Rakas matkapäiväkirja!

Kustavi–Turku–Tampere–Seinäjoki–Soini–Karstula–Jyväskylä–Helsinki

Torstai 4.8.2016

11:30 Taivassalon liikenteen bussi starttaa Kustavin kirkonkylältä. Kyydissä on minun lisäkseni läpimärkiä saariston rengasreitin pyöräilijöitä ja muutama teini. En kehtaa snäpätä, koska teinit istuvat vain parin penkkirivin päässä. Mussutan dragstereitä ja katson maalaismaisemaa. Torkahdan, herätys oli tänään aikaisin. Sade jatkuu koko matkan, mutta Turussa paistaa aurinko.

Iniön aukolla sataa

12:58 Onnikka saapuu Turkuun kymmenisen minuuttia myöhässä. Heitän laukun selkään ja taivallan Humalistonkadulle Gaggui Kaffelaan. Ajattelin syöväni päivän toisen aamiaisen, mutta koska aikaa on vain 20 min, luovun ajatuksesta ja valitsen vitriinistä leivän ja lasillisen mehua. Lataan läppäriä ja kännykkää vartin. Vessan peilin paikalla oleva teksti ”You look pretty today” naurattaa, sillä tukka hapsottaa joka suuntaan ja muutenkin olen vielä mökkimoodissa.

13:45 Hyppään Turku–Tampere-linja-autoon ja otan esiin läppärin. Siirrän kuvat kamerasta ja luonnostelen Kustavi-postausta. Bussissa on väljää ja unettavan rauhallista. Istun väärällä puolella, aurinko paistaa suoraan näyttöön, mutta en jaksa vaihtaa paikkaa. Loppumatkasta pilvet alkavat kasautua, saderintama lähestyy. Googlaan Tampereen keskustan ruokapaikkoja, tekee mieli sushia.

dragsterit

15:55 Astun ulos bussista ja suuntaan suorinta tietä kohti rautatieasemaa. Matkalla törmään sushi-buffettiin, jossa ei ole ketään, mutta nälkä saa astumaan sisälle siitä huolimatta. Buffet on todennäköisesti lounaan jäljiltä, maksan silti kympin ja kerään lautaselle muutaman nigirin ja makin. Luen vanhaa Hesaria. Riisi on oudon makeaa, mutta menettelee.

16:42 Kävelen asemahalliin, tarkistan lähtölaiturin ja istun odottamaan. Ympärillä pyörii lauma japanilaisturisteja, mistäköhän he ovat tulossa ja minne menossa? Selaan instagramia ja laitan ystäville viestin: tulossa ollaan, junakin näyttää olevan aikataulussa. Hahmottelen mökkimenua ja teen kauppalistan. Väsyttää jo vähän, matkaa on tehty jo melkein 8 tuntia.

17:00 IC 27 Rovaniemelle lähtee raiteelta 1. Kipuan vaunun yläkerrokseen ja kaivan laturit kassista. Toivon, ettei viereistä paikkaa ole myyty, koska painavan laukun nostaminen ylähyllylle on hankalaa. Kirjoitan blogia ja säädän kuvien rajaamisen kanssa. Viereisellä penkkirivillä katsotaan elokuvaa, pitäisiköhän itsekin ostaa tuollainen kuulokeliitännän jakoplugi? Ennen Seinäjokea taivas tummuu ja alkaa sataa.

whatsapp

18:04 Etsin katseellani vastaanottokomiteaa, jota ei näy. Ehdin melkein sisätiloihin, kun näen sivusilmällä tutut kasvot. Halaamme pitkään. Vesisade on tauonnut.

18:15 Haahuilemme Citymarketin leluosastolla: erä lautapelejä vain 5 euroa! Mökkipeliksi valikoituu Hooop!-sammakkopeli 2–4 pelaajalle, ikäraja 7+, sopii meille. Ruokaosaston hyllyiltä etsimme ainekset aamiaiseen, savulohilettuihin, tuorehernekeittoon, pollo limonelloon ja rommikinuskiin. Ostan yhden saunasiiderin ja pussillisen pähkinöitä.

19:14 Alkupala vaatii proseccoa. Minimanin Alkon valikoima on yhtä rajallinen kuin Kustavissa, mutta onneksi Fiorellinoa on hyllyssä. Pohdimme kassarouvan kanssa sitä, voisiko ostoksistamme tehdä päätelmiä siitä, millaisia ihmisiä olemme. Yhdellä on korissa vain Kyrön lonkeroa, toisella puolikas rommipullo ja kolmannella skumppaa. Kaikkia naurattaa. Ulkona sataa taas.

