Retken kasvihuonetomaattien maailmaan tarjosi Närpiön Vihannes

Onko kotimainen kasvihuonetomaatti hyvis vai pahis? Miltä keskellä talvipakkasia kasvatettu tomaatti maistuu? Onko ilmastoystävällisempää syödä eteläisestä Euroopasta tuotuja tomaatteja vai olisiko kotimainen kasvihuonetomaatti sittenkin parempi vaihtoehto? Kaikki nämä ja kymmeniä muita kysymyksiä risteili pääkopassani, kun istuin aamiaisella vaasalaisessa hotellissa ja odottelin kyytiäni Närpiöön.

Tutustuin kasvihuoneisiin Närpiön Vihanneksen kutsumana ja pääsin haastattelemaan sekä viljelijöitä että tuotekehitysväkeä. Tämän jutun kirjoittamisesta en ole saanut rahallista tai muutakaan materiaalista korvausta. Viime aikoina olen lukenut monia tekstejä kasvihuonevihanneksia vastaan, joten haluan valaista myös kolikon toista puolta. Asiat kun eivät IPCC-ilmastoraportin jälkeisenä aikanakaan ole aina niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia.

Tunnin ajomatkan aikana ehdimme jutella yhtä ja toista. Saan sellaisen tietopaketin suoraan Närpiön Vihanneksen myynti- ja markkinointijohtaja Jonas Lundströmiltä, että määränpäässä hengästyttää. Edessä on kokonainen päivä kotimaisen kasvihuonetomaatin parissa. Minua kiinnostaa mm. se, miten ruoan alkutuotanto toimii, millaisia ovat viljelijän työpäivät, miten lajikkeita kehitetään ja miksi ruokakauppojen heviosastoilla myydään aina vain geneeristä kotimaista kasvihuonetomaattia, vaikka kasvatettavia lajeja on lukemattomia erilaisia.

Dunne, Encore, Livento, Anjel, Bamano, helmitomaatti, luumutomaatti, kirsikkatomaatti, punainen, keltainen, oranssi.. Pääni surisee, kun kirjaan lajikkeita, tomaattityyppejä ja kysymyksiäni ylös kännykkään. Jokaiseen aion saada tällä reissulla vastauksen, onhan tilaisuus varsin harvinainen. Viljelijät ovat nihkeitä päästämään ulkopuolisia tuotantotiloihin, sillä vihannesten taimet ovat herkkiä vieraille viruksille ja kasvitaudeille. Niitä vältellään kaikin mahdollisin keinoin – ulkomailla käydessä puetaan päälle vaatteet, jotka voi heittää Helsinki–Vantaalla roskiin. Turhia riskejä ei oteta, kun elinkeino on niistä kiinni.

Kotimainen kasvihuonetomaatti kasvaa uusiutuvalla energialla

Yllätyn päivän aikana useaan otteeseen. En todellakaan tiennyt, että kasvihuoneet lämpiävät omien lämpölaitosten turvin. Tällä hetkellä 95 prosentttia lämmöstä tuotetaan polttamalla puuhaketta tai Vaasassa sijaitsevan Helsingin myllyltä ylijääviä kauranjyvien kuoria. Kauraa kuorittaessa sivuvirtana syntyvä kuorimassa on myllylle käytännössä biojätettä, joka on muuten hankalasti hyödynnettävissä. Kuoren lämpöarvo on itse asiassa parempi kuin esimerkiksi metsähakkeen, joten sen polttaminen tuottaa vähemmän päästöjä.

Mutta miten sitten valo, jota ilman mikään kasvi ei kasva? Pimeimpinä talvikuukausina ei aurinko paista eikä kuu kumota, joten luulisi ympärivuotisen valaistuksen syövän rutkasti energiaa ja kasvattavan hiilijalanjäljen hervottoman suureksi.

Kurkin korkealle nousevien taimirivistöjen väliin. Lehtien välistä pilkottaa punaista valoa, katossa valon väri on keltainen. Kun lamppuja katsoo tarkemmin, huomaa, että ne ovatkin energiaa säästäviä LEDejä. Kuulen, että optimaalisesti ohjattavat LED-valot voivat säästää kasvihuoneissa melkoisesti energiaa perinteiseen valaistukseen verrattuna. Sen lisäksi lamppujen valospektri voidaan räätälöidä kasvin kasvun ja kehityksen kannalta optimaaliseksi, ja se tietysti parantaa tuotannon laatua.

Ledivalaistus voi kuitenkin tarkoittaa miljoonien investointeja. Tällä hetkellä 34 % talvivalaistuksesta hoidetaan ledeillä, mutta osuutta pyritään koko ajan kasvattamaan. Kapuloita rattaisiin heittää myös ledilamppujen jälleenmyyjä, joka joutuu kauppaamaan ei-oota toimitusvaikeuksien takia.

