Täytettä piknik-koriin

Sain synttärilahjaksi piknik-korin. Ja nyt en tarkoita mitä tahansa koria täynnä ruokaa – sekin olisi ollut jees – vaan sellaista isoa rottinkista, kankaalla vuorattua, kannettavaa, sisältääkaikentarpeellisen-koria, jossa on punaiset somisteet.

Mies oli juoninut idean yhdessä siskojeni kanssa. Taas ropisi saavillinen pisteitä hänen tililleen. Lahja, jonka eteen on nähty vaivaa, tuntuu aina arvokkaammalta, vaikka se ei rahassa mitattuna sitä olisikaan.

kori sisältöineen

Juhannusviikon sunnuntaina kori sai tulikasteensa. Korin mukana tulleita astioita ja aterimia emme tietenkään olleet muistaneet tiskata, joten niiden testaaminen jäi seuraavaan kertaan. Tilalle vaihdettiin posliinia ja lasia. Kannettaessa kori asettui mukavasti lanteille ja kulki ketterästi myös pyörän tarakalla. Ei mikään turha kapine.

Tämä kesä olkoon siis piknikkejä pullollaan. Vähintään kerta viikkoon, parhaana kaksi. Ja koska kelit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja viimeisetkin raskaan työn raatajat laskeutumassa lomilleen, on aika tarjoilla täytettä piknik-koriin.

kattaus

Alkuruuaksi lohipastramia, avokado-wasabitahnaa, ruisleipää, melonia ja parmankinkkua. Pääruuaksi kurkku-retiisilohta ja perunasalaattia salsa verdellä. Ja tietysti makkaraa, jos grillaaminen on mahdollista. Jälkiruuaksi suklaakakkua, valkosuklaalla, raparperilla ja mansikoilla höystettynä. Kylkeen kuohuvaa, roseeta tai vaikka raparperimehua.

Viimeksi päästin itseni helpolla ja linkkailin juhannusherkkujen ohjeita pitkin poikin ruokablogosfääriä. Tällä kertaa naputan kaiken omin sormin, sillä yksikään oheista ei ole yksi yhteen inspiraatioreseptin kanssa. Joten täältä pesee, härifrån tvättas! Ohjeet ovat 4–6 nälkäiselle.

Lohipastramiin ihastuin viime jouluna, kun tein sitä ensimmäistä kertaan meidän perheen kalapöytään. Resepti on simppeli ja sitä voi muunnella vapaasti omien makumieltymysten mukaan vaihtamalla mausteita. Pastrami tarvitsee useamman tunnin maustuakseen, joten spontaaniin piknikiin se ei sovi. Avokadotahnan bongasin Liemessä-blogista, mutta koska alkuperäisessä postauksessa ei mainita määriä, kirjoitan oman versioni ohjeesta tänne.

Lohipastrami ruisleivällä

Pastrami:
Mahdollisimman tuore ja paksu lohifile
suolaa
2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl kuminansiemeniä
2 tl sumakkia
1/2 tl chilihiutaleita
kuorettomia seesaminsiemeniä

Avokado-wasabitahna:
2 pientä avokadoa
1 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl valmista wasabitahnaa
suolaa ja pippuria suoraan myllystä

Leikkaa ruodottoman lohifileen paksuimmasta kohdasta yhtä leveä pala, kuin mitä fileen paksuus on. Leikkaa pala 8–10 sentin pätkiksi ja kieritä palaset suolassa. Kääri ne sen jälkeen yksitellen elmukelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. Tee mausteseos valmiiksi ja rouhi se morttelissa hienommaksi. Avaa sen jälkeen paketit ja huuhtele suolat pois. Kuivaa palat ja pyörittele mausteissa. Paahda sen jälkeen kuivalla pannulla seesaminsiemeniä ja paista pastramipalat paahdettujen siemenien päällä. Paista palat tasaisesti, noin 30 sekuntia per puoli eli yhteensä 2 min. Kalan on tarkoitus kypsyä vain muutaman millin pinnasta. Kääri sen jälkeen palaset yksittäin puhtaaseen elmukelmuun. Kiristä molemmista päistä tiukaksi karkkipaperin tapaan, jotta saat aikaiseksi napakan pyöreän pötkylän. Siirrä palat jääkaappiin ja anna levätä pari tuntia. Sen jälkeen laita ne vielä tunniksi pakastimeen. Leikkaa kohmeiset pötkylät noin puolen sentin kiekoiksi ja pakkaa ne erilliseen rasiaan.

