Joulukalenteri – luukku 24: Minun jouluaattoni

Aamu alkaa joulupukin kuumalla linjalla. Kynttilät palavat ja juuri uunista otetun kinkun tuoksu täyttää talon. Aamupalapöydässä rapisee hesari ja lautasella on karjalanpiirakoita ja kinkkua. Riisipuuro hautuu jo puuhellalla. Pari pellillistä joulutorttuja odottaa uunin lämpeämistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän ennen puolta päivää linnoittaudumme jälleen television eteen. Lumiukko ja pieni poika lentävät yli öisen taivaan ja tanssivat keskiyön aikaan joulupukin järjestämissä juhlissa. Klassikkoanimaation surullinen loppu vaihtuu joulurauhan julistukseen. Brinkkalan talon parvekkeella seisoo mies mustissaan ja lukee ikiaikaisen tekstin. Vasket pauhaavat, Maamme-laulu soi ja tenavat tanssahtelevat tv:n edessä. Sitten kajahtaa Porilaisten marssi.

lumiukko

Puurolautaset on katettu pöytään. Se, joka saa mantelin, saa kuoria puikulaperunat pottumuussiin. Ei haittaa vaikka puuro on ottanut vähän pohjaan, hyvältä se maistuu silti. Ensimmäinen kotikaljapullo korkataan ja syödään vähän lisää kinkkua äidin tekemän sinapin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aatonaattona metsästä kaadettu joulupuu koristellaan hopeanauhoin. Punaiset ja valkoiset pallot löytävät paikkansa kuusen oksilta. Yksi lasipallo tipahtaa pienistä käsistä lattialle, onneksi sirpaleet tuovat onnea. Hopeinen joulutähti kurotellaan latvaan. Kynttilät ovat vanhanmalliset, samanlaiset kuin mummolassa aikoinaan.

Saunaa järjestellään joulukuntoon. Kynttilöitä sytytetään pesutilaan, joulupallot ja köynnökset koristavat löylyhuonetta. Ulkoterassilla palavat lyhdyt ja jouluvalot, paljuavanto hakataan kirveellä auki, jos yöllä on ollut pakkasta. Tänä jouluna sitä tuskin tarvitsee tehdä.

wp_20141224_14_20_43_pro

Silloin kun asuimme Inkoossa, saatoimme käydä iltapäivällä jouluvesperissä tai nousta aikaisin jouluaamun jumalanpalvelukseen. Samassa kirkonpenkissä istuivat luokkakaverit perheineen. Hautausmaalla laskimme kynttilän muualla lepäävien haudalle, isovanhempien viimeiset leposijat kun ovat kaukana, Sallassa ja Kuopiossa. Viime jouluina olemme muistelleet edesmenneitä rakkaita sytyttämällä heille kynttilät kotipihassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensin saunovat tytöt. Lapset istuvat ammeessa ja jännittävät jo joulupukkia. Sauna on pieni, mutta kylki kyljessä meitä mahtuu ylälauteelle neljä. Lauteiden alle on asennettu kaiuttimet, Radio Suomi soittaa joululauluja. Uskaliaimmat pulahtavat kylmään paljuun, saunalämmin iho höyryää kirpeässä ulkoilmassa. Isän sytyttämät lyhdyt ja kynttilät valaisevat mustaa maisemaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miehet ovat sillä aikaa valloittaneet keittiön. Poronkäristyslihat paistuvat valurautapannulla, perunat on kuorittu ja graavilohi siivutettu. Samalla on tullut testattua palovaroittimien toimivuus, puuhellan kuumuutta on joskus vaikea arvioida. Kun mestarikokit katoavat saunaan me ryhdymme kattamaan pöytää. Joululiina on silitetty jo aatonaattona.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viisivuotias huomaa ulko-oven lasin läpi, että pukki on kiireissään jättänyt lahjasäkin portaille. Hän toteaa, että eihän pukki voisikaan ehtiä jokaiseen kotiin joka vuosi, kun se kyläili meillä viime jouluna. Fiksu tyttö. Raahaamme säkin olohuoneeseen ja levitämme lahjat kuusen alle. Sitten yritämme keskittyä syömiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päälle on puettu vähän parempaa, sähkövalot on sammutettu, kynttilöitä ja tuikkuja on joka puolella. Hämärä on armollinen, pienet sotkut ja nurkkiin unohtuneet villakoirat saavat elää omaa elämäänsä. Radio Suomessa soi jouluaaton ilmasilta, haarukat ja veitset kilisevät ja pöydästä kuuluu onnellisia huokauksia. Lapset pyörivät paikoillaan levottomina, joko joko, syökää nopeammin!

