Mehevät jogurttikanavartaat – mökkiruokaa mahan täydeltä

Jos olet lukenut blogiani ennenkin, olet ehkä huomannut, että jokaiseen julkaisemaani reseptiin liittyy jonkinlainen tarina. Joskus lyhyt, toisinaan pienen romaanin mittainen. Jogurttikanavartaat sijoittuvat jonnekin keskikastin tietämille, sillä niiden historia ulottuu seitsemän vuoden taakse. Jos kuitenkin saavuit tänne googlen opastamana löytääksesi nopeasti mahtavan jugurttikanavartaiden ohjeen, hyppää toki suoraan reseptiin tuonne alemmas, kuuden kappaleen ja noin kolmensadan sanan päähän. Tervetuloa lukemaan tarina myöhemmin, kun vatsa on täynnä ja aikaakin enemmän!

jogurttikanavartaat

Vakkarijengi tietää tämänkin: rakastan yhdessä syömistä, yhteisiä ruokahetkiä ja porukalla kokkaamista. Moni läheisistä ystävistäni olen tavannut patojen poristessa, piknikherkuttelujen lomassa tai pitkässä illallispöydässä. Siksi kesällä 2013, vastoin tahtoani sinkkuuntuneena ja yksinäisyyteen kyllästyneenä liityin nyt jo edesmenneeseen yhdessäsyömisen yhteisöön, jonka ympärille oli koottu facebook-ryhmä. Sain kutsuja illallisille, lounaspöytiin, leivontatalkoisiin ja teeseremonioihin, ja kutsuin tuntemattomia jakamaan ruokailuhetkeni itsekin.

Jossain elokuun tietämillä tapasin niissä ympyröissä Lotan. Myöhemmin istuin hänen järjestämällään ravintolapäivän brunssilla ja sen jälkeen useilla yhteisillä illallisilla. Jokin klikkasi. Suhtauduimme samalla tavalla elämään, ruokafilosofiakin mätsäsi ja elämäntilanne oli yhteneväinen. Tutustuin Lotan perheeseen ja pääsin kesävieraaksi heidän mökilleenkin. Sittemmin löysimme elämämme miehet, hän ensin, minä monen mutkan kautta myöhemmin. Nyt hän on kahden pojanviikarin onnellinen äiti, ja vaikka minun perheeni on pienempi, ei elämäntilanteiden muuttuminen ole meitä erottanut. Yhteinen historia kantaa ja ruoka yhdistää edelleen.

jogurttikanavartaat

jogurttikanavartaat

Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, saimme Lotalta täydellisen tupaantuliaislahjan. Itse askarreltuun reseptikansioon oli sujautettu muutama resepti valmiiksi. Saatesanoja oli ilo lukea: tämä on luottoreseptini, tätä ovat kaikki kiitelleet ja tätä sinun on ehdottomasti kokeiltava. Mukana oli kikka kolmosia ja kymmeniä käsinkirjoitettuja vinkkejä, joista suurin osa on päässyt käyttöön jo vuosia sitten. Jogurttikanavartaat ovat kuitenkin odotelleet oikeaa hetkeä tähän kesään saakka. Reseptikansio on roudattu mökin kirjahyllyyn ja sitä on selailtu ahkeraan. Juhannuksena jogurttikanavartaat viimein pääsivät kypsymään koivuhaloista poltetulle hiillokselle. Ja huhheijaa, kuinka herkullisia ne olivatkaan!

jogurttikanavartaat

Salaisuuksia on kaksi. Ensimmäinen on lyhyt savustus ja toinen on jogurtti. Hapan marinadi mureuttaa kanan ja tekee lihasta niin mehevää, ettei se vahingossakaan kuivu vaikka se viettäisi aavistuksen liian pitkään tulikuumassa grillissä. Toinen salaisuus lienee se, että ruoka valmistetaan lähellä ja hyvissä olosuhteissa kasvaneesta kotkottajasta. Mikä onni onkaan, että puolen tunnin pyörämatkan päässä sijaitsee paikallinen suoramyyntihalli!

jogurttikanavartaat

Alkusavustukseen Lotta suosittelee käyttämään omenapuuta. Me käytimme satunnaisia savustuslastuja, niitä mitä mökkipihan vajasta sattui löytymään. Vartaat maistuvat ilman savustustamistakin, vaikka eivät tietenkään ihan samalta. Olemme ehtineet kokeilla niitä hiiligrillin lisäksi ihan tavallisessa sähköuunissakin, kun säiden haltija roiskaisi grillaajan niskaan kaatosateen.

