pikkusyötävät

Artisokkatahna ja focaccia – piknikin peruspilarit

/ piapas / 1 kommentti

Tänä aamuna ajoin pyörällä töihin ja melkein jäädyin. En tahdo luopua vielä kesämekosta ja niinpä huristelin sellainen päälläni fillarilla aamunraikkaassa pohjoistuulessa. Koska kesää silti vielä on jäljellä, aurinko paistaa ja viikonlopuksi luvassa taas täydellinen pikniköintisää, ylpeänä esitän: Tie miehen sydämeen käy eväiden kautta vol. 2!

artisokkatahna

Kuten niin monet vakiorepertuaariini kuuluvat suosikit, myös artisokkatahna on ruokapiirisyöminkien peruja. Ystäväni Anski tarjosi tuota samettisen ihanaa levitettä focaccialeivän kylkiäisenä ja tuosta hetkestä lähtien olen tehnyt sitä melkein jokaisiin kekkereihin. Gluteeniton, laktoositon, lihaton ja kalaton artisokkatahna sopii  kaikille. Ohje on alunperin Fazer Amican ruokalehdestä vuodelta 2007. Testiryhmänä on toiminut myös EA-perhe, sillä tätä on ahmittu niin Suomenlinna-piknikillä, kutosten karonkassa kuin meidän erojuhlissakin. Approved, kysykää vaikka Violalta tai Maaretilta! Reseptistä riittää levitteeksi noin pellilliseen focacciaa.

Artisokkatahna

Purkillinen säilöttyä artisokkaa (250g)
1 sitruunan kuori raastettuna
1/2 sitruunan mehu
1 dl HYVÄÄ oliiviöljyä (ei Rainbow)
1/2–1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
(kylmäsavustettua leikkelettä: possu/härkä/heppa)

Puristele artisokan sydämistä neste pois. Raasta sitruunan kuori (varo ettet raasta mukaan valkoista osaa, se kitkeröittää maun) ja purista mehu. Yhdistä ja soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. Lorottele sekaan vähitellen oliiviöljyä sauvalla samalla surautellen. Mausta. Suolan kanssa pitää olla varovainen, etenkin jos artisokat ovat lilluneet suolavedessä. Olennaista on, että maistelet lopputulosta ja lisäät sitruunaa/öljyä/suolaa/sokeria tarpeen mukaan.

Sipaise focaccian tai muun leivän päälle ja nautiskele. Jos syöt lihaa, ilmakuivatut/kylmäsavustetut leikkeleet maistuvat tämän kanssa älyttömän hyvältä. Alkuperäinen ohje käskee paahtamaan parmankinkkuviipaleita uunissa 200 asteessa hetken ja imeyttämään ylimääräiset rasvat talouspaperiin, mutta minä olen ostanut ihan suomalaista possua tai härkää kylmäsavustettuina leikkeleinä. Toimii vallan mainiosti niinkin!

leivät

Bonuksena vielä hellepäivän herkku: skumpalla höystetty mansikka-melonisalaatti! (Montakohan huutomerkkiä saan tähän postaukseen vielä  mahtumaan?) Ohje on kopioitu sellaisenaan ruokaraamattuni Pastanjauhantaa-blogin kommenttiboksista, koska en osaisi itse tätä paremminkaan sanoittaa. Resepti äänitehosteineen, olkaapa hyvät!

Ihan ässä hedelmäsalaatti on sellainen, johon tulee verkkomelonia, cantaloupe-melonia ja vesimelonia sekä mansikanpuolikkaita. Sitten (*lor*) lorautetaan inkiväärisiirappia (saa ainakin Stockalta… mitäpä ei saisi Stockalta!) ja kuohuviiniä kostukkeeksi. Miksipä ei vähän ehkä sitruunamehua (*splösh*), että tulee lisää särmää. Laitetaan laukkuun spray-kermavaahtoputelin kanssa ja nautitaan puistossa kylmän kuohuviinin (*glug*) kera.

Mansikkasalaatti

Ps. Pahoittelut korvamadon istuttamisesta ja hieman epäesteettisestä melonisalaattikuvasta. Paremman foton löydät ylempänä linkatulta Pastanjauhantaa-sivustolta.

Grillattu vesimeloni – viileän kesäpäivän pelastaja

/ piapas / Jätä kommentti

Kolme päivää hellettä ja aurinkoa. Lämpö nousee samaa tahtia kuin huoli heinäkuun sääennusteesta. Mitä jos Suomen kesä olikin tässä, mitä jos lämpimiä päiviä annetaan meille vain muutama? On pakko pelata varman päälle ja mahdutettava näihin päiviin kaikki mahdollinen. Moottoripyörä, ystäviä, jäätelöä, terassi, skumppaa, fillari, treffit, viiden ruokalajin illallinen, lättyaamiainen ja melontaretki Mustasaareen. Ekoja kertoja ja jännittäviä kokemuksia. Jos kesä on tässä, tiivistetään se sitten yhteen viikonloppuun.

