Eikö mentäisi mökille maaliskuussa? Edes viikoksi? Vuokrataan auto, otetaan sukset mukaan ja tehdään etätöitä? Jooko? Pienen pehmitystyön jälkeen mies alkoi itsekin innostua. Ehkä olisi tosiaan hyvä käydä pudottamassa lumet katolta, hän tokaisi. Hankien syvyys ilmatieteenlaitoksen lähimmän havaintoaseman mukaan oli yli 70 senttiä, ja pilkillekin pääsisi, siitä ovat paukkupakkaset pitäneet huolta (kuten myös kasvavasta sähkölaskusta, mutta ei mennä siihen nyt).
Täällä sitä nyt sitten ollaan. Istutaan vastatusten pirtinpöydän edessä nenät kiinni näytöissä ja sormet näppiksellä sauhuten. Ulkona paistaa aurinko ja pakkanen keikkuu 14 asteen tietämillä. Ainoa oikea radiokanava suoltaa uutisia ja merisäätä ja seinäkellon sekuntiviisari raksuttaa, muuten on hiljaista. Joku lumikenkäilee jäällä kelkanjälkiä pitkin. Postia hakiessa morjestellaan sitä ainoaa autoa, joka tulee vastaan. Saunan piipusta kohoaa savu ja naapurimökin valot vilkkuvat kuusikon lomasta. Punaisessa tuvassa ajantaju katoaa ja rytmi hidastuu huomaamatta. Kiire ja ahdistus on jätetty kaupunkikotiin.
Lähikylän pururadalle on ajettu ladut. Suihkin menemään lainasuksilla ensimmäistä kertaa tänä talvena ja vaadin päästä lumille seuraavanakin päivänä. Ajamme Pieksämäen liepeille, parkkeeramme sivutielle ja lykimme itsemme ladulle. Latu on ihana, enkä kaadu kertaakaan, jos vohvelikahvilan jäisellä kynnyksellä liukastumista ei lasketa. Pieksän ladun maja on viimeistä päivää auki ennen kolmen viikon koronasulkua. Älykello on unohtunut ranteesta, mutta kartan mukaan kilometrejä kertyy noin 14. Tämä se vasta on elämää, kuten seitsemänvuotias siskonpoikani osuvasti asian jokin aika sitten ilmaisi. Silloinkin oltiin matkalla hankien keskelle.
Sunnuntaina istumme aamiaisen äärellä ja mietimme tulevaa mökkikautta. Heti-mulle-kaikki-tyyppi sisälläni haluaisi räjäyttää tupaa hallitsevan varaavan takan palasiksi siltä istumalta, suunnitella kokonaan uuden keittiön ja eristää puolet lasiverannasta kokovuotiseen käyttöön. Mies toppuuttelee. Meillä on kuulemma loppuelämä aikaa. Oikeassahan hän on, joten ehkä nyt keskitymme tärkeimpiin remonttikohteisiin.
Ensin nikkaroidaan tupaan pieni saarekkeentynkä, jonka alle sujahtaa nyt verannalle sijoitettu parempi jääkaappi. Myös laskutilaa saadaan lisää ja saarekkeen alle asetellaan pari hyllyä sekä kierrätyspiste. Tuvan avoimuus vähän kärsii, mutta ratkaisu on väliaikainen. Vuoden päästä pannaan koko keittiö uusiksi ja korvataan samalla massiivinen muurattu tulipesä kevyemmällä varaavan takan ja uunin yhdistelmällä.
Suunnittelemme myös verannan maalaamista. Avoterassista aikoinaan tuunattu veranta on punavalkoinen ja tuumimme, että kapeaan tilaan saataisiin avaruutta, jos punaiset osat maalattaisiin valkoisiksi. Lattian peittävä kokolattiamatto saa myös luvan lähteä, ja sen alla oleva lakattu vaneri suditaan siniharmaaksi. Tuvan pirtinpöytää on tarkoitus kaventaa, jotta se mahtuu sopuisasti verannan toiseen päähän. Pitkällä tähtäimellä mies haluaisi remonteerata lasiverannan toiseen päätyyn erkkerin, mutta se on sitten seuraavien kesien projekti se.
Tupaan saapuu uusi, pidempi ruokapöytä, joka kasataan vanhoista lattialankuista. Ne kaipaavat vielä hiomista ja vahaamista – ja päätöstä lopullisesta väristään. Tuolit pöydän ympärille on jo haalittu kirppareilta, mutta hakusessa on vielä jonkinlainen säilytyspenkki ikkunan ja pöydän väliin. Pöydänjalat ajattelimme tilata paikalliselta metallisepältä.
Sitten on pari suurempaa projektia: uusi laituri ja kesäkeittiö. Paikka molemmille on jo valmiina, mutta toteutusta täytyy vielä vähän piirustella paperille. Nykyinen laituri on kiinnitetty vaijereilla rantapuihin. Se on kiikkerä, osittain laho ja vähän turhan pieni. Tarvitaan paremmat perustukset sekä isompi ja sitä kautta vakaampi laituri, johon mahtuu istumaan iltaa tai vaikka syömään pienellä porukalla. Onneksi rannassa on kunnon kivenlohkare, johon laituri saadaan kuulemma helposti kiinnitettyä.Minä ehdotin valmista laituripakettia, mutta mies haluaa rakentaa itse. Se hänelle suotakoon.
Kesäkeittiötä oli kaavailtu vanhan grillipaikan perustuksille, mutta tänä viikonloppuna sille keksittiinkin vielä parempi paikka. Kevyesti katettu keittiönurkkaus raksataankin saunarakennuksen jatkoksi. Sieluni silmin näen kesäkeittiön yhteyteen pystytetyn yrttipuutarhan, puisen tason alle piilotetun tiskauspisteen, kunnon hiiligrillin, seinäristikkoa pitkin kipuavat köynnökset ja kattorakenteet, joihin voi ripustella tunnelmavaloja elokuisten iltojen iloksi. Nykyisen grillipaikan perustuksille rakennetaan uusi, isompi terassi, jonne siirretään pihakeinu sekä järeämpi ruokapöytä. Nykyinen pieni pöytäryhmä saanee uuden elämän kasvihuoneen vieressä kasvavan pihlajan alla.
Kirjattakoon mökkipäiväkirjaan myös, että maaliskuun toisella viikolla lunta on pihassa vielä puoleen reiteen, joten ulkorakennushommiin päästään todennäköisesti vasta toukokuussa. Onneksi sisätiloja ja lasiverantaa voi tuunata heti pakkasten hellitettyä. En malttaisi millään odottaa!
ps. Jos mökkiremppahommat kiinnostaa, otahan seurantaan myös Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa, jossa renoveerataan tänä kesänä pientä paratiisia Saimaan rannalla!
