Bloggaaja kesälomalla

Déjà-vu – olemme vuokranneet saaren. Eri saaren kuin viimeksi ja tällä kertaa Savon sisävesiltä, mutta saaren kuitenkin, ja mökin. Jälleen on edessä ihanaa toimettomuutta, pitkiä yöunia, laiskoja aamuja, yksinkertaisia päiviä, valoisia iltoja. Lukumaratoneja, grillausta, souturetkiä, saunomista ja mielen ajelehtimista poutapilvien lailla. Kuikan huutoa ja käen kukuntaa. Kaukana kavala maailma.

köysi laiturilla

Janoan somepaastoa ja radiohiljaisuutta monella tapaa. Kaipaan kaupungin äänien taukoamista. Oman ääneni kuulemista ja läsnäolemista. Samaan aikaan haluaisin kirjoittaa teille, itselleni, maailmalle. Joka päivä, joka viikko. Olen saanut teistä monelta valtavan kannustavaa palautetta ja arvostan sitä enemmän kuin arvaattekaan. Alan vähitellen uskoa, että olen oikealla tiellä.

Haluaisin oppia kirjoittamaan niin, ettei jokaista lausetta tarvitsisi miettiä erikseen. Että teksti soljuisi kuin itsestään ja viheltelisi mennessään. Ettei tarvitsisi miettiä viidettä synonyymiä tai kirjoittaako aktiivissa tai passiivissa, menneessä vai tulevassa. Että voisi luottaa siihen mitä suusta pääsee ja sormista nousee.

vanhankaupunginlahti

Siksi pitäisi kirjoittaa joka päivä. Hankkia oikeanlainen rutiini. Uskaltaa antaa sanojen tulla ja mennä omia aikojaan. Olla takertumatta jokaiseen pilkkuun tai erikoiseen sanamuotoon. Voinko sanoa näin, kuulostaako tämä minulta?

Välillä olen toivonut, että sataisi vettä viikon verran. Että taivas olisi musta, eikä aurinko houkuttelisi saareen, uimaan, terassille ja piknikille. Että malttaisin pysähtyä kirjoittamaan.

varpaat lautalla

Tiedän olevani malttamaton. Haluaisin kaiken heti tässä ja nyt. Ja samalla tiedän, että hitaammin hyvää tulee. Vuokrasaari odottaa jo. Seuraavan parin viikon postaukset on kirjoitettu etukäteen ja niiden julkaisutahti on laiska kuin medestä humaltuneen mettiäisen lento keskikesän yöttömässä yössä.

kaiverrukset kalliossa

Ps. Tämä blogimerkintä on kirjoitettu puolessa tunnissa. Noin viidennesosassa siitä ajasta, jonka normaalisti yhden tekstin kirjoittamiseen käytän. Intuitiolla ja perstuntumalla, tuli mitä tuli. Kohdelkaa armollisesti ja jatkakaa lomaa, me kaikki olemme sen ansainneet. Hymyillään, kun kohdataan!

Täytettä piknik-koriin

Sain synttärilahjaksi piknik-korin. Ja nyt en tarkoita mitä tahansa koria täynnä ruokaa – sekin olisi ollut jees – vaan sellaista isoa rottinkista, kankaalla vuorattua, kannettavaa, sisältääkaikentarpeellisen-koria, jossa on punaiset somisteet.

Mies oli juoninut idean yhdessä siskojeni kanssa. Taas ropisi saavillinen pisteitä hänen tililleen. Lahja, jonka eteen on nähty vaivaa, tuntuu aina arvokkaammalta, vaikka se ei rahassa mitattuna sitä olisikaan.

kori sisältöineen

Juhannusviikon sunnuntaina kori sai tulikasteensa. Korin mukana tulleita astioita ja aterimia emme tietenkään olleet muistaneet tiskata, joten niiden testaaminen jäi seuraavaan kertaan. Tilalle vaihdettiin posliinia ja lasia. Kannettaessa kori asettui mukavasti lanteille ja kulki ketterästi myös pyörän tarakalla. Ei mikään turha kapine.