Ruokaakin tehtiin, pääosassa oli tällä kertaa grillattu vesimeloni. Siis että vesimeloni grilliin, ei kai sitä oikeasti voi parilalle paiskata? Kyllä kuulemma voi, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Ohjeesta riittää neljälle herkkusuulle. Resepti on Glorian Ruoka & Viini -lehdestä jo parin vuoden takaa, ja se on niin helppo ja nopea, että kokkauksesta selviää, vaikka kokemusta hellan äärestä olisi mitätön määrä. Kokeile vaikka!

grillattu vesimeloni

Grillattu vesimeloni

1 keskikokoinen punasipuli
ruokaöljyä (oliivi- tai rypsi-)
4 rkl vaaleaa (tai tummaa) balsamicokastiketta
800–1000 g kuorellista, siemenetöntä vesimelonia
100 g kovaa ricottajuustoa

Viipaloi punasipuli ohuiksi renkaiksi ja kuullota nopeasti öljyssä. Kumoa pieneen kulhoon, lorauta päälle balsamicoa ja anna maustua ainakin vartti. Leikkaa vesimeloni noin sentin siivuiksi ja raasta ricotta. Kuumenna grillin parila ja voitele se öljyllä. Minä en omista grilliä, joten kaivoin kaapista parilapannun. Paista meloni kuumalla pannulla nopeasti molemmilta puolilta. Kasaa lautaselle ensin melonipalat, sitten marinoitu sipuli ja päällimmäiseksi ricottaraaste. Tämä ei ensin maistunut oikein miltään. Kunnes maistui, eikä syömistä olisi millään tahtonut lopettaa!

Grillattua vesimelonia

Tårta på tårta: surauta seuraksi Jotain maukasta -blogin melonimargarita! Heitä blenderiin litra vesimelonin paloja, kahden limen mehu, 2 rkl ruokosokeria, 3/4 dl tequilaa ja 4 dl jääpaloja. Viinakset voi jättää pois tai määrää vähentää, hyvää tulee ilmankin. Jos käytät sauvasekoitinta, varo ettei homma leviä pitkin seiniä, kuten minulla melkein kävi. Kaada isoihin laseihin, joiden pohjalla on jäitä. Juo pillillä ja varo ettet jää koukkuun!

melonidrinksut

In your face matalapaine ja sateiset päivät! Kieltäydyn luovuttamasta ja puen tänäänkin päälleni kesämekon. Sillä minulle kesä on mielentila. Kun asenne on kunnossa, aurinko paistaa pilvisimpänäkin päivänä.

Tuliaisia New Yorkista eli rouheat retiisi-anjoviscrostinit

/ piapas / Jätä kommentti

Ulkomailla ruokahullun tietoisuus laajenee väistämättä. Mielen lisäksi myös makuhermot avartuvat, sillä maailmalla asiat tehdään toisin. Vaikka ei olisikaan aikaa etsiä sitä kaupungin parasta burgeria tai pastalautasellista, saattaa mukaan silti tarttua jotain uutta ja kiinnostavaa.

Matkustan duunin merkeissä hyvin harvoin, vain kerran tai korkeintaan kaksi vuodessa. Aikataulu on usein tiukka, mutta ei koskaan niin tiukka, etteikö johonkin väliin saisi mahdutettua paikallista ruokakulttuuria ja uusien makuelämysten metsästystä. Jenkeissä olen käynyt yhden ainoan kerran ja silloinkin vain viiden päivän työmatkalla. New Yorkin toukokuu vuonna 2010 oli kuumempi kuin yleensä, pakolliset pönötykset velvoittivat ja omaa aikaa oli käytännössä puolikas päivä. Jalat rakoilla juoksin uusilla, jalkapohjat rakoille hiertäneillä varvastossuillani läpi MoMAn näyttelytilojen ja kiipesin Rockefeller Centerin katolle korkeanpaikankammosta huolimatta. Syömisestä ei ole mitään muistikuvaa.

Paluuennolla kohti kotia lukemistona oli onneksi tuorein New York Times, jonka edellinen matkustaja oli jättänyt istuintaskuun. Kuinkas sattuikaan, kyseisen päivän lehti sisälsi ruokaliitteen! Hurrasin äänettömästi ja pakkasin liitteen luettuani käsimatkatavaroihini. Se on tallessa vieläkin, vaikkakin hieman tahraisena ja kellastuneena. Juhannusaattona kaivoin sen taas esiin ja kokkasin neljänsien treffien alkupalaksi retiisi-anjoviscrostinit. Tätä kannattaa kokeilla, vaikka ei anjoviksesta erityisemmin pitäisikään (minäkään en pidä), sillä eväkäs tuo ruokaan sopivasti suolaa, eikä dominoi makua millään tapaa!

Seared Radish Crostini eli retiisi-anjoviscrostinit (3–4 syöjälle)

nippu retiisejä
9 rkl neitsytoliiviöljyä
1/2 tl suolaa
1/4 tl pippuria
4 rkl voita
8 anjovisfilettä pieneksi silputtuna
4 valkosipulinkynttä pieneksi silputtuna
hyppysellinen kuivattua chiliä
4 tl silputtua persiljaa
leipää

retiisi-anjoviscrostinit

Trimmaa retiisit ja lohko ne pitkittäin 4–6 osaan riippuen punaposkien koosta. Lorauta kuumalle pannulle 1 rkl öljyä, lisää retiisilohkot, suola ja pippuri. Älä heilu lastan kanssa, vaan anna retiisien ottaa rauhassa väriä parin kolmen minuutin ajan ensin toiselta puolelta ja sitten toiselta. Nosta lohkot pois pannulta ja väännä levy keskilämmölle. Paista anjoviksia, valkokosipulia, chiliä voissa ja öljyssä. Vähennä vielä lämpöä ja anna retiisien hautua nelisen minuuttia. Paahda sillä aikaa muutama vaalea leipäviipale. Heitä sitten retiisit takaisin pannulle, sekoita kunnolla, lusikoi paahdetuille leipäpaloille ja koristele persiljalla. Älyttömän hyvää!

retiisi-anjoviscrostinit