Lappilaista perinneruokaa: veripalttu eli veririeska

Kun suljen silmäni, näen edessäni mummolan keittiön. Pitkän pöydän, jonka äärellä lapset ja lapsenlapset istuvat vieri vieressä. Hellalla tekeytyy pottuvoi ja uunista nostetaan pellillinen höyryävää pannukakkua, jonka reunat ovat kivunneet pellin reunoja pitkin. Uunipellillä ei ole ihan tavallinen pannukakku, sillä se on musta ja tehty verestä. Veripalttu on yksi lapsuuteni lempiruoista.

valmis veripalttu pellillä

Veripalttu eli veririeska on ruoka, jota on perinteisesti tehty porojen teurastuksen aikaan. Entisaikaan koko eläin hyödynnettiin koparoita myöten, porotilalliset pyrkivät tähän vielä tänäkin päivänä. Tuoreesta verestä sekoitetaan ruisjauhojen ja rasvan kanssa sakea taikina, joka paistetaan kuumassa uunissa pinnaltaan ihanan rapeaksi.

Lapsena tykkäsin veriletuista. Siksi en kai osannut vierastaa veripalttua tai veririeskaa, joksi sitä Sallassa kutsutaan. Muistot mummolan mustasta pannukakusta ovat mieleisiä ja vesi herahtaa kielelle aina makumuistoa ajatellessa. Yhdessä pottumuusin ja puolukkahillon kanssa verpalttu muodostaa pyhän kolminaisuuden, jota on vaikea peitota.

veripalttu lautasella

Jostain syystä en ole etelässä asuessani koskaan kokannut veripalttua, mutta Sallassa käydessäni teen sitä aina. Samalla muistelen edesmenneitä isovanhempia ja heidän keittiönsä lämpöä. Miehen muistot liittyvät lähinnä kouluruokailuun ja pahaan hajuun, joka veripalttupäivinä leijaili ruokalassa. Päätin todistaa toisin ja käännyttää hänetkin tuon perinneruoan ystäväksi.

Harmillisesti Sallan kirkonkylän ruokakaupan valikoimissa ei ollut poron verta eikä olennaisesti ruokaan kuuluvaa poron kuuta, eli rasvaa, jota kertyy poron selkään. Jouduin siis soveltamaan reseptiä jälleen kerran.

Veripalttu eli perinteinen veririeska

5 dl (pullollinen) pakastettua poron tai naudan verta
2 dl vettä
2 dl olutta
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 sipulia
2 kananmunaa
pala poron kuuta tai 50 g voita
1 rkl suolaa
jauhettua maustepippuria
(kuivattua meiramia)

Sulata veri upottamalla pullo kylmään veteen useaksi tunniksi. Vatkaa sekaisin veri, vesi, olut ja jauhot ja anna turvota noin tunnin ajan. Pilko sillä välin sipuli pieneksi ja hauduta hiljalleen voissa pannulla kypsäksi. Kun taikina on turvonnut, sekoita sipulit taikinaan. Vatkaa mukaan myös kananmunat sekä pannulla sulatettu poron kuu tai voi. Lisää mausteet.

veripalttutaikina

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kaada taikina syvälle pellille. Kaikista mieluiten pellin pitäisi olla puhdas ja voideltu, mutta voit paistaa paltun myös leivinpaperin päällä. Paista uunissa keskitasolla 30–45 min, kokeile kypsyyttä tulitikulla puolen tunnin jälkeen. Veripalttu on valmis, kun tikkuun ei enää tartu löysää taikinaa.

Tee paltun paistuessa pottumuusi. Jos haluat pysyä lappilaisella linjalla, tee muusi puikulaperunoista, äläkä säästele voita. Muista puolukat tai karpalot. Tällä kertaa meidän mökkipöytään katettiin kummitädin tekemää karpalo-puolukkahilloa. Toimii, myös miehen mielestä.

Kestosuosikki: Pitkään haudutettu häränhäntäpata

Helsingissä sataa jälleen lunta. Pakkasiakin on luvassa. Kaivan valurautapadan esiin ja alan suunnitella sunnuntairuokaa. Pitkään haudutettu, murea ja täyteläinen, makeahko ja tahmainen häränhäntäpata, se on minun pakkaspäivieni lohturuoka.