Tämä on Lotan mukaan Se Kana, jonka perään soitellaan ja jonka reseptiä kysellään joka kerta. Onpa sitä kuulemma myös suuorgasmikanaksi kutsuttu. Nappaa siis sinäkin tästä uusi luottoresepti itsellesi, lupaan, ettet pety!

Lotan mehevät jogurttikanavartaat

n. 500 g maustamatonta kanaa
2 dl turkkilaista jugurttia
Loraus oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
2 valkosipulinkynttä
1 tuore chilipalko tai kuivattua chiliä
mustapippuria myllystä
(paprikaa, sipulia tai muita suosikkikasviksiasi)

Leikkaa fileet vartaaseen sopiviksi suupaloiksi, sekoita kaikki marinadin ainekset ja anna kanan maustua noin tunnin verran. Jos käytät puisia varrastikkuja, pane ne likoamaan veteen tässä vaiheessa.

Pujota marinadissa muhineet kanapalat metallisiin tai vedessä liotettuihin puisiin varrastikkuihin. Laita vartaat lautaselle odottamaan grillausta ja kumoa ylijäänyt marinadi niiden päälle. Lisukkeeksi voit pujottaa omiin vartaisiinsa kasviksia, kuten pilkotun paprikan, kesäkurpitsaa ja muutamaan osaan lohkotun sipulin.

Kun hiillos hehkuu valmiina, lisää sen päälle muutama omenapuun, koivun tai katajan oksa. Siirrä jogurttikanavartaat välittömästi ritilän päälle ja sulje grillin kansi. Anna vartaiden savustua muutama minuutti. Ota sitten kansi pois ja grillaa jogurttikanavartaat kypsiksi. Muista käännellä välillä!

Keitä kaveriksi riisiä ja pyöräytä kylkeen vihersalaatti. Myös sitruunamarinoidut perunat ja jogurttikastike ovat lyömätön lisäke tälle kielenvievälle kanalle!

jogurttikanavartaat

Ruokaystävät ovat ystävistä parhaita!

Lempeän tulinen chorizo-papupata

*viinit saatu, kiitos Juomavinkki!

Jos järjestää hääjuhlat jotakuinkin kuukauden varoitusajalla, ei ehdi liikaa miettimään menua tai muitakaan tarjoiluja. Varsinkin jos vieraita on vain muutamia kymmeniä ja juhlia voisi luonnehtia ennemminkin mökkiviikonlopuksi kuin perinteisiksi hääpirskeiksi. Siksi meidän viikonlopun kestäneissä kemuissamme syötiin etkoilla pizzaa, varsinaisissa juhlissa kakkua sekä äidin ja anopin leipomia karjalanpiirakoita ja jatkoilla ystäväni isän pyydystämiä rapuja. Yöpalaksi pyöräytimme pellillisen nachoja.

chorizo-papupata

Häähumun hieman hälvennyttyä, kun Kekkosen entisen metsästysmajan salissa istui enää parikymmentä aikuisvierasta, nostimme hellalle edellisenä yönä yhden aikaan valmistuneen padan. Chorizo-papupata lusikoitiin nälkäisiin suihin ennätysajassa, ja vaikka lempeä tulisuus hetken hikoiluttikin, kattilat kaavittiin viimeistä pisaraa myöten lautasille.

chorizo-papupata

chorizo-papupata

Ei ollut tarjolla paahtopaistia tai lohta, eikä oikeastaan mitään muutakaan perinteistä juhlaruokaa, mutta hyvin tuntui sapuska silti kelpaavan. Ottakaatte siis neuvosta vaari, stressaaminen ei kannata, ei varsinkaan hääjuhlia järjestettäessä. Jos vieraat tuntevat sinut ja puolisosi, he hyvin todennäköisesti tietävät, mitä odottaa ja millaista ruokaa on tarjolla. Etenkin, jos häitä on kesässä peräkanaa useammat, voi olla virkistävää poiketa linjasta ja tarjota ihan jotain muuta. Kunhan kukaan ei jää nälkäiseksi, sillä pelkällä rakkaudella vatsat eivät valitettavasti täyty.