19:35 Ohitamme Minimanin houkutukset ja starttaamme mersun moottorin. Eksymme hetkellisesti ja google mapsin mukaan olemme keskellä metsää, vaikka alla on asfalttia. Uusi Seinäjoen ohitustie on valmistunut. Sade yltyy ja ajonopeutta on pakko hidastaa. Soinin keskusta on hiljainen. Kauppa olisi auki vielä 5 minuuttia, mutta emme keksi mitään ostettavaa.

20:40 Käännymme hiekkatielle. Katson kelloa ja laskeskelen, että kohta matkaa on tehty 12 tuntia. Onneksi kohta ollaan perillä.

21:00 Mökin pihalla. Puramme kauppakassit, ensimmäinen pesällinen puita saunassa palaa jo. Iso-Punsalla tuulee ja sataa, lujaa. Pilvinen taivas pimentää maiseman. Syön puolikkaan banaanin, että jaksan saunoa.

mökkilaituri

22:13 Sauna on lämmin. Sataa, mutta ei enää niin kovaa. Lauteilla on hämärää, hiki helmeilee iholla ja puut kipinöivät tulipesässä. Vaihdamme reissukuulumisia, minä kerron mökkielämästä, he reppureissaamisesta Balkanin maissa. Uimaan ei tee mieli mennä, järvi on liian musta ja pimeä. Istumme saunan terassilla ja kuuntelemme, kun tuuli natisuttaa puita ja haavan lehdet läiskivät toisiaan vasten. Vastapäisellä mökillä palavat kaikki valot.

23:30 Iltapalapöytään katetaan viinilasit ja vanhaa leipää. Juustoa ja metukkaa, vähän kurkkua ja tomaattia. Hihittelemme Facebookin Tänä päivänä -muistoille. Isäntä lähtee turvaksi pimeyteen, pari viikkoa sitten on nähty karhun käpälän jälki sadan metrin päässä mökin pihasta. Huussin edessä kurnuttaa iso sammakko. Levitän sohvan ja petaan itselleni yösijan. Toivotan Helsinkiin hyvää yötä.

Perjantai 5.8.2016

10:40 Nousen ja hiippailen laiturille aamupesulle. Isäntäväki nukkuu vielä. Tuulee ja tummat pilvet purjehtivat järven yllä. Veden lämpötila on sama kuin ilman, 17 astetta. En uskalla uimaan.

aamutaivasvesilämpömittari

11:30 Aamiainen on katettu: voileipiä, kahvia, kananmunia, jogurttia, mysliä, ananasta ja banaania. Istumme pöydän ääressä pitkään, luemme lehteä, kirjaa ja nettihesaria. Kolmas kuppia kahvia. Lähetän pankkitädille tiedustelun tapaamisesta. Miia soittaa, puhumme yhteisistä suunnitelmista. Tutkailen lauantain matkustusvaihtoehtoja, Onnibus, Matkahuolto, VR?

13:45 Aurinko kurkistaa pilven takaa. Ryntään ulos kameran kanssa, mutta myöhästyn. Taivas on kuitenkin selkenemään päin. Poimin pihalta muutaman mustikan ja puolukan. Palaan sisälle, täytän japanilaisia ristikoita. Emäntä lukee, isäntä selaa somea.

puoliksi pilvessä

16:15 Lounas: pinaattilettuja savulohitäytteellä. Ulkona on lämmin, veneretki houkuttelee, mutta soutuveneen sähkömoottorin akku on tyhjä. Retki siirtyy parilla tunnilla etiäpäin.

keula kohti Hankakoskea

17:55 Vene työnnetään vesille, vaikka akku on vasta puolillaan. Onneksi on airot. Liikkuminen on lähes äänetöntä, kuin purjeveneessä lipuisi. Iso-Punsa on suojärvi ja rantojen maisemat ovat suoraan lappilaisilta hillasoilta. Kitukasvuisia mäntyjä, pieniä vaivaiskoivuja ja tuoksuvia suopursuja. Järveen laskeva Hankakoski on kuin toisesta maailmasta. Vaikutun. Puolet paluumatkasta suoritetaan miesvoimin. Mökeille on ilmaantunut elämää, saunojen savupiiput tupruttavat, koirat juoksentelevat pihoissa ja lapset ilakoivat rantavedessä. Työviikko on päättynyt.

suojärvi

soutuvene suolla

19:17 Hikinen soutaja lähtee saunan lämmitykseen. Valmistelen tuorehernekeittoa illallista varten. Emäntä tiskaa. Nautimme myöhästyneet satamaryypyt rommia.

satamaryypyt

19:48 Star Warsin käyrätorvistemmat kaikuvat mökin parvelta.

