Kirpputorikierros Pieksämäellä ja Varkaudessa – mökkeilijä aarrejahdissa

Mitä enemmän vuosia kertyy mittariin, sitä enemmän arvostan vanhaa, käytettyä tavaraa. Nostalgia nostaa päätään. Haluan liinavaatekaapin, sillä mummolassa oli sellainen. Tahdon elämää nähneen senkin, jonka laatikot ja kaapit kertovat tarinoita menneestä ajasta. Etsin kauniiksi kulunutta emännänkaappia, jonka ulosvedettävällä leivinlaudalla on pyöräytelty pullia ja vaivattu lukuisia leipätaikinoita, ja jonka hyllyille saisin asetella kaikki kirpputoreilta keräämäni astiat, kipot ja kukkakuvioin koristellut kahvikupit. Lukunurkkaukseen pitäisi löytyä sympaattiset nojatuolit, joissa olisi hyvä istua ja lukea.

Jo kauan ennen kuin kauppakirjat oli allekirjoitettu haaveilin kirpputorikierroksesta Etelä-Savon pikkupaikkakunnilla. Mökki ostettiin irtaimistoineen, ja vaikka tiesimme, että suurin osa kalusteista menisi vaihtoon, olimme tyytyväisiä ratkaisuun. Voisimme aloittaa mökkeilyn saman tien ja etsiskellä meidän näköisiä mööpeleitä kaikessa rauhassa. Mökkikeittiön varustus sen sijaan oli puutteellinen. Myyjä vei suuren osan astioista mukanaan, joten kaapit kaipasivat kipeästi täydennystä. Päätimme ostaa kaiken mahdollisen käytettynä Pieksämäen ja Varkauden kirpputoreilta. Kokemukset olivat hyviä, joten päätin koota kirpparivinkit teillekin tiedoksi. Kirpputorikierros Pieksämäellä ja Varkaudessa alkakoon!

Kirpputori Feria – hyvä hinta-laatusuhde ja monipuolinen valikoima

Ensimmäisenä katsastimme samoilla nurkilla mökkeilevän kaverin suositteleman kirpputori Ferian tarjonnan. Feria sijaitsee kätevästi Pieksämäen rautatieaseman, torin ja Prisman läheisyydessä ja sen viereisessä korttelissa on toinenkin kirppis, ViaDia. Feria on itsepalvelukirpputori, mutta myynnissä on paljon myös kirpputorin omaa tavaraa. Heti ensimmäisessä hyllyvälissä totesin miehelle, että tässä muuten menee nyt hetki jos toinenkin. Että jos et jaksa odotella, mene vaikka kahville jonnekin. Tavaraa oli paljon ja hinta-laatusuhde oli hyvä. Vaatteita oli eniten, kalusteita ja polkupyöriäkin löytyi, mutta minä olin kiinnostunut tällä kertaa vain astioista. Myytävänä oli paljon Arabiaa ja muita desing-tuotteita, mutta myös itäeurooppalaisia astiastoja, jotka sopivat erinomaisesti kesäkeittiön käyttöastioiksi.

kirpputorikierros pieksämäellä

kirpputorikierros pieksämäellä

Keräsin kippoja ja kuppoja ensin koriin, mutta jouduin lopulta vaihtamaan korin ostoskärryihin. Tuntia myöhemmin kasassa oli 17 lautasta, 21 lasia, yksi lasikannu, 10 kahvikuppia, 6 aterimet, 2 patenttikannellista lasipurnukkaa, 2 tarjoiluvatia, paistolasta, sokerikko, kermakko ja yksi kakkulapio. Erityisen iloinen olin korkeista juomalasista ja samaan sarjaan kuuluvasta lasikannusta sekä kristallia muistuttavista, ihanan Happy Hamletin mieleen tuovista viinilaseista, joille löysin myöhemmin täydennystä samasta paikasta. Kyselin seuraajiltani lasien mahdollista alkuperästä ja selvisi että korkeat, kaiverretut lasit olivat Venäjältä 60–70-lukujen tienoilta. Viinipikarien tarina oli vieläkin kiinnostavampi. Niitä nimittäin on usean lähteen mukaan jaettu 1970-luvulla Kesoililla osana tankkauskampanjaa. Mitä enemmän tankkaat, sitä useamman viinilasin saat! Alkuperämaa jäljitettiin Ranskaan saakka, joten eipä ihme, että samantyyppisiä laseja on lukematon määrä myös Happy Hamletin astiakaapissa.

