lapsuus

Aikuiset ystäväni eli kuhaa ja sitruunaperunoita, avokadojäätelöä ja suklaamuffineja

/ piapas / 2 kommenttia

Minä en ole mistään kotoisin. Olen käynyt neljää eri ala-astetta ja asunut kahdeksalla eri paikkakunnalla ympäri Suomen. Ei siis ihme, että välillä on vähän juureton olo, vaikka samaistunkin vahvasti vanhempien kotiseutujen ihmisiin, savolaiseen mielenlaatuun ja lapinmiesten hiljaiseen jurouteen. Siksi olen aina ollut vähän kateellinen kavereille, jotka ovat kasvaneet yhdessä ja samassa naapurustossa, jossa leikkiseura on yhden ovikellonsoiton päässä. Minulta nämä lapsuudenystävät uupuvat, mutta onneksi tätä tyhjiötä paikkaavat kolme sitäkin rakkaampaa pikkusiskoa.

Aikuisena ystävystyminen on monimutkaista. Enää ei riitä, että ollaan samanikäisiä, samalla luokalla, törmätään yhteisellä kerrostalopihalla tai että äidit ovat keskenään kavereita. Yhdistävät tekijät ovat ihan eri tasolla: sama elämäntilanne, yhteiset kokemukset, mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, samankaltaiset arvot. Sitten tarvitaan vielä sitä mannapuuroa ja mansikkaa. Minun maailmassani kestävän ystävyyden siemen kylvetään kohtaamisen ensiminuuteilla. Jotenkin tiedän saman tien, että tämä tyyppi tässä, se on mun ihminen. Ystävyyden alkumetrit ovat siis lähes täysin verrattavissa parisuhteen haparoiviin ensiaskeliin.

Olen onnekas, sillä olen törmännyt käsittämättömän mahtaviin tyyppeihin myös aikuisiällä. Opiskelijariennoissa, työpaikan kahvipöydässä ja osakuntakuoron riveissä, mutta myös sinkkuelämän pyörteissä, juhannustansseissa, kauhojen ja kattiloiden äärellä ja jopa tv-kameroiden edessä. Elämän koettelemusten lisäksi aikuisia ystäviä yhdistävät oikeanlainen kemia, huumori ja loputon luottamus siihen, että heikkoinakin hetkinä ystävyyden turvaverkko kantaa.

Aikuiset ystävät tietävät, että voivat kutsua itsensä kylään. Tai kuten eilen, ruokapöytään asti. Tuovat tullessaan viinipullon, istuvat sohvalle ja viihdyttävät jutuillaan, kun emäntä heiluu kauhan varressa ja kokkaa kuhaa ja sitruunaperunoita. Eikä ketään haittaa, vaikka edellisestä imuroinnista on kolme viikkoa tai pyykkivuori vyöryy kylppärissä pitkin lattioita.

”Kokkaisitko mulle jotain hyvää?” eli kuhaa ja sitruunaperunoita

Sopiva määrä kuhafileitä tai muuta vaaleaa kalaa
nippu retiisejä
n. 100 g voita
kevätsipulia
(luomu)sitruuna
400 g pottuja
suolaa

Keitä perunat suolatussa vedessä. Ruskista voi (jätä vähän kalojen paistamiseen), raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Silppua kevätsipulien varret. Kuori kypsät perunat ja pilko ne vähän pienemmiksi. Lisää perunoiden sekaan puolet ruskistetusta voista, puolet sitruunankuoriraasteesta ja ruokalusikallinen mehua. Heitä päälle vielä puolet sipulinvarsisilpusta. Paista sitten suolalla maustetut kuhafileet voissa kuumalla pannulla. Puolita huuhdotut retiisit ja heitä nekin hetkeksi pannulle. Yhdistä jäljelle jääneet ruskistettu voi, sitruunankuoriraaste, mehu ja kevätsipulinvarret kastikkeeksi ja lämmitä se pienessä kattiassa.

kuhaa ja sitruunaperunoita

Jälkkäriksi tehtiin avokadojäätelöä ja suklaamuffineja, kuten ruokapiiripostauksessa lupasin. Nykyään osaan tehdä jäätelön alusta alkaen itse, mutta tässä reseptissä kuitenkin kurvataan hieman suorempaa oikotietä.

Avokadojäätelö

1 litra vaniljajäätelöä
2 kypsää avokadoa
2 tl vaniljasokeria
2 rkl tomusokeria
sitruunamehua

Paloittele jätski isoon kulhoon pehmenemään. Kuori avokadot ja purista päälle sitruunamehua. Surauta avokadot sokerien kanssa soseeksi ja lisää se jätskin kanssa samaan kulhoon. Sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi massaksi ja laita pakkaseen pariksi tunniksi. Tee sillä aikaa muffinit.

Suklaamuffinit (12 kpl)

200 g tummaa suklaata
150 g voita
2 dl (tummaa) sokeria
4 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sulata voi kattilassa, heitä sekaan paloiteltu suklaa ja anna sen sulaa. Jäähdyttele. Vatkaa sokeri ja munat pehmeäksi vaahdoksi. Kuivat aineet kannattaa lisätä siivilän läpi, jotta taikinaan ei jää jauhopaakkuja, kuten minulle kävi. Kääntele mukaan sulanut suklaa. Kaada taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia. Tein nämä kahdessa erässä ja oman uunin optimipaistoajaksi arvioin jälkikäteen 13 minuuttia. Silloin muffinssin reunat ovat rapsakan kypsät, mutta sisus ihanan valuvaa!

