamassa silmänräpäyksessä myös keittokirjaklubin ensimmäisessä kokoontumisessa. Ennustan jälkiruoalle samaa kohtaloa myös pääsiäisen juhlapöydässä.

Rairuoho viheriöi korkeana ja keltaisista muovitipusista näkyy vain pörröinen päälaki. Narsissit tuoksuvat ja pitkän pöydän peittää edellisenä iltana silitetty pellavaliina . Mämmiä ja rahkapiirakkaa syödään pitkin päivää, aamiaiseksi, välipalaksi ja jäätelön kanssa saunan jälkeen yöpalaksi. Pienemmät poukkoilevat pitkin taloa kärsimättöminä – joko nyt, joko mennään? Pihalle piilotetut suklaayllätykset ja munajahti odottavat.

Paitsi että. Tänä keväänä mökkikuume alkoi nousta jo helmikuussa siihen malliin, että haaveilin viettäväni pääsiäisen Savon sydämessä kahdestaan siippani kanssa. Otin asian varovasti puheeksi maaliskuisella hiihtoreissulla, ja kysyin kautta rantain äidiltäni, mitä hän tuumaisi, jos tekisimmekin poikkeuksen perinteistä ja juhlistaisimme pääsiäistä kaksin. Vähän yllättäenkin hän vastasi, että mikäs siinä, kyllä hän arvasi, että tämä päivä oli tulossa ennemmin tai myöhemmin.

Nyt, pari päivää ennen pääsiäistä, päivitän tunnin välein sääennustusta. Eilen illalla näytti siltä, että viikonlopuksi luvattu viidentoista asteen lämpöaalto näyttääkin suuntautuvan lähinnä läntiseen Suomeen ja mökkipaikkakunnalle ennustetaan vain kahdeksaa astetta ja kylmiä öitä. Tätä kirjoittaessa meteorologit ovat kääntäneet takkinsa ja lämmintä piisaisi myös idempään. En tiedä, onko minussa sinnikästä sissiä yöpymään koleassa ja talven jäljiltä kosteassa mökissä pohjoistuulen kolistellessa nurkkia. Mutta jos keli onkin lämmin ja aurinkoinen, olisi ihanaa loikoilla mökkiterassilla ja lämmittää illalla puusauna.

Saatamme siis hyvinkin päätyä lopulta perinteiseen pääsiäispöytään. Saapa nähdä, päätös jääköön kiirastorstaille. Kävi miten kävi, appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu jää joka tapauksessa vakiorepertuaariimme, sillä se teki vaikutuksen myös makeasta vähät välittävään mieheeni. Klassikkoainesta, voisin jopa sanoa – ja sanonkin.

Resepti on lainattu Tessa Kiroksen Hillasoilta oliivilehtoihin -keittokirjasta. Olen säätänyt määriä ja korjaillut reseptiä (alkuperäisessä kirjassa oli sekaannusta valkuaisten ja keltuaisten kesken) ja lopputulos oli todellakin kaiken vaivan arvoinen.

Ainesosaluettelossa mainittu appelsiininkukkavesi ei ole välttämätön, sen voi korvata toisella teelusikallisella appelsiinihilloa. Jos erikoisuutta kuitenkin haluaa jälkkäriin lisätä, löytyy appelsiininkukkavettä etnisistä kaupoista tai esimerkiksi Ruohonjuuresta. Suosittelen ensimmäisiä, sillä Ruohonjuuren puteli oli ryöstöhintainen: pikkiriikkinen pullo maksoi 7,5 euroa. Myös filotaikinaa löytyy etnisten kauppojen hyllystä todennäköisesti halvemmalla kuin lähiprismasta.

Jumalaisesti uunissa karamellisoituneet, mielettömän rapeat filolastut ovat sairaan hyviä sellaisenaankin. Sen vuoksi en puolittanut niiden määrää, vaikka reseptiä muuten muokkasinkin. Sinua on siis varoitettu, voilla, sokerilla ja hunajalla aateloituihin filolastuihin voi jäädä koukkuun!

Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu voi vaikuttaa ensi alkuun monimutkaiselta, mutta vaikea se ei ole. Jos haluat oikaista, voit ottaa appelsiinihillon suoraan purkista ja unohtaa appelsiinikastikkeen. Rapeat filolastut, tuoreet appelsiinit ja sabayon-vaahto ovat tämän jälkiruoan kulmakivet. Ihania kokkaushetkiä!

Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

3 filotaikinalevyä
75 g voita
reilut 2 rkl sokeria
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 appelsiinia

Appelsiinihillo:
1/2 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
reilu 1 rkl sokeria

Appelsiinikastike:
1,5 appelsiinin mehu
75 g voita
reilu 1 rkl sokeria
1/2 rkl portviiniä

Sabayonvaahto:
1/2 liivatelehti (1g)
1 pieni muna + 1 keltuainen
2 rkl sokeria
1 tl appelsiininkukkavettä
1 tl appelsiinihilloa (ks. yllä)
1,5 dl kuohukermaa

Käy ensin käsiksi filotaikinaan. Lämmitä uuni 180 asteeseen ja sulata voi. Levitä filotaikinalevy varovasti pöydälle, sudi se kauttaaltaan voisulalla ja ripottele päälle tasaisesti puolet sokerista. Ota toinen filotaikinalevy, laske se varoen edellisen päälle, voitele ja sokeroi. Lisää vielä kolmas levy ja voitele myös se sulalla voilla.

