Muuttajan muistilista: muuttoeväät!

Aikuisiällä olen muuttanut Lintuvaarasta Leppävaaraan, Kauklahdesta Kallioon ja keskustasta Ullanlinnan kautta Kalasatamaan. Alussa tavaraa oli siedettävä määrä, mutta jokaisen muuton yhteydessä muuttolaatikkojen määrä kasvoi. Ensimmäisillä kerroilla kamat pakattiin banaanilaatikoihin ja epämääräisiin nyssäköihin, jotka mahtuivat tavalliseen pikkuautoon. Soluasuntoon ei montaa huonekalua mahtunut.

vaatejätesäkit

Myöhemmin pahvilaatikot vaihtuivat isoihin muovisiin muuttolaatikoihin, eikä niistä sen koommin ole luovuttu. Huonekalujen määrä on muuttojen myötä moninkertaistunut. Viimeisimmän muuton kuljetus- ja kantohommat ulkoistin ja todennäköisesti teen niin myös seuraavalla kerralla.

olohuone muuton jälkeen

Muuttaminen on äärettömän stressaavaa. Tavaranpaljous yllättää joka kerta ja pakkaaminen jää viime tinkaan. Pakettiautokin pitäisi vuokrata jostain ja kavereita anella kantoavuksi. Osallistun muuttotalkoisiin aina kun mahdollista, sillä jossain vaiheessa tarvitsen apua itsekin ja silloin on ikävä huudella, jos ei koskaan ole tarjonnut auttavaa kättään.

lastenhuone muuton jälkeen

Viitisentoista vuotta sitten olin muuttamassa silloista poikakaveria ja hänen kämppistään asunnosta toiseen. Olin luvannut molemmille yösijan luotani, sillä pikkutunneille venyneen muuton jälkeen ei ensimmäisenä tullut mieleen sänkyjen kasaaminen ja lakanoiden petaaminen. Kipaisin asunnolleni etukäteen ja laitoin uunin päälle. Varmistin, että jääkaapissa on kylmää olutta ja panin perunat kiehumaan.

Puolen tunnin päästä pojat rimputtivat väsyneinä ovikelloa. Iskin käteen kylmät olutpullot, nostin lautasille uunissa paahtunutta sinistä lenkkiä ja kauhoin viereen aimo annoksen pottumuussia. Olisittepa nähneet ne ilmeet! Ihmetyksestä toivuttuaan poikaystäväni kämppis totesi: She’s a keeper. Tästä tytöstä kannattaisi pitää kiinni.

valkosipulia ja tomaattia

Eilen olimme kymmenen hengen porukalla muuttamassa siskoni perhettä Marjaniemestä Laajasaloon. Minun urakkani koostui tällä kertaa lähinnä 3-vuotiaan pojanvesselin viihdyttämisestä ja vaatteiden sullomisesta jätesäkkeihin. Ison talon irtaimisto oli muutettu viidessä tunnissa. Talkoolaisille tarjottiin Fornitalyn pitsaa, olutta ja lasilliset skumppaa. Muuttostressi oli mennyttä, päivän treeni suoritettu ja muuttoapulaiset tyytyväisiä.

Pienten päiväunien jälkeen suuntasimme punaviinipullo kainalossa pyhäinpäivän iltamenoihin ystävien luo. Muutto ja viini vaativat veronsa, siksi meillä kokattiin tänään tuota arkiruokaklassikoksikin tituleerattua, helppoa ja vaivatonta uunimakkaraa. Suolaista lenkkimakkaraa, reilusti valkosipulia, vähän tomaattia, muutama juustosiivu ja kauhallinen silkkisen sileää perunamuusia. Taivas keskellä lumisateista sunnuntai-iltapäivää.

Uunimakkaraa, tomaattia ja valkosipulia

1 paketillinen lenkkimakkaraa
1 tomaatti viipaloituna
1–2 valkosipulinkynttä viipaloituna
pari paksua siivua kermajuustoa

Kuori makkarat ja viillä niihin poikittaisviiltoja. Tunge viiltoihin pari siivua valkosipulia, tomaattia ja pala juustoa. Paista 200-asteisessa uunissa 20–30 min. Keitä sillä aikaa perunat ja tee muussi. Muista lisätä maitoa ja runsaasti voita. Mätä suuhusi ja laskeudu vatsasi viereen ruokalevolle.

uunimakkaraa, juustoa ja tomaattia

Kun siis seuraavan kerran suunnittelet muuttoa, älä unohda muuttoeväitä. Tyhjin vatsoin uurastavat nälkäkiukkuiset muuttoapulaiset, kymmenet muuttolaatikot, painava pesukone ja hissitön kerrostalo eivät sovi yhteen. Oikeanlaisilla polttoaineilla varmistat, että apukäsiä on saatavilla myös seuraavalla kerralla.

