kalaruuat

Raparperi-savusiikasalaatti – Tie miehen sydämeen käy piknik-eväiden kautta

/ piapas / Jätä kommentti

Helle vyöryy Helsinkiin. Näin toitottavat iltapäivälehdet. Tulossa on siis erinomainen pikniköintiviikonloppu! Aurinko, meri, viltti, muutama tyyny, raparperi-savusiikasalaatti ja ehkä pullo kuplivaa. Täydellinen resepti täydellisille treffeille. Kun vielä kaivat repustasi kristalliset viinilasit, posliinilautaset ja kunnon aterimet, teet takuulla vaikutuksen ja deittikumppani on taatusti myyty.

raparperi-savusiikasalaatti

Viime kesänä kahdenkeskinen aika oli kiven alla, mutta kun kameravapaa lomapäivä viimein koitti, pakkasimme kasseihin kaiken yllä olevan, hyppäsimme Merisatamassa veneeseen ja puksutimme tyrskyjen läpi Pihlajasaareen. Tuuli oli kylmä, mutta suojaiset kalliot auringon lämmittämiä. Nostelin korista ruudulliselle liinalle astioita, aamulla valmisteltuja ruokia ja toriostoksia ja mietin, että tässä on nyt jotain todella tuttua. Sitten muistin, että olin edellisenä kesänä ollut lähes päivälleen samaan aikaan samassa paikassa täysin samojen safkojen kanssa, vain mies oli toinen. Hupsis. Huvitti, ja vähän nolottikin. Mutta toisaalta, miksipä toimivaa konseptia muuttamaan. Raparperi-savusiikasalaatti on siis testattu useaan otteeseen, hyvin tuloksin. 😉

Joka kerta, kun olen aikeissa raparperi-savusiikasalaattia tehdä, huomaan reseptin olevan hukassa. Eipä ole enää, sillä kirjaan sen tähän alle yhtä paljon itseäni kuin teitä varten.

Raparperi-savusiikasalaatti (Glorian Ruoka ja Viini 04/2009)

Pieni savusiika (n. 600–700 g)
2 kypsää avokadoa
1 rkl sitruunamehua
omaan suuhun sopivia salaatinlehtiä, esim. romainea
kaksi vartta raparperia
1 pieni punasipuli
1 dl omenasiideriä
¾ dl ruokokidesokeria
1 tl hienonnettua tuoretta inkivääriä
¼ tl jauhettua neilikkaa
suolaa
pippuria

Jos aiot syödä tätä piknikillä, pakkaa jokainen raaka-aine erikseen ja kokoa raparperi-savusiikasalaatti vasta paikan päällä suoraan lautasille. Kastikkeenkin keittely onnistuu trangialla, jos leirinuotiolla kokkaus ei ole vierasta. Minä keitän sen kuitenkin etukäteen. Pilko raparperi ja sipuli. Kiehauta ne yhdessä siiderin, sokerin, inkiväärin ja neilikan kanssa ja anna porista, kunnes raparperi ja sipuli ovat vähän pehmenneet. Siivilöi sattumat ja lisää liemeen suolaa ja pippuria. Keittele vielä hetki, että liemi tiivistyy siirappimaiseksi.

Ruodi savusiika suupaloiksi, revi salaatinlehdet ja pilko avokado. Jos et tarjoile salaattia heti, purista avokadon päälle sitruunamehua, ettei se tummu. Lado lautaselle alimmaiseksi salaatti, siihen päälle avokado ja savusiika sekä raparperi- ja sipulisattumat. Valuta päälle siirappia. Syö sellaisenaan tai rapsakan maalaisleivän kanssa.

ps. Videosta ja kuvasta krediitit Jussille. Liikkuvan kuvan lopussa myös viinisuositus!

TGIF! – paistetut jättikatkaravunpyrstöt

/ piapas / Jätä kommentti

Luojan kiitos on perjantai! Taas yksi työviikko takana, viisi päivää istumista, paikallaan jumittamista ja pään raapimista. Lähes 40 tuntia työpaikalla terapeuttina, asiakaspalvelijana, ohjaajana, motivaattorina, henkisenä tukena, budjetinvartijana ja pilkuviilaajana – eli normiviikko kustannustoimittajana. Kesälomaa kohti kulkiessa duunipäivätkin onneksi kevenevät, mutta perjantai on silti aina yhtä tervetullut.