Sekasyöjänä pyrin käyttämään kokkauksissani kaikkia eläimen syötäviä ruhonosia. Sisä- ja ulkofileet jäävät yleensä kaupan tiskiin, niiden sijaan ostan lapaa, niskaa tai sisäelimiä. Häränhäntään tutustuin ruokapiirireissulla Savossa. Häntäpalaset oli haettu paikalliselta teurastamolta, mutta niitä löytyy myös kauppahallien lihakauppiailta, ainakin Helsingissä. Hinta on halpa, yleensä reilusti alle 10 euroa kilolta.

häränhäntäpata

Savon reissun jälkeen on häränhäntäpata porissut padassani useasti. Tarjoilin sitä myös ennakkoluulottomalle Let’s eat together -porukalle pari vuotta sitten. Vain yksi jätti syömättä, muut rakastuivat ruokaan. Tillin ja Pullan Lotta ja Ilona jopa niin palavasti, että tulivat myöhemmin luokseni opetustuokioon. Kokkasimme ja söimme yhdessä, pitkään ja hartaasti. Kuvat ja tarinan he tallensivat omaan blogiinsa.

häränhäntäpata

Täyttäessäni pyöreitä sain ystävältäni lahjaksi porvoolaisen lihakauppa Herekin lahjakortin. Kävimme visiitillä lihakaupassa joulukuussa ja mukaan lähti hanhenrintaa, entrecoteeta, hirven jauhelihaa sekä kuusi palaa häränhäntää. Kotona ne sujahtivat pakastimeen. Pari viikonloppua sitten häränhäntälihat kaivettiin pakastimen uumenista. Halusin perehdytttää myös miehen suosikkipataruokani saloihin.

häränhäntäpata

Tämäkin resepti on bongattu Pastanjauhantaa-pariskunnan blogista, johon se on kulkeutunut Siskot kokkaa -sivuston kautta. Parhaat reseptit lähtevät kiertoon, eikä häränhäntäpata ole poikkeus. Jos pidät pataruoista, kokeile tätä.

Häränhäntäpata

3 rkl öljyä ja/tai voita
6 suurta palaa häränhäntää
3 porkkanaa
2 sipulia
2–3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
muutama siivu savupekonia
1–2 laakerinlehteä
timjaminoksa
rosmariininoksa
(tuoretta chiliä maun mukaan)
2 dl punaviiniä
2 dl portviiniä
1 litra kanalientä
3 dl lihalientä

Nosta lihat lämpiämään huoneenlämpöön 1–2 tuntia aiemmin. Kuori ja lohko porkkanat ja sipulit, pieneksi niitä ei tarvitse pilkkoa, vaikka kuvissa on niin tehtykin. Sulata voi valurautapadassa (jos et omista sellaista, paistinpannukin käy). Lisää öljy ja ruskista häntäpalat nopeasti joka puolelta. Nosta ruskistetut lihat hetkeksi pois padasta ja pyöräytä porkkanat, sipulit ja silputtu pekoni kevyesti pataan jääneessä rasvassa.

häränhäntäpata

Jos hoidit paistamisen pannulla, kaiva tässä vaiheessa esiin pata tai tilava kannellinen uunivuoka. Lado häntäpalat, porkkanat, sipulit ja pekoni pataan, lisää sekaan laakerinlehdet, yrtit, chili ja kaada päälle puna- ja portviini. Anna kiehua kovalla lämmöllä pari minuuttia niin että alkoholi haihtuu. Kaada sitten joukkoon kuuma liha- ja kanaliemi. Ennen uuniin laittoa pata kannattaa tiivistää leivinpaperin palalla. Leikkaa paperista hieman padan kantta suurempi ympyrä ja aseta se padan ja kannen väliin. Laita häränhäntäpata 175-asteiseen uuniin ja kypsyttele sitä hissukseen kolme tuntia.

häränhäntäpata

Kun liha on kypsää, nosta häränhäntäpata uunista. Ongi häntäpalat pois padasta ja siivilöi kasvikset liemestä erilliseen tarjoiluastiaan. Siirrä lihat takaisin pataan ja kaada päälle siivilöity liemi. Kuumenna pata kiehuvaksi liedellä ja valele häntäpaloja liemellä. Kiehuessaan kokoon liemi paksuuntuu ja antaa lihalle kauniin kiillon. Kun portviinipitoinen liemi alkaa tiivistyä makeaksi siirappimaiseksi kastikkeeksi, joka tarttuu glaseerauksen tavoin lihapalojen pintaan, on ruoka valmista. Keitä seuraksi riisiä, perunaa tai kuskusta ja muista lautasliinat, sillä todennäköisesti et voi vastustaa viimeisten lihanrippeiden irrottamista luusta sormin ja hampain.

valmis häränhäntäpata

Mielikuvat häränhännästä saattavat olla kaikkea muuta kuin herkullisia. Älä kuitenkaan suotta pelkää tarttua vieraaseen raaka-aineeseen, vaikka sen ulkonäkö vaikuttaa hurjalta. Ohjekin on pitkä, mutta loppujen lopuksi hyvin helppo, sillä uuni hoitaa suurimman osan työstä. Odotellessasi voit vaikka nauttia lasillisen pataan lorauttamaasi viiniä ja katsella ikkunasta, kun lumihiutaleet leijailevat maiseman halki.