20:15 Lämpimän saunan tuoksuun en kyllästy koskaan. Jäähyllä ihailemme laskevan auringon värjäämäää pastellitaivasta. Kylmä siideri maistuu taivaalliselta. Nousen ja kiipeän takaisin lauteille. Saunan portaille jää sydämenmuotoinen jälki.

pastellinvärinen taivas

21:30 Laulujoutsen huutaa järvellä. Emme saa näköhavaintoa, mutta joutsenen laulusta inspiroituneena etsimme spotifysta vastikään menehtyneen säveltäjän Einojuhani Rautavaaran Cantus arcticus -teoksen tallenteen – konsertto linnuille ja orkesterille. En ole kuullut sitä koskaan aiemmin, liikutun ja melkein itken.

22:05 Illallinen on valmis. Tällä mökillä on työnjako on selvä: minä kokkaan, isäntäpari syö ja tiskaa. Alkukeitto on lusikoitu ja pollo limonellotkin katoavat tyytyväisiin suihin. Muikeista ilmeistä ja onnellisista huokauksista ei voi erehtyä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Emäntä kaataa laseihin lisää skumppaa.

ananakset pannulla

23:10 Rommikinuskia* en ole kokeillut aiemmin, mutta kermasta, sokerista, voista ja rommista ei voi tulla mitään pahaa. Ei niin, tuli aivan järisyttävän hyvää! Niin hyvää, että jälkiruokakulhot nuollaan ja kattila kaavitaan viimeiseen pisaraan.

00:50 Korkkaamme mökkipelin. Parin viinilasillisen jälkeen säännöt ovat hepreaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Aikaa Rion olympialaisten avajaisten alkuun on vajaa tunti. Sammakot pomppivat ja katkovat siltoja takanaan. Kaadamme laseihin pienet yömyssyt. Minun sammakkoni selviytyvät voittajina maaliin.

hyvää yötä

01:45 Niki Juusela ja lakoninen naistoimittaja toivottavat meidät tervetulleiksi Rio de Janeiroon. Mökkitelkkari on postimerkin kokoinen, eivätkä jumppanumerot pääse oikeuksiinsa. Silmät ristissä istumme lattialla teeveen edessä ja tuijotamme maiden marssia stadionille. Bahrainin kohdalla luovutamme, huomenna tulee uusinta. Aamu alkaa jo valjeta ja uskallan yksin iltatoimilleni.

Lauantai 6.8.2016

10:30 Kello soi. Väsyttää. Liian monta lasia viiniä, liian myöhäiset olympilaisten avajaiset. Kahvinkeitin ruplattaa. Kotimatkalle pitäisi lähteä jo kahden tunnin kuluttua. Pakkaaminen on aina yhtä ärsyttävää puuhaa. Sää on puolipilvinen.

taivas

11:15 Syömme aamiaista. Googletamme kuka sytytti olympiatulen ja millainen oli öljytty mies, joka varasti yleisön huomion. Suomen urheilijoiden edustusvaatteet ihmetyttävät meitä. Vastarannan mökkilaiturilla liikkuu jotain valkoista. Tarkemmin katsottuna laiturilla seisoo hääpari täydessä tällingissä. Oi kesähäät!

12:20 Laukut odottavat jo eteisessä lähtöä. Kirjoitan vieraskirjaan ja toivon pääseväni tänne pian uudestaan. Laitan ripsiväriä ensimmäistä kertaa viikkoon.

kesävarpaat laiturilla

12.31 Ajamme kohti Karstulaa. Mökkitie on pitkä ja kulkee useiden soiden ohi. Kunpa olisi enemmän aikaa, jäisin poimimaan hilloja ja etsimään mäntymetsistä sieniä. Ison tien varressa on opasteita hääpaikalle, ovatkohan R ja I se mökkilaiturin hääpari?

13:07 Nostan automaatilta rahaa bussimatkaa varten. Talous on tiukilla, kun sapattivapaa lähenee loppuaan. Tämän kuun olen kuitenkin virallisesti kesälomalla ja viikon kuluttua normaali palkkapussi tipahtaa tilille. Onneksi.

