Helteinen Madrid ja kaupungin paras sangria

Viikko ennen lähtöä Madridiin seurasin sääennusteita kauhunsekaisin tuntein. Helsingissä satoi vettä ja mittari näytti 10 astetta, samaan aikaan Madrid paistatteli 35 asteen helleaallossa. Matkalaukkua pakatessa oli pakko muistuttaa itseään muutaman minuutin välein, että tällä reissulla ei todellakaan tarvita pitkiä housuja, sukkiksia eikä villatakkia. Puolentoista viikon vaatekerrat mahtuivat heittämällä upouuteen lentolaukkuun.

Teoriassa oli mahtavaa päästä lämpimään, maalata varpaankynnet kirkkaanpunaisiksi, sujauttaa sandaalit jalkaan ja pujahtaa hellemekkoon, mutta tiesin kokemuksesta, että käytännössä tilanne on toinen. Johtuneeko lappilaisista geeneistäni, mutta kuumuus ei pitemmän päälle tunnu mukavalta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ulkoilman lämpötila lähestyy ihmisen luonnollista ruumiinlämpöä, alkaa ahdistaa.

kesävarpaat

Sisämaan kaupungissa paahdetta pääsee pakoon vain ilmastoituihin sisätiloihin. Varjossa on hieman helpompi hengittää, mutta hiki virtaa silti ja päässä heittää. Ei auta, vaikka suolatasapainosta ja nesteytyksestä kuinka pitää huolta, kroppani ei viihdy porottavan auringon alla. Minulle riittävät 25 asteen helteet. Siksi en harrasta rantakohteita, eikä Thaimaan suuntakaan ole koskaan houkutellut.

Ensimmäisinä päivinä yritimme sitkeästi sietää lämpöaaltoa, mutta pian opimme olemaan kuten paikalliset. Kulkemaan Madridin katujen varjoisia puolia, pakenemaan keskipäivän aurinkoa Reina Sofian miellyttävään viileyteen tai puiston suurten lehtipuiden varjoon ja viettämään siestaa ilmastoidussa Malasañan vuokrakattohuoneistossamme. Ja suurkuluttamaan sangriaa. Kaupungin parasta janojuomaa etsittiin kauppahalleista, tapasbaareista ja kattoterasseilta.

mercado san Anton kattoterassi

sangria mercado san Anton

mercado san Anton rooftop

Mercado de San Antonin terassi oli tyhjä, enkä yhtään ihmettele miksi. Kukaan järkevä ihminen ei hakeutuisi katolle kuumimman keskipäivän aikaan, kun aurinko porottaa niskaan suoraan ylhäältä eikä varjonpaikkoja ole. Paitsi tietysti kaksi suomalaista suorittajaa, jotka halusivat nähdä kaiken heti ensimmäisenä päivänä. San Antonin sangria tarjoiltiin jättimäisistä laseista, pilleillä, joissa oli jatkopalat (saako semmoisia Suomesta?). Punainen juoma oli meidän makuumme liian makea ja alkoholipitoinen, mutta lisäpisteitä ropisi hedelmistä, joita oli heitetty sekaan reilulla kädellä.

madrid azotea del circulo kattoterassi

madrid azotea del circulo kattoterassi

Seuraava testisetti nautittiin Círculo de Bellas Artesin kattoterassilla. Edellisestä viisastuneina olimme liikkeellä myöhään iltapäivällä ja sen huomasi. Väkeä oli paljon, vaikka terassille on neljän euron pääsymaksu, mutta onneksi tekonurmelta löytyi pieni varjoisa kulmaus meillekin. Kattoon ja seiniin oli kiinnitetty pienet suuttimet, jotka sumuttivat viilentävää vettä kuumuudessa kärvistelevien asiakkaiden helpotukseksi.

Baarimikko sekoitti sangriat nenämme edessä, joten osasimme aavistaa, mitä tuleman piti. Kunnon loraus likööriä, vähän punaviiniä ja loput sitruunalimpparia. Parempaa kuin San Antonissa, mutta makeaa silti, aivan liian makeaa. Ja liian vähän hedelmiä. Näköala kuitenkin kompensoi, allamme levittäytyi koko kaupunki kaikessa komeudessaan. Kattojen yläpuolella yllätyimme, miten matala ja tasainen Madridin siluetti onkaan, vain muutama rakennus erottui kaupunkikuvasta.

