Kädet multaan ja mökkipuutarhaan!

Mökkipuutarhurin kevätkausi on käynnistynyt hitaasti. Pääsiäisenä mökkipuutarha uinui vielä pitkäksi venähtänyttä talviuntaan. Järvessä oli puolen metrin paksuinen jääkansi, lumen alta pilkotti pari kasvulavan kulmaa, multatehtaaksikin kutsuttu jälkikompostori oli vielä kohmeessa ja kukkasipulipenkistä pilkotti vain yksi vaivainen tulppaanin alku. Raparperi sentään puski sitkeästi maasta ja marjapensaatkin näyttivät elonmerkkejä. Kasvihuoneeseen talveksi nostettu ruohosipuli oli sekin riehaantunut kevätauringon säteistä. Ilmassa oli uuden puutarhakauden merkkejä!

mökkipuutarhaan

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on huomattavasti parempi. Leppä kukkii, järvi velloo vapaana, sinitiaiset ja kirjosiepot ovat ryhtyneet pesäpuuhiin. Kukkuupa iltasella käkikin! Mökkipuutarha ei vielä viheriöi, mutta kukkapenkistä kurottelee kolmisenkymmentä tulppaanin ja narsissin lehtiruusuketta, pienet liljat ja krookukset keräävät ympärilleen perhosia ja aikaisia pörriäisiä ja raparperipuskassakin näkyy hieman vihreää. Lunta on enää vain kaikista varjoisimmassa metsän siimeksessä, mutta roudan sulamista saamme hetken edelleen odotella.

Mökkipuutarhuri puhkuu pitkän talven ja viimeisten kuukausien sairastelun jälkeen intoa. Terassin ja viime kesänä rakennetun kesäkeittiöaihion pesemisen jälkeen tartutaan kottikärryyn ja lapioon ja siivotaan vanhoista ikkunoista kasattu kasvihuone. Päätimme kuoria pintamullasta pari senttiä pois, jotta pääsisimme eroon edellisen suven vitsauksista, yökkösen vihreistä toukista, jotka pistelivät napaansa tomaatin lehtiä ja raakileita hyvällä ruokahalulla. Ne kuulemma saattavat koteloitua multaan ja heräillä munimaan siivekkäinä tuoreiden taimien lehdille.

mökkipuutarhaan

mökkipuutarhaan

mökkipuutarha raparperi

mökkipuutarha ruohosipuli

mökkipuutarhaan herukka

mökkipuutarhaan kasvihuone

Puolisoa pyysin nikkaroimaan yhden viljelylaatikon lisää. Siihen aion istuttaa muutamaa eri lajiketta avomaankurkkua, pari munakoisoa sekä kokeilla purjojen kasvatusta. Sillä aikaa minä vietin aikaa kynä kädessäni ja piirtelin paperille tulevan kesän puutarhasuunnitelmaa: mitä istutetaan mihinkin ja minne tehdään suorakylvöt. Pian mökkipuutarha saa uudet asukkaat, sillä siemenpusseja on mukana melkoinen pino. On porkkanaa, erilaisia pinaatteja, kaurajuurta, salaattia ja tietysti kukkasia puutarhassa pörrääviä pikkuystäviä ilahduttamaan.

Retiisiä en vielä kertaakaan ole mökkipuutarhassa onnistunut kasvattamaan, joten niiden paikkaa vaihdetaan ja kokeillaan eri lajiketta. Uutena puutarhaan pyyhältävät japanilainen tatsoi-salaatti sekä hauskan näköinen mansikkapinaatti. Aion testata myös ikkunalaudalla esikasvatettua kyssäkaalia ja tietysti uusia tomaatti- ja chililajikkeita. Keittiöpuutarha rakennetaan ruukkuihin kesäkeittiön ympärille – basilikaa, persiljaa timjamia, rosmariinia ja salviaa nyt ainakin.

skumppaa laiturilla

Aurinkoisimpana päivänä marssin vanhan laiturin laudoista kyhätylle jälkikompostorille ja isken lapioni mainiolta näyttävään multaan. Terä kolahtaa kuin kiveen, sillä komposti on edelleen jäässä. Syksyllä mökkipolulta haravoidut lehdet ovat eristäneet alla olevan aineksen yllättävän hyvin. Ravinnepitoisen mullan lisääminen laatikoihin ja kasvihuoneeseen tehdään siis seuraavalla kerralla, kahden viikon kuluttua. Silloin asetummekin mökille pysyvämmin, koko kesäksi. Mutta sitä ennen korkataan skumppa ja kilistellään tulevan kesän mökkipuutarhalle!