13:20 Bussi Jyväskylään tekee lähtöä. Halaan ystäviäni ja kiitän lämpimästi. Tällä mökillä ja näiden ihmisten seurassa saan olla juuri sellainen kuin olen. Hapsottavissa hiuksissani ja lököhousuissani. Etsin varjoiselta puolelta tyhjän penkin ja suljen silmäni. Mietin mielessäni miten tästä kirjoittaisin. Keksin matkapäiväkirjaidean ja torkahdan hetkeksi.

14:50 Jyväskylän matkakeskuksella syön pekonihampurilaisen. Ostan evääksi mustikkajogurttia ja granolaa. Täytän vesipullon. Olen ostanut perjantaina netistä lipun Matkahuollon Jyväskylä–Helsinki-pikavuorolle. Matka kestää puoli tuntia pidempään, mutta on halvempi kuin Onnibussin vastaava.

jugurttieväät

15:10 Astun bussiin ja yllätyn iloisesti. Meitä on bussissa neljä. Matkan hintaan sisältyy Wi-Fi, USB-latausmahdollisuus, päivän sanomalehdet ja todella leveät istuimet. Tämähän on luksusta! Otan läppärin eteeni ja alan kirjoittaa.

19:06 Ohitamme Viikin. Puolen tunnin päästä olen kotona.

——–

*Rommikinuskikastike ja paistettu ananas (3 annosta)

kinuski:
1,5 dl kuohukermaa
1 dl valkoista sokeria
0,5 dl muscovadosokeria
25 g voita
1 rkl tummaa rommia

paistettu ananas:
n. 1/3 tuore ananas
nokare voita
vähän sokeria

Pilko ananas sopiviksi suupaloiksi. Aloita sitten kinuskin keittely. Kaada kattilaan kerma ja sokerit ja anna kiehua, kunnes kinuski sakenee (n. 15 minuuttia). Varo, ettei homma karahda kiville eli ota pohjaan. Sekoittele siis useasti. Kinuskin tekeytyessä laita pannulle nokare voita ja lado ananaspalat päälle. Ripottele niille vähän sokeria. Seuraile paistumista ja käännä, kun palaset ovat saaneet väriä. Ota kinuskikattila liedeltä ja lisää voita ja rommia. Sekoita tasaiseksi. Nosta ananaspalat jälkkärikulhoihin ja kaada perään kaikki pannulla oleva neste. Lusikoi päälle kinuskia. Vie kielen, vuorenvarmasti.

paistetut ananakset

Kesävieras Kustavissa

Kolme vuotta sitten tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Parisuhteettomuus pakotti mukavuusalueen ulkopuolelle, kohtaamaan ventovieraita kohtalotovereita mielekkään tekemisen lomassa. Ruuanrakastajien verkosto ympärilläni kasvoi mm. Flow Festivalin etkopiknikillä, tapahtumassa, josta en etukäteen tuntenut ketään. Istuminen sinä iltapäivänä samaan pöytään Lotan ja Ilonan kanssa oli sinkkukesäni onnekkaimpia sattumuksia.

torpan ovi
huussin oven takana

Puhuimme ruuasta ja siitä kuinka se yhdistää. Jokin loksahti kohdalleen ja lähes siltä istumalta minut kutsuttiin Kustaviin. Kesäkotiin, josta näinä vuosina olen kuullut kymmeniä tarinoita ja katsellut satoja kuvia. Aikataulut eivät ennen tätä kesää ole osuneet yksiin, mutta elokuisena tiistaina istuin vihdoinkin bussin aurinkoisella puolella matkaten kohti merta ja odotin innokkaana, mitä tuleman pitää.

kanala ja verstas
torpan kamari

Jotkut paikat tuntuvat heti kotoisilta. Sellainen paikka on kuin avoin syli, joka toivottaa tervetulleeksi jokaisen vieraan kuin vanhan ystävän. Asumus on asujiensa näköinen, niiden ihmisten, jotka osaavat rennosti tarttua toimeen, jotka huoletta pukeutuvat mökkivaatteisiin, mainospaitoihin ja kulahtaneisiin kesäkenkiin, jotka halaavat lämpimästi tavatessa ja joiden seurassa aika rientää kuin hirvi.