Hanna G kokkaa -kirjasta poimittu Chorizo-papupata on palvellut meitä hyvin ja pitkään. Ensimmäisen kerran sitä kokattiin mökillä ja myöhemmin kotioloissa, viimeksi toissapäivänä. Kaveriksi kaadoimme Bruce Jack -laatikkoviiniä*, joka istui yllättävän hyvin myös tulisemman padan kylkeen.

chorizo-papupata

Reseptistä riittää ainakin kuudelle, kahdeksallekin varmasti, jos nälkä ei ole kovin kiljuva. Pavut voi jättää pois tai korvata esim. munakoisolla tai kesäkurpitsalla, jos vatsa ei palkokasveista perusta. Muista kuitenkin silloin lisätä kasvikset pataan jo kypsennyksen alkuvaiheessa.

Lempeän tulinen chorizo-papupata

2 rkl öljyä
200 g chorizo(raaka)makkaraa
1 purjosipulin valkoinen osa
1 tl chilihiutaleita
1 tl savupaprikajauhetta
Suolaa
Mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
6 isoa perunaa
7 dl kasvis- tai kanalientä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
1 purkki suuria valkoisia papuja
Tuoreita yrttejä, esim. lehtipersiljaa
Smetanaa, ranskankermaa tms

Silppua purjosipuli ja valkosipuli. Kuori perunat ja lohko ne rouheiksi palasiksi. Kaada ison kattilan tai padan pohjalle loraus öljyä, kuumenna keskilämmöllä ja puristele sitten raakamakkara kuorestaan kattilaan. Kypsennä hetki ja lisää sitten sipulit ja mausteet. Huom! Jos käytät valmiiksi kypsennettyä chorizoa, heitä öljyyn ensin sipulit ja mausteet, kuullota niitä hetki ja lisää vasta sitten pilkottu makkara.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää perunat, kasvis- tai kanaliemi ja tomaattimurska. Kiehauta ja laske sitten hieman lämpöä. Anna padan pöhistä hellalla, kunnes potut ovat kypsiä. Holauta sitten mukaan valkoiset pavut ja kuumenna keitosta niin, että pavutkin lämpenevät. Tässä vaiheessa soppa on valmista syötäväksi, mutta vielä paremman siitä saat, jos maltat antaa sen tekeytyä ilman kantta pienellä lämmöllä muutaman tunnin.

Lapa lautaselle, koristele yrteillä ja smetanalla tai ranskankermalla ja leikkaa kylkeen pari palaa vaaleaa leipää.

chorizo-papupata

Chorizo-papupata sopii muuten myös kuukauden ruokahaasteen teemaan, sillä marraskuun aiheena on: ”Mitä söisit syys- tai talvimyrskyn aikaan?” Tulisuuden tuoma lämpö on omiaan näihin pimeisiin iltoihin ja hämäriin päiviin. Siispä kynttilät palamaan, viiniä lasiin ja chorizo-papupata tulille!

Kokkipottilan ja Hannan sopan lanseeraaman Kuukauden ruokahaasteen ideana on kokota hyvää ruokaa ja nauttia sesongin raaka-aineista. Jos innostut haasteesta, lisää kuvaasi hashtag #kuukaudenruokahaaste, samalla tunnisteella löydät myös muiden haastepostaukset Instagramista.

*viini saatu, kiitos Juomavinkki!

Makaronilaatikko ilman ketsuppia, kiitos!

Olin omituinen lapsi. Lempiruokiani olivat kananmunakastike keitetyillä perunoilla, jauhemaksapihvit puolukalla sekä munuaislaatikko – tai kusloora, kuten isäni ruokalajia nokkelasti kutsuu. Kun luokkakaverit riemuitsivat kouluruokalan pinaattilettupäivästä, minä kasasin lautaselle pelkkää porkkanaraastetta ja puolukkahilloa. Sen sijaan koulussa tarjoiltua kanaviillokkia ja verilettuja, niitä minä rakastin.

makaronilaatikko

Täysi-ikäiseksi vartuttuani perspektiivini laajeni huomattavasti. Maistan kaikkea, mitä eteen kannetaan. Siirrän ennakkoluulot päättäväisesti syrjään, sillä jos en kokeile, en voi tietää pidänkö ruuasta vain en. Edelleen yritän sitkeästi opetella tykkäämään oliiveista, sinihomejuustosta ja sahramista, mutta toistaiseksi suhteeni näihin voimakkaisiin makuihin ei ole kehittynyt edes kaveriasteelle.