Lahjat jaetaan yksi kerrallaan. Tonttulakkiin sonnustautunut siskontyttö ojentaa paketin jokaiselle vuorollaan. Yhdessä seurataan mitä paketista paljastuu. Kauneimmat lahjapaperit ja -nauhat kerätään talteen, ne käytetään ensi jouluna uudelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapset toivottavat jo hyvää yötä, aikuiset kaatavat lasiin vielä vähän punaviinia ja avaavat konvehtirasian. Joku avaa lahjakirjan, toinen hiljentyy mietteisiinsä. Joululaulut soivat hiljaa taustalla. Paketista paljastunutta palapelia kasataan yön pikkutunneille saakka. Kädet tekevät ja mieli lepää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on minun jouluni, täydellinen kaikessa epätäydellisyydessään. Toivotan teille kaikille rauhallisia pyhiä. Levätkää, lukekaa, laiskotelkaa ja syökää pari palaa suklaata, niin minäkin aion tehdä.

Joulukalenteri – luukku 22: Valoa pimeyteen

Tavallaan pidän tästä pimeästä ja kylmästä ajasta. Hämäristä aamuista, lyhyestä päivästä ja tummista illoista. Ilman niitä kynttilät eivät loistaisi niin lämpimästi, ilman niitä en voisi ihailla tähtiä ikkunoissa ja jouluvaloja parvekkeilla.

luukku 22

Kaamoksen kainalossa on täysi oikeus käpertyä kippurassa kotisohvan nurkkaan, vetää villasukat jalkaan ja olla hiljaa itsekseen tai toisen kanssa. Polttaa tuikkuja, antaa ajatusten virrata vapaasti ja unelmoida kesästä. Ilman tätä pimeää vuodenaikaa ei kesäkään olisi samanlainen. Kontrastit, ne vahvistavat valoa.

ikkunalauta

Viihdyn hämärän hyssyssä. En kaipaa kirkkaita yleisvaloja, himmeämmät kohdevalot siellä täällä riittävät hyvin. Voimakasta valoa tarvitsen vain siivotessa ja kuvatessa. Joulun aikaan voisin hyvin elää pelkillä jouluvaloilla – tähdet ikkunoissa, valosarja ikkunalaudalla ja joulukuusen kynttilät valaisevat pientä kotiamme ihan riittävästi.

sydän kuusessa

kuusi ja ikkunalauta

Ystäväpiirissäni on monta samanmielistä. Pari joulua sitten yksi heistä toivoi löytävänsä jostain värilliset paperipallovalot ripustettaviksi ikkunaan. Päätin yrittää väkertää sellaiset itse. Eihän niistä kaupassa myytävien valosarjojen veroiset tullut, mutta kauniit kuitenkin. Ainakin omasta mielestäni.

paperinarupallot kuusessa

Paperinarupallojen askartelemiseen tarvitset pieniä vesi-ilmapalloja, ohkaista paperinarua, elmukelmua ja erikeeperiä. Puhalla pallot sopivan kokoisiksi. Tässä tuli itselleni ensimmäinen tenkkapoo. Oma puhallusvoima ei riittänyt vesi-ilmapallojen puhaltamisen, joten kävin lainaamassa naapurilta ilmapallopumpun. Kelmuta valmiit pallot kauttaaltaan.

paperinarupallot

Levittele sanomalehteä alustaksi, ettet loiskuttele liimaa vahingossa vääriin paikkoihin. Essu tai röntsävaatteet saattavat myös olla hyvä idea. Tee laakeaan astiaan liimasta ja vedestä (puolet ja puolet) seos, johon kastat paperinarun ennen kierittämistä ilmapallon päälle. Kierittele niin tiheään tai harvaan kuin haluat, mutta muista jättää sellainen aukko, josta saat puhkaistun ilmapallon vedettyä ulos. Anna pallojen kuivua kunnolla ennen kuin pistelet palloista ilmat pihalle. Pallot kannattaa kuivattaa esim. elmukelmun päällä, ettei käy kuten minulla: sain veistellä veitsellä irti sanomalehden paloja jälkikäteen palloista. Pujota valmiiden pallojen sisään valosarja tai ripusta pallot joulukuuseen.