Muuttajan muistilista: muuttoeväät!

Aikuisiällä olen muuttanut Lintuvaarasta Leppävaaraan, Kauklahdesta Kallioon ja keskustasta Ullanlinnan kautta Kalasatamaan. Alussa tavaraa oli siedettävä määrä, mutta jokaisen muuton yhteydessä muuttolaatikkojen määrä kasvoi. Ensimmäisillä kerroilla kamat pakattiin banaanilaatikoihin ja epämääräisiin nyssäköihin, jotka mahtuivat tavalliseen pikkuautoon. Soluasuntoon ei montaa huonekalua mahtunut.

vaatejätesäkit

Myöhemmin pahvilaatikot vaihtuivat isoihin muovisiin muuttolaatikoihin, eikä niistä sen koommin ole luovuttu. Huonekalujen määrä on muuttojen myötä moninkertaistunut. Viimeisimmän muuton kuljetus- ja kantohommat ulkoistin ja todennäköisesti teen niin myös seuraavalla kerralla.

olohuone muuton jälkeen

Muuttaminen on äärettömän stressaavaa. Tavaranpaljous yllättää joka kerta ja pakkaaminen jää viime tinkaan. Pakettiautokin pitäisi vuokrata jostain ja kavereita anella kantoavuksi. Osallistun muuttotalkoisiin aina kun mahdollista, sillä jossain vaiheessa tarvitsen apua itsekin ja silloin on ikävä huudella, jos ei koskaan ole tarjonnut auttavaa kättään.

lastenhuone muuton jälkeen

Viitisentoista vuotta sitten olin muuttamassa silloista poikakaveria ja hänen kämppistään asunnosta toiseen. Olin luvannut molemmille yösijan luotani, sillä pikkutunneille venyneen muuton jälkeen ei ensimmäisenä tullut mieleen sänkyjen kasaaminen ja lakanoiden petaaminen. Kipaisin asunnolleni etukäteen ja laitoin uunin päälle. Varmistin, että jääkaapissa on kylmää olutta ja panin perunat kiehumaan.

Puolen tunnin päästä pojat rimputtivat väsyneinä ovikelloa. Iskin käteen kylmät olutpullot, nostin lautasille uunissa paahtunutta sinistä lenkkiä ja kauhoin viereen aimo annoksen pottumuussia. Olisittepa nähneet ne ilmeet! Ihmetyksestä toivuttuaan poikaystäväni kämppis totesi: She’s a keeper. Tästä tytöstä kannattaisi pitää kiinni.

valkosipulia ja tomaattia

Eilen olimme kymmenen hengen porukalla muuttamassa siskoni perhettä Marjaniemestä Laajasaloon. Minun urakkani koostui tällä kertaa lähinnä 3-vuotiaan pojanvesselin viihdyttämisestä ja vaatteiden sullomisesta jätesäkkeihin. Ison talon irtaimisto oli muutettu viidessä tunnissa. Talkoolaisille tarjottiin Fornitalyn pitsaa, olutta ja lasilliset skumppaa. Muuttostressi oli mennyttä, päivän treeni suoritettu ja muuttoapulaiset tyytyväisiä.

Pienten päiväunien jälkeen suuntasimme punaviinipullo kainalossa pyhäinpäivän iltamenoihin ystävien luo. Muutto ja viini vaativat veronsa, siksi meillä kokattiin tänään tuota arkiruokaklassikoksikin tituleerattua, helppoa ja vaivatonta uunimakkaraa. Suolaista lenkkimakkaraa, reilusti valkosipulia, vähän tomaattia, muutama juustosiivu ja kauhallinen silkkisen sileää perunamuusia. Taivas keskellä lumisateista sunnuntai-iltapäivää.

Uunimakkaraa, tomaattia ja valkosipulia

1 paketillinen lenkkimakkaraa
1 tomaatti viipaloituna
1–2 valkosipulinkynttä viipaloituna
pari paksua siivua kermajuustoa

Kuori makkarat ja viillä niihin poikittaisviiltoja. Tunge viiltoihin pari siivua valkosipulia, tomaattia ja pala juustoa. Paista 200-asteisessa uunissa 20–30 min. Keitä sillä aikaa perunat ja tee muussi. Muista lisätä maitoa ja runsaasti voita. Mätä suuhusi ja laskeudu vatsasi viereen ruokalevolle.

uunimakkaraa, juustoa ja tomaattia

Kun siis seuraavan kerran suunnittelet muuttoa, älä unohda muuttoeväitä. Tyhjin vatsoin uurastavat nälkäkiukkuiset muuttoapulaiset, kymmenet muuttolaatikot, painava pesukone ja hissitön kerrostalo eivät sovi yhteen. Oikeanlaisilla polttoaineilla varmistat, että apukäsiä on saatavilla myös seuraavalla kerralla.