Lempeän tulinen chorizo-papupata

*viinit saatu, kiitos Juomavinkki!

Jos järjestää hääjuhlat jotakuinkin kuukauden varoitusajalla, ei ehdi liikaa miettimään menua tai muitakaan tarjoiluja. Varsinkin jos vieraita on vain muutamia kymmeniä ja juhlia voisi luonnehtia ennemminkin mökkiviikonlopuksi kuin perinteisiksi hääpirskeiksi. Siksi meidän viikonlopun kestäneissä kemuissamme syötiin etkoilla pizzaa, varsinaisissa juhlissa kakkua sekä äidin ja anopin leipomia karjalanpiirakoita ja jatkoilla ystäväni isän pyydystämiä rapuja. Yöpalaksi pyöräytimme pellillisen nachoja.

chorizo-papupata

Häähumun hieman hälvennyttyä, kun Kekkosen entisen metsästysmajan salissa istui enää parikymmentä aikuisvierasta, nostimme hellalle edellisenä yönä yhden aikaan valmistuneen padan. Chorizo-papupata lusikoitiin nälkäisiin suihin ennätysajassa, ja vaikka lempeä tulisuus hetken hikoiluttikin, kattilat kaavittiin viimeistä pisaraa myöten lautasille.

chorizo-papupata

chorizo-papupata

Ei ollut tarjolla paahtopaistia tai lohta, eikä oikeastaan mitään muutakaan perinteistä juhlaruokaa, mutta hyvin tuntui sapuska silti kelpaavan. Ottakaatte siis neuvosta vaari, stressaaminen ei kannata, ei varsinkaan hääjuhlia järjestettäessä. Jos vieraat tuntevat sinut ja puolisosi, he hyvin todennäköisesti tietävät, mitä odottaa ja millaista ruokaa on tarjolla. Etenkin, jos häitä on kesässä peräkanaa useammat, voi olla virkistävää poiketa linjasta ja tarjota ihan jotain muuta. Kunhan kukaan ei jää nälkäiseksi, sillä pelkällä rakkaudella vatsat eivät valitettavasti täyty.

Hanna G kokkaa -kirjasta poimittu Chorizo-papupata on palvellut meitä hyvin ja pitkään. Ensimmäisen kerran sitä kokattiin mökillä ja myöhemmin kotioloissa, viimeksi toissapäivänä. Kaveriksi kaadoimme Bruce Jack -laatikkoviiniä*, joka istui yllättävän hyvin myös tulisemman padan kylkeen.

chorizo-papupata

Reseptistä riittää ainakin kuudelle, kahdeksallekin varmasti, jos nälkä ei ole kovin kiljuva. Pavut voi jättää pois tai korvata esim. munakoisolla tai kesäkurpitsalla, jos vatsa ei palkokasveista perusta. Muista kuitenkin silloin lisätä kasvikset pataan jo kypsennyksen alkuvaiheessa.

Lempeän tulinen chorizo-papupata

2 rkl öljyä
200 g chorizo(raaka)makkaraa
1 purjosipulin valkoinen osa
1 tl chilihiutaleita
1 tl savupaprikajauhetta
Suolaa
Mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
6 isoa perunaa
7 dl kasvis- tai kanalientä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
1 purkki suuria valkoisia papuja
Tuoreita yrttejä, esim. lehtipersiljaa
Smetanaa, ranskankermaa tms

Silppua purjosipuli ja valkosipuli. Kuori perunat ja lohko ne rouheiksi palasiksi. Kaada ison kattilan tai padan pohjalle loraus öljyä, kuumenna keskilämmöllä ja puristele sitten raakamakkara kuorestaan kattilaan. Kypsennä hetki ja lisää sitten sipulit ja mausteet. Huom! Jos käytät valmiiksi kypsennettyä chorizoa, heitä öljyyn ensin sipulit ja mausteet, kuullota niitä hetki ja lisää vasta sitten pilkottu makkara.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää perunat, kasvis- tai kanaliemi ja tomaattimurska. Kiehauta ja laske sitten hieman lämpöä. Anna padan pöhistä hellalla, kunnes potut ovat kypsiä. Holauta sitten mukaan valkoiset pavut ja kuumenna keitosta niin, että pavutkin lämpenevät. Tässä vaiheessa soppa on valmista syötäväksi, mutta vielä paremman siitä saat, jos maltat antaa sen tekeytyä ilman kantta pienellä lämmöllä muutaman tunnin.

Lapa lautaselle, koristele yrteillä ja smetanalla tai ranskankermalla ja leikkaa kylkeen pari palaa vaaleaa leipää.

chorizo-papupata

Chorizo-papupata sopii muuten myös kuukauden ruokahaasteen teemaan, sillä marraskuun aiheena on: ”Mitä söisit syys- tai talvimyrskyn aikaan?” Tulisuuden tuoma lämpö on omiaan näihin pimeisiin iltoihin ja hämäriin päiviin. Siispä kynttilät palamaan, viiniä lasiin ja chorizo-papupata tulille!

Kokkipottilan ja Hannan sopan lanseeraaman Kuukauden ruokahaasteen ideana on kokota hyvää ruokaa ja nauttia sesongin raaka-aineista. Jos innostut haasteesta, lisää kuvaasi hashtag #kuukaudenruokahaaste, samalla tunnisteella löydät myös muiden haastepostaukset Instagramista.

*viini saatu, kiitos Juomavinkki!