Luonnon monimuotoisuus on lähellä mökkiläisen sydäntä

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla

Järvimaisema, puhdas vesi, rantasauna ja mahdollisimman luonnontilainen tontti, johon paistaa aurinko koko päivän. Siinä ne suurin piirtein olivat, meidän tärkeimmät mökinhankintakriteerit. Kesäpaikkaa etsiessämme emme kiinnittäneet juurikaan huomiota mökin varustelutasoon, rakennusvuoteen tai kännykän kuuluvuuteen. Halusimme luonnon keskelle, paikkaan, jossa saamme olla rauhassa, nauttia laineiden liplatuksesta, lintujen konsertista, auringonlaskuista, kuusien keskellä kuljeskelusta, metsän marjoista, sieniretkistä ja tuulen huminasta vanhojen lehtipuiden latvuksissa.

luonnon monimuotoisuus

Polkupyörämatka päivittäistavarakaupalle olisi toivottu bonus, samoin sähkö ja juokseva vesi, mutta välttämättömiksi ominaisuuksiksi emme niitäkään listanneet. Keskellä kivikaupunkia arkeaan elävät nelikymppiset kaipasivat metsän siimekseen ja avarien järvimaisemien ääreen. Jo ensitreffeillä ilmaan heitetyt haaveet olivat sopivasti samanlaisia. Nurmikentät, porealtaat, paljut, astianpesukoneet, vesivessat ja moottoriveneet eivät olisi meitä varten, ja telkkarin virkaa voisi hyvin toimittaa ikkuna, jonka takaa voisi tarkkailla vuodenaikojen vaihtumista, oravien ruokailuhetkeä rappusilla, pikkulintujen pesäpuuhia pihan pöntöissä ja lepakoiden taidokasta lentoa iltahämärässä.

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

Olemme osa ympäristöä ja yhtä luonnon kanssa. Luonto antaa meille paljon, joten vähintä mitä voimme tehdä on vahvistaa omalta osaltamme luonnon monimuotoisuutta. Luonnontilaa lähentelevä mökkitontti tarjoaa elinympäristön lukuisille eliölajeille, linnuille, pienille nisäkkäille, ötököille ja muille mönkiäisille. Kuudes sukupuuttoaalto on jo täällä, joten sen sijaan että seuraamme aitiopaikalta luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja suljemme silmät ilmastonmuutoksen vaikutuksilta, voimme auttaa luontoa selviytymään kriisistä niin, että tulevatkin sukupolvet saavat nauttia mökkeilyn iloista monimuotoisen ympäristön keskellä. Biodiversiteettiä edistävät teot hidastavat myös ilmastonmuutosta, joten eiköhän panna hösseliksi.

Miten monimuotoisuutta mökkiympäristössä sitten voisi vahvistaa? Tässä pari meidän mökkiarjessa hyväksi havaittua vinkkiä!

Syö kestävämmin ja kuluta järkevämmin

Suosimalla kasvisruokaa ja kestävästi pyydettyä kalaa, ostamalla luomua ja lähiruokaa ja hyödyntämällä keittiössä metsän aarteita ja antimia syöt mökilläkin kestävämmin. Kun tietää, ettei luonnon monimuotoisuus kärsi, ja lautaselle lusikoitu ruoka kuormittaa ympäristöä vähemmän, kesäkeittiössä kokattu ruoka maistuu kummasti vieläkin paremmalta.

Luonnon köyhtyminen on hyvin pitkälti seurausta ylikuluttamisesta ja luonnonvarojen röyhkeästä ryöstämisestä. Järkevämpi kuluttaminen auttaa säästämään luonnonvaroja ja maa-alaa sekä hillitsemään ilmastonmuutota ja luontokatoa. Heräteostokset kannattaa siis jättää kauppaan ja hankkia mökille vain oikeasti tarpeellista tavaraa. Älä sorru pikamuotiin, nopeasti hajoaviin tavaroihin tai kiinakrääsään, vaan suosi kestävää, käytettyä ja vastuullisesti valmistettua.