tähti ikkunassa

Viime kuukausina koko maailma on tuntunut melkoisen pimeältä paikalta. Etenkin uutiset Alepposta painavat mielen matalaksi ja musta joulu tuntuu entistäkin mustemmalta. Jos haluat auttaa ja tuoda valoa pimeyteen, se onnistuu esim. Suomen Punaisen Ristin tai Unicefin kautta.

karhu nukkuu

Joulukalenteri – luukku 11: terapeuttiset piparicantuccinit

Kaksi vuotta sitten elämä oli aika lailla levällään. Vaikka osallistuminen koko kansaa kohahduttavaan tv-ohjelmaan olikin (ja on vieläkin) yksi parhaimmista päätöksistä koskaan, kesti kokemuksesta toipuminen pitkään. Ystävät ja perhe olivat olkapäänä, mutta onneksi sain mahdollisuuden tukeutua myös ammattilaisten apuun.

luukku83

Ilman Maaret Kallion lempeän lujaa opastusta ja korvaamatonta tukea olisin todennäköisesti harhaillut väärillä poluilla vielä seuraavana keväänäkin. Sohinut pimeässä eteenpäin sokeana kaikelle, mitä ympärillä tapahtuu ja ketä näköpiirissä liikkuu. Sen sijaan pystyin pikkuhiljaa näkemään kokemuksen mukanaan tuomat vaikutukset, ottamaan siitä opiksi ja katsomaan maailmaa uusin silmin. Ja lopulta huomaamaan rakkauden, kun se vastaan odottamatta ja yllättäen käveli.

maaret ja pia

Ruoassa asuu rakkaus. Itse tehdyissä ruokalahjoissa se tiivistyy suussa sulaviksi joulukarkeiksi, pikkumakeiksi, suklaakakuiksi ja suolaisiksi suupaloiksi. Pitkälle seuraavaan vuoteen jatkuneen terapiajakson jälkeen leivoin kaiken kokemani kiitollisuuden, lämmön ja liikutuksen pikkuleipien sisään ja purkitin pienen palan Italiaa, maata, jota tiesin vastaanottajan rakastavan.

Piparicantuccinit (n. 45 kpl)

120 g kokonaisia manteleita
1 appelsiinin kuori raastettuna
4 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja
reilu 1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 tl piparkakkumaustetta
2 munaa + 1 keltuainen
2 dl sokeria
(litrakaupalla rakkautta)

Paahda ensin mantelit: n. 5 min 180-asteisessa uunissa. Raasta hyvin pesty appelsiininkuori, varo ettet raasta kuoren valkoista osaa, ettei mausta tule kitkerä. Sekoita jauhot, suola, piparkakkumauste ja leivinjauhe keskenään. Riko toiseen astiaan munat ja keltuainen, heilauta haarukalla rakenne rikki. Ota ruokalusikallinen talteen voitelua varten.

Lisää sokeri munien joukkoon ja vaahdota, lisää sitten kuoriraaste. Siivilöi kuivat aineet munavaahtoon, sekoita. Lisää vielä mantelit. Taikina saa jäädä löysähköksi, mutta sitä pitää pystyä muotoilemaan sormin. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin kolme pötköä leivinpaperille, jätä hyvin tilaa väleihin. Painele pötköt sitten n. 2 sentin paksuisiksi ja 5 sentin levyisiksi. Voitele kananmunalla ja paista n. 20–25 minuuttia 180 asteessa. Ota pötköt uunista ja leikkaa ne lämpiminä terävällä veitsellä 1,5 sentin viipaleiksi. Käännä viipaleet leikkuupinta ylöspäin ja paista uunissa vielä 15 minuuttia. Piparicantuccinit ovat valmiita, kun reunat ovat vähän tummentuneet, mutta sisus on edelleen vaalea.

piparicantuccinit

Uunissa kuivattamisen vuoksi piparicantuccinit säilyvät vuosikausia ja ovat parhaimmillaan toscanalaiseen jälkiruokaviiniin Vin Santoon dipattuna, mutta maistuvat mainiosti myös kahvin ja teen seuralaisina joulun jälkiruokapöydässä.

ps. Lyhyenä hetkenä seikkailee tänään myös Ku ite tekee -blogin yhteisöllisessä joulukalenterissa. Käy kurkkaamassa lisää syötävän hyviä lahjaideoita sieltä!