Kestosuosikki: Pitkään haudutettu häränhäntäpata

Helsingissä sataa jälleen lunta. Pakkasiakin on luvassa. Kaivan valurautapadan esiin ja alan suunnitella sunnuntairuokaa. Pitkään haudutettu, murea ja täyteläinen, makeahko ja tahmainen häränhäntäpata, se on minun pakkaspäivieni lohturuoka.

Sekasyöjänä pyrin käyttämään kokkauksissani kaikkia eläimen syötäviä ruhonosia. Sisä- ja ulkofileet jäävät yleensä kaupan tiskiin, niiden sijaan ostan lapaa, niskaa tai sisäelimiä. Häränhäntään tutustuin ruokapiirireissulla Savossa. Häntäpalaset oli haettu paikalliselta teurastamolta, mutta niitä löytyy myös kauppahallien lihakauppiailta, ainakin Helsingissä. Hinta on halpa, yleensä reilusti alle 10 euroa kilolta.

häränhäntäpata

Savon reissun jälkeen on häränhäntäpata porissut padassani useasti. Tarjoilin sitä myös ennakkoluulottomalle Let’s eat together -porukalle pari vuotta sitten. Vain yksi jätti syömättä, muut rakastuivat ruokaan. Tillin ja Pullan Lotta ja Ilona jopa niin palavasti, että tulivat myöhemmin luokseni opetustuokioon. Kokkasimme ja söimme yhdessä, pitkään ja hartaasti. Kuvat ja tarinan he tallensivat omaan blogiinsa.

häränhäntäpata

Täyttäessäni pyöreitä sain ystävältäni lahjaksi porvoolaisen lihakauppa Herekin lahjakortin. Kävimme visiitillä lihakaupassa joulukuussa ja mukaan lähti hanhenrintaa, entrecoteeta, hirven jauhelihaa sekä kuusi palaa häränhäntää. Kotona ne sujahtivat pakastimeen. Pari viikonloppua sitten häränhäntälihat kaivettiin pakastimen uumenista. Halusin perehdytttää myös miehen suosikkipataruokani saloihin.

häränhäntäpata

Tämäkin resepti on bongattu Pastanjauhantaa-pariskunnan blogista, johon se on kulkeutunut Siskot kokkaa -sivuston kautta. Parhaat reseptit lähtevät kiertoon, eikä häränhäntäpata ole poikkeus. Jos pidät pataruoista, kokeile tätä.

Häränhäntäpata

3 rkl öljyä ja/tai voita
6 suurta palaa häränhäntää
3 porkkanaa
2 sipulia
2–3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
muutama siivu savupekonia
1–2 laakerinlehteä
timjaminoksa
rosmariininoksa
(tuoretta chiliä maun mukaan)
2 dl punaviiniä
2 dl portviiniä
1 litra kanalientä
3 dl lihalientä

Nosta lihat lämpiämään huoneenlämpöön 1–2 tuntia aiemmin. Kuori ja lohko porkkanat ja sipulit, pieneksi niitä ei tarvitse pilkkoa, vaikka kuvissa on niin tehtykin. Sulata voi valurautapadassa (jos et omista sellaista, paistinpannukin käy). Lisää öljy ja ruskista häntäpalat nopeasti joka puolelta. Nosta ruskistetut lihat hetkeksi pois padasta ja pyöräytä porkkanat, sipulit ja silputtu pekoni kevyesti pataan jääneessä rasvassa.

häränhäntäpata

Jos hoidit paistamisen pannulla, kaiva tässä vaiheessa esiin pata tai tilava kannellinen uunivuoka. Lado häntäpalat, porkkanat, sipulit ja pekoni pataan, lisää sekaan laakerinlehdet, yrtit, chili ja kaada päälle puna- ja portviini. Anna kiehua kovalla lämmöllä pari minuuttia niin että alkoholi haihtuu. Kaada sitten joukkoon kuuma liha- ja kanaliemi. Ennen uuniin laittoa pata kannattaa tiivistää leivinpaperin palalla. Leikkaa paperista hieman padan kantta suurempi ympyrä ja aseta se padan ja kannen väliin. Laita häränhäntäpata 175-asteiseen uuniin ja kypsyttele sitä hissukseen kolme tuntia.

häränhäntäpata

Kun liha on kypsää, nosta häränhäntäpata uunista. Ongi häntäpalat pois padasta ja siivilöi kasvikset liemestä erilliseen tarjoiluastiaan. Siirrä lihat takaisin pataan ja kaada päälle siivilöity liemi. Kuumenna pata kiehuvaksi liedellä ja valele häntäpaloja liemellä. Kiehuessaan kokoon liemi paksuuntuu ja antaa lihalle kauniin kiillon. Kun portviinipitoinen liemi alkaa tiivistyä makeaksi siirappimaiseksi kastikkeeksi, joka tarttuu glaseerauksen tavoin lihapalojen pintaan, on ruoka valmista. Keitä seuraksi riisiä, perunaa tai kuskusta ja muista lautasliinat, sillä todennäköisesti et voi vastustaa viimeisten lihanrippeiden irrottamista luusta sormin ja hampain.

valmis häränhäntäpata

Mielikuvat häränhännästä saattavat olla kaikkea muuta kuin herkullisia. Älä kuitenkaan suotta pelkää tarttua vieraaseen raaka-aineeseen, vaikka sen ulkonäkö vaikuttaa hurjalta. Ohjekin on pitkä, mutta loppujen lopuksi hyvin helppo, sillä uuni hoitaa suurimman osan työstä. Odotellessasi voit vaikka nauttia lasillisen pataan lorauttamaasi viiniä ja katsella ikkunasta, kun lumihiutaleet leijailevat maiseman halki.