Tämä kesä olkoon siis piknikkejä pullollaan. Vähintään kerta viikkoon, parhaana kaksi. Ja koska kelit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja viimeisetkin raskaan työn raatajat laskeutumassa lomilleen, on aika tarjoilla täytettä piknik-koriin.

kattaus

Alkuruuaksi lohipastramia, avokado-wasabitahnaa, ruisleipää, melonia ja parmankinkkua. Pääruuaksi kurkku-retiisilohta ja perunasalaattia salsa verdellä. Ja tietysti makkaraa, jos grillaaminen on mahdollista. Jälkiruuaksi suklaakakkua, valkosuklaalla, raparperilla ja mansikoilla höystettynä. Kylkeen kuohuvaa, roseeta tai vaikka raparperimehua.

Viimeksi päästin itseni helpolla ja linkkailin juhannusherkkujen ohjeita pitkin poikin ruokablogosfääriä. Tällä kertaa naputan kaiken omin sormin, sillä yksikään oheista ei ole yksi yhteen inspiraatioreseptin kanssa. Joten täältä pesee, härifrån tvättas! Ohjeet ovat 4–6 nälkäiselle.

Lohipastramiin ihastuin viime jouluna, kun tein sitä ensimmäistä kertaan meidän perheen kalapöytään. Resepti on simppeli ja sitä voi muunnella vapaasti omien makumieltymysten mukaan vaihtamalla mausteita. Pastrami tarvitsee useamman tunnin maustuakseen, joten spontaaniin piknikiin se ei sovi. Avokadotahnan bongasin Liemessä-blogista, mutta koska alkuperäisessä postauksessa ei mainita määriä, kirjoitan oman versioni ohjeesta tänne.

Lohipastrami ruisleivällä

Pastrami:
Mahdollisimman tuore ja paksu lohifile
suolaa
2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl kuminansiemeniä
2 tl sumakkia
1/2 tl chilihiutaleita
kuorettomia seesaminsiemeniä

Avokado-wasabitahna:
2 pientä avokadoa
1 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl valmista wasabitahnaa
suolaa ja pippuria suoraan myllystä

Leikkaa ruodottoman lohifileen paksuimmasta kohdasta yhtä leveä pala, kuin mitä fileen paksuus on. Leikkaa pala 8–10 sentin pätkiksi ja kieritä palaset suolassa. Kääri ne sen jälkeen yksitellen elmukelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. Tee mausteseos valmiiksi ja rouhi se morttelissa hienommaksi. Avaa sen jälkeen paketit ja huuhtele suolat pois. Kuivaa palat ja pyörittele mausteissa. Paahda sen jälkeen kuivalla pannulla seesaminsiemeniä ja paista pastramipalat paahdettujen siemenien päällä. Paista palat tasaisesti, noin 30 sekuntia per puoli eli yhteensä 2 min. Kalan on tarkoitus kypsyä vain muutaman millin pinnasta. Kääri sen jälkeen palaset yksittäin puhtaaseen elmukelmuun. Kiristä molemmista päistä tiukaksi karkkipaperin tapaan, jotta saat aikaiseksi napakan pyöreän pötkylän. Siirrä palat jääkaappiin ja anna levätä pari tuntia. Sen jälkeen laita ne vielä tunniksi pakastimeen. Leikkaa kohmeiset pötkylät noin puolen sentin kiekoiksi ja pakkaa ne erilliseen rasiaan.

pastramit rasiassa

Soseuta avokadot, limemehu, valkosipuli ja wasabi tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää suolaa ja pippuria muutama rouhaisu. Ota tahna mukaan omassa rasiassaan. Leikkaa ruisleivistä vähän pastramikiekkoja isompia palasia, voit myös painaa pyöreitä leipäsiä muotilla tai vaikka pienen lasin reunalla. Myös ruisnapit tai -sipsit käyvät tähän tarkoitukseen mainiosti. Kasaa annokset vasta piknikillä, muista ottaa mukaan muutama lusikka ja haarukka tätä varten.