luonnon monimuotoisuus

Meidän pienen punaisen tupamme keittiön astiasto on hankittu paikallisilta kirpputoreilta, samoin osa kalusteista. Käytettynä ostetuilla on tavaroilla on tarina, joka kertoo edellisistä omistajista ja tuo mökkeilyyn uuden ulottuvuuden. Ne kestävät aikaa, sillä ennen osattiin tehdä tavaroita, jotka palvelevat omistajaansa vuosikausia. Kaikkea ei tarvitse myöskään omistaa itse: esimerkiksi työkoneita voi lainata mökkinaapurilta tai vuokrata paikallisesta rautakaupasta. Monet tavarat ja vaatteet voi korjata, parsia tai muuten kursia kokoon itse tai teettää työn korjaajalla tai ompelijalla.

luonnon monimuotoisuus

Muista välttää turhia kemikaaleja, torjunta-aineita sekä myrkkyjä ja käyttää biohajoavia pesuaineita ja luonnonmukaisia lannoitteita. Myös hyttysten ja muiden öttiäisten torjunnassa kannattaa olla tarkkana. Suositut torjuntalaitteet saattavat vahingoittaa verenimijöiden lisäksi muita hyönteisiä ja koko mökkipihan ekosysteemiä vesieliöt mukaanlukien. Kun hyttyset kuolevat kaasuansaan, linnuilta loppuu sapuska ja luonnon monimuotoisuus ottaa jälleen osumaa.

Perusta pörriäisystävällinen puutarha

Mökki ei tietenkään ole mitään ilman pientä puutarhaa. Siksi nikkaroimme ensi töiksemme tontin kulmalle vanhoista ikkunoista kasvihuoneen tomaatteja ja chilejä varten. Sen jälkeen kyhäsimme kasaan muutaman viljelylavan sekä kätevän keittiöpuutarhan suuriin ruukkuihin istutetuista yrteistä. Ensimmäinen kesä meni ihmetellessä ihkaomaa kasvimaata, toisena kesänä muistimme jo panostaa pörriäistenkin hyvinvointiin. Nykyään yksi viljelylaatikoista palvelee puhtaasti kukkapenkkinä ja kesäkeittiönkin katosta roikkuu useampi kukkapuska pölyttäjien ja perhosten iloksi.

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

Parhaiten pörriäisiä houkuttelevat ihan tavalliset mettä tuottavat niitty- ja ketokasvit. Nurmikentän sijaan mökkipihaan kannattaa siis perustaa vanha kunnon niitty. Sen lisäksi mökin pihapiiriin voi kiinnittää itse askarreltuja hyönteishotelleja ja viritellä kuivemmilla keleillä vesipisteen siileille, oraville ja linnuille. Monimuotoisuuden lisääminen mökkipihaan on laiskan puutarhurin lempipuuhaa, sillä hallitusti hoitamaton, sieltä täältä rönsyilevä puutarha on pikkuotusten mielestä parasta koskaan. Kun kaadetun puun kannon jättää paikoilleen ja hyödyntää piharakentamisessa mökkitontilta valmiiksi löytyviä materiaaleja, kuten kiviä, on pesäpaikkoja, suojaisia koloja ja muita piileskelymahdollisuuksia tarjolla joka lajille. Eläköön luonnon monimuotoisuus!

Jos mökkipihassasi kukoistaa mitä eksoottisimpia kukkia ja kasvilajeja, muistathan tsekata tasaisin väliajoin, etteivät ne lähde leviämään luontoon, minne ne eivät kuulu. Vieraslajit saattavat ikävästi vallata ekosysteemistä jonkun alkuperäisen luonnonvaraisen kasvin paikan ja sillä tavoin köyhdyttää mökkitontin monimuotoisuutta.

Toivota tervetulleeksi siivekkäät mökkinaapurit

Tärkeä osa monimuotoisen mökkipihan ekosysteemiä ovat erilaiset siivekkäät. Linnut ja lepakot syövät tuhatmäärin itikoita ja muita lentäviä hyönteisiä ja saattavatpa niille maistua myös suuremmat, maassa tai puiden pinnoilla elelevät ötökät. Meidän mökkitonttimme linnunpöntöt lisääntyvät joka kesä, tällä hetkellä puista löytyy jo seitsemän pikkulintujen kotikoloa. Ensi syksyksi suunnittelemme jo pöllönpöntön nikkarointia sekä vesilinnuille sopivan asumuksen asentamista rannan lähelle.