Parikymppisenä perjantai tarkoitti yleensä after workia, lukemattomia skumppalaseja ja työviikon totaalista nollausta kaveriporukalla. Kolmekymppisenä haaveilen jo aamupäivällä illan saunavuorosta, hyvästä ruuasta ja lasillisesta laatuviiniä itseni seurassa. Joskus hairahdan kollegojen seuraksi lähikuppilaan, mutta sieltäkin on ihan pakko ehtiä viimeistään kahdeksaksi kotiin. Otan pakkasesta jättikatkaravunpyrstöt sulamaan, laitan pullon rieslingiä kylmään, puen kylpytakin päälle ja heitän saunakassin olalle. Pitkien ja kosteiden löylyjen jälkeen on Jamie Oliverin vuoro hypätä kehiin.

jättikatkaravunpyrstöt

Perjantailuksusta eli paistetut jättikatkaravunpyrstöt chilin, inkiväärin ja valkosipulin kera (kahdelle)

Hyvää oliiviöljyä (ehkä ei tällä kertaa Rainbowta)
Parin sentin palanen tuoretta inkivääriä
Pari valkosipulinkynttä
chiliä maun mukaan
16 jättikatkaravunpyrstöä (raakoja tai keitettyjä)
1 sitruuna
suolaa
mustapippuria
(kourallinen persiljaa)
Maalaisleipää tai vaikka ciabattaa

Kuori ja raasta inkivääri, silppua valkosipuli ja pieni chili. Sekä tuore että kuivattu chili käy, vain sinä itse tiedät, mikä on riittävän tulista. Parvekkeen chililapset ovat vielä taaperovaiheessa, mutta onneksi viime vuoden satoa on vielä jäljellä. Lorauta öljy pannulle ja heitä joukkoon kaikki edellä silputtu. Jos käytät raakoja jättikatkaravunpyrstöjä, paistele niitä n. 3 min isommalla lämmöllä, vähennä sitten tehoa ja purista sekaan sitruunamehu. Minä oikaisen tässä kohtaa ja ostan jättikatkaravunpyrstöt valmiiksi keitettyinä, kun raakoja ei ihan joka marketissa myydä. Paistelen niihin väriä, kunnes ne menevät kippuralle. Jos tykkäät persiljasta lisää sitä ja heitä perään vähän lisää oliiviöljyä. Rouhi myllystä suolaa ja pippuria. Maistele kastiketta ja lisäile aineksia, jos siltä tuntuu. Iske pannu keskelle pöytää, paahda muutama leipäpala, ota valkkari kylmästä ja käy kimppuun!

jättikatkaravunpyrstöt

ps. Tämä iltapala sopii myös romanttiseen fiilistelyyn sen erityisen ihmisen kanssa. Testattu on, moneen kertaan. Passaavat erinomaisesti myös treffiruuaksi, sillä jättikatkaravunpyrstöt tekevät aina vaikutuksen!

Aikuiset ystäväni eli kuhaa ja sitruunaperunoita, avokadojäätelöä ja suklaamuffineja

/ piapas / 2 kommenttia

Minä en ole mistään kotoisin. Olen käynyt neljää eri ala-astetta ja asunut kahdeksalla eri paikkakunnalla ympäri Suomen. Ei siis ihme, että välillä on vähän juureton olo, vaikka samaistunkin vahvasti vanhempien kotiseutujen ihmisiin, savolaiseen mielenlaatuun ja lapinmiesten hiljaiseen jurouteen. Siksi olen aina ollut vähän kateellinen kavereille, jotka ovat kasvaneet yhdessä ja samassa naapurustossa, jossa leikkiseura on yhden ovikellonsoiton päässä. Minulta nämä lapsuudenystävät uupuvat, mutta onneksi tätä tyhjiötä paikkaavat kolme sitäkin rakkaampaa pikkusiskoa.

Aikuisena ystävystyminen on monimutkaista. Enää ei riitä, että ollaan samanikäisiä, samalla luokalla, törmätään yhteisellä kerrostalopihalla tai että äidit ovat keskenään kavereita. Yhdistävät tekijät ovat ihan eri tasolla: sama elämäntilanne, yhteiset kokemukset, mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, samankaltaiset arvot. Sitten tarvitaan vielä sitä mannapuuroa ja mansikkaa. Minun maailmassani kestävän ystävyyden siemen kylvetään kohtaamisen ensiminuuteilla. Jotenkin tiedän saman tien, että tämä tyyppi tässä, se on mun ihminen. Ystävyyden alkumetrit ovat siis lähes täysin verrattavissa parisuhteen haparoiviin ensiaskeliin.