kirpputorikierros pieksämäellä

Kassalla ostosten loppusummaksi ynnättiin 52 euroa. Ei lainkaan hullummin! Pakkausmateriaaleja oli tarjolla ja kassalta vinkattiin myös tyhjistä banaanilaatikoista, jossa sanomalehtiin käärityt astiat sai kannettua autoon asti. Tänne tullaan taatusti uudestaakin. Niin tekevät kassaneidin mukaan monet muutkin, Feriaan tullaan ostoksille Varkaudesta asti. Kirpputorin yhteydessä on kalastustarvikemyymälä sekä pieni kahvio.

Kirpputori Feria
Tallikatu 3-5, Pieksämäki
Avoinna ma-pe 10–18, la 10–15, su 11–15

Wanhan Myllyn ViaDia-tori – edullisia mökkikeittiön aarteita

Diakoniatyötä edistävän järjestön ylläpitämä ViaDia on aivan Ferian naapurissa. Tilat ovat pienemmät, mutta valikoima oikein hyvä. Mökkikeittiöstä uupuivat vielä syvät lautaset ja osa aterimista. Myös kaikenlaisia paistinlastoja, kauhoja ja muita käytännöllisiä kapineita tarvittiin lisää. Pöydältä, jossa kaikki astiat olivat euron kappaleelta, pinosin syliini neljä soppalautasta. Toinen samanmoinen setti löytyi viereiseltä hyllyltä. Aterinlaatikkojen parissa vierähti hyvä tovi ja keittiö karttui Hackmannin ja Sorsakosken lusikoista, haarukoista ja voiveitsistä. Pikkulusikkakokoelmakin sai täydennystä ja huonosti leikkaava juustohöylä korvattiin paremmalla. Viereisistä laareista nappasin pari puuvartista paistinlastaa sekä punaisen lävikön, joka ei tyyliltään ollut sitä mitä etsin, mutta sai toistaiseksi kelvata.

kirpputorikierros pieksämäellä

Kassalta kyselin vielä kattiloiden perään, mutta niitä ei tällä kertaa ollut tarjolla. Palvelu oli ystävällistä ja astiat pakattiin kassalla ensin sanomalehtiin ja sitten muovipussiin. Maksuvälineenä suosittiin käteistä ja kuittiin kirjattiin summaksi 22 euroa. Varsin edullista tämäkin. Kirpputorikierros Pieksämäellä päättyy toistaiseksi tähän, seuraavaksi siirrytään Varkauden puolelle.

ViaDia-tori
Tallikatu 1
Avoinna ma-pe 10–17, la 10–14

Varkauden Kierrätyskeskus Ekotori

Kasvihuoneen valokatetta emme äkkiseltään Pieksämäen rautakaupoista löytäneet, joten sen perässä ajeltiin Varkauden Hankkijalle. Samalla reissulla oli tarkoitus tsekata myös Varkauden kirppistarjonta. Keskustaan suunnatessamme katselin ympärilleni ja tokaisin, että kylläpä näyttää jotenkin tutulta. No eipä ihme, sillä samoilla kulmilla pyörimme viimekin kesänä. Varkauden urheiluseurojen pyörittämä Kimppa Kirppis, jossa silloin piipahdimme ja jota nytkin minulle oli suositeltu, oli tietysti juuri sinä päivänä kiinni. Siispä suunta otettiin suoraan kierrätyskeskukselle.