Valaistukseen käytettävän energian laatu jää minulle epäselväksi, niinpä kysyn asiasta vielä jälkikäteen, jo kotiin palattuani. Saan vastauksen nopeasti: tänä keväänä tehdyn kyselyn mukaan 81 prosenttia 43 viljelijästä käyttää valaistukseen uusiutuvaa energiaa eli tuuli-, aurinko- tai vesivoimalla tuotettua sähköä. Yllätyn jälleen positiivisesti, aika hieno lukema!

Tehokkaassa kasvihuoneviljelyssä vettä, energiaa ja torjunta-aineita kuluu vähemmän

Vaikka valaistustilanteessa on vielä parantamisen varaa, kotimaisen kasvihuonetomaatin puolesta puhuu pari muutakin pointtia. Espanjalaisen tomaatin kuljetuskustannukset eivät tuoreimpien tietojen mukaan kovin paljon tomaattien päästöihin vaikuta, mutta kasteluhommat ovatkin sitten eri juttu. Tähän kun lisää vielä työntekijöiden kohtelun ja epäselvät olot sekä tuholaistorjunnassa käytetyt aineet, sakenee soppa aika lailla.

Marraskuussa, kun matkasimme Kanarialle, muistin taas kuinka onnellisessa asemassa me täällä pohjoisessa olemme. Pohjavedestä ei (ainakaan vielä) ole pulaa ja luonnonvedetkin ovat niin puhtaita, että niitä uskaltaa jopa juoda. Kanariansaarilla törmäsimme vesilaitoksiin, jotka pumppasivat merestä vettä ja puhdistivat sitä kastelutarkoituksiin. Pohjavesi tai makeat luonnonvedet eivät siis todellakaan riitä kaikkien appelsiinien, banaanien ja tomaattien kasvattamiseen. Vesipula on todellinen.

Suomalaisissa kasvihuonessa tila on käytetty tehokkaasti, taimia on neliötä kohden 5–6 kertaa enemmän Eurooppaan verrattuna. Siksi vettä ja energiaa kuluu vähemmän. Suomalaiset ovat edelläkävijöitä kasvihuoneviljelyssä muutenkin. Tilaa säästävä ja poimijoiden ergonomian huomioiva alaslaskusysteemi on kehitetty Suomessa ja täältä käsin se on levinnyt muuallekin maailmaan. Suomi on siis ympärivuotisen kasvihuoneviljelyn hightech-maa!

Myös työntekijöiden olot eteläeurooppalaisilla tomaattiviljelmillä puhuttavat tasaisin väliajoin. Tällä lintukodossa voimme olla varmoja siitä, että tekijöille maksetaan kunnon korvaukset ja työskentelyolosuhteet ovat inhimilliset.

Närpiöläisten mukaan ulkomaisessa luomutomaatissa voi olla enemmän kemiallisia jäämiä kuin suomalaissa normitomaateissa. En oikein tiedä, pitäisikö tuota uskoa vai ei, mutta en toisaalta ihmettelisi vaikka näin olisikin. Myös tuholaistorjunta hoidetaan meillä lempeämmin, öttiäiset nimittäin taklataan 98-prosenttisesti toisten öttiäisten voimin. Pölytyksen hoitavat pahvilaatikkopesissä kasvihuoneiden sisällä majailevat kimalaiset.

Entäs pakkausmateriaalit ja saatavuus?

Biojätettä eli myyntiin kelpaamatonta tomaattia kertyy Närpiössä parisataa tonnia vuodessa. Se ei ole kovin paljon, kun tuotantomäärä keikkuu yli 13 miljoonassa kappaleessa. Kolhiintuneet tai muuten laaduntarkkailussa hylätyt yksilötkin pääsevät tulevaisuudessa erilaisten jalostettujen tomaattituotteiden raaka-aineiksi, ja kun kasvi on tullut tiensä päähän, sen lehdet kompostoidaan ja kasvatusalustat kierrätetään muovia myöten.

Mitä tomaattien pakkaamiseen tulee, kannattaa muoville antaa mahdollisuus. Kartonkipakkausten valmistaminen kuluttaa hiilinieluja, ja muovi suojaa vihanneksia muutenkin paremmin. Oikein kierrätettynä sen hiilijalanjälki on pienempi kuin kartongin.

Kauppojen hevitiskeille tomaatit toimitetaan isoissa avolaatikoissa, josta ne kipataan myymälässä laareihin. Ihmettelemme porukalla, miksi missään ei lue, mistä tomaatit ovat tulleet ja mitä lajiketta ne ovat. Samassa laarissa saattaa olla useampaa lajiketta usealta eri viljelijältä. Tähän olisi mahtavaa saada parannus, sillä eri lajikkeet sopivat erilaisiin tarkoituksiin. Eihän jauhoisia ja kiinteitä perunoitakaan sekoiteta keskenään.

Pääsemme kokeilemaan lajikkeiden eroja myös käytännössä, kun kasvihuoneiden jälkeen istahdamme neuvotteluhuoneeseen maistelemaan vielä testiviljelyssä olevia kirsikkatomaattilajikkeita. Tykkään hapokkaimmasta ja kirpeimmästä eniten, mutta raadin keskiarvo kallistuu helpompaan ja yleiskäyttöisemään kirsikkatomaattiin. Saapa nähdä ilmaantuuko joku kuudesta maistellusta joskus kauppojen hyllyille saakka!