Pikavisiitti Jurmalaan

Olen käynyt Latviassa vain kerran. Silloin yksi sekalaisesta matkaseurueestamme joi jännitykseensä liikaa ja kadotti lentolippunsa kentällä heti turvatarkastuksen jälkeen. Toinen mukiloitiin baari-illan päätteeksi, kun hän ei ollut suostunut maksamaan laskua, joka sisälsi pöydässä istuneen naisseuralaisen taksan. Hotellihuoneissa oli hometta ja ruoka jokseenkin mautonta rasvaista mättöä. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla, kun lentokone viime torstaina suuntasi nokkansa kohti Riikaa.

img_2238

Pieni potkurikone saavutti määränpäänsä alle tunnissa ja laukutkin kiersivät hihnalla heti matkatavarahalliin astuttaessa. Tähän mennessä kaikki hyvin. Varsinainen kohde oli tällä kertaa Jurmala, tuo itämeren suurin kylpyläkaupunki, kuten kaupungin matkailuesite mahtipontisesti mainostaa. Siellä järjestettiin kansainvälinen kuorokilpailu, johon meidän oli määrä osallistua.

Kilpailupäivät oli aikataulutettu tarkoin. Herätys, suihku, aamiainen, äänenavaus, harjoitus, meikkaus, vaatteidenvaihto, kilpailun ensimmäinen kierros, lounas, harjoitus, kilpailun toinen kierros, illallinen. Syödä piti aina, kun oli mahdollisuus, nopeasti ja tehokkaasti. Ruokareissaaja joutui tyytymään siihen mitä milloinkin vastaan tuli. Pastaa ja purilaisia, pulloihin pakattuja smoothieita, pähkinöitä ja suklaata, aamiaiselta vohkittuja patongin paloja ja omenoita, mutta onneksi myös pelmeneitä ja paikallisia ćeburek-piiraita.

pelmenilautanen
alkupalat

Laumassa vaeltamisessa on omat ongelmansa. Kolmenkymmenen hengen kamarikuoro ei voi istua minkä tahansa ravintolan pöytään ja odottaa saavansa kiljuvan nälän selätettyä tunnissa tai edes kahdessa. Oli pakko jakaantua useampaan paikkaan, syödä siellä ja täällä, vaikka kaikkein mieluiten olisi syönyt yhdessä. Nostattanut yhteishenkeä, tutustunut syvemmin ja hionut kilpailustrategioita.

heijastus
aallot
tummat pilvet

Välillä karkasin laumasta ja kuljeskelin hetken loputtoman pitkällä hiekkarannalla. Keräsin simpukoita ja kuuntelin kohisevaa merta. Olisin halunnut kahlata rantaveteen, mutta en kehdannut riisua sukkahousujani muiden kulkijoiden edessä. Päätin, että visiittini Jurmalan hiekkadyyneille ei jäisi tähän kertaan. Tänne pitää päästä uudelleen, ajan kanssa.

porukkaa rannalla
simpukat

Viimeisenä iltana jännitimme arvovaltaisen tuomariston päätöstä. Tulosten oli luvattu ilmestyvän konserttihallin oveen iltayhdeksän jälkeen. Olimme vihdoin päässeet yhteisen pöydän ääreen, nostaneet maljan onnistuneille kilpailuesityksille ja syöneet hyvin. Jäljellä oli finaali, johon valitut kuorot aloittaisivat urakkansa sunnuntaiaamuna kello 11. Jos karsiudumme, ilta jatkunee aamuun asti, jos olemme loppukilpailussa, harjoitukset alkavat kukonlaulun aikaan.

Kömmin hotellihuoneeseen vähän ennen aamukolmea. Sinnikkäimmät jatkoivat kisakokemuksen analysointia hotellin aulassa vielä tämänkin jälkeen. Kansainvälisen kuorokilpailun pystit ja palkinnot jaettiin latvialaisille kuoroille. Teimme kuitenkin parhaamme ja olimme ylpeitä siitä mihin kykenimme, tästä on hyvä jatkaa.

varjo rannalla

Vaikka International Baltic Sea Choir Competition ei vakuuttanut, Jurmala hurmasi senkin edestä. Seuraavalla kerralla aion keskittyä kauniisiin pitsihuviloihin, rantaelämään ja hyvään ruokaan. Sillä sitä tästä kaupungista varmasti löytyy.

Erilaiset ystävät

Huhtikuinen sunnuntai 2014. Istun tuotantoyhtiön sohvalla vatsa jännityksestä sekaisin. Olen saanut paikalle kyydin ystävältäni, joka rutisti lujaa ja toivotti onnea matkaan. Ympärilläni on toinen toistaan nätimpiä naisia. Kaikki ovat pienen epätietoisuuden vallassa ja liikehtivät levottomasti. Toiset höpöttävät hermostuneina tauotta, joku on vetäytynyt sohvan nurkkaan omaan rauhaansa. Olemme hakeneet sinkku-ohjelmaan, mutta emme vielä tiedä mitä tuleman pitää.

