Millainen on unelmaloma?

Edessä unelmien loma! Mitä mieleesi näistä sanoista piirtyy? Unelmia on yhtä monta kuin on unelmoijiakin, mutta uskallan väittää, että unelmat ja loman yhdistävä sanapari saa useamman meistä ajattelemaan turkoosia vettä, hiljakseen huojuvia palmupuita ja valkohiekkaista rantaa. Haaveissa taivaanranta on värjääntynyt pastellinpunaiseksi ja kädessä on värikäs juoma, jota somistaa sateenvarjo. Myönnän, palmut huojuvat minunkin mielessäni, siitäkin huolimatta, että en ole koskaan pötkötellyt biitsillä palmujen katveessa. Mistä tämä johtuu, miksi ihmeessä unelmaloma on meille yhtä kuin kaukomatka?

unelmaloma

Vastaus on silmiemme edessä. Yksilönvapautta korostavassa yhteiskunnassa unelmaloman idean ja tavoiteltavan elämän ihanteen on maalannut mieliimme media, ei pelkästään sosiaalinen, vaan myös se perinteinen naistenlehtien ja tv-sarjojen epätodellisuus.

Televisiossa paratiisi on saari, jossa paistaa aina aurinko, ja jonka rantavedessä kahlaa kauniita ihmisiä uima-asuissaan. Elokuvissa lomamatkalle lennetään lämpöön, turkoosien vesien äärelle. Visailuissa ja deittailuohjelmissa pääpalkintona on matka maailman ääriin, ja se joka nostaa kotimaan kortin saa sääliviä katseita ja lohduttavia sanoja, että jospa sitten seuraavalla kerralla käy parempi tuuri.

Matkatoimistojen mainokset ihannoivat kuvastoja, joissa uima-altaiden reunoilla käyskennellään kylmä juoma kädessä ja leveälierinen olkihattu vaaleilla kiharoilla leväten. Lentoyhtiöt kannustavat matkustamaan kylmästä lämpimään, ja onpa aiheesta tehty lukuisia laulujakin. Kaiken kukkuraksi valtakunnan suurin sanomalehti julistaa, kuinka matkustaminen New Yorkiin on aikuisten oma juttu.

Ja sitten se sosiaalinen media. Julkimot täyttävät tilinsä toiselta puolelta maapalloa kuvatuilla kadehdittavialla maisemilla ja kertovat, kuinka vihdoinkin on omaa aikaa, kuinka paljon oppivat itsestään kaukana kotoa ja kuinka pitävät matkustamalla mielenterveyttään yllä. Kuluneita fraaseja toistavat vaikuttajien lisäksi myös muut matkustamisen makuun päässeet ihmiset. Minulla on oikeus, en voisi elää ilman matkustamista, matkustaminen on ainoa harrastukseni, eikä lentäminen oikeasti niin paljoa maapalloa kuormita.

Unelmaloma palmujen alla on median rakentama normi. Onko siis ihme, että loma ei tunnu oikealta lomalta ilman tuoreena puusta poimittuja eksoottisia hedelmiä tai äärettömiin jatkuvia uima-altaita?

On aika brändätä unelmaloman käsite uudelleen!

Mietitäänpä hetki, mitkä todellisuudessa ovat unelmaloman kriteerit. Yksi tärkeimmistä on akkujen lataaminen ja hetkeksi hektisen työelämän ulkopuolelle hyppääminen. Tärkeysjärjestyksessä korkealle nostetetaan myös maisemanvaihdos, uusien asioiden kokeminen ja paikalliseen kulttuuriin tutustuminen. Moni odottaa unelmien lomalta läsnäoloa ja yhteistä aikaa perheen tai ystävien kanssa. Minulle tärkeitä kriteereitä näiden lisäksi ovat luontoelämykset, hitaampi päivärytmi ja hyvä ruoka. Ja kyllä, myös minä haluan lomalla jättää taakseni arjen harmauden, tutut ympyrät ja räntäsateessa rämpimisen. Aurinkotuolissa loikoilijaksi minusta ei ole, mutta uimisesta ja upeista auringonlaskuista saa unelmalomalla plussaa. Kivoja kahviloita en voi vastustaa, myös drinkit rantabaarissa ja viinilasillinen kattoterassilla ovat unelmalomani osasia.

Väitän, että kaikki edellä mainittu on mahdollista lentämättä kaukomaille.

