Maa-artisokkaa kahdella tapaa: keitossa ja paahdettuna

Pari kiloa maa-artisokkaa ja kuorimaveitsi. Muhkuraiset juurakot koettelevat kuorijan hermoja ja niiden perusteelliseen käsittelyyn tuhraantuu helposti tunti jos toinenkin. Eikä siinä mitään, kuoriminen sujuu mukavasti siinä sivussa, kun ei ole kiire ja rupatteluseuraa on saatavilla. Varsinkin, jos käden ulottuvilla on pikkuruinen lasi valkoviiniä.

Tilanne on toinen, jos kuuden hengen illallinen on alkamaisillaan ja vieraat jo kolistelevat rappukäytävässä. Kotikokin otsalle nousee hiki maa-artisokkamukulan mutkia rapsuttaessa. Työskentely muuttuu suurpiirteiseksi ja bioroskikseen päätyy puolet juuresten painosta. Hupsista keikkaa.

kulhollinen maa-artisokkaa

Tuttu tunne ainakin tässä keittiössä. Kun jokin aika sitten törmäsin reseptiin, jossa artisokkamuhkut jätettiinkin kuorimatta, riemastuin! Keitosta tai pyreestä ei ehkä tule suutuntumaltaan sitä silkkisintä tai ulkonäöltään esteettisintä, mutta helppous korvaa kyllä nuo pienet puutteet. Sittemmin ongelmaan on löytynyt toinenkin ratkaisu. Törmäsin nimittäin alkuvuoden Gastro-messuilla valmiiseen maa-artisokkasoseeseen, jota on saatavilla lähimarketistakin. Sain mukaani testattavaksi pari pötkylää. Yhtäkkiä raaka-aineesta, joka työläytensä takia oli aiemmin jäänyt kaupan hyllyyn ja torimummojen laariin, tulikin syksyn vakiovieras!

Nyt sitä taas saa ja sen kunniaksi jaan teille tämänhetkiset suosikkireseptini. Ensimmäinen vaatii hieman aikaa ja vaivaa, mutta toinen on superhelppo ja onnistuu takuuvarmasti jokaikiseltä emännältä ja isännältä. Alkuperäinen keittoresepti on napattu Kaikki äitini reseptit -blogista, paahdettuihin maa-artisokkiin olen saanut inspiraation Rouva Kasvikselta.

maa-artisokkakeiton ainekset

Maa-artisokkakeittoa ja kampasimpukoita (neljälle)

400g maa-artisokkasosetta (tai saman verran kuorimatonta maa-artisokkaa)
1 pieni sipuli
puolikas granny smith omena
2 rkl voita
2 dl omenasiideriä
1-2 dl kasvislientä
2 dl kuohukermaa
suolaa, pippuria ja sokeria

8 kpl kampasimpukoita
3 rkl voita
1/2 sitruunan mehu
suola

Kuutioi sipuli ja omena ja kuullota ne voissa miedolla lämmöllä. Jos käytät kokonaisia maa-artisokkia, pese ne hyvin ja paloittele nekin pannulle. Jatka kuullottamista silloin n. 10 min. Lisää joukkoon siideri ja kasvisliemi ja anna porista, kunnes omenat (ja maa-artisokat) ovat kypsyneet. Jos käytät valmista sosetta, lisää se seuraavaksi yhdessä kerman kanssa ja kiehauta. Soseuta tehosekoittimella tasaiseksi soseeksi. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja sokeria.