Vieressäni istuu vaalea nuori nainen, kauniisti meikattuna ja merkkilaukku sylissä. Täytämme lomakkeita. Kiinnitän huomiota irtoripsiin ja huolella lakattuihin kynsiin. Vilkuilen naisen lomaketta salaa ja huomaan hänen olevan lentoemäntä. Ajattelen olevani väärässä paikassa, sillä ei minulla harmaavarpusella ole mitään mahdollisuuksia, jos vertaillaan vieressä istuvaan. Eihän meissä ole mitään samaa.

baarissa

Meidät ohjataan kameran eteen. Sitä ennen meikkaaja tarkistaa, että kasvot eivät kiillä. Olen meikannut kevyesti kotona, koska niin käskettiin tehdä. Pyydän meikkaajaa katsomaan, että kaikki on kunnossa. Hän korjailee silmämeikkiäni, levittää huulikiiltoa ja lisää poskipunaa. Hirvittää. Mekkokin on rutussa, silittäminen unohtui.

Kuvataan. Kameran takana on rentoja tyyppejä, mutta minä tunnen itseni puupökkelöksi. Sekoilen sanoissani ja nauran liian kovaa. En tiedä mihin laittaisin käteni. On kuuma. Olen varma, että lentoemäntä on sulavampi liikkeissään ja nokkelampi sanoissaan. Mitä minä täällä oikein teen?

Venloissa

Kun lopulta kuulemme mistä oikeasti on kyse, laskeutuu huoneeseen hiljaisuus. Tuotantoyhtiön edustaja joutuu toistamaan lauseet useampaan kertaan ennen kuin tieto iskee tajuntaan. On edelleen hiljaista, suut ovat loksahtaneet auki. Sitten epäuskoiset kommentit täyttävät tilan. Kukaan ei pakene paniikissa, mutta sydämet takovat niin, että sen melkein voi kuulla.

Saamme miettimisaikaa ja poistumme hämmentyneinä tahoillemme. Soitan tärisevin käsin kaverille, joka kannusti minua hakemaan ohjelmaan. Mietin, tulenko tapaamaan ketään kilpasiskoista koskaan enää. En vaihtanut kenenkään kanssa yhteystietoja, eivätkä nimet jääneet mieleen.

flowssa

Loppu onkin historiaa. Kesän kuvausten jälkeen saamme toistemme yhteystiedot. Kaksi muuta paria on jatkanut avioliittoaan ja he lähettelevät onnea hehkuvia hääkuvia meille eronneille. Ehdotus yhteisestä tapaamisesta ei tunnu hyvältä, en katso kuvia, enkä halua olla todistamassa toisten onnea, kun itse yritän selvitä hengissä pettymyksen syvistä syövereistä. Laitan viestiä muille morsioille ja pyydän, että tapaisimme ensin kolmen kesken. Vasta sen jälkeen etsin heidät facebookista ja hämmästyn. Olimme tulleet valituiksi molemmat, minä ja lentoemäntä.

Tapaamme ja viihdymme toistemme seurassa erinomaisesti. Puhumista riittää ja yhteinen kokemus yhdistää. Viiden vuoden ikäerolla ei ole mitään väliä. Kukaan toinen ei voisi ymmärtää paremmin menneen kesän, sitä seuraavan syksyn ja varsinkaan talven 2015 hullunmyllyä. Kevään korvalla elämä alkaa palautua normaaleihin uomiinsa. Pettymykset vaihtuvat helpotukseen ja avioliitot ystävyyteen.

skumppalasit

Vastoin omia ennakkoluulojani ja odotuksiani olen ystävystynyt ihmiseen, johon tuskin olisin muuten tutustunut tai edes törmännyt. Olemme erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia. Rohkeita, sinnikkäitä, riskinottokykyisiä ja reippaita. Herkkiä heittäytyjiä, sosiaalisia introverttejä ja tavoitteellisia bloggaajia, jotka uskaltavat seurata unelmiaan soraäänistä välittämättä. Naisia, jotka tietävät mitä tahtovat ja tekevät kaikkensa sen eteen. Miia ja Pia, nimetkin kuin samasta muotista.

teurastamolla

Tänään tuo paljon puhuttu rakkausmatka saa taas jatkoa. Kolme toiveikasta avioparia hyppää suoraan syvään päähän suurin odotuksin ja pelonsekaisin tuntein. Istumme Miian kanssa samalla sohvalla, seuraamme, jännitämme ja toivomme, että ikimuistoinen kesä on tuonut tälläkin kertaa tullessaan rakkautta ja ihania ihmisiä. Vaimon, miehen tai vähintään luottoystävän loppuelämän ajaksi.

ps. Teitä muita pyydän tänäkin vuonna olemaan ihmisiksi, sillä samasta puusta me olemme kaikki, myös ne ruudun kautta kodissanne vierailevat kuusi rohkeaa.