Kauas kiikaroimisen sijaan kannattaa katsoa lähelle. Vaikka olenkin kolkutellut jo pitkään keski-iän kynnyksellä, en todellakaan ole vielä ehtinyt koluta kaikkia kotimaan kolkkia tai nähdä lukemattomia käsittämättömän kauniita maisemia, joita ei mistään muualta maailmasta hakemallakaan löydy.

unelmaloma

Hitaampi elämä ja mielenterveyden ylläpitäminen ovat tärkeitä asioita. Niitä varten ei kuitenkaan tarvitse tuutata ilmakehään tonnikaupalla kasvihuonekaasuja, sillä hiljaisuutta, omaa rauhaa ja itsetutkiskeluun sopivia lomakohteita löytyy riittämiin ihan täältä kotimaan rajojen sisäpuoleltakin. Akut latautuvat ilman palmujakin ja pitkän luksusaamiaisen voi nauttia vaikka mökkilaiturilla. Ystävien ja perheen kanssa vietetty aika on juhlaa paikasta riippumatta, sillä pääosassa on yhdessä oleminen ja rakkaiden ihmisten seurasta nauttiminen.

Jos kotimaa kyllästyttää, junalla pääsee kulkemaan isompien merien äärelle. Jos taas on pakko päästä sukeltamaan turkoosiin vesiin, pääsee maata pitkin vaikka Kroatiaan tai Espanjaan saakka. Loputtomia hiekkarantoja löytyy myös Baltian maista lyhyen lauttamatkan ja Tallinnasta lähtevien jatkoyhteyksien takaa.

unelmaloma

Auringosta voi nautiskella valoisan kesän lisäksi pohjoisen pikkupakkasissa tai keväisillä laduilla. Majataloja, kartanoita, vanhoja puutaloalueita, luksushotelleja ja täyden palvelun resortteja on niitäkin Suomi pullollaan. Hienoja hiekkarantoja, rantabaareja, uima-altaita, kattoterasseja, tuoreita hedelmiä, hyvää ruokaa ja raikkaita juomia löytyy varmasti lähempääkin (tsekkaa Sahanlahti Resort, jos et usko). Paikallisiin pääsee tutustumaan, kun avaa suunsa, ja sitä kulttuuria, sitä löytyy taatusti pienemmästäkin kaupungista.

Ainiin, ne auringonlaskut, ne ovat upeita täälläkin.

unelmaloma

Sitä paitsi, kun toteuttaa unelmiaan lähellä, ehtii vuoden aikana useampaan kertaan unelmalomalle. Itse asiassa vuoden ensimmäinen unelmaloma on jo takana. Se suuntautui Luostolle, tykkylumen maalaamiin metsiin, hiljaisten hankien keskelle. Seuraava unelmaloma siintää sekin horisontissa, sillä maaliskuun puolen välin tietämillä yöjuna kuljettaa minut kahdeksi viikoksi Sallatunturin tutuille talvireiteille. Vaikka paikka on tuttu ja mökkikin sama kuin aina ennenkin, olen varma, että löydän tunturin juurelta jälleen jotain uutta, josta innostua ja joka tuottaa iloa.

unelmaloma

Ehkä eniten odotan kuitenkin alkukesän lyhyitä unelmalomia. Päivän mittaista melontaretkeä mökkipaikkakunnan liepeillä ja yhden yön elämystä Saimaalla, Uhkuan lauttamajoituksessa. Rutkasti reissu-unelmia kuplii vielä pinnan alla, nähtäväksi jää, kuinka monta niistä ehditään kokea tämän vuoden aikana!

#5ekotekoa viime vuodelta + 10 lupausta luonnon hyväksi vuodelle 2023

Hyvää uutta vuotta! Vaikka kuinka yritin räpiköidä vastaan, tuli flunssa ja taklasi minut tapaninpäivänä punkan pohjalle kokonaiseksi kahdeksi viikoksi. Kun siihen ynnätään vielä ennen joulua loukkaamani jalka, sain sanoa hyvästit kauan odotetulle yrittäjän joululomalle ja kaikelle kivalle tekemiselle, mitä sen ajaksi oli suunniteltu. Vuoden toisella viikolla valo näyttäisi voittavan ja pään tukkoisuus hellittävän. Vuosi 2022 pannaan siis pakettiin vähän viiveellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aloitetaan tärkeimmästä: tässä tulevat viime vuoden #5ekotekoa sekä lupaukset luonnolle kuluvan vuoden aikana.

#5ekotekoa – parempaa tulevaisuutta kohti!