Vaikka itsepalvelukirpputoreilta yleensä tekee parhaimmat löydöt, tykkään enemmän kierrätyskeskuksista, joissa tavara on järjestelty lajinsa mukaan. Astiat yhdessä huoneessa, huonekalut toisessa ja vaatteet kolmannessa. Silloin ei ole pakko kiertää kaikkia myyntipaikkoja, vaan voi keskittyä niihin osastoihin, mitkä sillä hetkellä kiinnostavat eniten. Näin oli myös Varkauden kierrätyskeskuksessa.

kirpputorikierros pieksämäellä

Mukaan lähti pari viinilasia, usemapi juomalasi sekä muutama silmää miellyttävä muki, joita ei edellisiltä kirpputoreilta löytynyt ainuttakaan. Mies löysi pitkään etsimänsä Iittalan oluttuopin ja minä patinoituneita lusikoita ruokakuvien rekvisiitaksi. Ulos selvittiin reilulla 8 eurolla. Myös tähän osoitteeseen kurvataan varmasti uudemman kerran.

Kierrätyskeskus Ekotori
Käsityökatu 42–44, Varkaus
avoinna ma-pe klo 9–18

Kimppa Kirppis
Petroskoinkatu 18, Varkaus
Avoinna ma-pe 10–17, la 10–14

Bonusvinkki: Jätekukko

Kaikkia seudun kirpputoreja en vielä ole ehtinyt koluamaan, mutta onneksi kesän aikana ehtii vielä useammankin kerran löytöretkelle. Ämpärilistalla ovat ainakin Hankasalmen Asemakirppis sekä Häkärinteiden kirpputori. Ja samalla kun viedään mökiltä rompetta kierrätykseen käydään läpi myös Jätekukon päivittäin vaihtuva Tuo ja Vie -kierrätyskontin valikoima. Edellisellä kerralla kontista olisi voinut kerätä koko keittiön varustuksen – ja vieläpä täysin ilmaiseksi! Minä poimin mukaani sillä kertaa vain kaksi tarjoilulautasta, Arabiaa tietenkin.

Puhdistamontie 1, Pieksämäki
Avoinna ma ja ke klo 10–18, pe klo 10–17

Vaikka kirpputorikierros Pieksämäellä ja Varkaudessa tuotti hyviä tuloksia, heitän vielä ilmoille etsintäkuulutuksen. Jos joku teistä tietää Pieksämäen tai Varkauden tienoilla kirpputorin, jonne pitäisi ehdottomasti lähteä etsimään aarteita, olisin kiitollinen vinkistä! Plussaa huonekaluosastosta, sillä emännänkaappi, senkki, liinavaatekaappi ja pari vanhaa nojatuolia ovat vieläkin löytämättä.

Oma kesämökki – tiukka työleiri vai kepeä kesäparatiisi?

Ensimmäisestä yöstä omalla mökillä on kulunut kaksi ja puoli kuukautta. Nurkat alkavat viimeinkin tuntua omilta. Kesäkuussa kuskasimme kaupan yhteydessä siirtynyttä irtaimistoa kierrätykseen. Lähteä saivat metalliromun, avattujen maalitörppöjen ja toimimattojen pihavalojen lisäksi muun muassa saunatuvassa töröttänyt kuntopyörä, rispaantuneet koiran pelastusliivit, viisi muovimattoa, muutama rikkinäinen uimapatja, viisi muuta käyttökelvotonta uimalelua ja kaksi laatikollista lasten hajonneita leikkikaloja. Vain yksi dinosaurus, sininen leikkilaiva ja ehjät kellukkeet säästettiin tulevien kesien lapsivieraita varten. Ympäri mökkiä ja pihaa asetellut muovikukat säästettiin toistaiseksi, vaikka arvostammekin enemmän eläviä.

kesämökki työleiri

Etätyöt sujuvat pirtinpöydän ääressä paremmin kuin kaupungissa, vaikka verkkoyhteys onkin luokattoman huono. Neljän jälkeen, kun keskittyminen alkaa jo herpaantua, läppärit lukitaan lipaston ylimpään laatikkoon ja käydään toisen työmaan kimppuun. Tekeminen ei lopu, ja hyvä niin. Vaikka mitään akuuttia ei olisikaan kesken, aina voi ryhtyä risusavottaan. Kasvimaa kaipaa kastelijaa pari kertaa päivässä, ja sauna kantamalla kulkevaa pesuvettä. Pieni tiskiallas täyttyy tiskeistä nopeasti ja verannan kokolattiamatolle takertuu jokainen kengän kuljettama havunneulanen. Ikkunat on pesemättä, katiska on kokematta ja räystäätkin on muistettava puhdistaa näillä keleillä monta kertaa viikossa. Huussi kaipaa tyhjentämistä ja komposti kääntämistä. Puita tehdään aina, kun ehditään.

