Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla
Jos minulle olisi vuonna 2016 ennustettu, että vietän viiden vuoden kuluttua puolet vuodesta Etelä-Savossa, olisin todennäköisesti purskahtanut nauruun. Minäkö muka? Minä, joka palvon pääkaupunkiseudun tarjoamia kulttuurielämyksiä, monipuolisia palveluja ja erikoisliikkeitä? Minä, joka rakastan ravintoloiden valkoisia pöytäliinoja, trendikkäitä kahviloita ja naapurikortteleihin putkahtavia uusia baareja? Olisin pyöritellyt kiivaasti päätäni ja väittänyt kivenkovaan, että kaupungissa asumisen mukavuuksista ja mahdollisuuksista en tule luopumaan koskaan. Kuinka väärässä vielä viisi vuotta sitten olinkaan!
Asuin tyytyväisenä kävelymatkan päässä keskustasta, uudessa kaupunginosassa, joka kasvoi ja kehittyi. Haaveilin kyllä mökkeilystä, kesälomapäivistä järven rannalla, laiturilla lekottelusta ja omasta rauhasta, mutta nautin täysillä myös kesäisestä Helsingistä, urbaanista ympäristöstä, terassien tarjoiluista, kiinnostavista tapahtumista ja puistopiknikeistä ystävien kesken. En mitenkään, en villeimmissä unelmissakaan, osannut odottaa, että päätyisin pian kolmen ja puolen tunnin ajomatkan päähän Etelä-Savoon – ja viettäisin siellä kaiken mahdollisen ajan aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Niin kuitenkin kävi ja olen onnellisempi kuin koskaan!
Etätöissä mökillä ympäri vuoden
Olimme tietämättämme edelläkävijöitä. Jätimme tarjouksen punaisesta tuvasta helmikuussa 2020 ja kaupat vahvistettiin huhtikuun puolella. Sillä välin maailma oli mennyt sekaisin. Pandemiaksi äitynyt epidemia tuli jäädäkseen ja ihmiset alkoivat kaivata tilaa ympärilleen. Mökkimarkkinat kiehuivat kuumana, hinnat nousivat ja kuivanmaan mummonmökitkin alkoivat tehdä kauppansa. Kun valtakunnallinen etätyösuositus astui voimaan, me suuntasimme välittömästi mökkimaisemiin, kuten tuhannet muutkin suomalaisperheet.
Ensin istuimme molemmin puolin pirtinpöytää. Sitten puoliso rakensi työpisteen Tori.fi:stä löytyneen astiakaapin päälle. Oikea korkeus löytyi palapelilaatikkoja kasaamalla, hiirimattona toimi leikkuulauta. Ikkunasta aukesi järvenselkä ja vain kahdenkymmenen askeleen päässä “kotiovesta” oli laituri, jolla lötkötellä. Pihapönttöihin muutti tiaisia ja sieppoja, rantavedessä molskivat hauet ja käkkyrämäntyjen oksilla vilistivät oravat. Mökin maisemakonttori oli vertaansa vailla – ja mikä parasta, kun läppäri työpäivän päätteeksi sulkeutui, oli puhdas luonto heti oven takana.
Työt sujuivat tehokkaammin kuin kotona. Mökkimaisema tasasi sykettä ja hidasti rytmiä. Pikainen pyrähdys järvessä virkisti ja töiden jälkeen lämpeni puusauna. Tontilla kasvoi mustikkaa, puolukkaa, vadelmaa ja liuta erilaisia sieniä. Töitä pakerrettiin mobiiliyhteyden varassa. Korkealle kohoavat kalliot blokkasivat signaalin välillä turhankin tehokkaasti ja aluksi roikkuminen verkkopalavereissa samanaikaisesti oli haastavaa. Operaattoria vaihtamalla yhteys onneksi parani hieman, eikä palaverien aikatauluja tarvinnut enää sopia yhdessä. Koneet kannettiin milloin laiturille, milloin terassille aurinkovarjon alle. Töitä on tehty mökin portailla istuen, riippumatossa pötkötellen ja jopa kannon nokassa mustikoita välipalaksi napsien.