Leikkaa päällekkäin olevat levyt terävällä veitsellä ensin pituussuuntaan puoliksi ja leikkaa sen jälkeen kummatkin puoliskot 12 osaan. Nostele näin syntyneet lastut leivinpaperoidulle pellille ja valuta niiden päälle hunajaa pitkinä noroina. Paista uunissa n. 10 minuuttia eli kunnes filotaikina on kullanruskeaa ja rapeaa. Nostele filolastut jäähtymään puhtaan leivinpaperin tai leivinlaudan päälle, jotta ne eivät jäähtyessään takerru toisiinsa tai käytettyyn leivinpaperiin.

Tee seuraavaksi appelsiinihillo. Raasta puolikkaasta appelsiinista kuori ja purista siitä mehu. Lisää sekaan sokeri ja keittele kokoon pienessä kattilassa, kunnes seos sakenee hilloksi. Laita sivuun ja anna jäähtyä.

Keittele siten appelsiinikastike. Purista appelsiineista mehu ja lisää muut ainekset sen kanssa kattilaan. Keitä kokoon, kunnes kastike hieman sakenee. Anna myös kastikkeen jäähtyä.

Sabayonvaahto on tämän reseptin hankalin osuus, mutta ainakin minulla se onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Upota liivate kylmään veteen ja anna sen liota rauhassa. Riko sitten metallikulhoon muna ja erottele toisesta keltuainen. Lisää 2 rkl sokeria. Laita liedelle kattila, jossa on pari senttiä vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Pudota sitten vähän tehoa ja nosta metallikulho kattilan päälle niin, ettei se koske veteen. Vatkaa munia ja sokeria vimmatusti tässä vesihauteessa, kunnes vaahto on kuohkeaa ja paksua. Minulla tähän meni 4 minuuttia, mutta varsinkin jos teet suuremman satsin, saattaa vatkausvaihe kestää yli 10 minuuttiakin.

Ota kattila liedeltä ja vatkaa joukkoon appelsiininkukkavesi ja appelsiinihillo sekä liotettu liivatelehti (sen pitäisi sulaa nätisti lämpimään vaahtoon). Vatkaa sitten kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele se hieman jäähtyneen muna-sokerivaahdon joukkoon. Valmis sabayon säilyy viileässä useammankin päivän, joten jos et ole kokoamassa jälkkäriä heti, siirrä vaahto jääkaappiin odottamaan.

Fileoi vielä 2 appelsiinia annoksia varten. Leikkaa appelsiinien kuoriosa terävällä veitsellä pois ja fileoi varovasti appelsiininlohkot irti kalvoista, niin että jäljelle jää vain pelkkä ranka. Purista mehu rangasta talteen. Sitä ei tarvita tässä jälkiruoassa, mutta ei sitä hukkaankaan kannata heittää.

Kokoa tuhatlehtitorttu suoraan tarjoiluvadille tai -lautasille. Aseta alimmaiseksi filolastu (katkaise se tarvittaessa pienempään kokoon) lusikoi sille vähän sabayonvaahtoa, asettele 1–2 appelsininlohkoa vaahdon päälle. Lisää seuraava filolastu, lusikoi päälle jälleen vaahtoa ja appelsiininpaloja. Viimeistele kolmannella filolastulla. Siivilöi koko komeuden päälle tomusokeria ja lorauta appelsiinikastiketta lautaselle.

Tadaa, appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu eli pääsiäisen takuuvarma hittiherkku on valmis!

Kahviliköörillä maustettu taivaallinen tiramisu – kuten italialainen sen tekisi

22.2.2019 / piapas / 7 kommenttia

Muistatteko sen mainoksen, jossa pariskunta puhuu ystäviensä luona syömästään illallisesta ja mies kehuu tiramisun muhkeaa makua sekä emännän upeaa mekkoa? Misut ja misut, kivahtaa puoliso ja ryhtyy mykkäkouluun. Mainos pyörähtää uusintana päässäni joka ikinen kerta, kun näen ruokalistalla tuon italialaisen jälkiruokaklassikon.

Italialainen tiramisu on yksi harvoista jälkkäreistä, jonka pariin palaan aina uudelleen. Olen tehnyt tuosta samettisesta superherkusta useita versioita. Keventänyt sitä tavallisella tuorejuustolla, maustanut mustaherukalla ja mustikalla, latonut väleihin mansikoita ja raparperia tai lisännyt tilkan mitä likööriä milloinkin. Vähän aikaa sitten ruokapöydässä (missäs muuallakaan) syntyi jopa väittely siitä, mitä alkoholia tiramisuun perinteisesti lisätään. Minä väitin, että amarettoa, vastapuolen väittämää en enää edes muista. Saattoi olla, että olimme molemmat väärässä.