Kuivaa sulaneet kampasimpukat hyvin. Sulata voi pannulla ja paista korkeintaan neljä simpukkaa kerrallaan kuumassa pannussa (älä siis tee kuten minä tuossa kuvassa). Anna paistua n. 2 min per puoli, älä kääntele edestakaisin vaan katso vaikka munakellosta tuo 2 minuutin aika. Voit valella simpukoita pannulla olevalla voilla samaan aikaan. Lisää loppuvaiheessa suola ja sitruunamehu, kun olet kääntänyt simpukat. Älä paista liian kauan, sisus saa jäädä raa’ahkoksi, sillä se kypsyy vielä paistamisen jälkeekin.

kampasimpukat pannulla

Annostele keitto lautasille ja aseta kunkin annoksen keskelle kaksi kampasimpukkaa. Jos haluat hifistellä, vaahdota kuumaa maitoa sauvasekoittimella ja nosta lusikallinen sitä simpukoiden päälle. Keiton pinnalle voit vielä kaataa varovasti hieman hyvää oliivi- tai tryffeliöljyä.

kampasimpukat keitossa

Uunipaahdetut maa-artisokat (naposteluun 4-6 hengelle)

1 kg maa-artisokkia
2–3 rkl oliiviöljyä
2 tl sormisuolaa
1 tl morttelissa jauhettuja korianterinsiemeniä

Harjaa maa-artisokat huolellisesti juuresharjalla. Poista mahdolliset vioittuneet kohdat, älä kuitenkaan kuori, jos et erityisesti halua sitä tehdä. En suosittele, jos et halua menettää hermojasi. Leikkaa suupaloiksi ja pyörittele kulhossa yhdessä öljyn ja mausteiden kanssa. Levitä pellille ja paista 200 asteessa 40–50 minuuttia. Syö sellaisenaan tai suosikkidippikastikkeeseen kastettuna.

paloitellut maa-artisokat pellillä

Jos vatsasi ei pidä maa-artisokasta, se johtuu inuliinista, jota tuo juures sisältää. Oma vatsani tuntuu sietävän sitä hyvin, miehellä reagoi herkemmin. Paahdettuja maa-artisokkia hänkin pystyy syömään, voi siis olla, että paahdettu versio on vatsaystävällisempi!

Kestosuosikki: salottisipulipiirakka

Harva suolainen piirakka saa veden herahtamaan kielelleni. Kahviloissakaan en yleensä valitse piirakkapalaa lautaselleni, sillä pelkään pettyväni jälleen kerran. Ehkä olen syönyt liian monta kinkku-juustopiirasta, jossa on mauton pohja, liian paksu juustokerros ja täytteenä käytännössä pelkkää rasvaa. Suolaiset piirakat ovat taiteenlajina vaikea – ainakin omassa keittiössäni niistä tulee helposti mitäänsanomattomia ja tunkkaisia. Maistuakseen raikkaalle ne vaativat vähintään vihersalaatin kaverikseen.

Aina silloin tällöin täytyy hankalallekin ruokalajille antaa mahdollisuus, sillä uuden reseptin takaa saattaa paljastua kielenvievä herkkuruoka, johon muotoutuu elinikäinen suhde. Näin on käynyt myös suolaisten piiraiden kanssa, sillä salottisipulipiirakka vei sydämeni kertapuraisulla.

Glorian Ruoka ja Viini julkaisi useita vuosia sitten nettisivuillaan lukijoiden äänestämien parhaiden reseptien TOP 50 -kokoelman. Ainakaan silloin lehti ei muuten julkaissut reseptejään netissä, eikä tuota listaustakaan ole enää vuosiin nettisivuilta löytynyt. Tulostelin sieltä muutaman ohjeen ja talletin reseptikansioni uumeniin. Näiden tulosteiden joukossa oli myös salottisipulipiirakka, tai kuten nimi kokonaisuudessaan kuului: Sherryviinietikalla maustettu sipulipiirakka. (Kuva: Glorian Ruoka ja Viini)

Salottisipulipiirakka

Kansioni pursuilee lehtileikkeitä, käsin kirjoitettuja ruokaohjeita ja printattuja aanelosia, eikä sen sisältä ole kovin helppoa löytää sitä tiettyä reseptiä. Hiljattain sain ystävältäni kaksi uutta kansiota ja erinäisiä järjestystä helpottavia välilehtiä ja tarroja, sillä hän oli kauhistellut reseptiarkistoani jo muutaman kerran kylässä käydessään. Lippulappuset ovat silti edelleen onnellisesti epäjärjestyksessä, vähän niinkuin omistajansakin.