saunalla

Joskus olen miettinyt, olisiko minun kuulunut syntyä parikymmentä vuotta aiemmin. Tunnen vetoa kaikkeen, joka henkii 1950-lukua. Tuon ajan huonekaluihin, vanhoihin puutarhoihin, punamultaisiin torppiin, pellon pientareisiin, kasvimaihin ja yksinkertaiseen elämään. Aikaan, jolloin omavaraisuus oli voimissaan. En tiedä, jaksaisinko moisissa oloissa oikeasti viikkoa pidempään, mutta ajatuksen tasolla tuo mennyt maailma kiehtoo aika lailla.

herukkapensas
perunalajikkeet

Kun astun ulos autosta, näen edessäni täsmälleen kaiken tämän. Iso pihapiiri, mielettömän runsas pelto ja puutarha useine perunalajikkeineen ja marjapensaineen, viiniköynnöksiä rönsyävä kasvihuone, ateljeeksi kunnostettu vanha kanala, nukkumatiloiksi entistetty saunamökki ja pieni tupa, jossa on kantovesi.

ulko-ovella
pöytä katettuna

Puuhellan äärellä säntäilevät kokki ja kokin tytär. Minä ja talon vävyehdokas yritämme parhaamme mukaan olla hyödyksi tai edes poissa tieltä. Marjapensaat tyhjenevät yksissä tuumin, sauna lämpeää, rantaa raivataan puhtaaksi sinne ajautuneesta ärviästä, lasissa on herukalla höystettyä giniä tonicilla ja kaikilla hyvä mieli.

papuja pöytään
pappilan hätävara

Sadepäivänä paikallisopas istuu auton rattiin ja ajeluttaa ympäri kyliä. Vartsalan lossi, valkoisena tyrskyävä meri Iniön aukolla, Laupuksen luotsiasema, kirkonmäki hautuumaineen, Peterzensin hämmentävä Boat house -hotelli ja tämän kesän ylivoimaisesti paras ja tuorein munkki Kustavin käsityökylän kahvituvassa. Mukaan tarttuu Kustavin savipajan muki, jonka kyljessä on teksti Breathe – Hengitä.

munkkikahvit

Vedän sateen raikastamaa ilmaa keuhkoihini ja tiedän jo tulevani tänne uudestaan. Kiitos Kustavi!

herukka gintonic

Ruokavieraana keliaakikko? Gluteeniton siemenleipä pelastaa!

Siskoni on keliaakikko. Samoin yksi ruokapiiriystävistäni. Molemmat ovat saaneet diagnoosin kauan sitten, aikana jolloin gluteenittomuus oli kaukana trendiruokavalioista ja valkoisia viljoja välttelivät vain Atkinsin dieetin noudattajat.

Muistan eräänkin kerran noin 12 vuotta sitten, kun istuimme ravintola Vespan lounaspöytään. Ystäväni tilasi salaattia ja painotti, ettei voi syödä gluteenia. Tarjoilijan näytti ymmärtävän ja vakuutti, ettei annoksessa ole vaarallisia aineita. Ruoka saapui ja salaattilautasen laidalla notkui patonginpala. Tarjoilija pahoitteli ja vei annoksen takaisin keittiöön. Noin minuutin kuluttua hän tuli takaisin saman lautasen kanssa, vain leipä oli poistettu. Kun ystäväni sanoi, ettei voi syödä salaattia, joka on ollut kosketuksessa gluteeninlähteen kanssa, tarjoilija kohautti olkiaan ja sanoi, etteivät he voi ottaa huomioon jokaista erikoisruokavaliota ja että olisihan ystäväni voinut tilata sellaisen annoksen, jossa gluteenia ei ole. Lounashetki oli totaalisesti pilalla. Ravintola vastasi lähettämäämme kirjalliseen palautteeseen nopeasti ja nöyrästi pahoitellen. Kyseinen tarjoilija oli jo poistettu heidän palkkalistoiltaan.