pastramit rasiassa

Soseuta avokadot, limemehu, valkosipuli ja wasabi tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää suolaa ja pippuria muutama rouhaisu. Ota tahna mukaan omassa rasiassaan. Leikkaa ruisleivistä vähän pastramikiekkoja isompia palasia, voit myös painaa pyöreitä leipäsiä muotilla tai vaikka pienen lasin reunalla. Myös ruisnapit tai -sipsit käyvät tähän tarkoitukseen mainiosti. Kasaa annokset vasta piknikillä, muista ottaa mukaan muutama lusikka ja haarukka tätä varten.

pastrami kivellä

Melonin ja ilmakuivatun kinkun yhdistelmä ei paljon selittelyjä kaipaa. Hunajameloni makeana toimii parhaiten, mutta myös cantaloupe menettelee. Pilko meloni lohkoiksi, poista kuori ja kääräise ympärille kinkkuviipale.

melonipalat

Perunasalaatti ja savulohi salaatteineen valikoituivat piknikille ystäväni Marian ruokapöydän kautta. Pettämättömän kesäinen yhdistelmä tarjoiltiin eteeni parin tunnin kitkemisurakan jälkeen. Alkuperäiset ohjeet ovat Kodin kuvalehden, mutta näitäkin olen muokannut omaan suuhuni sopivammiksi. Älä pelästy anjovista, kastike ei maistu millään muotoa kalalle!

Uudet perunat ja salsa verde

750 g uusia perunoita
4 kananmunaa
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl persiljaa
1/2 dl basilikaa, meillä tavallista ja thai-basilikaa
1/2 dl voimakasta minttua
5 anjovisfileetä
2 rkl kapriksia
2 tl vahvaa sinappia
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
n. 1 dl hyvää oliiviöljyä

Keitä uudet potut ja kananmunat kypsiksi. Hienonna valkosipulit ja yrtit ja soseuta ne sauvasekoittimella tahnaksi yhdessä anjovisten, kapristen, sinapin ja sitruunamehun kanssa. Lisää oliiviöljyä tahnaan sekoittaen samalla, kunnes tahnasta tulee lusikoitavaa. Lisää pippuria, tarkista maku ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Sekoita kastike perunoiden joukkoon ja koristele kananmunalohkoilla.

perunasalaatti

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

1 filee lämminsavulohta, savusiika toimii varmasti myös
1 kurkku
1 retiisinippu
1,5 dl tuoreita herneitä
2 kesäsipulia varsineen
1/2 sitruunan mehu
2 tl ruskeaa sokeria
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
sopivasti tilliä

Ota esiin tarpeeksi suuri kannellinen astia. Höylää kippoon kurkusta suikaleita kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Pese ja viipaloi retiisit, perkaa herneet. Hienonna tilli ja sipulit varsineen. Purista kaiken päälle sitruunamehu ja lisää sokeri, suola ja mustapippuri. Sulje kansi ja hölskyttele kaikki sekaisin. Nauti savulohen yhdessä tai erikseen.

salaatti pöydässä

Suklaakakun piti alunperin olla tavallinen sokerikakkupohjainen rahkakääretorttu. Normaalia leveämpi uunipelti olisi kuitenkin vaatinut normaalia leveämmän leivinpaperin, jota ei lähikaupan valikoimista löytynyt eikä kauemmas ollut aikaa lähteä. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen kaakaota ja paistoin taikinan pienemmässä vuoassa, leikkasin sen kahtia ja pinosin palat päällekkäin. Rahkatäytteeseen lisäsin valkosuklaata, joka jäähtyessään jähmettyi ja piti kakun hyvin koossa kilometrienkin kantomatkan ajan. Juhannuspiknikille oli tulossa myös yksi keliaakikko, joten vehnäjauhojen sijaan käytin kaurajauhoja.