madrid azotea del circulo kattoterassi

madrid azotea del circulo kattoterassi

sangria azotea del circulo kattoterassi

Kolmas versio kesäisestä juomasta valmistui airbnb-asunnon jääkaapissa. Kolmen euron punaviinipullo kaadettiin kattilaan yhdessä appelsiini- ja sitruunalohkojen kanssa ja annettiin tekeytyä helteisen päivän ajan. Ennen tarjoilua sangriaa jatkettiin lähikaupasta ostetulla kivennäisvedellä, jonka piti olla maustamatonta, mutta osoittautuikin sitruunaiseksi kuplajuomaksi. Tuhansien askelten, kymmenien kenkäkauppojen, painostavan kuumuuden, hikisen iltapäivän ja kylmän suihkun jälkeen meillä oli käsissämme voittaja. Myöhemmin tuunasimme juomaa vielä roseviinipullon jämillä.

Sangria kotiterassilla

sangria kotiterassilla

Joku saattaisi nyt viisastella, että eihän tuo sekoitus ole sangriaa nähnytkään. Viisastelija on tavallaan oikeassa. Perinteisesti sangrian reseptiin tulee jotakin likööriä, tujaus brandya ja jopa sokeria, eikä sitä välttämättä jatketa alkoholittomalla kuplajuomalla vaan esimerkiksi cavalla. Perinteisemmän sangrian ystävät ohjaan New York Timesin ruokasivuilta omimaani ohjeeseen, mutta jos kaipaat vähäalkoholista vaihtoehtoa kesäjanoon, suosittelen Madridin kuumuuteen kehittelemäämme riisuttua versiota.

sangria omalla terassilla

Resepti on ehkä lähempänä tinto de veranoa kuin sangriaa, mutta nimettäköön se tässä kuitenkin jälkimmäiseksi, sillä sangria taitaa meille suomalaisille olla se tutumpi juomasekoitus. Tinto de veranon ei myöskään tarvitse tekeytyä, kun taas tämän ohjeen juju on nimenomaan makujen syventäminen hedelmien kera jääkaapissa.

Kesäisen raikas sangria

2 osaa halpaa punaviiniä (esim. Riojan alueelta)
1 osa halpaa roseviiniä
3 osaa sitruunalla maustettua kivennäisvettä (tai sitruunalimsaa)
appelsiinia, sitruunaa, nektariinia, ananasta, mansikoita tms.
(tujaus brandya tai konjakkia)
jäitä

Tarkista ensimmäiseksi, että pakastimessa on jäitä. Jos ei ole, kiireen vilkkaa jääpalamuotit vettä täyteen ja jäätymään. Pilko sitten isoon kannuun, kulhoon tai vaikka kattilaan runsaasti hyvin pestyjä hedelmiä. Kaada päälle punaviini ja rose ja anna tekeytyä viileässä vähintään pari tuntia. Jos haluat juomaan terävyyttä, lisää tujaus brandya tai muuta tiukempaa tavaraa.

Ota iso lasi ja annostele sen pohjalle runsaasti jäitä. Kaada viilentynyttä viiniä puoleen väliin lasia, nostele mukaan myös hedelmiä ja lisää kivennäisvesi. Makeuden määrää voit säädellä kuplivalla: jos tykkäät makeasta, käytä esim. Spritea, jos taas sokeri ei ole sun juttu, voit lisätä jopa maustamatonta kivennäisvettä. Minun mielestäni sangriaan sopii parhaiten kevyesti sitruunainen, maustettu kuplavesi.

raikas sangria

Ensimmäisen itse tehdyn sangriakannullisen jälkeen ymmärsimme jatkossa tilata janojuomaksi tinto de veranoa. Siinäkin on riskinsä, sillä joissain paikoissa se tuotiin pullotettuna versiona, joka ei tietenkään maistunut samalta kuin varta vasten sekoitettu drinkki. Toisaalta, 34 asteen helteessä juoman laadulla ei ole niin suurta merkitystä. Kunhan se on kylmää.