Onneksi nykyään on toisin. Gluteenitonta ruokaa saa lähes jokaisesta ravitsemusliikkeestä, kahvilat kilpailevat tuotevalikoimillaan ja kauppojenkin gluteenivapaita hyllymetrejä on lisätty. Netistä löytyy tuhansia hyviä ruokaohjeita  ja naistenlehdet julkaisevat aiheesta teemanumeroita.

gluteeniton siemenleipä

Vaikka tietoisuus gluteenittomasta ruokavaliosta on levinnyt kuin kulovalkea, muut kuin keliaakikot eivät aina ymmärrä kuinka pienestä homma on kiinni. Yksi pieni leivänmurunen levitteen seassa voi aiheuttaa tuhoa suolistossa. Yksi jauhopöllähdys gluteenivapaan ruuan lähistöllä saattaa laukaista ihottuman keliaakikon syötyä ”saastuneen” annoksen. Yksi ajattelematon leipäkorin ojentaminen pöydän poikki voi olla syypää seuraavan yön vatsaoireisiin. Pienikin määrä gluteenia vaurioittaa suolinukkaa ja vaikeuttaa ravintoaineiden imeytymistä elimistöön ja aiheuttaa mm. anemiaa. Keliakia on siis sairaus, jota ei voi hoitaa vähän sinnepäin ja vasemmalla kädellä.

Siksi kuiva-ainekaapissani on erikoisvieraita varten oma hyllynpätkä. Hyllyltä löytyy aitokauraa, kaurajauhoa, psylliumia, gluteenitonta pastaa ja korppujauhoa. Vanhempieni luona näille erikoistuotteille on varattu kokonainen kaappi. Jääkaapissa on erillinen voirasia, jonka päällä lukee siskoni nimi. Samaa voiveistä ei käytetä ja leipäkori kiertää sylistä syliin. Ennen ruuanlaittoa keittiön tasot puunataan puhtaiksi ja käyttöön otetaan puhdas keittiöpyyhe.

gluteeniton siemenleipä

Normireseptien soveltaminen on suhteellisen helppoa, yleensä esim. leivonnaisohjeiden vehnäjauhot voi korvata yksi yhteen kaurajauhoilla tai gluteenittomalla jauhoseoksella. Karjalanpiirakat, piparit, letut, kuivakakut, mudcake, täytekakut, juustokakut – kaikki onnistuu. Leivän leipominen onkin sitten haasteellisempi juttu.

Siskoni on löytänyt ratkaisun tähänkin ongelmaan: siemennäkkäri! Tuo näkkileipä on vehnäleipää terveellisempää ja vieläpä oivallisen makuista. Minä taas olen testaillut useampaakin vuokaleipää, uusin suosikkini on Viinilehden helmikuun lehdessä julkaisema versio. Gluteeniton siemenleipä on hyvä valinta siksikin, että sitä voi tuunata erilaisilla pähkinöillä ja siemenillä oman maun ja ruokavalion mukaan. Myös siemenien ja pähkinöiden suhdetta voi muuttaa, kunhan niitä on yhteensä 6 1/2 dl. Lopputuloksena on mehevä ja maukas gluteeniton siemenleipä, joka pysyy hyvin koossa ja säilyy useamman päivän. Viinilehti suosittelee päällyksiksi avokadoa ja mustapippuria tai vaikka tuorejuustoa. Minä valitsen voin ja ohuen viipaleen juustoa.

Gluteeniton siemenleipä

5 dl siemensekoitusta (esim. auringonkukansiemeniä, pinjansiemeniä ja sesaminsiemeniä)
5 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl pähkinä- tai mantelirouhetta
4 1/2 rkl psylliumkuitua
1 1/2 tl suolaa
1 dl kuivattuja aprikooseja (tai muita kuivahedelmiä) pienittyinä
4 1/2 rkl voita (tai kookosöljyä, jos olet vegaani)
1 1/2 rkl hunajaa
5 dl vettä
1 rkl öljyä voiteluun

Sekoita kaikki kuivat aineet ja aprikoosin palat keskenään. Sulata voi ja hunaja ja kaada ne kuivien aineiden joukkoon, lisää huoneenlämpöinen vesi. Sekoita paksuksi taikinaksi ja painele se öljyttyyn n. 10 x 24 cm leipävuokaan. Laita vuoka pariksi tunniksi jääkaappiin, jotta taikina turpoaa muotoonsa. Paista 175-asteessa 30 min, kumoa leipä sitten vuoasta pellille ja jatka paistamista vielä noin tunti. Kun gluteeniton siemenleipä on valmis, se kumisee ontosti koputeltaessa ja on pinnaltaan kauniin ruskea.

gluteeniton siemenleipä

ps. Se muuten on suomeksi gluteeni, ei gluteiini.

Tsekkaa myös nämä gluteenittomat herkut:
Gluteenittoman pizzapohjan luottoresepti
Gluteeniton omenapaistos suolakinuskilla
Maailman paras rapea raparperipaistos
Äitienpäivän kookos-puolukkapiiras