Gluteeniton suklaakakku raparperi-valkosuklaatäytteellä

Pohja (jos haluat oikaista, osta kaupasta valmis kakkupohja!):
4 munaa
1 dl valkoista tai ruskeaa sokeria
1,5 dl kaurajauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte ja kuorrute:
140 g valkosuklaata
200 g rahkaa
200 g raparperia (5 pienempää vartta)
pieni pala tuoretta inkivääriä
1 rkl sokeria
1/2 dl vettä
tuoreita mansikoita

Vatkaa munat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi. Minä tykkään käyttää ruskeaa sokeria, mutta valkoinen on hienompaa ja vatkautuu paremmin, joten laitoin puoli desiä molempia. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vähitellen siivilän läpi. Sekoittele varovasti vaikka nuolijalla, niin muna-sokerivaahto ei laskeudu liikaa.

vatkattu

Kaada taikina n. 20 x 30 cm leivinpaperoituun vuokaan ja paista 200 asteessa n. 20 min. Testaa kypsyyttä upottamalla tulitikku tai cocktailtikku kakun paksuimpaan kohtaan. Jos tikkuun tarttuu taikinaa, kakku ei vielä ole kypsä. Leikkaa kakkupohja kahtia, anna sen jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

leikkaamaton kakku

Pilko ja kiehuttele raparperia, inkivääriä ja sokeria, kunnes raparperi hajoaa. Poimi inkivääripalat pois ja jäähdytä. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja sekoita sen joukkoon rahka. Levitä toisen kakkulevyn päälle ensin raparperihilloketta ja sitten osa valkosuklaa-rahkasta. Paina toinen kakkulevy päälle ja levitä sille loput valkosuklaa-rahkasta. Voit koristella kakun saman tien tai ottaa mansikat mukaan piknikille ja viimeistellä kakun siellä. Kakku paranee vanhetessaan, eli voit tehdä sen jo edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin.

kakkupalat

Myönnetään, että nämä eväät vaativat vähän viitseliäisyyttä. Voin kuitenkin taata, että vaivannäkö palkitaan ihailevin katsein ja tyytyväisin huokauksin. Saattaa myös olla, että naapuriviltillä iskee annoskateus.

ps. Muista pakata mukaan myös aurinkorasva!

Marinoitu mozzarella eli yhden keskiviikkoillan anatomia

En tiedä muista ruokafanaatikoista tai kokkausbloggareista, mutta ainakin tämän kotikokin ruuanlaitto on usein aikamoista sähläämistä ja säätöä. Pelkästään reseptien valinta tuottaa välillä tuskaa. Kirjahylly notkuu ruokaraamattuja ja reseptikansio pursuilee hesarista saksittuja, osin jo kellastuneita lehtileikkeitä. Kuola valuu ruokablogeja selaillessa. Sama kaava toistuu: intoilen kokkaamista monta päivää etukäteen, mutta en osaa päättää mitä teen. Tie suunnitelmista valmiiseen pöytään on aina mutkikas. Että mitenkö marinoitu mozzarella liittyy tähän kaikkeen, no minäpä kerron.

Alkuruoka oli jäänyt mieleen edellisellä viikolla. Välipäivinä, jolloin vietin tuntikausia palapelin äärellä. Mies loikoili sohvalla, selaili huvikseen Jamie Oliverin keittokirjaa ja löysi sieltä ranskankermassa marinoidun mozzarellan. Idea oli niin outo, että sitä päätettiin kokeilla pian.