Aikojen saatossa etikkatahroilla somistettu reseptipaperi hukkui jonnekin. Ehkä lainasin sitä jollekin tai sitten nakkasin vahingossa keittiössä kärsineen paperin roskakoriin. Keväällä 2015, kun suunnittelin erojuhlien tarjoilua kaipasin piirakan reseptiä jälleen kerran. Googlettamalla salottisipulipiirakka ei osunut haaviin, enkä enää tiennyt mistä etsiä. Päätin lähestyä lehteä ja kysyä rakasta reseptiä suoraan sieltä.

sipulit pannulla

Eipä aikaakaan kun sain facebook-viestiini vastauksena lehdestä skannatun reseptin, mahtavaa asiakaspalvelua! Vastalahjaksi lupasin kirjata ohjeen silloin vielä suunnitteluasteella olevaan blogiini ja tässä se nyt tulee!

Parasta suosikkipiiraassa on makeaksi haudutetun sipulin ja etikan hapokkuuden suloinen liitto. Meidän taloudessa rakastetaan etikkaa ja tälläkin hetkellä keittiön tasoilla seilaa kymmenisen erilaista etikkalaatua. Viinietikkana voit käyttää muutakin kuin sherrypohjaista, esim. balsamico käy mainiosti. Pohjaan tulee etikan lisäksi kirpeää omenaa ja lempiyrttiäni salviaa, maku ja suutuntuma on siis kaukana perusmurotaikinasta. Taikinan jääkaappijähmettämisen ja sipuleiden pitkän haudutusajan vuoksi piirakka ei ihan muutamassa minuutissa valmistu, vaikka resepti muuten onkin suhteellisen simppeli.

valmis piirakka

Sherryviinietikalla maustettu salottisipulipiirakka

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1/2 tl suolaa
1 keskikokoinen kirpeä omena (esim. granny smith)
150 g kylmää voita
2–3 rkl tuoretta salviaa hienonnettuna
1 rkl (sherry)viinietikkaa

Täyte:
n. 700 g salottisipuleita
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
4 timjaminoksaa
2 tl sokeria
1/2 dl (sherry)viinietikkaa
1/2 tl suolaa

Lisäksi:
Kananmuna voiteluun
manchego- tai zamorano-juustoa

Sekoita jauhot, suola, karkeaksi raastettu omena, kuutioitu voi ja silputtu salvia keskenään ja nypi taikina tasaiseksi. Lisää viinietikka ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri taikina elmukelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistamisen ajaksi.

Kiehauta kattilallinen vettä, ota kattila pois hellalta ja laske sipulit veteen. Anna niiden liota 10 minuuttia kuumassa vedessä, jotta kuoret irtoavat helpommin. Kuori ja halkaise sipulit, mutta älä poista kantaa kokonaan, niin puolikkaat pysyvät paremmin kasassa. Kuumenna öljy pannulla, lisää timjaminoksat, sokeri ja sipulin puolikkaat. Paistele sipuleita keskilämmöllä n. 10 min, kunnes ne saavat vähän väriä. Sekoittele välillä. Laske sitten lämpöä ja hauduta kannen alla toiset 10 min. Muista taas sekoitella. Kaada viinietikka pannulle ja jatka hauduttamista, kunnes neste on kokonaan haihtunut. Mausta suolalla.

Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Ota jähmettynyt taikina jääkaapista ja kauli se jauhojen kanssa pyöreähköksi, noin 2–3 mm ohueksi levyksi. Helpoimmalla pääset, jos kaulit taikinan suoraan leivinpaperin päällä, mutta muista jauhottaa myös se. Vaihtoehtoisesti voit painella taikinan sormin piirakkavuokaan. Levitä sipulit taikinan päälle niin, että laidoille jää 2–3 cm tyhjää. Nosta reunat sipulien päälle ja voitele ne kananmunalla. Paista piirakkaa keskitasolla 20–25 min tai kunnes taikina ruskettuu kauniisti. Syö sellaisenaan tai tarjoa juuston ja vihreän salaatin kanssa.

Tätä piirakkaa on taiteiltu erojuhlien lisäksi ainakin uudenvuoden juhliin alkupalaksi ja ruokapiirin illanistujaisiin yöherkuksi. Syötiinpä sitä myös tämän vuoden Flow-brunssilla. Jokaisella kerralla salottisipulipiirakka on ahmittu viimeistä murua myöten, sellaistenkin toimesta, jotka eivät sipulista edes pidä. Hittituote siis! Poseeraamaan piirakasta ei ole, vaikka yritetty on. Maistuu siis ehdottomasti paremmalta kuin näyttää!

piirakka brunssipöydässä

Täytettä piknik-koriin

Sain synttärilahjaksi piknik-korin. Ja nyt en tarkoita mitä tahansa koria täynnä ruokaa – sekin olisi ollut jees – vaan sellaista isoa rottinkista, kankaalla vuorattua, kannettavaa, sisältääkaikentarpeellisen-koria, jossa on punaiset somisteet.

Mies oli juoninut idean yhdessä siskojeni kanssa. Taas ropisi saavillinen pisteitä hänen tililleen. Lahja, jonka eteen on nähty vaivaa, tuntuu aina arvokkaammalta, vaikka se ei rahassa mitattuna sitä olisikaan.

kori sisältöineen

Juhannusviikon sunnuntaina kori sai tulikasteensa. Korin mukana tulleita astioita ja aterimia emme tietenkään olleet muistaneet tiskata, joten niiden testaaminen jäi seuraavaan kertaan. Tilalle vaihdettiin posliinia ja lasia. Kannettaessa kori asettui mukavasti lanteille ja kulki ketterästi myös pyörän tarakalla. Ei mikään turha kapine.

Tämä kesä olkoon siis piknikkejä pullollaan. Vähintään kerta viikkoon, parhaana kaksi. Ja koska kelit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja viimeisetkin raskaan työn raatajat laskeutumassa lomilleen, on aika tarjoilla täytettä piknik-koriin.

kattaus

Alkuruuaksi lohipastramia, avokado-wasabitahnaa, ruisleipää, melonia ja parmankinkkua. Pääruuaksi kurkku-retiisilohta ja perunasalaattia salsa verdellä. Ja tietysti makkaraa, jos grillaaminen on mahdollista. Jälkiruuaksi suklaakakkua, valkosuklaalla, raparperilla ja mansikoilla höystettynä. Kylkeen kuohuvaa, roseeta tai vaikka raparperimehua.

Viimeksi päästin itseni helpolla ja linkkailin juhannusherkkujen ohjeita pitkin poikin ruokablogosfääriä. Tällä kertaa naputan kaiken omin sormin, sillä yksikään oheista ei ole yksi yhteen inspiraatioreseptin kanssa. Joten täältä pesee, härifrån tvättas! Ohjeet ovat 4–6 nälkäiselle.

Lohipastramiin ihastuin viime jouluna, kun tein sitä ensimmäistä kertaan meidän perheen kalapöytään. Resepti on simppeli ja sitä voi muunnella vapaasti omien makumieltymysten mukaan vaihtamalla mausteita. Pastrami tarvitsee useamman tunnin maustuakseen, joten spontaaniin piknikiin se ei sovi. Avokadotahnan bongasin Liemessä-blogista, mutta koska alkuperäisessä postauksessa ei mainita määriä, kirjoitan oman versioni ohjeesta tänne.