Vinkki viitosia ja 15 + 1 tomaattireseptiä

Nyt seuraa kuuma vinkki! Jos haluat valikoida tomaattilaarista hyvälaatuisia yksilöitä, punnitse ne yksittäin hedelmävaa’alla. Maukas ”tavallinen” kasvihuonetomaatti (pihvitomaatit ovat asia erikseen) painaa 95–104 grammaa. Mitä painavampi se on, sitä vähemmän makua punaposki kantaa sisällään.

Ja heti perään toinenkin hyvä neuvo: tomaatti säilyy parhaiten 12–14 asteessa. Älä siis missää nimessä piilota punaposkia jääkaapin vihanneslaatikkoon. Huoneenlämmössä tomaatti jatkaa luonnollista kypsymistään, kylmässä sen maku kärsii pahasti. Jos tomaatti on yli 3 tuntia alle 8 asteessa, sen makusolut tuhoutuvat ja vihannes vetistyy. Tämän voi testata helposti kotioloissakin. Pane yksi tomaateista jääkaappiin ja maista verrokkeja seuraavana päivänä. Huomaat taatusti eron!

Eikä kahta ilman kolmatta! Villiyrttiguru Sami Tallberg opasti meitä erilaisten makuparien maailmaan ja maistatti tomaattia mitä mielikuvituksellisempien yhdistelmien kanssa. Kokeile siis tomaattia esimerkiksi sitruunan, chilin ja basilikan kanssa. Kypsä punaposki toimii myös merilevän ja herneenversojen seuralaisena, sipulista se pitää myös erityisen paljon. Minun suosikkini kaikista yhdistelmistä oli tomaatin, karpalon, lakritsin ja rosmariinin suloinen liitto, mutta jos oikein villiä makukokemusta metsästät, testaa tomaattia vaniljan ja ravintohiivan kera!

Kasvihuonevisiitin aikana opin totisesti roppakaupalla uutta. Julistan täten, että aion jatkossa valita hyvällä omallatunnolla kotimaisen kasvihuonetomaatin espanjalaisten lajitoverien sijaan – myös talvella. Se, että ovat kaupan tomaatit maistuvat kesällä paremmilta on pienimuotoinen myytti, sillä samassa kasvihuoneessa ne silloinkin kypsyvät. Omassa penkissä avomaalla kasvaneet makupalat ovatkin sitten ihan toinen tarina.

(Tämän vuoden tomaatintaimet on muuten jo siirretty kesämökin aurinkoisimmalle seinustalle, peukut pystyyn, että ne tuottavat vähintään yhtä hyvän sadon kuin viimekin vuonna!)

Okei okei, nyt vihdoinkin niiden lupaamieni reseptien pariin. Paras pastakastike on minun mielestäni tomaattipohjainen, sen vuoksi enemmistö rakkaimmista tomaattiresepteistäni on meheviä kastikkeita. Tässäpä niitä koko liuta, kokeile vaikka kaikkia!

Helppo ja nopea tomaatti-parsapasta
Kestosuosikki: Chorizopasta
Sinkkuelämän eväitä eli tomaattikastike pastalle
Sitruunaiset lammaslihapullat tomaattikastikkeessa
Hipattoman helmikuun papu-munakoisopasta
Helppo siskonmakkarapasta ja uunissa paahdetut ruusukaalit
Bolognesekastike ja kesäkurpitsatagliatelle

Brunssille sopivat esimerkiksi eksoottinen, mutta helppoakin helpompi punainen shakshouka, paahdetut tomaatit ja ruusukaalit yrttiöljyn kera sekä tomaateilla höystetty focaccialeipä, juustojen kylkeen kannattaa keitellä ihanan umaminen tomaattihilloke.

Jos syömässä on isompi sakki, tee iso kattilallinen lempeän tulista linssikeittoa tai uunivuoallinen tomaattista makaronilaatikkoa. Tavallisen arki-illan kruunaavat täydelliset tacot ja kiireisen päivän pelastaa jääkaapin vihanneslaatikkoon kerääntyneistä kasviksista kyhätty kasvispata.

Ja jos et vielä ole kulovalkean lailla somessa levinnyttä uunifetapastaa, tässä linkki vielä Liemessä-Jennin vahingossa lanseeraamaan legendaariseen reseptiin.

Hämmennyksekseni muuten huomasin, että reseptirepertuaaristani puuttuvat kokonaan mm. tomaattisoppa, tomaattibruschetta, simppeli tomaattisalaatti ja gazpachokeitto, jotka kuitenkin kuuluvat kestosuosikkeihini. Asia on korjattava mitä pikimmiten. Tomaattikesä, täältä tullaan!

Maistuuko kotimainen kasvihuonetomaatti? Jäikö joku asia arveluttamaan? Unohdinko mainita jonkun tärkeän tosiseikan? Kysy, kommentoi ja ihmettele – vastaan kommenttilootassa sen minkä osaan, ja mitä en tiedä, siitä otan selvää!