Kesämökki vai työleiri?

Voi jestas, mikä työleiri, saattaisi joku taivastella. Meille kesämökki, jossa saa puuhastella, remontoida ja nikkaroida on haaveiden täyttymys. Läppärien tuijottamisen ja ajatustyön vastapainoksi tarvitsemme fyysistä tekemistä. Sellaista, missä oikeat työt unohtuvat, missä hiki virtaa, missä lihakset saavat tekemistä ja mieli saa levätä.

Mökkiläisiä on moneen junaan. On niitä, joille kesämökki on viimeisen päälle varusteltu toinen koti tiskikoneineen ja designhuonekaluineen, ja niitä, jotka eivät kaipaa mitään mukavuuksia – ja kaikkea siltä väliltä. Me olemme välimallin kavereita. Kiitämme sähköstä, mutta käytämme kantovettä. Sisustamme vähitellen, mieluiten käytetyllä tavaralla, ja nautimme siitä, että järvi ja luonto ovat lähellä. Ja siitä, että on tekemistä. Ei meistä olisi vain riippumatossa köllimään tai uimapatjalla aurinkoa palvomaan. Kesämökki ei silti ole työleiri, vaan pieni paratiisi.

kesämökki työleiri

Niinpä olemme touhunneet hiki noroina selkää pitkin valuen ja nauttineet jokaisesta pisarasta. Nukkuma-aitan mäntypaneeliseinät ovat saaneet valkoisen värin, samoin saunatupa. Rantaa raivattiin pienemmistä puista ja pöheiköistä, kunnes moottorisahasta katkesi kaasuvaijeri. Iso pino räsymattoja on pesty. Risusavotta on vielä kesken ja oksasaksien kanssa on tarkoitus riehua tontilla enemmänkin. Mies nakutteli valmiiksi viljelylaatikot, minä kärräsin niihin mullat ja istutin siemenet. Kasvihuoneen taakse istutettiin kaksi karviaista ja yksi herukkapensas. Anoppi sanoi kaivavansa omalta pihalta muutaman lisää, mutta se kannattaa tehdä vasta syksyllä. Postilaatikko on viety paikalleen ja hesari käännetty kesäosoitteeseen.

Käytettyä ja kierrätettyä tupaan ja keittiöön

Kirpparikierrokselta löytyi mökkikeittiöön kaikki tarvittava. Kotoa tuotiin vain sitruspuristin, vedenkeitin, keittiöpyyhkeitä, pannunalusia, pari kattilaa, pannua ja valurautapata. Vielä tarvittaisiin enemmän laskutilaa ja toinen jääkaappi sekä induktiolevy, sillä kapean lieden uuni ja levyt eivät jaksa yhtäaikaa pöhistä. Saareke ratkaisee molemmat ongelmat ja onkin jo rakentamista vaille valmis. Nätti, hanallinen vesisäiliö olisi kiva löytää, vaikka kyllähän nuo plastexin sinivalkoiset vesikanisteritkin menettelevät. Kattoon ripustettavien “sipulikorien” etsiminen on osoittaunut hankalaksi tehtäväksi. Onneksi sisko löysi netistä karavaanarikaupan, jossa kyseisiä metallikoreja on valikoimissa.

kesämökki työleiri

Nukkuma-aitta kaipaa vielä vanhaa liinavaatekaappia ja tupa emännänkaappia tai tilavaa senkkiä. Niin ja pitkää pöytää, joka rakennetaan 1800-luvun torpasta puretuista lattialankuista. Pinnatuolit sen ympärille on jo ehditty haalia kirppisryhmistä. Nykyinen pirtinpöytä penkkeineen siirtyy nimittäin lasiverannalle, jahka se ehditään ensin maalata ja järjestellä. Kesäkeittiö sen sijaan on vaiheessa. Mies haaveilee itse muuratusta pizzauunista ja minä kunnon hiiligrillistä ja käytännöllisestä tiskauspaikasta. Toistaiseksi yritämme kuitenkin pärjätä irtaimiston mukana tulleella kaasugrillillä ja luonnonkivistä muuratulla nuotiopaikalla, joka sortuu jokaisella käyttökerralla hieman enemmän kasaan.