Lohipastrami ruisleivällä

Pastrami:
Mahdollisimman tuore ja paksu lohifile
suolaa
2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl kuminansiemeniä
2 tl sumakkia
1/2 tl chilihiutaleita
kuorettomia seesaminsiemeniä

Avokado-wasabitahna:
2 pientä avokadoa
1 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl valmista wasabitahnaa
suolaa ja pippuria suoraan myllystä

Leikkaa ruodottoman lohifileen paksuimmasta kohdasta yhtä leveä pala, kuin mitä fileen paksuus on. Leikkaa pala 8–10 sentin pätkiksi ja kieritä palaset suolassa. Kääri ne sen jälkeen yksitellen elmukelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. Tee mausteseos valmiiksi ja rouhi se morttelissa hienommaksi. Avaa sen jälkeen paketit ja huuhtele suolat pois. Kuivaa palat ja pyörittele mausteissa. Paahda sen jälkeen kuivalla pannulla seesaminsiemeniä ja paista pastramipalat paahdettujen siemenien päällä. Paista palat tasaisesti, noin 30 sekuntia per puoli eli yhteensä 2 min. Kalan on tarkoitus kypsyä vain muutaman millin pinnasta. Kääri sen jälkeen palaset yksittäin puhtaaseen elmukelmuun. Kiristä molemmista päistä tiukaksi karkkipaperin tapaan, jotta saat aikaiseksi napakan pyöreän pötkylän. Siirrä palat jääkaappiin ja anna levätä pari tuntia. Sen jälkeen laita ne vielä tunniksi pakastimeen. Leikkaa kohmeiset pötkylät noin puolen sentin kiekoiksi ja pakkaa ne erilliseen rasiaan.

pastramit rasiassa

Soseuta avokadot, limemehu, valkosipuli ja wasabi tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää suolaa ja pippuria muutama rouhaisu. Ota tahna mukaan omassa rasiassaan. Leikkaa ruisleivistä vähän pastramikiekkoja isompia palasia, voit myös painaa pyöreitä leipäsiä muotilla tai vaikka pienen lasin reunalla. Myös ruisnapit tai -sipsit käyvät tähän tarkoitukseen mainiosti. Kasaa annokset vasta piknikillä, muista ottaa mukaan muutama lusikka ja haarukka tätä varten.

pastrami kivellä

Melonin ja ilmakuivatun kinkun yhdistelmä ei paljon selittelyjä kaipaa. Hunajameloni makeana toimii parhaiten, mutta myös cantaloupe menettelee. Pilko meloni lohkoiksi, poista kuori ja kääräise ympärille kinkkuviipale.

melonipalat

Perunasalaatti ja savulohi salaatteineen valikoituivat piknikille ystäväni Marian ruokapöydän kautta. Pettämättömän kesäinen yhdistelmä tarjoiltiin eteeni parin tunnin kitkemisurakan jälkeen. Alkuperäiset ohjeet ovat Kodin kuvalehden, mutta näitäkin olen muokannut omaan suuhuni sopivammiksi. Älä pelästy anjovista, kastike ei maistu millään muotoa kalalle!

Uudet perunat ja salsa verde

750 g uusia perunoita
4 kananmunaa
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl persiljaa
1/2 dl basilikaa, meillä tavallista ja thai-basilikaa
1/2 dl voimakasta minttua
5 anjovisfileetä
2 rkl kapriksia
2 tl vahvaa sinappia
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
n. 1 dl hyvää oliiviöljyä

Keitä uudet potut ja kananmunat kypsiksi. Hienonna valkosipulit ja yrtit ja soseuta ne sauvasekoittimella tahnaksi yhdessä anjovisten, kapristen, sinapin ja sitruunamehun kanssa. Lisää oliiviöljyä tahnaan sekoittaen samalla, kunnes tahnasta tulee lusikoitavaa. Lisää pippuria, tarkista maku ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Sekoita kastike perunoiden joukkoon ja koristele kananmunalohkoilla.

