Kun suljen silmäni, näen edessäni mummolan keittiön. Pitkän pöydän, jonka äärellä lapset ja lapsenlapset istuvat vieri vieressä. Hellalla tekeytyy pottuvoi ja uunista nostetaan pellillinen höyryävää pannukakkua, jonka reunat ovat kivunneet pellin reunoja pitkin. Uunipellillä ei ole ihan tavallinen pannukakku, sillä se on musta ja tehty verestä. Veripalttu on yksi lapsuuteni lempiruoista.
Veripalttu eli veririeska on ruoka, jota on perinteisesti tehty porojen teurastuksen aikaan. Entisaikaan koko eläin hyödynnettiin koparoita myöten, porotilalliset pyrkivät tähän vielä tänäkin päivänä. Tuoreesta verestä sekoitetaan ruisjauhojen ja rasvan kanssa sakea taikina, joka paistetaan kuumassa uunissa pinnaltaan ihanan rapeaksi.
Lapsena tykkäsin veriletuista. Siksi en kai osannut vierastaa veripalttua tai veririeskaa, joksi sitä Sallassa kutsutaan. Muistot mummolan mustasta pannukakusta ovat mieleisiä ja vesi herahtaa kielelle aina makumuistoa ajatellessa. Yhdessä pottumuusin ja puolukkahillon kanssa verpalttu muodostaa pyhän kolminaisuuden, jota on vaikea peitota.
Jostain syystä en ole etelässä asuessani koskaan kokannut veripalttua, mutta Sallassa käydessäni teen sitä aina. Samalla muistelen edesmenneitä isovanhempia ja heidän keittiönsä lämpöä. Miehen muistot liittyvät lähinnä kouluruokailuun ja pahaan hajuun, joka veripalttupäivinä leijaili ruokalassa. Päätin todistaa toisin ja käännyttää hänetkin tuon perinneruoan ystäväksi.
Harmillisesti Sallan kirkonkylän ruokakaupan valikoimissa ei ollut poron verta eikä olennaisesti ruokaan kuuluvaa poron kuuta, eli rasvaa, jota kertyy poron selkään. Jouduin siis soveltamaan reseptiä jälleen kerran.
Veripalttu eli perinteinen veririeska
5 dl (pullollinen) pakastettua poron tai naudan verta
2 dl vettä
2 dl olutta
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 sipulia
2 kananmunaa
pala poron kuuta tai 50 g voita
1 rkl suolaa
jauhettua maustepippuria
(kuivattua meiramia)
Sulata veri upottamalla pullo kylmään veteen useaksi tunniksi. Vatkaa sekaisin veri, vesi, olut ja jauhot ja anna turvota noin tunnin ajan. Pilko sillä välin sipuli pieneksi ja hauduta hiljalleen voissa pannulla kypsäksi. Kun taikina on turvonnut, sekoita sipulit taikinaan. Vatkaa mukaan myös kananmunat sekä pannulla sulatettu poron kuu tai voi. Lisää mausteet.
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kaada taikina syvälle pellille. Kaikista mieluiten pellin pitäisi olla puhdas ja voideltu, mutta voit paistaa paltun myös leivinpaperin päällä. Paista uunissa keskitasolla 30–45 min, kokeile kypsyyttä tulitikulla puolen tunnin jälkeen. Veripalttu on valmis, kun tikkuun ei enää tartu löysää taikinaa.
Tee paltun paistuessa pottumuusi. Jos haluat pysyä lappilaisella linjalla, tee muusi puikulaperunoista, äläkä säästele voita. Muista puolukat tai karpalot. Tällä kertaa meidän mökkipöytään katettiin kummitädin tekemää karpalo-puolukkahilloa. Toimii, myös miehen mielestä.
Vuosikymmeniä sitten Kuopion naiskotiteollisuuskoulussa ollessani oli kouluruokana muutaman kerran veripalttua valkokastikkeen ja puolukkahillon kera. Tykkäsin siitä. Verilettuja olen joskus kauan sitten valmistanut myös itse. Kiitos, että tuot aitoja perinneruokia esiin.
Mies kertoi, että heidänkin kouluruokalassa oli valkokastiketta paltun kanssa tarjolla. Mummolassa sitä ei koskaan tehty, valkokastiketta olen syönyt vain keitettyjen kananmunien kanssa, kananmunakastikkeessa, joka oli lapsena yksi ehdottomista lempiruuistani! Yksi blogin perustamisen lähtökohta oli oman suvun ruokaperinteiden tallentaminen, siksi perinteisiä reseptejä on jatkossakin postausten joukossa. 🙂
Pohjois-Kuusamossa tämän nimi on punasleipä. Resepti suunnilleen sama ja vie kielen mennessään. Meillä syötiin siltään puolukan kanssa. Ei pottuvoita tämän kanssa. Mahtava rasva jäi kitalakeen syönnin jälkeen
Kiinnostavaa, miten niinkin ”lähellä” veripaltulla on aivan toinen nimi. On mahtavaa elää näin rikkaan ruokakulttuurin keskellä!