”Onko sulla mitään allergioita tai erikoisruokavaliota?” Ei ole, vastaan ensin. Ei kun odotapas, en syö lainkaan lihaa. Mieleni tekee lisätä, että kestävästi metsästetty riista käy ja vastuullisesti pyydetyt kotimaiset luonnonkalat myös, mutta selittäminen tuntuu vaivalloiselta. Tuntuu hölmöltä eritellä erikoisruokavalioksi lihattomuus, kun jokaisen meistä pitäisi syödä vähintäänkin planetaarisen ruokavalion mukaan kasviksia lautaselle lisäten, kasvipohjaisia elintarvikkeita suosien ja lihansyöntiä reilusti vähentäen. Eikö ajatusmallin voisi kääntää ympäri? Niin, että kasvissyönti olisikin normi ja liha lautasella se erikoisempi valinta?

Vielä vuosi sitten keittiössämme valmistettiin lihaa melkein joka viikko. Siksi pakastimesta löytyy edelleen miehen kokkaamaa nyhtöpossua, lihaliemiä ja heräteostoksena koriin päätynyt ankan rintafilee. Makkara oli mökillä helppo valinta ja grillattu entrecote osa juhannusperinteitä. Olen ollut tietoinen lihan ympäristövaikutuksista ja suuresta hiilijalanjäljestä jo kauan, ja vähentänyt tehotuotetun ruoan syömistä tietoisesti, mutta vasta viime vuoden lopulla olen ryhtynyt oikeasti sanoista tekoihin.

Valitsen kasvisvaihtoehdon aina kun se on mahdollista ja joskus silloinkin, kun se ei ole. Varaan pöydän ravintolasta, jossa listalla on riittävästi kestäviä vaihtoehtoja, vegaanista tai vähintäänkin kasvisruokaa. Huomioin maapallon jokaisessa reseptissä, jonka itse kirjoitan, kieltäydyn kaikista työhön liittyvistä toimeksiannoista, jotka liippaavat etäisestikään tuotantoeläimiä, puhun hyvistä kokemuksistani muille ja yritän muutenkin näyttää esimerkkiä. Olen onnistunut vihdoinkin voittamaan planeetan puolelle myös puolisoni, joka kokkailee nykyään sujuvasti lempiruokiaan vegaanisina. Äänestämme ostoskoreillamme.

Toivon, että sinäkin nousisit samaan veneeseen, ja siksi kokosin tähän tekstiin perusteluja elämänmuutokselleni kestävämmän ruokavalion puolesta. Jos seuraavat lauseet herättävät tunteita, älä säikähdä, sillä niin niiden kuuluukin tehdä. Tunteet ovat oivallinen toiminnan polttoaine, ja auttavat meitä elämään arvojemme mukaisesti ja maapallon monimuotoisuutta kunnioittaen.

Ilmastonmuutos ja luontokato

Ensisijainen syy lopettaa lihan syöminen oli ilmastonmuutos, siitä johtuva luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekokriisi, joka koskee ennen pitkää jokaista meistä. Kun opin, että lihan kulutuksen radikaalilla vähentämisellä on oikeasti väliä ja että kasvipitoiseen ruokavalioon siirtyminen on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää omaa hiilijalanjälkeä, oli helppo hypätä hyvisten kelkkaan. Silmien sulkeminen ei enää auttanut, kun faktat ja IPCC-raportin madonluvut ja tutkijoiden ennusteet lyötiin kylmästi pöytään. Oli pakko toimia.

Riistämme tälläkin hetkellä luonnonvaroja, seuraamme aitiopaikalta luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja seuraamme vierestä ilmastokriisin vaikutuksia ilman huolta huomisesta. Raivaamme jatkuvasti lisää viljelymaata, jotta voimme kasvattaa enemmän rehua eläimille, sen sijaan, että viljelisimme lajikkeita suoraan ihmisten syötäväksi. Ekosysteemit ovat romahtamispisteessä ja alueelliset populaatiot pienenevät tai katoavat kokonaan. Maapallon kuudes sukupuuttoaalto uhkaa jo kymmeniätuhansia eliölajeja, ja tällä menolla sen mukana menee myös ihminen. Vaikka tutkijat huutavat päät punaisina, ettemme voi jatkaa näin, kääntää liian moni selkänsä välttääkseen kohtaamasta sitä, mikä on väistämätöntä. Pikamuotitrendit jylläävät, autojen määrä kasvaa vuodesta toiseen ja pihviä paistetaan pöytään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ilmastotoimia tulee tietenkin vaatia myös valtaapitäviltä, mutta tässä maailman tilassa myös yksilön valinnoilla on suuri merkitys. Syyllistäminen ei toimi, siitä olen saanut kuulla sata kertaa, mutta kun kevyemmät keinot eivät tepsi, ei jäljelle jää muita vaihtoehtoja. Meidän on aika herätä nyt – ei ensi viikolla tai seuraavana vuonna, sillä silloin on jo liian myöhäistä – ja kantaa vastuumme, jotta seuraaville sukupolville jäisi muutakin kuin tähteitä.