Olen onnekas, sillä olen törmännyt käsittämättömän mahtaviin tyyppeihin myös aikuisiällä. Opiskelijariennoissa, työpaikan kahvipöydässä ja osakuntakuoron riveissä, mutta myös sinkkuelämän pyörteissä, juhannustansseissa, kauhojen ja kattiloiden äärellä ja jopa tv-kameroiden edessä. Elämän koettelemusten lisäksi aikuisia ystäviä yhdistävät oikeanlainen kemia, huumori ja loputon luottamus siihen, että heikkoinakin hetkinä ystävyyden turvaverkko kantaa.

Aikuiset ystävät tietävät, että voivat kutsua itsensä kylään. Tai kuten eilen, ruokapöytään asti. Tuovat tullessaan viinipullon, istuvat sohvalle ja viihdyttävät jutuillaan, kun emäntä heiluu kauhan varressa ja kokkaa kuhaa ja sitruunaperunoita. Eikä ketään haittaa, vaikka edellisestä imuroinnista on kolme viikkoa tai pyykkivuori vyöryy kylppärissä pitkin lattioita.

”Kokkaisitko mulle jotain hyvää?” eli kuhaa ja sitruunaperunoita

Sopiva määrä kuhafileitä tai muuta vaaleaa kalaa
nippu retiisejä
n. 100 g voita
kevätsipulia
(luomu)sitruuna
400 g pottuja
suolaa

Keitä perunat suolatussa vedessä. Ruskista voi (jätä vähän kalojen paistamiseen), raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Silppua kevätsipulien varret. Kuori kypsät perunat ja pilko ne vähän pienemmiksi. Lisää perunoiden sekaan puolet ruskistetusta voista, puolet sitruunankuoriraasteesta ja ruokalusikallinen mehua. Heitä päälle vielä puolet sipulinvarsisilpusta. Paista sitten suolalla maustetut kuhafileet voissa kuumalla pannulla. Puolita huuhdotut retiisit ja heitä nekin hetkeksi pannulle. Yhdistä jäljelle jääneet ruskistettu voi, sitruunankuoriraaste, mehu ja kevätsipulinvarret kastikkeeksi ja lämmitä se pienessä kattiassa.

kuhaa ja sitruunaperunoita

Jälkkäriksi tehtiin avokadojäätelöä ja suklaamuffineja, kuten ruokapiiripostauksessa lupasin. Nykyään osaan tehdä jäätelön alusta alkaen itse, mutta tässä reseptissä kuitenkin kurvataan hieman suorempaa oikotietä.

Avokadojäätelö

1 litra vaniljajäätelöä
2 kypsää avokadoa
2 tl vaniljasokeria
2 rkl tomusokeria
sitruunamehua

Paloittele jätski isoon kulhoon pehmenemään. Kuori avokadot ja purista päälle sitruunamehua. Surauta avokadot sokerien kanssa soseeksi ja lisää se jätskin kanssa samaan kulhoon. Sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi massaksi ja laita pakkaseen pariksi tunniksi. Tee sillä aikaa muffinit.

Suklaamuffinit (12 kpl)

200 g tummaa suklaata
150 g voita
2 dl (tummaa) sokeria
4 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sulata voi kattilassa, heitä sekaan paloiteltu suklaa ja anna sen sulaa. Jäähdyttele. Vatkaa sokeri ja munat pehmeäksi vaahdoksi. Kuivat aineet kannattaa lisätä siivilän läpi, jotta taikinaan ei jää jauhopaakkuja, kuten minulle kävi. Kääntele mukaan sulanut suklaa. Kaada taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia. Tein nämä kahdessa erässä ja oman uunin optimipaistoajaksi arvioin jälkikäteen 13 minuuttia. Silloin muffinssin reunat ovat rapsakan kypsät, mutta sisus ihanan valuvaa!

WP_20150606_21_47_48_Pro

ps. Ihan kaikkea ei jaksettu kaksistaan syödä, joten näitä herkkuja on nyt pakkanen pullollaan. Tervetuloa jälkkärille, aikuiset ystäväni!