Kasvimaa ja vanhoista ikkunoista rakennettu kasvihuone

Kasvimaa sai siipeensä juhannusta seuranneella helleviikolla. Retiisit alkoivat kasvattaa pitkää vartta, samoin retikka. Niin näyttää tehneen myös suuri osa punajuurista. Varsinaiset juurikkaat taitavat siis jäädä haaveeksi, jos porkkanat ja palsternakat eivät yllätä. Kesäkurpitsat kukkivat, mutta muuten siemenestä idätetyt taimet ovat jääneet kovin pieniksi. Taimena ostetut kurkut sen sijaan rehottavat ja työntävät kukkaa kuin viimeistä päivää. Borlotti- ja härkäpavut näyttävät menestyvän myös. Viime vuonna tähän aikaan Rantasalmella papuraukat päätyivät joidenkin ahneiden ötököiden ateriaksi. Koko kasvi meni, tuosta noin vain muutamassa päivässä, humps.

kesämökki työleiri

Kasvihuoneessa on kaikki hyvin. Tomaatit alkavat olla miehen mitassa ja ensimmäset raakileet punastelevat jo pikkuisen. Chilit ja paprikat kukkivat, samoin tomatillo. Satoa saadaan kuitenkin hetki vielä odotella. Huoneesta tuli paljon hienompi kuin etukäteen osasin kuvitella. Onni on mies, jolla pysyy vasara kädessä ja akkuporakone toisessa. Kirvestä ja appiukon hankkimaa sirkkeliäkin se osaa käyttää!

Kuten sanoin, tekemistä ja hankintoja riittää. Tämän kesän ranskalaiset viivat jatkuvat seuraavalle sivulle asti. Rantaa raivataan lisää heti, kun moottorisahan varaosa saapuu, keittiön ikkunaan pitäisi naputella hyttysverkko, verannan matto irrottaa ja sen alla oleva lattia maalata. Osa vieraspeitoista ja tyynyistäkin on vielä ostoslistalla, pihakeinun kauhtuneet ja vääränkokoiset pehmusteet menevät vaihtoon.

Myös ensi kesän työleiri ja sen tehtävät alkavat jo muotoutua. Päämökin kellastuneet mäntyseinät maalataan vaaleammiksi ja laituri uusitaan. Myös terassia on tarkoitus laajentaa ja jonkinlainen vedensuodatuslaitteisto hankkia. Mutta ehtiihän sitä, ei tässä jäniksen selässä olla. Neljän vuokramökkikesän jälkeen vaikea käsittää, että voimme sisustaa ja puunata pihaa ja mökkiä tästä hamaan tulevaisuuteen. Nipistän itseäni joka päivä. Oi meitä onnellisia!

kesämökki työleiri

ps. Koska olen ihminen, jota keskeneräisyys kaikesta huolimatta jossain määrin ärsyttää, aion esitellä kaikkea edellä esitelmöimääni vasta, kun olen tyytyväinen lopputulokseen. Ennen-kuvat on otettu, jälkeen-kuvat otetaan sitten, kun on valmista. Tai edes sinnepäin. Siksi saatte ihailla tämän postauksen yhteydessä lähinnä auringonlaskuja ja järvenselkää. Työleiri kesäparatiisissa jatkukoon!

Matkablogistako mökkiblogi?

Olen tässä miettinyt. Omituisena keväänä, jolloin maailma yhdistyi tavalla, jota kukaan ei odottanut, on sisäinen maailmanikin heittänyt häränpyllyä. Neljän seinän sisällä hissutellessa, huolesta sykkyrällä ja ajoittaisen ahdistuksen lamaannuttamana olen miettinyt, mikä minulle on oikeasti tärkeää.