Pari päivää myöhemmin etsin rönsyilevästä reseptipinosta lämpimän kuskussalaatin ohjetta. Samalla päätin jaotella lehtileikkeet eri kategorioihin: hyväksi havaitut rasvatahraiset ja repaleiset (joiden on määrä päätyä blogin sivuille), kokeilemisen arvoiset (jotka vaativat erikoisempia aineksia), pikkusyötävät (tupareita ja muita illanistujaisia varten) ja pois heitettävät (ehkä se tuorepastan koostumus selviää netistäkin). Siirsin kansion takaisin hyllyyn, mutta kokeilupinon jätin hollille, jospa siitä löytyisi jotain loppiaiseksi kelpaavaa syöminkiä. Syvennyin jälleen palapeliin ja annoin pinkan miehelle, olisko tuossa jotain? Paperipinkkaa plärättiin, mutta mikään ei houkutellut yli muiden.

Seuraavana päivänä sain viestin mieheltä töistä: Mulla on tämmönen vanha lampaanpaistiresepti tallessa, tehtäiskö tätä loppiaisena? Sehän sopii. Jonkin ajan kuluttua mies linkkasi 52 weeks of deliciousnessin passionhedelmällä maustetun crème brûléen ohjeen. Kuulosti täydelliseltä yhdistelmältä. Varsinkin kun joulupukki oli tuonut meille tohottimen (eli pienpolttimen), jota mieli paloi testaamaan.

Kolme ruokalajia oli kasassa. Tiistaina kävelin 22 asteen pakkasessa michelin-akkana Hakaniemen halliin, suoraan Reinin lihan tiskille. Lihavalikoimaa tsuumaillessa kävi mielessä, että luullinen lampaanpaisti ei taidakaan olla mikään ihan pieni lihakimpale. Kokonaiset paistit ja monet kokoliharuuat ovat olleet tähän asti lähinnä äidin heiniä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kävelin hallista ulos 2,5 kilon karitsanpaistin kanssa (pienimmän tiskistä löytyneen), 62 euroa köyhempänä. Vain pari päivää sen jälkeen, kun olin päättänyt elää alkuvuoden säästöliekillä, jotta lomareissuilla olisi mitä kuluttaa. En osannut sanoa innokkaalle lihakauppiaalle ei, enkä ottaa lennosta käyttöön vaihtoehtoa b (esim. häränhäntäpataa, kilohinta 6,90 euroa). Pienessä morkkiksessa harpoin huopatossuissani ympyrätalon markettiin ostamaan muita aineksia (yhteensä 13 euroa). Luomukaritsanpaistin oli tämän jälkeen parasta maistua mielettömän hyvältä.

Tuli keskiviikko ja loppiainen. Piti olla aikaa koko päivä, nukkua pitkään ja tehdä ruokaa kaikessa rauhassa. Pakkasta oli aamulla edelleen yli 20, joten petari, peitot ja tyynyt heitettiin parvekkeelle suoraan sängystä. Syötiin aamupala. Laitettiin paisti uuniin. Mies lähti sulkapallovuorolleen. Minä jäin sulattamaan pakastimia (kyllä, niitä on kaksi). Siinä sivussa selailin somea ja huomasin, että nuorten leijonien lätkäkultaa juhlitaan parin tunnin päästä stadionin kupeessa. Lähetin viestin siskolle: ootko menossa? Oli se. Lupasin lähteä seuraksi, jos pakastimien sulatus on hyvässä vaiheessa tunnin kuluttua. Ei se ollut, mutta lähdin silti. Vuorasin lattian pyyhkeillä siltä varalta, että sulatusastiat vuotavat yli. Alensin uunin lämpötilaa, valelin paistia ja jätin keittiön oman onnensa nojaan. Marinoitu mozzarella ehtii valmiiksi myöhemminkin. Ihan nopeasti vain käyn kannustamassa leijonanalkuja kultajuhlissa.