perunasalaatti

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

1 filee lämminsavulohta, savusiika toimii varmasti myös
1 kurkku
1 retiisinippu
1,5 dl tuoreita herneitä
2 kesäsipulia varsineen
1/2 sitruunan mehu
2 tl ruskeaa sokeria
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
sopivasti tilliä

Ota esiin tarpeeksi suuri kannellinen astia. Höylää kippoon kurkusta suikaleita kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Pese ja viipaloi retiisit, perkaa herneet. Hienonna tilli ja sipulit varsineen. Purista kaiken päälle sitruunamehu ja lisää sokeri, suola ja mustapippuri. Sulje kansi ja hölskyttele kaikki sekaisin. Nauti savulohen yhdessä tai erikseen.

salaatti pöydässä

Suklaakakun piti alunperin olla tavallinen sokerikakkupohjainen rahkakääretorttu. Normaalia leveämpi uunipelti olisi kuitenkin vaatinut normaalia leveämmän leivinpaperin, jota ei lähikaupan valikoimista löytynyt eikä kauemmas ollut aikaa lähteä. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen kaakaota ja paistoin taikinan pienemmässä vuoassa, leikkasin sen kahtia ja pinosin palat päällekkäin. Rahkatäytteeseen lisäsin valkosuklaata, joka jäähtyessään jähmettyi ja piti kakun hyvin koossa kilometrienkin kantomatkan ajan. Juhannuspiknikille oli tulossa myös yksi keliaakikko, joten vehnäjauhojen sijaan käytin kaurajauhoja.

Gluteeniton suklaakakku raparperi-valkosuklaatäytteellä

Pohja (jos haluat oikaista, osta kaupasta valmis kakkupohja!):
4 munaa
1 dl valkoista tai ruskeaa sokeria
1,5 dl kaurajauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte ja kuorrute:
140 g valkosuklaata
200 g rahkaa
200 g raparperia (5 pienempää vartta)
pieni pala tuoretta inkivääriä
1 rkl sokeria
1/2 dl vettä
tuoreita mansikoita

Vatkaa munat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi. Minä tykkään käyttää ruskeaa sokeria, mutta valkoinen on hienompaa ja vatkautuu paremmin, joten laitoin puoli desiä molempia. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vähitellen siivilän läpi. Sekoittele varovasti vaikka nuolijalla, niin muna-sokerivaahto ei laskeudu liikaa.

vatkattu

Kaada taikina n. 20 x 30 cm leivinpaperoituun vuokaan ja paista 200 asteessa n. 20 min. Testaa kypsyyttä upottamalla tulitikku tai cocktailtikku kakun paksuimpaan kohtaan. Jos tikkuun tarttuu taikinaa, kakku ei vielä ole kypsä. Leikkaa kakkupohja kahtia, anna sen jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

leikkaamaton kakku

Pilko ja kiehuttele raparperia, inkivääriä ja sokeria, kunnes raparperi hajoaa. Poimi inkivääripalat pois ja jäähdytä. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja sekoita sen joukkoon rahka. Levitä toisen kakkulevyn päälle ensin raparperihilloketta ja sitten osa valkosuklaa-rahkasta. Paina toinen kakkulevy päälle ja levitä sille loput valkosuklaa-rahkasta. Voit koristella kakun saman tien tai ottaa mansikat mukaan piknikille ja viimeistellä kakun siellä. Kakku paranee vanhetessaan, eli voit tehdä sen jo edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin.

kakkupalat

Myönnetään, että nämä eväät vaativat vähän viitseliäisyyttä. Voin kuitenkin taata, että vaivannäkö palkitaan ihailevin katsein ja tyytyväisin huokauksin. Saattaa myös olla, että naapuriviltillä iskee annoskateus.

ps. Muista pakata mukaan myös aurinkorasva!