pastrami kivellä

Melonin ja ilmakuivatun kinkun yhdistelmä ei paljon selittelyjä kaipaa. Hunajameloni makeana toimii parhaiten, mutta myös cantaloupe menettelee. Pilko meloni lohkoiksi, poista kuori ja kääräise ympärille kinkkuviipale.

melonipalat

Perunasalaatti ja savulohi salaatteineen valikoituivat piknikille ystäväni Marian ruokapöydän kautta. Pettämättömän kesäinen yhdistelmä tarjoiltiin eteeni parin tunnin kitkemisurakan jälkeen. Alkuperäiset ohjeet ovat Kodin kuvalehden, mutta näitäkin olen muokannut omaan suuhuni sopivammiksi. Älä pelästy anjovista, kastike ei maistu millään muotoa kalalle!

Uudet perunat ja salsa verde

750 g uusia perunoita
4 kananmunaa
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl persiljaa
1/2 dl basilikaa, meillä tavallista ja thai-basilikaa
1/2 dl voimakasta minttua
5 anjovisfileetä
2 rkl kapriksia
2 tl vahvaa sinappia
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
n. 1 dl hyvää oliiviöljyä

Keitä uudet potut ja kananmunat kypsiksi. Hienonna valkosipulit ja yrtit ja soseuta ne sauvasekoittimella tahnaksi yhdessä anjovisten, kapristen, sinapin ja sitruunamehun kanssa. Lisää oliiviöljyä tahnaan sekoittaen samalla, kunnes tahnasta tulee lusikoitavaa. Lisää pippuria, tarkista maku ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Sekoita kastike perunoiden joukkoon ja koristele kananmunalohkoilla.

perunasalaatti

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

1 filee lämminsavulohta, savusiika toimii varmasti myös
1 kurkku
1 retiisinippu
1,5 dl tuoreita herneitä
2 kesäsipulia varsineen
1/2 sitruunan mehu
2 tl ruskeaa sokeria
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
sopivasti tilliä

Ota esiin tarpeeksi suuri kannellinen astia. Höylää kippoon kurkusta suikaleita kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Pese ja viipaloi retiisit, perkaa herneet. Hienonna tilli ja sipulit varsineen. Purista kaiken päälle sitruunamehu ja lisää sokeri, suola ja mustapippuri. Sulje kansi ja hölskyttele kaikki sekaisin. Nauti savulohen yhdessä tai erikseen.

salaatti pöydässä

Suklaakakun piti alunperin olla tavallinen sokerikakkupohjainen rahkakääretorttu. Normaalia leveämpi uunipelti olisi kuitenkin vaatinut normaalia leveämmän leivinpaperin, jota ei lähikaupan valikoimista löytynyt eikä kauemmas ollut aikaa lähteä. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen kaakaota ja paistoin taikinan pienemmässä vuoassa, leikkasin sen kahtia ja pinosin palat päällekkäin. Rahkatäytteeseen lisäsin valkosuklaata, joka jäähtyessään jähmettyi ja piti kakun hyvin koossa kilometrienkin kantomatkan ajan. Juhannuspiknikille oli tulossa myös yksi keliaakikko, joten vehnäjauhojen sijaan käytin kaurajauhoja.

Gluteeniton suklaakakku raparperi-valkosuklaatäytteellä

Pohja (jos haluat oikaista, osta kaupasta valmis kakkupohja!):
4 munaa
1 dl valkoista tai ruskeaa sokeria
1,5 dl kaurajauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte ja kuorrute:
140 g valkosuklaata
200 g rahkaa
200 g raparperia (5 pienempää vartta)
pieni pala tuoretta inkivääriä
1 rkl sokeria
1/2 dl vettä
tuoreita mansikoita

Vatkaa munat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi. Minä tykkään käyttää ruskeaa sokeria, mutta valkoinen on hienompaa ja vatkautuu paremmin, joten laitoin puoli desiä molempia. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vähitellen siivilän läpi. Sekoittele varovasti vaikka nuolijalla, niin muna-sokerivaahto ei laskeudu liikaa.