1 h 45 min myöhemmin palaan kotiin posket pakkasen puremina. Mies on tullut kotiin vähän aiemmin ja joutunut luuttuamispuuhiin. Jääkaappipakastimen sulatuskouru ei ollut toiminut ja kaikki vesi oli valunut pyyhkeelle, joka on litimärkä. Kaapin alla oleva vuotosuoja oli pahasti kuprulla (tätäkään en ollut tullut tsekanneeksi vuositarkastusten yhteydessä), joten kosteutta oli todennäköisesti myös jääkaapin alla. Eikun jääkaapista painavimmat kamat pois ja kaappi kallistaen irti kolostaan. Vuotosuoja oli asennettu huonosti, mutta onneksi vesi ei ollut ehtinyt juurikaan sen alle asti. Onneksi toinen kaappi oli ok. Tässä vaiheessa paistomittari lähentelee jo oikeita lukemia. Keittiön lattia on täynnä vesiastioita, jäätä, märkiä pyyhkeitä ja pesua odottavia pakastinlaatikoita. Matot odottavat rullalla pakkastamppausta. Keskellä keittiötä seisoo jääkaappi, marinoitu mozzarella on tekemättä, eikä jälkiruuan reseptiä ole edes luettu ainesosaluetteloa pidemmälle.

Kaaos talttuu vähitellen. Kun kello käy kahdeksaa, pöytään kannetaan kynttilät, marinoitu mozzarella (joka oli jäätävän hyvää) sekä viikonloppuna avatun valkoviinipullon jämät. Paisti on foliossa vetäytymässä, sitruunaperunat hellan lämmössä ja  crème brûléen uunissa. Pullollinen punaviiniä on avattu hengittämään. Keittiökin näyttää kynttilöiden valossa suhteellisen siistiltä. Uupuneet kokit istuvat aterian äärellä maireasti hymyillen, päällään verkkarit ja villakerrasto. Matot tampattiin lopulta paistin ja jälkiruuan välissä ja petivaatteetkin haettiin parvekkeelta vasta nukkumaan mennessä. Silti puolenyön aikaan puhtaissa lakanoissa uinuu kaksi onnellista säätäjää. Tietäen olevansa kaukana Strömsöstä, mutta lähellä oikeaa elämää.

marinoitu

———

Ranskankermassa marinoitu mozzarella by Jamie Oliver (kahdelle)

2 mozzarellapalloa
purkki ranskankermaa
puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
kourallinen tuoretta (tai 1 tl kuivattua) meiramia
tuore chilipaprika
2 rkl hyvää oliiviöljyä
suolaa
pippuria

marinoitu mozzarella

Jamie ohjeistaa näin: Leikkaa mozzarellapallot sentin viipaleiksi ja levitä ne laakealle vadille tai isolle lautaselle. Levitä ranskankerma viipaleiden päälle ja mausta koko hoito suolalla ja pippurilla. Raasta tai suikaloi pestyn sitruunan kuori ja silppua se ranskankerman ja juustopalojen päälle. Purista pinnalle sitruunan mehu ja ripottele siihen vielä meiramia. Halkaise chili, suikaloi ohueksi ja lisää päällimmäiseksi.

Minä kuitenkin suosittelen, että sekoitat yllä olevat ainekset ranskankermaan ja vasta sitten levität sen juustopalojen päälle. Säästä sitruunankuorta, chiliä ja yrttejä koristeeksi, jotka voit ripotella koko komeuden päälle ennen tarjoilua. Meiramia meillä oli vain kuivattuna, mutta parvekkeelta löytyi läpijäätynyttä minttua, sekin toimi hyvin!

Lorauta vielä kaiken kukkuraksi pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Anna maustua pari tuntia ja syö alkupalana tai vaikka lisukkeena tomaattibruschettojen tai paistetun kalan kanssa. Marinoitu mozzarella on outoa, mutta hyvää. Ja toimii seuraavanakin päivänä.