Viime kesänä nukkuma-aittamme ulkovuorauksen lautojen alle onnistui ujuttautumaan ainakin yksi lepakkopesue. Saimme oppia kantapään kautta, kuinka äänekkäitä nuo siipiveikot pesiessään yöaikaan ovatkaan. Tänä keväänä laudoitus vuorattiin hiiriverkolla ja seuraavalla mökkivisiitillä vähän kauemmaksi rakennuksista kiinnitellään muutama lepakkopönttö, joten ehkäpä saamme nukkua tulevana kesänä rauhassa.

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

Lepakoita sinänsä ei kannata pelätä, sillä nuo harvinaistuneet luonnonihmeet ovat pelkästään hyödyksi. Muista kuitenkin tilkitä pääsy välikatoille ja muihin asuinrakennusten lämpimänä pysyviin piilopaikkoihin, joihin lepakko saattaisi asettua kesäaikaan taloksi. Silloin vältyt lepakoiden turkissa loisivilta luteilta, jotka eivät sinänsä ole vaarallisia, mutta epämiellyttävää niiden kohtaaminen saattaa olla. Pakkasessa luteet kuolevat, joten eristämättömissä paikoissa pesivien ja talvikylmien mökkien vinteillä asustelevien lepakoiden loisista ei pitäisi olla suurempaa vaivaa.

Vältä turhaa valosaastetta syksyn pimeillä ja sammuta pihavalot aina yöksi, jotta et häiritse lepakoita ja muita mökkipihalla liikkuvia yökyöpeleitä. Ja jos vietät aikaa mökillä säännöllisesti talvisin, perusta lintulauta ja muista ruokkia talvehtivia ystäviä maan sulamiseen saakka.

Retkeile ja liiku luontoa kunnioittaen

Luonnossa liikkuminen tutkitusti virkistää, vähentää stressiä, auttaa jaksamaan ja vahvistaa samalla luontosuhdettamme. Lähimmät sienimetsät ja tattiapajat ovat ehtineet meillekin jo tulla tutuiksi, tiedän mistä kerätä kevään ensimmäiset nokkoset ja minkä kiven takana kasvaa ihanan kirpeitä ketunleipiä.  Kuusenkerkkiäkin on kerätty sieltä täältä omalta tontilta molempina mökkikesinä, ne maistuvat aamujugurtin lisukkeena tai vaikka jäätelön ja mansikoiden kera. Olemme tutkineet innokkaina myös mökkipaikkakunnan ulkoilureitistöjen tarjontaa, nauttineet lukemattomat termarikaakaot tulistelupaikoilla ja ihailleet eteläsavolaisia järvimaisemia, joista emme ikinä tunnu saavan tarpeeksemme.

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

Mökkeilyyn täysin hurahtaneen on välillä vaikea muistaa, että muilla maailman eliölajeilla on täysin samanlainen oikeus asuttaa maapalloa kuin meillä ihmisillä. Mökkiläinen on tasavertainen luonnon muiden eläinlajien joukossa, ja siksi liikkumiseen luonnossa ja oman tontin rajojen sisäpuolellakin tulee suhtautua kunnioittaen.

Lataa siis rauhassa akkusi, mutta liiku luonnossa varoen. Jätä mahdollisimman vähän jälkiä itsestäsi, älä katko elävien puiden oksia, revi sammalia tai muitakaan kasveja juurineen kasvupaikoiltaan. Jos metsään on syntynyt neulaspolkuja, seuraa mahdollisuuksien mukaan niitä. Älä metelöi turhaan, anna linnuille pesimärauha ja muista viedä mukanasi tuomat roskat mökin jäteastiaan.

Etelä-Savo on kestävän mökkeilyn maakunta

Olen niin tyytyväinen, että pieni punainen tupamme löytyi nimenomaan eteläisen Savon rajojen sisäpuolelta. Sen lisäksi, että tunnen palanneeni juurilleni, iloitsen siitä, että Etelä-Savossa tehdään sitkeästi töitä, jotta meidän mökkihöperöiden olisi helpompaa mökkeillä kestävästi sekä ekologisesta, taloudellisesta että kulttuurisesta näkökulmasta katsottuna.

luonnon monimuotoisuus

Mökkeilijän kestäviin valintoihin voi tutustua Laiturilla-hankkeen nettisivuilla, jonne on koottu runsaasti vinkkejä vastuullisempaan ja ilmastomyönteisempään mökkeilyyn. Ei haittaa, vaikka et itse mökkeilisi Etelä-Savossa, sillä kestävän mökkeilyn periaatteita voi soveltaa ulkomaita myöten. Käy kurkkaamassa ja tallenna samalla sivusto kirjanmerkkeihin, jotta voit palata sisältöjen pariin paremmalla ajalla uudelleen.