Lihantuotannon epäeettisyys

Nykyään en voi olla ajattelematta ilmastovaikutusten lisäksi lihantuotannon eettisyyttä. Miksi meillä on oikeus sulkea eläimet ahtaisiin elinolosuhteisiin, jotta saisimme jauhelihaa lautaselle ja ylijalostetun broilerin rintafilettä pannulle? Isot lihantuottajat painattavat hunajamarinadipakkauksiinsa vihertäviä vastuullisuuslausekkeita ja markkinointiväittämiä, joilla ei ole mitään totuuspohjaa. Vai mitä sanotte siitä, että broilereita, joiden elintila on rajoitettu yhden aanelosen alalle kutsutaan vapaasti kasvaneiksi?

Kuluttajaa johdetaan harhaan sertifikaateilla, jotka takaavat lähinnä minimiolosuhteet sekä ruoan ja juoman eläimille. Valtakunnan suurimman päivälehden kannessa lihatalo kertoo, kuinka hyvä syntyy hyvästä, kutsuu tehotuotettua eläintä kansallispossuksi ja vertaa sitä ikoniseen kansallismaisemaan. Samaan aikaan tuottajien asiaa ajava järjestö ajaa mediaan läpi tiedotteen, jossa kerrotaan tutkimuksen osoittavan, että sekasyöjän ostoskassin peittoaa kasvissyöjän ostokset kun tarkastellaan ruokakorin terveellisyyttä itse keksityillä, tutkimuksen tehneelle taholle suotuisilla indikaattoreilla.

En usko, että kukaan meistä haluaa pahaa eläimille. Käymme paijaamassa lehmiä ja lampaita kotieläintiloilla, hymyilemme hellyyttäville pikkupossuille ja kuvittelemme vapaiden kanojen munien tulevan pihapiirissä kuopsuttelevien kanarouvien orsille rakennetuista pesistä. Samaan aikaan kun teemme kaikkemme kotisohvalla köllöttelevän nelijalkaisen ystävämme eteen, tartumme kaupassa jauhelihapakettiin, ajattelematta mistä ruoka on peräisin. Eikö se ole aika ristiriitaista?

Kasvipohjaiset ruoat maistuvat paremmalle

Jos olen rehellinen, minun on myönnettävä, että suhtauduin vuosia epäilevästi ns. lihankorvikkeisiin ja muihin kasviperäisiin vaihtoehtoihin. Kyllä voi on aina voita ja kermaa sen olla pitää -mantrat soivat korvissani kaupan käytäviä kiertäessäni. Ei se mikään ihme ole, sillä niinhän täällä pohjolan perukoilla on ruokaa valmistettu koko elinikäni ajan. Ihan ensimmäiset kasvipohjaiset tuotteet eivät välttämättä olleet ominaisuuksiltaan täyttä priimaa, mutta nykyään kauppojen hyllyt notkuvat sadoista ellei tuhansista erilaisista tuotteista, joten vanha tekosyy on menettänyt voimansa.

Edelleen vähän vierastan lihan ulkonäköä tavoittelevia tuotteita, mutta ymmärrän, miksi niitä tehdään. On paljon helpompaa kokeilla tutulta tuntuvaa vaihtoehtoa, kuin siirtyä suoraan tofuvalikoiman vakiokäyttäjäksi. Kun korvaa jauhelihan soijarouheella tai kauramurulla, ei muutosta välttämättä huomaa maussa lainkaan. Aamiaisjugurtin, ruokakerman ja fetajuuston vaihtaminen kasvipohjaiseen saattaa vaatia makunystyröiltä hieman totuttelua, mutta loppupeleissä ero ei ole kovin suuri. Avainasemassa ovat odotukset ja asenne. Kasvipohjaiset tuotteet eivät tietenkään voi maistua samalta kuin eläinperäiset, sillä kyseessä on aivan eri raaka-aine. Jos odottaa täysin identtistä makumaailmaa, pettyy ihan varmasti. Sen sijaan suosittelen pitämään aistit avoimina ja unohtamaan turhat ennakkoluulot.

Makuasioista kiistely on turhaa. Oma suuni pitää paljon enemmän kasvisten moniulotteisista mauista, sillä liha ei minusta maistu enää oikein millekään. Liha maistuu, noh, lihalle. Jos lihaisa makumaailma on itselle mieleinen, kannattaa kokeilla vaikkapa pitkään paahdettua munakoisoa tai umamia uhkuvia tatteja. Tässäkin kohtaa vetoan totutteluun, sillä lihansyönnin lopettamisessa on enemmän kyse asennemuutoksesta kuin siitä että kasvipohjainen vaihtoehto maistuisi pahalle. Se maistuu erilaiselle, mutta siihen tottuu kyllä.

