Ensimmäiseksi rakennetaan kasvihuone, sanoin siipalleni, kun mietimme mistä päästä mökkiprojektia lähdetään purkamaan. Onkohan sellaisen rakentaminen hankalaa, mietti mies, ja ehdotti, josko sittenkin ostettaisiin valmis ratkaisu. Selailimme valikoimaa, mutta kaikki silmää miellyttävät vaihtoehdot maksoivat joko useita tuhansia tai niiden toimitusaika oli useita kuukausia. Joku muukin oli koronakevään aikana intoutunut upottamaan sormet multaan. En ihmettele, sillä puutarhassa puuhastelu on parasta lääkettä stressiin ja ahdistukseen.

Olin aivan varma, että kykenisimme nikkaroimaan viherhuoneen itsekin. Eihän siihen tarvita kuin muutama lauta, valokatetta ja mahdollisesti ikkunalasia. Mies nihkeili. Etsin internetistä ohjeet seinään tukeutuvan parin neliön kasvihuoneen rakentamiseen ja näytin niitä hänelle. Ehkä tuo saattaisi onnistua, mies vastasi, mutta ei edelleenkään ollut kovin vakuuttunut. Eniten arvelutti lasin käyttäminen, sillä en halunnut muovista kopperoa, joka ei kestäisi lumen painoa. Mieleen juolahti ajatus: entäpä jos rakennetaankin kasvihuone vanhoista ikkunoista?

Jatkoin kuitenkin sitkeästi valmiiden kasvihuoneiden guugelointia ja yritin etsiä ideoita itse väsätyistä versioista. Meni viikko ja toinenkin, siemenestä kasvatetut taimet tuotiin mökille ja ripoteltiin lasiverannan ikkunalaudoille. Tomaatit hujahtivat hetkessä honkkeleiksi ja chilitkin kaipasivat jo isompiin ruukkuihin. Alkoi olla kiire, sillä taivasalle kasveja ei voinut vielä kylmien öiden vuoksi siirtää. Lopulta vaihdoin strategiaa ja ryhdyin selvittämään, mistä voisi ostaa vanhoja ikkunoita. Mieluiten samankokoisia niin, että niistä saisi kasattua kasvihuoneen rungon.

Liityin useisiin Pieksämäen kirpputoriryhmiin, kyttäsin tori.fi:n tarjontaa ja kyselin kavereilta, osaisiko joku vinkata, mistä muualta etsiä. Lopulta jätin oman ostoilmoituksen FB-kirppikselle. Muutaman tunnin kuluttua nappasi. Herrashenkilö otti yhteyttä ja kysyi kuinka montako ikkunaa tarvitsen. Hänellä saattaisi olla peräti parikymmentä vanhaa, kapeaa ruutua vintille varastoituna. Tartuin tarjoukseen ja sanoin ottavani kaikki, jos ne ovat ehjiä ja samankokoisia. Sovimme treffit seuraavalle päivälle. Kasvihuone vanhoista ikkunoista saattaisi hyvinkin toteutua!

Omakotitalon pihalla haukkui koira. Vanha isäntä ajoi nurmikkoa ja nuorempi otti meidät vastaan. Ikkunat oli kannettu ulkoilmaan, niitä olikin vähemmän kuin mitä myyjä oli muistanut. Kaikki 12 olivat likaisia, mutta ehjiä, viisi euroa kappale. Pienessä tihkusateessa kannoimme ikkunat autoon, suoritimme sopuhinnan kännykällä ja hurautimme takaisin mökille.

Sitten alkoikin se haastavin osuus: toteuttaminen. Ensin piti valita paikka. Olimme kaavailleet kasvihuonetta metsän puolelle aurinkoiseen paikkaan, lähelle vanhaa puutarhakompostia. Metsäpläntti osoittautui kuitenkin turhan kaltevaksi ja kuntan alla oli isoja kiviä, joita ei noin vain siirreltäisi. Rannan tuntumassa oli tasaisempaa, etenkin kun vanha kanto osoittautui niin lahoksi, että sen sai helposti kaivettua perustusten tieltä pois. Aurinkoakin riittäisi, kun rannan ryteikkö raivattaisiin pois.