vatkattu

Kaada taikina n. 20 x 30 cm leivinpaperoituun vuokaan ja paista 200 asteessa n. 20 min. Testaa kypsyyttä upottamalla tulitikku tai cocktailtikku kakun paksuimpaan kohtaan. Jos tikkuun tarttuu taikinaa, kakku ei vielä ole kypsä. Leikkaa kakkupohja kahtia, anna sen jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

leikkaamaton kakku

Pilko ja kiehuttele raparperia, inkivääriä ja sokeria, kunnes raparperi hajoaa. Poimi inkivääripalat pois ja jäähdytä. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja sekoita sen joukkoon rahka. Levitä toisen kakkulevyn päälle ensin raparperihilloketta ja sitten osa valkosuklaa-rahkasta. Paina toinen kakkulevy päälle ja levitä sille loput valkosuklaa-rahkasta. Voit koristella kakun saman tien tai ottaa mansikat mukaan piknikille ja viimeistellä kakun siellä. Kakku paranee vanhetessaan, eli voit tehdä sen jo edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin.

kakkupalat

Myönnetään, että nämä eväät vaativat vähän viitseliäisyyttä. Voin kuitenkin taata, että vaivannäkö palkitaan ihailevin katsein ja tyytyväisin huokauksin. Saattaa myös olla, että naapuriviltillä iskee annoskateus.

ps. Muista pakata mukaan myös aurinkorasva!

Lomalukemista ja kirjatärppejä

Sade hakkaa ikkunaan. Ukkosen alasin jymisee jossain kaukana. On aika sytyttää takkaan tuli, vetää villasukat jalkaan ja ottaa käteen pinon päällimmäinen kirja. Seurana kupillinen hyvin haudutettua, höyryävää teetä tai lasillinen punaviiniä.

takkatuli

Poutapilvet heijastuvat järven peilityynestä pinnasta. Aurinkorasvaa on kulunut jo puoli purkillista. Laiturilla rantapyyhe ja kasa tyynyjä. Kannussa raparperimehua tai sangriaa ja jäitä. Sormet lehteilevät pokkarin karheita sivuja. Välillä on pakko heilutella varpaita viileässä vedessä.

riippumatossa

Riippumatto on viritetty saaren korkeimmalle kohdalle. Tuuli suhisee puissa ja viilentää auringon paahtamaa ihoa. Kaksi onnellista, jalat toistensa lomassa, lippikset silmillä. Sammalmättäällä kesken jäänyt dekkari.

Kesä on kirjaihmisen parasta aikaa. Lukuloma, kirjatoukan unelma. Aika pysähtyy, sirkat soittavat, pokkaripino hupenee.

kirjapino

Minun suositukseni kirjakesään ovat tässä. Valitse vapaasti tai lue vaikka kaikki.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Älä pelästy kirjan sivumäärää, sillä tarina kaappaa mukaansa ensimetreiltä. Erilainen näkökulma toisesta maailmansodasta lasten kertomana. Saksasta, Ranskasta, radioaalloista ja jalokivistä. Tämä on juuri sellainen opus, jota ei voi laskea käsistään ennen viimeistä sivua.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys ja Lopotti
Välillä vähän karuakin kertomusta Kainuun maisemista ja seudun ihmisistä. Rakkaudesta, erilaisuudesta ja sukupolvien välisistä suhteista.

Ernest Cline: Ready Player One
Jos olit nörtti 1980–90-luvuilla, lue tämä. Äärimmäisen koukuttava ja ihanan paksu.

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Ruotsin arvostetuimman kirjapalkinnon voittaja, tämän kesän trendikirja. Omat tähteni kolme kautta viisi, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, jo ennakkoluulottoman kerrontatavan vuoksi.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Mitä tapahtuu, kun maailmasta loppuu makea vesi? Rakastan hiukan nyrjähtäneitä dystopiakuvauksia, etenkin Itärannan ja Sinisalon kertomina.

Carl Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Jotkut kirjat tekevät niin suuren vaikutuksen, että ne muistaa vielä 12 vuoden jälkeenkin. Tämä on yksi niistä. Seikkailu pölyisissä kirjavarastoissa – ystävyyttä, petoksia, väkivaltaa ja rakkautta juuri sopivassa suhteessa.

lopotti luvussa