Jos italialaiselta kysytään, miten aito ja oikea tiramisu valmistetaan, vastauksia on yhtä monta kuin vastaajiakin. Jokaisessa suvussa on kikka kolmosensa, joita ei noin vain ulkopuolisille paljasteta. Vuosi sitten minulla kävi kuitenkin tuuri. Pääsin nimittäin kurkkaamaan aidon italialaisen keittiön saloihin paikallisen kokin opastuksella. Eikä ihan minkä tahansa kokin, sillä hellan edessä hääri Italian olympiajoukkueen entinen chef Alessandro Sampo. Illan ruokalistalla oli muiden herkkujen muassa tartaria, jänistä ja tuorepastaa, mutta minun ja kokkauskurssiparini Annan vastuulle annettiin tiramisu.

Selasimme reseptin läpi ja olimme varmoja, että siitä puuttuu jotakin. Utelimme asiaa keittiömestarilta, mutta hän vakuutti, että tiramisuun, sellaisena, kun hän jälkiruoan tuntee, ei tule alkoholia. Selvä pyy, totesimme, ja ryhdyimme toimeen. Vaahdotimme munia ja sokeria niin vimmatusti, kermalle ja mascarponelle riitti onneksi vähempikin. Reseptissä oli monta vaihetta, mutta lopputulos palkitsi. Koko kymmenpäinen kokkikurssilaisten joukko kaapi lautasensa niin tyhjiksi kuin se nuolematta mahdollista on.

Olen käyttänyt Alessandron reseptiä pohjana myös tässä versiossa, mutta koska pidän kahviliköörin antamasta vivahteesta lisäsin sitä ja muutin pikkuisen muiden raaka-aineiden määriä ja suhteita suomalaiseen keittiöön sopivammaksi. Lopullinen vaahto jää löysähköksi, joten tiramisu kannattaa rakentaa suoraan korkealaitaiseen vuokaan tai annosastioihin – esimerkiksi tavallinen juomalasi toimii oikein mainiosti. Asettuessaan vaahto jämäköityy ja seuraavana päivänä tiramisu on riittävän kiinteää myös annospalojen leikkaamiseen.

Minä käytin maustamiseen Kahlúaa, mutta mikä tahansa kahvilikööri kelpaa. Gluteenittoman version saat, kun käytät gluteenittomia lady fingers -keksejä. Niitä saa Helsingissä ainakin Kampin K-supermarketista, mutta uskoisin, että muutkin isommat marketit kyseisiä keksejä myyvät. Savoiardi-keksien salaisuus piilee huokoisessa rakenteessa, joka imaisee itseensä ihanasti kahvin ja kostean tiramisun makuja. Resepti on alun perin kehitelty Pernod Ricard Finlandin järjestämää ruokabloggaajien pikkujoulubrunssia varten ja se on julkaistu myös Juomavinkin nettisivuilla.

Kahviliköörillä maustettu tiramisu

5 munankeltuaista
120 g (n. 1,4 dl) sokeria
2 dl kuohukermaa
1 prk mascarponejuustoa
1,5 dl vahvaa kahvia
0,8 dl Kahlúaa tai muuta kahvilikööriä
1 pkt lady fingers savoiardi -keksejä
vahvaa kaakaojauhetta

Ensin vispataan niin maan perusteellisesti kolme erilaista vaahtoa. Apukokista on hyötyä, mutta urakasta selviää kyllä tarvittaessa yksinkin. Tiskin määrä on joka tapauksessa vakio. Vaahdota keltuaiset ja sokeri ilmavaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi, ja jätä odottamaan (tai pyydä apukokkia vatkaamaan kaksi muuta vaahtoa, jolloin voit yhdistää vaahdot samaan kulhoon saman tien, yksi kerrallaan). Vatkaa sitten mascarponejuusto ja desi kuohukermaa pikaisesti sekaisin. Lisää 2 rkl kahvilikööriä, ja yhdistä sen jälkeen keltuaisvaahto seokseen varovasti nostellen. Vaahdota vielä 1 dl kermaa ja yhdistä vaahto samaan seokseen.

Keitä 1,5 dl vahvaa (espresso)kahvia ja sekoita siihen loput kahvilikööristä. Kasta savoiardi-keksit liköörillä maustettuun kahviin sokeripuoli alaspäin ja lado vuokaan, pienempien tarjoiluastioiden tai vaikka juomalasien pohjalle. Lusikoi vaahtomassaa keksien päälle ja siivilöi vaahdon päälle runsaasti tummaa kaakaojauhetta. Lado päälle uusi kerros kahvissa kostutettuja keksejä, lusikoi päälle vaahtoa ja ripottele kaakaojauhetta. Toista niin monta kertaa kuin haluat ja koristele lopuksi kaakaojauheella.

Anna tiramisun tekeytyä kylmässä vähintään kaksi tuntia. Parhaimman makuelämyksen saat, kun maltat odottaa tiramisun maustumista vuorokauden verran. Ja jos kärsivällisyyttä riittää, kolmen päivän kuluttua se vasta herkkua onkin!

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

makeat herkut