WP_20150606_21_47_48_Pro

ps. Ihan kaikkea ei jaksettu kaksistaan syödä, joten näitä herkkuja on nyt pakkanen pullollaan. Tervetuloa jälkkärille, aikuiset ystäväni!

Elämä voittaa

/ piapas / 6 kommenttia

Muistatteko tämän?

Minun mielessäni Becca ja Corky yhdistyvät kaurakekseihin. Sellaisiin tajuttoman rasvaisiin, pellille pitsisen ohuiksi levinneisiin ja siirappisiin kaloripommeihin. Jostain syystä ohjelmaa ei voinut katsoa ilman niitä. Sarja ja keksit olivat erottamaton pari, kuten lauantai-illan Pätkis-piirretyt ja jäätelökin. Siinä sitten rivissä sohvalla murusteltiin koko perheen voimin.

Aikuisena en ole onnistunut toistamaan reseptiä samanlaisin lopputuloksin, vaikka ohje on äidiltä saatu. Joko taikina ei leviä riittävästi tai sitten keksit eivät ole tarpeeksi tahmeita. Jossain mättää. Auttaisikohan, jos laittaisin taustalle pyörimään Elämä voittaa? Vai olisinko niin onnekas, että kommenttilootasta löytyisi kohta täydellisten pitsikaurakeksien ohje?

PS. Elämä tosiaan voittaa, etenkin kun juuri äsken sain puhelun, jossa kerrottiin lauantaina kadonneen lompakkoni löytyneen Flamingosta. Huhhuh, tais olla tämän tytön juhlimiset vähäksi aikaa tässä.

Good evening, Europe!

/ piapas / Jätä kommentti

Tänään, tämän lauseen kajahtaessa, istun tiukasti sohvalla edessäni pisteytyslomake, ympärillä ystäviä ja pöytä täynnä pikkusyötävää ja modulaatiojuomaa. Telkkari pauhaa, glitterit kimaltaa ja mieli on riemua täynnä.

Joka vuosi hehkutetaan ja ollaan ihan varmoja, että Suomi voittaa tai vähintäänkin on viiden parhaan joukossa (paitsi ehkä silloin kun meitä edusti Jasmine – Niin kaunis on maa). Kun ihme viimein tapahtui ja Lordi voitti, olin kuoromatkalla Puolassa festareiden loppubileissä aikana ennen älypuhelimia. Oltiin tekstareiden varassa ja niitähän sateli, tuplapiipitys oli tauotonta. Kun voitto varmistui, kuoronjohtajamme Pertsa kiipesi kesken bändin soitannan lavalle kyyneleet silmissä, julisti mikkiin helvetin jäätyneen ja Suomen voittaneen viisut. Paikalliset pyörittelivät silmiään, eivätkä tajunneet yhtään miten tärkeä virstanpylväs oli saavutettu!

Viime vuonna pukeuduttiin Softenginen poikien henkeen, Paradise Oskaria käytiin kannustamassa Düsseldorfissa asti.

Viime vuonna pukeuduttiin Softenginen poikien henkeen, Paradise Oskaria käytiin kannustamassa Düsseldorfissa asti.

Olennainen osa tätä iltaa ovat maratonpituisen tv-lähetyksen kuluessa nautittavat sormisyötävät. Kisakatsomon osallistujat tuovat mukanaan jonkun osallistujamaan inspiroimia makupaloja, joita tietysti syödään kyseisen maan esiintyessä. Luovuutta saa käyttää ja nähdä ihan niin paljon vaivaa kuin haluaa ja jaksaa. Ranskanpastilleja, ruotsalaisia lihapullia, kuivattua islantilaista turskaa, kreikkalaista salaattia, venäläisiä suolakurkkuja, belgialaisia simpukoita, espanjalaista munakasta, saksalaisia makkaroita, kaikkia näitä on maisteltu.

edit: Nyt kävi vähän nolosti, sillä tämä postaus lähti matkaan ennen aikojaan, tynkänä ja editoimatta. Näin voi euroviisuhuumassa käydä! Eilisessä kisakatsomossa ilo oli ylimmillään ja tunnelma riehakas, eikä vähiten päivällä juostun ExtremeRunin ja sen jälkeisten allasbileitten ansiosta. 😉 Ruokakuvien ottaminen jäi, mutta pöydässä oli eurooppalaisia juustoja, pannukakkua, jätskiä, raparperihilloa, belgialaista suklaata, hunajamelonia ja jos jonkinlaista keksisortimenttiä. Illan saldona telottu polvi, järkyttävä määrä tiskiä, viiltäviä viisuanalyyseja, ensi vuoden viisumatkasuunnitelmia, muutama tyhjä skumppapullo ja yksi helluntaiheila, hih. Kiitos viisuvieraille ja anteeksipyyntöni naapureille – taisimme hieman innostua vääntämään nupit kaakkoon. Grattis Måns, vi ses nästa år!