Kasvihuone vanhoista ikkunoista – aloittelijan vinkit rakentamiseen

Puutavaraa, multaa ja betonilaattoja olimme tilanneet tontille jo aiemmin, joten enää tarvitsi ryhtyä tuumasta toimeen. Istuimme alas ja hahmottelimme paperille kasvihuoneen muotoa. Pohjasta tulisi neliö ja katon etureuna asettuisi huomattavasti takareunaa korkeammalle, jotta talven lumikuorma liukuisi nätisti maahan, eikä jäisi seisomaan katolle. Laatat lyötiin vaateriin vatupassilla ja niiden päälle vasaroitiin puukehikko. Perustukset ovat melko kevyet, mutta maa niiden alla tiivistä. Aika näyttää miten ne kestävät talven yli. Seinät ja kattohirret nousivat lopulta nopeasti ja kasvihuone näytti jo tässä vaiheessa paljon upeammalta kuin olin uskaltanut edes ajatella.

Vielä tarvittiin valokatetta kattoa varten, mutta taimet uskalsi jo nostaa ikkunoiden suojaamaan karsinaan totuttautumaan ulkoilmaan. Valokate sahattiin mittoihinsa Varkauden Hankkijassa seuraavalla viikolla ja kiinnitettiin paikalleen miehen kiikkuessa kiikkerän emännänjatkeen ylimäällä portaalla. Ikkunoiden pesun jälkeen muovitin kasvihuoneen sisälle rakennetut laarit, lapioin pohjalle risuja, osittain maatuneita lehtiä sekä edellisen vuoden kompostia ja tyhjensin päälle reilut kymmenen pussia multaa. Ja eikun istuttamaan!

Uuteen kotiin muutti 13 tomaatintainta, kymmenkunta chiliä, pari paprikaa ja muutama tomatillo. Viimeksimainitut ovat kasvaneet hurjasti ja kukkivat valtoimenaan koko kesän, mutta yhtäkään hedelmänaihiota ei ole tähän päivään mennessä näkynyt. Tomaatit ja chilit tuottavat iloisesti satoa, joten pörriäisten toiminnassa tuskin on vikaa. Täytynee tutustua paremmin tomatillojen sielunelämään seuraavaa kesää ajatellen.

Tähän tilaan kasvihuone sitten jäikin viikkokausiksi. Ikkunoiden yläpuolelle jääneet aukot täytettiin  lopulta muotoon sahatuilla vanerilevyillä ja pehmeällä muovilla. Takaseinän ja katon väliin jäi voin viiden sentin rakonen, jota ei tilkitty. Täysin tuulenpitävää rakennelmasta ei siis tullut, mutta hyvin näyttävät kasvit siellä silti viihtyvän. Hoitajat ja kastelijat sen sijaan ovat pamauttaneen päänsä karmeihin useampaan otteeseen, sillä jopa tällaiselle alle 160-senttiselle oviaukko on matala. Jos huone pysyy kasassa talven yli, saatamme tuunata sitä hieman, mutta toistaiseksi olemme tyytyväisiä. Lopputulos on ennakkoodotuksiin verrattuna hillittömän hieno!

Kasvihuone vanhoista ikkunoista – mitä sellainen maksaa?

Mitä lysti sitten kustansi? Ikkunat maksoivat 60 euroa, betonilaatat muutaman euron kappale, valokatteet muistaakseni 30 euroa levyltä, kahden euron metritavaraa kului n. 35 metriä ja ruuveja jonkun verran. Vanerit löytyivät puuvajasta ja ikkunamuovi pihakeinun pehmusteiden ympäriltä. Lattialle rakennetut laarit vuorasin tyhjillä multapusseilla. Kastelujärjestelmä oli hankittu jo pari kesää sitten.

Kaiken kaikkiaan tykötarpeet maksoivat reilut 200 euroa, eli itse tekemällä säästimme pitkän pennin ja useamman satalappusen. Hikisiä työtunteja kului kymmenisen ja hermoja raastettiin aika ajoin, mutta yllättömän vaivattomasti kasvihuone vanhoista ikkunoista kuitenkin syntyi. Mitähän sitä seuraavaksi rakentaisi?