Kaipaan matkustamista, mutta matkabloggaajien valtavirrasta poiketen en välttämättä ikävöi uusien kaupunkien koluamista tai vielä vieraiden vuorien valloittamista. Kaipaan tuttuja maisemia, joiden auringonlaskuun piirtyviin siluetit tunnistaisin unissanikin. Sellaisia, joihin liittyy syviä muistoja. Ranskalaista maaseutua, Piemonten vihreinä kukkuloina kumpuilevia viiniviljelmiä, Kanarian ihmeellistä luontoa, Välimeren turkoosia vettä, Kainuun korpia, tunturien karua luontoa, Saimaan aaltoja ja suomalaisen saariston väljiä vesiä.

mökkiblogi

Kun tarkemmin ajattelen, en oikeastaan tiedä, onko matkakuume koskaan kuulunut sanavarastoni käytetyimpiin fraaseihin. Olen ajautunut ulkomaanmatkoilleni eri syistä. Moni matka on liittynyt työhön, harrastuksiin, kilpailuihin tai tapahtumiin, jotka järjestetään satunnaisessa kaupungissa. Usein olen matkustanut myös tapaamaan ulkomaille muuttaneita ystäviä. Matkustaminen muuten vain, koska kyseinen kohde kiinnostaa tai koska siellä on lämpimämpää kuin kotimaassa, ei ole minulle tyypillistä.

Vaikka keväälle varattujen Ranskan- ja Kööpenhaminan-matkojen peruuntuminen harmittaakin, en ole sormet syyhyten odottanut, milloin rajat aukeavat ja omaehtoisen karanteenit poistuvat. Ei minulla oikeastaan juuri nyt ole mitään syytä lähteä yhtään mihinkään.

Mitä pitempään asiaa mietin, sitä varmempi olen. En oikeastaan kaipaa varsinaista matkantekoa, vaan ikävöin mielenrauhaa tarjoavien maisemien lisäksi ihmisiä, jotka ovat jättäneet jäljen ja paikkoja, jotka soittavat sieluani. Kohtaamisia, jotka koskettavat. Niiden vuoksi ei tarvitse ulkomaille asti välttämättä lähteä.

Sitten on vielä mökki. Vuosien haave, joka tänä keväänä toteutui. Punainen tupa, jonka pihapiirissä puuhastelu pitää stressin loitolla ja laskee reilusti sykettä. Järvimaisema, jonka edessä Koronan aiheuttama ahdistus, työtilanteesta johtunut lamaantuminen ja kummallisesta keväästä kummunnut riittämättömyyden tunne kaikkosivat muutamissa minuuteissa.

Muuttuisiko matkablogi mökkiblogiksi? Kaikki on mahdollista, mutta ainakin toistaiseksi epätodennäköistä. Vaikka rakastankin mökkipuutarhassa möyrimistä, kirppareilla kiertämistä, pienen pintaremontin tekemistä, kesäkeittiössä kokkaamista, punaisen tuvan sisustamista ja laiturin päästä avautuvia maisemia, en halua rajata tarinoitani valkoisen lauta-aidan sisäpuolelle. Tahdon edelleenkin etsiä ja löytää, kirjoittaa kohtaamisista ja kertoa mistä saa parhaan burgerin, mikä on paras paikka yöpymiseen, mitä ehdottomasti kannattaa nähdä ja mihin luontokohteeseen tutustua.

mökkiblogi

Löytöretkeily jatkukoon lähellä. Mökkikunnan pihoilla ja poluilla, naapurikylien raiteilla ja kotimaan kunnailla. Keski-Suomi on kokonaan koluamatta, Savon sydämessä riittää tekemistä ja Pohjois-Karjalassakin on paljon nähtävää. Ja jos kaipuu kauemmaksi iskee, tutustun paremmin Baltiaan. Kaivan muistini syövereistä sinne säilöttyjä sukukielen sanoja ja tutkailen tarkemmin mitä Suomenlahden toiselta puolelta löytyy.

Ja mikä parasta – matkablogi voi olla myös mökkiblogi (puhumattakaan ruokablogista). Sitä paitsi matkablogi se on kotimaanmatkablogikin!

Saattaa olla, että maailmantilanteen muuttuessa löydän itseni vielä siemailemasta roseeta Ranskan maaseudulla tai ihailemasta lumisia huippuja idyllisessä alppikylässä, mutta toistaiseksi mennään tällä. Ja se riittää vallan mainiosti.