Artisokkatahna ja focaccia – piknikin peruspilarit

Tänä aamuna ajoin pyörällä töihin ja melkein jäädyin. En tahdo luopua vielä kesämekosta ja niinpä huristelin sellainen päälläni fillarilla aamunraikkaassa pohjoistuulessa. Koska kesää silti vielä on jäljellä, aurinko paistaa ja viikonlopuksi luvassa taas täydellinen pikniköintisää, ylpeänä esitän: Tie miehen sydämeen käy eväiden kautta vol. 2!

artisokkatahna

Kuten niin monet vakiorepertuaariini kuuluvat suosikit, myös artisokkatahna on ruokapiirisyöminkien peruja. Ystäväni Anski tarjosi tuota samettisen ihanaa levitettä focaccialeivän kylkiäisenä ja tuosta hetkestä lähtien olen tehnyt sitä melkein jokaisiin kekkereihin. Gluteeniton, laktoositon, lihaton ja kalaton artisokkatahna sopii  kaikille. Ohje on alunperin Fazer Amican ruokalehdestä vuodelta 2007. Testiryhmänä on toiminut myös EA-perhe, sillä tätä on ahmittu niin Suomenlinna-piknikillä, kutosten karonkassa kuin meidän erojuhlissakin. Approved, kysykää vaikka Violalta tai Maaretilta! Reseptistä riittää levitteeksi noin pellilliseen focacciaa.

Artisokkatahna

Purkillinen säilöttyä artisokkaa (250g)
1 sitruunan kuori raastettuna
1/2 sitruunan mehu
1 dl HYVÄÄ oliiviöljyä (ei Rainbow)
1/2–1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
(kylmäsavustettua leikkelettä: possu/härkä/heppa)

Puristele artisokan sydämistä neste pois. Raasta sitruunan kuori (varo ettet raasta mukaan valkoista osaa, se kitkeröittää maun) ja purista mehu. Yhdistä ja soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. Lorottele sekaan vähitellen oliiviöljyä sauvalla samalla surautellen. Mausta. Suolan kanssa pitää olla varovainen, etenkin jos artisokat ovat lilluneet suolavedessä. Olennaista on, että maistelet lopputulosta ja lisäät sitruunaa/öljyä/suolaa/sokeria tarpeen mukaan.

Sipaise focaccian tai muun leivän päälle ja nautiskele. Jos syöt lihaa, ilmakuivatut/kylmäsavustetut leikkeleet maistuvat tämän kanssa älyttömän hyvältä. Alkuperäinen ohje käskee paahtamaan parmankinkkuviipaleita uunissa 200 asteessa hetken ja imeyttämään ylimääräiset rasvat talouspaperiin, mutta minä olen ostanut ihan suomalaista possua tai härkää kylmäsavustettuina leikkeleinä. Toimii vallan mainiosti niinkin!

leivät

Bonuksena vielä hellepäivän herkku: skumpalla höystetty mansikka-melonisalaatti! (Montakohan huutomerkkiä saan tähän postaukseen vielä  mahtumaan?) Ohje on kopioitu sellaisenaan ruokaraamattuni Pastanjauhantaa-blogin kommenttiboksista, koska en osaisi itse tätä paremminkaan sanoittaa. Resepti äänitehosteineen, olkaapa hyvät!

Ihan ässä hedelmäsalaatti on sellainen, johon tulee verkkomelonia, cantaloupe-melonia ja vesimelonia sekä mansikanpuolikkaita. Sitten (*lor*) lorautetaan inkiväärisiirappia (saa ainakin Stockalta… mitäpä ei saisi Stockalta!) ja kuohuviiniä kostukkeeksi. Miksipä ei vähän ehkä sitruunamehua (*splösh*), että tulee lisää särmää. Laitetaan laukkuun spray-kermavaahtoputelin kanssa ja nautitaan puistossa kylmän kuohuviinin (*glug*) kera.

Mansikkasalaatti

Ps. Pahoittelut korvamadon istuttamisesta ja hieman epäesteettisestä melonisalaattikuvasta. Paremman foton löydät ylempänä linkatulta Pastanjauhantaa-sivustolta.