Me käytämme keittiössämme paljon vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, tomaattisäilykkeitä, pähkinöitä, linssejä, papuja ja muita palkokasveja. Tykkäämme kokata tuoreista kasviksista ja ostamme vain harvoin edellä mainittuja lihaan verrattavia korvikkeita. Sieniä kokkaan lähinnä itselleni, sillä puoliso ei ole koskaan perustanut niiden rakenteesta. Tofun, tempen ja seitanin kanssa neuvottelut vielä hieman takeltelevat, mutta kunhan kokemusta karttuu, niitä tulee taatusti löytymään jääkaapistamme jatkossa aina.

Liha tuntuu raskaalta

Lukuisilla ravintolaillallisilla olen ilokseni saanut huomata, että kasvisannokset usein lyövät liharuoat laudalta ylivoimaisesti. Makupaletti on paljon rikkaampi, suutuntuma mukavampi ja lautaselle asetellut elementit hurjan paljon kiinnostavampia kuin kaverin annoksessa. Vaikka ruokalistalta ei löytyisi sopivaa ateriaa, ammattitaitoinen keittiö kyllä loihtii syötävää myös sille erikoisruokavalioiselle, kunhan siitä vain muistaa ilmoittaa etukäteen.

Joskus ajaudun edelleen tilanteisiin, joissa en kehtaa olla syömättä eteeni pyytämättä kannettua lihanpalaa. Ajatus ruoan roskiin heittämisestä ahdistaa niin paljon, että syön mieluummin, kuin jätän syömättä. Useimmiten liha ei maistu hyvältä, ja myöhemmin huomaan, että ruoasta tulee raskas olo. Kun on tottunut syömään runsaasti kasviksia ja hyvin vähän eläinperäisiä tuotteita, elimistö esittää vastalauseen. Sekin pitää kasviksista enemmän.

Vegaaniksi ei tarvitse ryhtyä yhdessä yössä

Minun matkani vegaaniksi on edelleen kesken. Ensimmäiseksi jätin pois sianlihan, sitten naudan ja broilerin. Samoihin aikoihin vaihdoin lähes kaikki lehmänmaitotuotteet kasvipohjaisiin. Tällä hetkellä opettelen eroon juustoista ja kananmunista. Jälkimmäiset olen jättänyt pois ruoanlaitosta ja leivonnasta, mutta luomumunan saatan edelleen syödä sellaisenaan leivän päällä silloin tällöin. Kestävästi kalastettua järvikalaa syön edelleen ja maksaa, munuaisia sekä muita sisäelinruokia teemme joskus, sillä tuntuu oikealta hyödyntää lihantuotannosta syntyviä sivuvirtoja, jotka muuten menisivät hukkaan. Myös kannanhoidollisista syistä metsästetty riista läpäisee ainakin toistaiseksi seulani.

On kuitenkin niin, että haluillamme tai nautinnollamme ei enää voida perustella yhtäkään ilmastoon vaikuttavaa valintaa. Jos et pysty luopumaan kokonaan lihasta ja muista eläinperäisistä tuotteista, tee niistä juhlaruokaa, jota kannetaan pöytään vain harvoina ja valittuina hetkinä. Proteiinin takia lihaa ei tarvita ruokavaliossa, sillä tarvittavan määrän ravintoaineita saa myös kasvispainotteisesta ruokavaliosta, kun syö riittävän monipuolisesti.

Loppuun lisään vielä pakollisen disclaimerin: omassakin lähipiirissäni on usempi keliaakikko, joista muutama on allerginen myös palkokasveille, soijapavut mukaan lukien. Silloin tilanne on kinkkisempi, sillä moni ilmastoystävällinen ruokavalion osasista sisältää viljaa, gluteenia, soijaa, papuja ja/tai hernettä. Kaikki eivät siis pysty muuttamaan omaa kulutustaan kokonaan, vaikka niin haluaisivatkin tehdä.

****

En harrasta lupauksia edes uutena vuotena, mutta nyt teen poikkeuksen. Lupaan käydä vuoden loppuun mennessä läpi blogini kaikki reseptit, muokata niitä tai ainakin lisätä tekstiin tiedon, miten ruoasta saa vegaanisen. Sillä välin löydätte tähän mennessä julkaisemani kasvisruoat tämän linkin takaa. Vastuullisia herkkuhetkiä!

ps. Kirjoitan vastuullisuudesta lähes päivittäin myös instagramin puolelle, tervetuloa seuraamaan!