Joka viikko kiipeän kuusi kerrosta Savolaiseen Osakuntaan eli Vinnille. Siellä asustaa torstaisin toinen perheeni, 40 laulavaista siskoa ja veljeä sekä meitä kärsivällisesti ja määrätietoisesti musiikin maailmaan luotsaava, käsittämättömän lahjakas Dani. Vaikka väsyttää ja kavuttavia portaita on reilusti yli sata, joka kerta se kannattaa. Eikä pelkästään porrastreenin takia.
Olen laulanut kuorossa esikoulusta asti. Kuulemma olen osannut laulaa, ennen kuin olen kunnolla oppinut puhumaan. Noussut sukulaisten edessä jakkaralle ja kailottanut kiitollisen yleisön edessä Mummolaan kun pyöräilemme, pilven hattaraa ei näy. Lauluharrastus on jatkunut lähes taukoamatta tähän päivään saakka. Kun taannoin olin laulamatta pari kuukautta, sain silloiselta avopuolisoltani välitöntä palautetta: mene takaisin sinne kuoroon, se tekee sulle selkeesti hyvää. Oikeassa oli – kuorolaulu parantaa elämänlaatua. Allekirjoitan täysin.
Savolaisten seurassa on ehtinyt vierähtää yli kymmenen vuotta. Suurin osa laulajista alkaa olla vähintään viitisentoista vuotta nuorempia ja siksipä tänä syksynä oli tarkoitus siirtyä opiskelijakuorosta aikuisten riveihin, mutta kuinkas kävikään. Kalenterissa on jo syyskuun lopun kuororeissu Tukholmaan ja joulukiertue Savoon. Ehkä parempi näin, kun elämässä muuten myllertää aika lailla.
Nälkäinen laulaja on kiukkuinen ja levoton. Siksi työn ja opiskelun raskauttamat kuorotytöt ja -pojat ruokitaan ennen äänenavausta. Ala-asteella treenien alkua odotellessa lampsittiin lähikauppaan ja syötiin huipputerveellinen hillomunkkivälipala. Nyt 30 vuotta myöhemmin kahvitusvuorolaiset keittelevät sumpit ja laittavat voileipiä tai kuten tänään – pastasalaattia ja mustikkarahkaa.
Omalla vuorollani yleensä leivon jotain, usein mustikkamuffinsseja. Leipuri myhäilee tyytyväisenä, kun Vinnin ovesta tupsahtelee tasaista tahtia onnellisia kasvoja ihastellen porraskäytävään asti levinnyttä leivonnaisten tuoksua. Jälleen kerran: helppoa, nopeaa ja edullista, mutta niin hyvää ja herkullista.
Mustikkamuffinssit
3,5 dl venhäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai kermaa
100 g voita
2 munaa
3 dl (jäisiä) mustikoita
(valkosuklaata)
Sekoita ensin jauhot, sokerit ja leivinjauhe keskenään ja sotke sitten joukkoon kaikki muut ainekset. Elä vaivaa taikinaa, riittää että aineet sekoittuvat. Lisää mustikat ihan viimeiseksi. Paloittele mukaan vielä valkosuklaata, jos haluat luksustella. Lusikoi paperisiin muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 15 min. Ihan piripintaan ei kannata vuokia täyttää, ettei mene pellinpesuhommiksi.
Olen siis kuorotyttö ja ylpeä siitä. En osaisi kuvitella maailmaani ilman musiikkia. Siksi jälleen ensi torstaina souatan säveltä, lempeni lasta, kasvaos kaunoisaksi. Elä mulle iloksi, sieluni suloksi, onneksi ainoaksi. En taitaisi sitä paremmin sanoa, kiitos L. Onerva.