Kesäloma tuli ja meni. Piipahdimme välillä sukujuhlissa Helsingissä ja maakuntamatkalla anoppilassa. Rakensimme uuden kasvihuoneen ja viljelylaatikot, maalasimme aitan ja saunakamarin seinät. Syksy teki tuloaan, mutta paluu kaupunkiin ei houkutellut. Päätimme jäädä vielä vähintään viikoksi. Se venyi kahdeksi ja lopulta kuudeksi. Palasimme kaupunkikotiin vasta lokakuun puolella. Vielä senkin jälkeen ajoimme mökille viikoksi silloin ja toiseksi tällöin. Marraskuussa etätöitä tehtiin hämärän hyssyssä, kynttilöitä poltellen. Jouluna peseydyimme hangessa, ettei saunan poistoputki jäätyisi paukkupakkasissa. Maaliskuussa heräsimme aikaisin, teimme pari tuntia töitä ja lähdimme hiihtolenkille. Sorvin ääreen ehti illemmallakin. Paluuta entiseen ei enää ollut, ja tänä vuonna kuvio toistui lähes samankaltaisena. Etätyöstä oli tullut rutiini ja meistä aidosti monipaikkaisia.
Kirjastosta kirpparille ja mansikkatilalta torikojuille – mökkipaikkakunnan palvelut kovassa käytössä
Löysimme nopeasti paikalliset palvelut. Peräti kaksi kauppaa sijaitsi alle 10 kilometrin päässä – se tuntui luksukselta, vaikka kaupungissa asuimme käytännössä lähikaupan yläkerrassa ja 200 metrin päässä sijaitsi suurempi kauppakeskus. Ostimme paikalliselta pyöränkorjaajalta fillarit, joilla huristelimme kauppaan ja takaisin. Ihastuimme paikkakunnan tuotteisiin ja lähiruokaan: kotileipomon pulliin ja ruisleipiin, lähituottajan kananmuniin, mansikkatilan luomumarjoihin, paikallisen ravintolan valmistamiin vihiksiin ja lammastilan villalankoihin. Vain tuoretta kalaa olemme jääneet uudesta asuinpaikasta kaipaamaan, sillä ainakaan vielä kalaonni ei ole ollut mökkijärvellä satunnaisia saaliita lukuunottamatta myötä.
Kaikki mökillä tarvittavat rakennusmateriaalit tilattiin tontille paikallisilta toimijoilta. Palvelu on lämminhenkistä ja asiantuntevaa. Polttopuita kyselimme lähikaupalta. Eipä aikaakaan, kun kauppias kärräsi meille pari mottia suoraan mökkipihaan. Lähellä on useita taimitarhoja ja torilta löytyy kaikki tarpeellinen tavara tuoreista kasviksista leikkuulaudoitoihin ja amppeleihin. Myös kirpputoritarjonta on meidän mieleemme. Mökkiastiasto kasattiin kokonaan kirpputorien kipoista ja kupeista, vain muutama leivontakulho ja pakastusrasia ostettiin uutena. Kyliltä löytyi käytettynä niin kesäkeittiön tiskipöytä kuin kasvihuoneen ikkunatkin.
Kylän kirjasto on varsinainen lukutoukan aarreaitta. Helsingissä suosittuja kirjoja joutuu jonottelemaan joskus vuodenkin päivät, mökkipaikkakunnalla uutuudenkin saattaa löytää suoraan hyllystä odottamasta. Kahlasimme läpi kokonaisia kirjasarjoja ja kävimme hakemassa uutta luettavaa parin viikon välein. On ollut ihana huomata, ettei kauemmas tarvitse lähteä edes käsityötarvikkeiden, kalastusvermeiden, maalipurkkien tai urheiluvälineiden perässä. Ekstra-avaimetkin sai teetettyä lukkoliikkeessä torin laidalla.
Erikoisliikkeiden lisäksi olemme hyödyntäneet tietysti myös apteekkia ja postia. Pystytimme mökkitien varteen postilaatikonkin, johon tipahtaa päivittäin Hesari. Postinjakajan palvelualttiuteen emme ole vieläkään tottuneet, hän nimittäin kantaa kotiin kuljetettavat paketit reippaasti mökin rappusille saakka. Terveyskeskuksen palveluitakin pääsimme testaamaan, kun reiteeni ilmaantui punkinpureman seurauksena borrelioosista viestivä punainen rengas. Ja entäs sitten jätehuolto! Missään en ole nähnyt niin toimivaa jäteasemaa kuin täällä. Materiaalien keräys on viety ihan uudelle tasolle ja ilmaisten tavaroiden katoksesta löytyy niin arabiaa kuin iittalaakin. Ei voisi mökkihöperö olla tyytyväisempi olla!