Myös suhteeni sipseihin on herättänyt ystäväpiirissä huomiota. En pidä perunalastuista, enkä ole ikinä ostanut sipsipussia kotiin, ellei tuparitarjoiluja lasketa. Juustonaksut haisevat järkyttävän pahalle ja raffelit maistuvat lähinnä sahajauholta. Olen sisarussarjani musta lammas, sillä kaikki kolme pikkusiskoani ovat oikeita sipsirohmuja.

Suklaalevy saattaa säilyä kaapissani kuukausia. Syön palan silloin, toisen tällöin. Kahden palan jälkeen suu kieltäytyy syömästä, sokeriöverit on saavutettu. Irtokarkkeja imeskelen lähinnä leffateatterissa. Silloinkin vatsa menee sekaisin useammaksi tunniksi.

makaronilaatikko

Sitten on vielä se ketsuppi. Tasaisin väliajoin testaan, miltä se kieleni päällä tuntuu ja maistuu. Toistaiseksi nautin tomaattini kuitenkin mieluiten itse keitetyssä kastikkeessa, tuoreina tai puoliksi kuivattuina. Edes lapsena en halunnut Felixin punaista lautaselleni. Makaronilaatikon lisukkeena söin puolukkaa, ranskalaisia rouskutin sellaisenaan ja grillikioskillakin pyysin annokseeni kaikki mausteet paitsi ketsupin.

Kun menneellä viikolla mielessä viivähti kerran jos toisenkin perinteinen makaronilaatikko, päätin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Äitini kokkaama makaronilaatikko on tehty munamaitoon, miehen lapsuudessa makaronit imivät itseensä maidon sijaan lihalientä. Minä päädyin kokeilemaan, miltä maistuu pasta bolognese uunissa haudutettuna. Keitin bolognese-kastikkeen ja kaadoin sen lihaliemen kera makaronien sekaan. Santsasimme ruokaa kahteen kertaan, joten tämä versio perinteisestä arkiruuasta taitaa jäädä jatkossakin osaksi keittiömme repertuaaria!

Tomaattinen makaronilaatikko

1 iso sipuli
2–3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
400 g naudan jauhelihaa tai härkistä
1 prk tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 dl punaviiniä
kuivattua chiliä
suolaa ja pippuria
n. 400 g täysjyvämakaroneja
1/2 litraa liha- tai kasvislientä
oliiviöljyä paistamiseen

Silppua sipulit ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Kuullota oliiviöljyssä ja lisää pannulle sitten jauheliha tai härkis. Paista kypsäksi ja kaada sekaan tomaattimurska. Huuhtele murskapurkki parilla desillä vettä ja lisää se pannulle. Lorauta joukkoon myös vähän punaviiniä. Kiehauta kastike ja mausta se chilillä, suolalla ja pippurilla. Lämmitä liha- tai kasvisliemi, anna tomaattikastikkeen porista pannulla sillä aikaa.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Ota tarpeeksi suuri vuoka ja kaada siihen sekä makaronit että bolognese-kastike. Makaroneja ei keitetä, ne kypsyvät vuoassa paiston aikana. Sekoita makaronit ja kastike keskenään, lisää sen jälkeen liha- tai kasvisliemi. Paista uunin keskitasolla n. 50 minuutin ajan. Jos haluat pinnasta rapean, käännä kiertoilma viimeisen kymmenen minuutin ajaksi päälle. Jos uunissa ei ole kiertoilmatoimintoa, nosta vuoka muutamaksi minuutiksi grillivastusten alle.

makaronilaatikko

Erityisen maistuvaa miedon tulinen makaronilaatikko on ulkoilun tai pitkän hiihtolenkin jälkeen. Kahden insinöörin keittiö suosittelee!