Tulevia tarinoita – vuoden 2017 matkasuunnitelmat

Onnistuin lyömään lukkoon tämän vuoden matkasuunnitelmat hyvissä ajoin ennen Matkamessuja. Niinpä messupäivinä keskityn keräämään tietoa tulevista kohteista, joita vuonna 2017 ovat:

Salla

Vaikka varattuna on useita ulkomaanmatkoja, reissua Sallatunturiin odotan eniten. Edellisestä vierailusta on liian kauan, kohta neljä vuotta. Puolet juuristani on Sallassa – isovanhempani ovat muuttaneet jo pilven reunalle, mutta kummitäti asuu paikkakunnalla edelleen. Vietän tunturissa kymmenen päivää, joista puolet aherran läppäri sylissäni, etätöitä ja blogihommia tehden. Loput ajasta lomailen, hämärässä hankien keskellä, kelomökin suojissa, takkatulen loimussa. Mäkeen ja ladullekin varmasti ehdin, vaikka laskeminen ei tämän matkan päätarkoitus olekaan.

viimeisen päivän auringonlasku

takkatuli loimuaa

Madrid – Fuengirola – Malaga

Espanja kutsuu kesäkuun alussa. Anoppiehdokkaan pyöreitä vuosia juhlistetaan aurinkorannikolla. Sitä ennen vietämme vajaan viikon Madridissa, jossa kumpikaan meistä ei ole rautatieasemaa kauempana käynyt. Kiskot vievät meidät myöhemmin Fuengirolaan ja sieltä Malagan kautta takaisin kotosuomeen. Sitä ennen saatamme nauttia muutaman palan juustoa, jamonia, pimientos de padron -paprikoita ja kymmenittäin rapeita, suklaaseen dipattavia churroja. Vesi herahtaa kielelle pelkästä mustasta valkoisella!

Göteborg

Joskus viime kesänä siskoni lähetti whatsapp-viestin ja kysyi kiinnostaako lippu Coldplayn konserttiin kesäkuussa 2017. Mietin ehkä kaksi sekuntia ja vastasin kyllä. Vasta sen jälkeen selvisi, että keikka onkin Ruotsissa. Eipä siinä, Göteborgista(kaan) ei ole aiempaa kokemusta, joten mielenkiinnolla odotan. Hostelli on varattu, muut matkajärjestelyt ovat täysin vaiheessa. Laivalla vai lentokoneella, bussilla vai junalla? Ja ennen kaikkea: missä syödään?

Pariisi

Syyskuisesta Pariisista on tullut perinne. Kolme päivää ja yötä, uusi kaupunginosa ja ainakin kolme uutta ravintolaa. Edellisillä visiiteillä on otettu haltuun Montparnasse ja Montmartre, tulevalla kerralla majoitus etsitään todennäköisesti itäisestä Pariisista. Otan opikseni viime kerrasta ja selvitän muutaman ravintolasuosituksen etukäteen. Nälkäkiukkuinen matkakumppani on ikävää seuraa.

Montenegro

Kroatia on tuttu paikka, mutta Montenegron vedet vielä täysin tuntemattomia. Lokakuun ensimmäisellä viikolla valkoiset purjeet loistavat kilpaa auringon kanssa veneen keulan halkoessa Adrianmeren turkoosia vettä. Naispurjehtijoiden venekuntien völjyyn ujuttautuu yksi sekamiehistö, jota kipparoi isäni, ja jossa gasteina touhuaa kahdeksan hengen sekalainen seurakunta, minä ja mies mukaanlukien. Kotorin lahden jylhät vuonomaisemat hivelevät silmää ja paikallinen valkoviini on kylmää. Ah.

Malta

Ei vuotta ilman kuorokilpailua. Marraskuussa Maltalla saattaa olla lämpöä parikymmentä astetta ja vesikin uintikelpoista. Enää pitää toivoa, että meidät hyväksytään mukaan kisaamaan ja että aikaa on muuhunkin kuin harjoitteluun ja esiintymisiin. Varmuuden vuoksi taidan varata päivän tai pari ekstraa tapahtuman ympärille. Tuskin maltan odottaa. Heh.

Ruokamatkaajan nälkä kasvaa syödessä, sillä vaikka alkaneen vuoden reissulista on pitkä jo nyt, epäilen vahvasti, että tämä ei vielä ole tässä. Vähintäänkin edullisia kotimaan kohteita, naapurimaita, lähiruokakeitaita ja mökkimaisemia lisättäneen joukon jatkoksi vielä ennen kesää!

Ps. Kai kuulitte, että 100-vuotiaan Suomen kansallisruuaksi valittiin kansanäänestyksessä ruisleipä!? Mikä mieletön sattuma, kirjoitinhan tuosta suomalaisen ruokakulttuurin helmestä juuri pari päivää sitten. Lue tästä, kuinka aidon ja oikean ruisleivän paistaminen onnistuu vaikka kerrostaloyksiössä!