Laiturilla on mökkiläisen asialla
Kun minua kesällä kysyttiin Etelä-Savon mökkiläisten äänitorveksi, en epäröinyt hetkeäkään. Tartuin tarjoukseen ja lupauduin kirjoittamaan kuulumisiani monipaikkaisen mökkiläisen näkökulmasta tulevan vuoden aikana. Tämä artikkeli on projektin ensimmäinen ja toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Laiturilla-hankkeen kanssa, kuten kaikki tulevatkin. Ai mikä ihmeen Laiturilla? Maltahan hetki, niin kerron.
Etelä-Savo on Suomen toiseksi suurin mökkikunta, kun vertaillaan vapaa-ajan asuntojen määriä. Me mökkiläiset asutamme Savon sydämessä yli 50 000:ta huvilaa, punaista tupaa ja järvenrantamökkiä. Laiturilla on hanke, joka auttaa kaikkia nykyisiä ja tulevia mökkiläisiä ja vapaa-ajan asukkaita nauttimaan elämästä Etelä-Savossa ympäri vuoden. Tavoitteena on, että meidän kaltaisemme mökkeilijät viihtyisivät maakunnassa entistäkin paremmin. EU:n rahoittama hanke rakentaa Etelä-Savosta monipaikkaisen asumisen maakuntaa, josta muuallakin Suomessa voitaisiin ottaa mallia.
Laiturilla kannustaa kestävään mökkeilyyn, kehittää ja kokoaa tietoa vapaa-ajan asumisen palveluista ja antaa inspiraatiota lupsakan letkeään mökkielämään. Verkkosivuilta löytyy valtavasti vinkkejä mm. sujuvaan etätyöhön, energian säästämiseen, kompostointiin sekä lähimatkailuun Etelä-Savossa. Hyödyllisen informaation joukosta löytyy myös kalenteri, johon on listattu mökkipaikkakunnilla järjestettäviä tapahtumia.
Tiesitkö, että mökkeilijälläkin on mahdollisuus vaikuttaa?
Vaikka mökkipaikkakunnalla ei ainakaan vielä pääse vaikuttamaan paikalliseen päätöksentekoon kuntavaaleissa äänestämällä, muita vaikutusmahdollisuuksia on monia. Mökkiläiset ovat tervetulleita mukaan paikalliseen toimintaan, harrastuksiin, kursseille ja paikkakunnalla järjestettäviin tapahtumiin. Käyttämällä mökkipaikkakunnan palveluja tuemme yrityksiä ja varmistamme, että palvelut ovat käytössä tulevaisuudessakin.
Useilla mökkipaikkakunnilla on kyläyhdistyksiä, joihin mökkiläisetkin voivat liittyä. Vapaa-ajan asukkaiden liiton alla pyörii kymmeniä paikallisia yhdistyksiä, jotka edistävät omalta osaltaan mökkeilijöiden asemaa kunnissa. Myös Laiturilla-hanke tarjoaa meille mökkiläisille mahdollisuuden vaikuttaa. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä maksuton ja kaikille avoin Laiturilla-foorumi kokoaa yritykset, päättäjät, järjestöt ja mökkiläiset keskustelemaan vapaa-ajan asumiseen liittyvistä ajankohtaisista teemoista. Seuraava foorumi kokoontuu keskiviikkona 17.11. klo 13–15. Teemaksi on valikoitunut monipaikkainen työ ja sen vaikutukset mökkeilyyn. Aihetta käsitellään niin mökkiläisen, mökkiseudulla toimivan yrittäjän kuin kunnanjohtajankin näkökulmasta.
Ja lopuksi pieni salaisuus, jonka sain luvan kertoa vain teille, sillä foorumin ohjelma ei vielä ole julkinen. Virtuaaliseen puhujanpönttöön astun myös minä, monipaikkainen mökkeilijä! Jos siis haluat kuulla enemmän meidän kokemuksistamme, mökkeilet Etelä-Savossa tai vapaa-ajan asuminen kiinnostaa muuten vain, tulehan kuuntelemaan! Ilmoittautua voi vaikka saman tien klikkaamalla tätä linkkiä. Toivottavasti nähdään!