Maaliskuisia mielenliikkeitä

Kurkussa tuntuu pala, joka ei lähde nielemällä. Uni keskeytyy useamman kerran yössä painajaisiin ja levottomiin ajatuksiin. Mitä tämä nyt taas on, ihmettelen, sillä vaikka vapaata on kerrankin riittävästi, tuntemukset täsmäävät vuoden takaiseen aikaan, kun kalenteri repeili liitoksistaan ja olin luhistua työtaakan alle. Stressiä tämä ei voi olla – vai voiko sittenkin?

Selitystä ei tarvitse kauaa etsiä. Maailma on sekaisin, liian monella tavalla. Aamun lehdestä kolme neljäsosaa käsittelee sotaa. Uutiset vyöryvät silmille kaikkialta minne katseensa kääntää, lapset itkevät, pommit räjähtävät ja koteja tuhoutuu. Lahjoitan Unicefille ja Punaiselle Ristille. Mietin, onko meillä riittävästi kotivaraa, tutkin kellarin väestönsuojaa ja pohdin pitäisikö hankkia aggregaatti. Onneksi on mökki.

Pandemia on edelleen päällä, turvavälit pitää muistaa ja käsiä hinkata puhtaaksi. Onko kurkku kipeä vai kenties vain karhea kuivasta ilmasta johtuen? Pitäisikö tehdä varmuuden vuoksi kotitesti? Maski hiostaa ja haittaa hengittämistä, laulamisesta on tullut mahdotonta. Syntymäpäivät peruuntuvat eikä ystävä uskalla vieläkään halata. Siskoni pienet lapset eivät ole nähneet muita ikäisiään koko elämänsä aikana.

Ilmastokriisi on jäänyt hullun venäläisen aiheuttamien kärsimysten jalkoihin. Yritän tehdä osani, ja kertoa, ettei lihaa pitäisi enää syödä, huvilentoja lentää eikä mitään turhaa ostaa. Soraäänet tunkevat tärykalvoilleni, sillä totuus tuntuu epämiellyttävältä. Miksi minun pitäisi muuttua, kun Kiinassakaan ei tehdä mitään. Minulla on oikeus, minä kuitenkin kierrätän, eikö se riitä, minulta kysytään. Kaiken pahan keskellä on helpompaa kääntää pää ja katsella kevyitä kissavideoita. Niiden pariin palaan minäkin, ihan joka päivä.

Töihin keskittyminen on äärimmäisen vaikeaa. Kasautuneet kriisit tuntuvat rintalastassa, ne istuvat siinä tiukassa ja muistuttavat itsestään joka helvetin hereilläolohetki. Lopulta tajuan, että jos en nyt pysähdy, jokin minussa menee rikki – ja sen jälkeen minusta ei ole apua kenellekään. Kissavideot eivät enää riitä, joten painan jarrua, pakkaan laukkuni ja lähden mökille.

maaliskuisia mielenliikkeitä

Hiihdän siskoni vanhoilla suksilla ja kaksi numeroa liian suurilla monoilla kymmeniä kilometrejä. Kaadun, kampean itseni pystyyn, pudistelen pakkaslumen villapaidaltani ja jatkan matkaa. Kahlaan metrisessä hangessa ja kuuntelen keväästä kertovaa kujerrusta. Saunon ja peseydyn hangessa kymmenen asteen pakkasessa. Kiipeilen tikkaille kiinnittämään isän rakentemia linnunpönttöjä. Pysähdyn vasta, kun tulee pimeää.

Väsytän kehoni, sillä voipuneena en jaksa enää olla huolissani siitä miten meille ja maailmalle käy. Pala kurkussa katoaa ja ahdistus väistyy vähitellen. Sen varjo painaa edelleen, mutta ei lamaannuta enää. Jos tarkkaan katsoo, tunnelin päästä kajastaa hiukan valoa. Mökkimaisema on tehnyt tehtävänsä, on aika avata silmät ja kohdata todellisuus.

Kaupunkiin palattuani kiinnitän jääkaapin oveen aamukamman. Siinä on enää 30 piikkiä.