Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Vielä viime keväänä hymähtelin äänikirjoille ja puhuin painettujen kirjojen puolesta. Halusin lukea kirjani paperilla, tuntea käsissäni sivujen pinnan karheuden ja haistaa kevyen painomusteen tuoksun. Sillä painettu kirja on käyttöliittymänä voittamaton, niin minä ajattelin. Tarinassa on helppo palata taaksepäin tarkistamaan, mitä päähenkilö pari sivua sitten sanoikaan. Edistyminen on kouriintuntuvaa, kirjaimellisesti. Sivunumero on aina näkyvillä, jäljellä olevien sivujen määrän näkee ja tuntee helposti ja kontrasti luonnonvalkoisten sivujen ja painetun tekstin välillä on täydellinen. Väliin voi sujauttaa kirjanmerkin ja muistiinpanojakin voi tehdä marginaaliin kynällä. Myös kaunis taitto ja kansitaide pääsevät oikeuksiinsa.

Niin minä ajattelen edelleen, mutta painetun kirjan rinnalle on kyynerpäätaktiikalla raivannut tiensä toinenkin varsin viihdyttävä vaihtoehto: äänikirja. Kirjan muoto, jota en ikinä uskonut omakseni, ujutti jalkansa tukevasti oven väliin. Tahdoin kuvitella kertojan äänen oman pääni sisällä, muodostaa omat mielikuvani ja kuvitella henkilöhahmojen äänenpainot ja puheen rytmin. Luulin, etten koskaan tottuisin kenenkään ääneen ja olin varma, että vieraan ihmisen lukutapa ärsyttäisi ja lukijan eläytyminen pilaisi lukukokemuksen. Toisin kävi. Nyt olen äänikirjasovellusten vankkumaton fani.

Yksin mökillä ollessani turvauduin tuttuihin lukijoihin, ne alkoivat loppukesästä tuntua melkein ystäviltä. Kuuntelin Jojo Moyesin hyvän tuulen tarinoita, jännitin Clare Mackintoshin dekkareita ja rauhoituin Elisabeth Stroutin kirjojen parissa. Kolmen tunnin kesämökkimatka moottoripyörän selässä vierähti hujauksessa, kun vastamelukuulokkeissa tarinaansa kertoi Anna Puu tai Maria Veitola. Seitsemän sisaren kanssa olen viihtynyt jo viidenteen osaan saakka, enkä millään malttaisi odottaa seitsemännen eli viimeisen osan vastauksia.

Äänikirjan kuunteleminen liittyy vahvasti tekemiseen. Kaupungissa Storytel kulkee korvissani kävelylenkeillä ja istuessani bussissa, metrossa ja ratikassa. Etenkin kuluvana kesänä äänikirjat ovat  viihdyttäneet minua myös mökkipuuhien ääniraitana. Puutarhassa möyriminen on mukavaa ja tiskaaminen mökin pihassa muutenkin kivaa, mutta vielä koukuttavampaa molemmista tekee Stephen Kingin Laitos tai Ruth Waren Lukitut ovet. Makuuaittaa maalatessani kuuntelin Elina Backmanin dekkarin Kun kuningas kuolee ja saunatuvan sudin valkoiseksi Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet -äänikirjan tahdissa.

Toisaalta kulutan äänikirjoja myös loikoillessani. Silloin otan napt korvistani ja annan äänikirjan kaikua suoraan puhelimen tai stereoiden kaiuttimista. Toisella korvalla kuuntelen luonnon ääniä, toisella tarinaa, joka joskus sulautuu yllättävän hyvin ympäröivään äänimaailmaan. Myös neulominen äänikirjaa kuunnellessa on äärimmäisen rentouttavaa.

Kokeile äänikirjoja ja Storytel-palvelua ilmaiseksi 30 päivän ajan!

Ennakkoluuloni osoittautuivat siis jälleen kerran tuulesta temmatuiksi. Myönnän, että joitain lukijoita en pysty kuuntelemaan edelleenkään, mutta suurimman osan ääni tuntuu varsin miellyttävältä korvissani. Välillä jopa valitsen seuraavan kuunneltavan kirjan suosikkilukijani perusteella. Osaan myös kelata taaksepäin, jos haluan palata johonkin aiempaan kohtaan, eikä käyttöliittymä muutenkaan ole ollenkaan hullumpi. Äänikirjoista on tullut niin tärkeä osa mökkeilyelämää ja kaupunkiarkea, etten tiedä osaisinko enää olla ilman.

Seuraavaksi kuuntelujonossa odottavat Elly Griffitsin dekkarit, Trevor Noahin Laiton lapsi sekä Seitsemän sisaren sarjan kirjoittajan Lucinda Rileyn Perhosten huone. Lista on loputon, sillä uutta kuunneltavaa ilmestyy jatkuvasti. 

Jos sinussakin asuu pieni vastarannan kiiski, ja epäilet, onko äänikirjoista mihinkään, testaa Storyteliä maksutta ja päätä sitten, haluatko jatkaa. Kokeile 30 päivän ajan ilmaiseksi ja katso muuttuuko sinunkin mielesi! Linkki toimii 31.8. saakka ja koskee uusia asiakkaita.

Epäileville tuomaille ja tuulikeille suosittelen ensimmäiseksi äänikirjaksi jo aiemmin mainittua artistin itsensä lukemaa ja Mari Koppisen kirjoittamaa Minä olen Anna Puu -kirjaa. Olen vinkannut opuksesta aiemminkin, sillä ihastuin sen toteutustapaan myös siksi, että sen lukujen lomaan on ujutettu myös musiikkia. Paljon kehuja ensikertalaisilta on saanut myös Anni Saastamoisen hulvaton Sirkka, jonka lukee näyttelijä Pirjo Heikkilä.

Perinteisellä kirjalla on aina paikka sydämessäni ja pino romaaneja lojuu edelleen yöpöydälläni. Luultavasti kuuntelisin äänikirjoja sängyssäkin, jos en nukahtaisi parin ensimmäisen minuutin aikana tasaiseen ja rauhalliseen kertojan ääneen. Äänikirjat toimivat siis erinomaisesti myös unilääkkeenä!

ps. Seuraathan jo minua myös Instagramissa? Stoorien puolella on jaossa kirjavinkkejä ja kuunneltavaa lomalaisen luureihin joka viikko aina elokuun loppuun saakka!