Lämpö alkoi nousta jo helmikuussa. Aurinko kohosi korkeammalle ja mieli karkasi mökkimaisemiin. Vatsanpohjassa kutitteli jo kesä, lempeät löylyt ja kirkasvetisen järven levollinen liplatus. Maaliskuussa lähetin viestin vuokraemännälle, josko lääkettä mökkikuumeeseen löytyisi jo pääsiäisenä. Vastaus oli väriltään vihreä, ja siltä seisomalta ilmoitimme siskoille ja vanhemmille, että vietämme pääsiäisen kahdestaan, mökillä. Ennenkuulumatonta!

Niin todella tapahtui, vaikka keli olikin varsin vilpoisa ja mökki talven jäljiltä kostean kolea. Mies pörähti paikalle moottoripyörällä, minä hyppäsin bussiin ja hyödynsin ajan töitä tehden. Mökkitien kunto tiedustelimme etukäteen naapureilta. Metsän siimeksessä kiemurteleva tie oli paikoin jäässä ja viimeiset 100 metriä vielä lumen peitossa.

Onneksi kylmä ei meitä pelota. Paksumpaa villapaitaa päälle, pitkät kalsarit jalkaan, sauna lämpiämään ja tulet takkaan. Mökillä mellastaneiden hiirten pökäleitä metsästäessä ja jääkaappia jynssätessä ehti tulla hiki. Ennen saunaa hikipisaroita vuodatettiin vielä klapihommissa, myös syksyllä maahan pudonneet lehdet saivat haravilta kyytiä. Kurjet ja joutsenet toitottivat kevään tervetulleeksi, sammakkojakin nähtiin ja pörriäisiä, jotka hädissään etsivät varpujen seasta syötävää. Onneksi toimme kukkia mukanamme, terassipöydällä keltaisena loistavat narsissit kiinnostivat kimalaisiakin.

Järvi oli edelleen jäässä, vain rantavesi virtasi vapaana. Rikoimme jäätä sen verran, että saunasta pystyi pulahtamaan. Minä kastoin vain varpaani, mies urheasti kyykkäsi veteen kaulaa myöten. Odotan suosiolla sitä, kun järvi on jäistä vapaa ja vesi vähintään 20-asteista.

Kolmannen pesällisen jälkeen makuuhuoneen lämpö oli noussut 13 asteesta kahdeksaantoista. Merinovillaa ylle ja pikaisesti peiton alle, viileässä nukun muutenkin paremmin. Tuuli suhisi puissa ja kolisutteli ikkunanpieliä. Sunnuntaina aamupalapöydässä hytistessämme, päätimme pitää mökkeilystä pienen tauon ja odottaa ilmojen lämpiämistä.

Kuukautta myöhemmin suhasimme Savoon siskolta lainatulla autolla. Takakonttiin pakattiin esikasvatettuja tomaatin- ja chilintaimia, grillihiiliä, huussinkariketta, mökkivaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita, sekä juomaa ja ruokaa. Matti Huutonen lupasi 21 astetta ja aurinkoa – mikä mainio mökkisää! Sen oli huomannut muutama muukin, sillä normaalin kolmen tunnin sijaan köröttelimme vitostien ruuhkassa melkein viiden tunnin ajan.

Lauantaiaamuna järven rasvatyynen pinnan rikkoi vain vesimittarien viipotus, ja ilma seisoi välillä vähän liiankin painostavana. Oli ihmeteltävä ääneen, miten oikein selvisimme viime kesän 35 asteen helteistä, kun nyt jo tuntuu näin tukalalta!

Hyppäsimme hellettä pakoon ilmastoituun autoon. Minä istuin kuskin paikalle ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, mies otti tilanteesta kaiken irti ja sihautti auki kaljatölkin heti auton lipuessa mökkipihasta kohti kyläkauppaa. Kauppareissun aikana vilkku unohtui kolmesti, mutta ajopeli ei sammunut kertaakaan. Silti pohdin kauhuissani, kuinka selviän seuraavasta viikonlopusta, jolloin kurvailen keskenäni pitkin Ahvenanmaan pikkuteitä.

Kylän kalakauppiaalta tarttui koukkuun savustuslaatikkoon sujautettava lahna sekä kourallinen pikkumuikkuja muurikalla paistettavaksi pikalounaaksi ja kirpputorilta matkaan lähti kuvauslautanen, muutama iskemätön tupperware-kippo sekä pari pellavaista keittiöpyyhettä. Tokmannin takapihalta keräsimme koriimme vielä avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimia. Viime kesästä viisastuneina kesäkurpitsoja ostettiin kaksi, sillä yksinäinen taimi tekee huonoja hedelmiä. Se tarvitsee rinnallensa kumppanin, arveli anoppiehdokaskin.

Ohjelmaa riitti. Urakoinnin tuloksena istutuslaatikoissa on nyt tuoreet mullat, yrttiruukut, taimet ja salaatinsiemenet ovat löytäneet paikkansa, puita on kaadettu ja klapeja tehty lisää, lupiinipuskat leikattu alas ja aurinkotuolitkin korjattu. Ampiaispesien rakennuspuuhat eivät vielä ole alkaneet tai sitten nuo ketaleet ovat vihdoin ymmärtäneet väistyä tontilta takavasemmalle.

Laituri jäi vielä laskematta veteen, sillä sen suhteen pitää kehitellä strateginen sotasuunnitelma. Sivutuuli oli nimittäin viime kesän aikana vääntänyt kiinnityskoukut vinksalleen, ja talvi runnonut rantaan rakennetun terassin pois perustuksiltaan. Se pysyy vielä hyvin paikallaan, mutta ennen pitkää se on tuettava tavalla tai toisella. Onneksi uimaan pääsee myös ilman laituria.

Pelkkää työleiriä ei ensimmäinen kesäviikonppu tietenkään ollut. Kirjapino hupeni, samoin skumppapullon pinta. Riippumattoa ei vielä viritelty, mutta aurinkotuoleissa lötköteltiin senkin edestä. Stressaantunutta sielua hoidettiin saunan lauteilla pastellinpunaista taivaanrantaa tuijotellen. Mies pulahti 19-asteiseksi lämmenneeseen järviveteen, minä kahlailin ja päätin uskaltaa uimaan vasta, kun maaginen 20 asteen raja rikkoutuu.

Joutsenten iltalento heijastui peilityynestä pinnasta, ja käki kukkui vielä iltakymmeneltäkin. Satapäiset hanhiparvet kaakattivat kuin viimeistä päivää ja pikkulintujen parinmuodostus oli sävelmistä päätelleen kiihkeimmillään. Räkättirastas oli ehtinyt jo munia, ja hautoi jälkikasvuaan puupinon päälle pystytetyssä pesässä. Ehkäpä se ensi kertaan mennessä on saatellut pesueensa maailmalle.

Aion asettua mökille pysyvästi heti juhannuksen jälkeen. Mies seuraa perässä heinäkuussa, sitten kun työkuviot antavat myöten. Siihen asti aion selvitä yksin karhujen keskellä, kuikkien haikeita huutoja kuunnellen. Jos hyvin käy, saan houkuteltua seuralaisiksi palokärjen, lepakoiden, sudenkorentojen ja sisiliskojen lisäksi myös kourallisen ystäviä. Tästä se alkaa, kaikkien aikojen mökkikesä!