#5ekotekoa-haaste sai alkunsa, kun pohdimme vastuullisuusvaikuttajakollegoiden kanssa, miten voisimme aktivoida teitä siellä ruudun toisella puolella toimimaan maapallon hyväksi. Vaikka rakenteet lopulta ratkaisevat, meidän jokaisen arkisilla valinnoilla on väliä. Jos kapinoimme, pidämme meteliä ja näytämme esimerkkiä, pikamuodilla, tehotuotannolla ja päästöillä lastatulla laivalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hidastaa ja lopulta kääntyä. Paremman tulevaisuuden avaimet ovat meidän käsissämme.

#5ekotekoa

Jouluflunssan jälkimainingeissa pohdiskelin edellisen vuoden ekotekoja ja mietin mitä lupaan kuluvalle vuodelle. Menneen vuoden tekojen listaaminen teki hyvää ja tulevien kuukausien lupausten tekeminen antoi toivoa paremmasta. Siksi kannustan sinuakin pysähtymään hetkeksi, palauttamaan mieleen mitä viime vuonna ehdit tehdä ja piirtämään paperille vähintään #5ekotekoa, joista haluat pitää kiinni tänä vuonna. Teot voivat olla pieniä tai suuria, sellaisia juuri sinun elämäntilanteesi sopivia. Jos päätät jakaa ne myös instagramissa, merkkaa julkaisuun #5ekotekoa -tägin lisäksi haasteen ilmoille heittänyt jengi eli @piapas @hannahurtta @ekoillen @gia_matkakuume @marjaanatasala ja @pallonkokoinenelama. Pelastetaan maailma yhdessä!

Tärkeimmät ekotekoni vuonna 2022

1. Opettelin syömään vegaanisesti. Arvioin, että kotona syötävästä ruoasta jo 95 % on kasvipohjaista. Vielä on tehtävää, mutta jo nyt asia on aika hyvällä tolalla.

2. En astunut lentokoneeseen kertaakaan. Yritin muistella, kuinka kauan on edellisestä lennottomasta vuodesta, mutta en pystynyt palauttamaan vuosilukua mieleeni. Arvioni on, että olen lentänyt vuosittain ainakin 20 vuoden ajan. En myöskään tehnyt yhtäkään laivamatkaa, vaan matkustin junalla, kimppakyydillä tai bussilla. Tein myös ennätyksen sähköttömän pyörämatkan pituudessa, kun poljin siskon vuokramökille 48 kilometrin matkan pitkin kuoppaisia hiekkateitä.

3. Vietin mökillä pidempiä aikoja yhteen putkeen, ennätys yhtäjaksoisessa oleskelussa taisi olla kokonaista 6 viikkoa. Suurin osa mökkeilyn päästöistä muodostuu mökkimatkoista, eli mitä pidempi on viipymä, sitä pienemmät ovat kokonaispäästöt. Mökillä teemme kauppamatkat yleensä fillarilla, moottorivoimin liikumme asioille isompaan kaupunkiin n. 20 kilometrin päähän 3–4 kertaa kuussa.

4. Päätin keskittyä instagram-tililläni arjen vastuullisuuteen, näyttää esimerkkiä ja kannustaa muitakin kestävämpään elämään. Olen ollut ratkaisuun äärimmäisen tyytyväinen. Tilin ympärille muodostunut yhteisö on minulle korvaamattoman arvokas, ja ilmastoahdistuskin on helpottanut hiukan, kun maapallon hyvinvointiin vaikuttavista asioista on lupa puhua joka päivä.

5. Vähensin suihkujen määrää 1–2 kertaan viikossa, hiukset tottuivat 1 krt / vko -rytmiin nopeasti. Mökkikauden aikana yhteen pesukertaan kului n. 9 litraa vettä. Verrattuna suihkutteluun, jossa vettä valuu viemäriin n. 24 litraa minuutissa, se on huomattava säästö. Vedenkulutuksen lisäksi kaupungissa lämpimän veden lämmittämiseen kuluu huomattava määrä energiaa, jota etenkin talven aikana olisi hyvä säästää aina kun se mahdollista on.

Lupaukset vuodelle 2023

Koska enemmän on ekotekojen yhteydessä todellakin enemmän tuplaan ekotekoni kuluvalle vuodelle. Tässä siis KYMMENEN lupausta luonnon puolesta.

1. Äänestän eduskuntavaaleissa ilmaston, luonnon monimuotoisuuden ja paremman tulevaisuuden puolesta ja kannustan teitäkin tekemään niin. Äänestäminen on helpoin tapa vaikuttaa niihin kuuluisiin rakenteisiin.

2. Matkustan tänäkin vuonna vain pintaa pitkin, ja suosin etenkin junamatkoja. Vältän myös laivalla matkustamista, sillä suurten risteilyalusten päästöt ovat Suomessakin huomattavia.

3. Osallistun uusien vaatteiden osalta Satu ja uusioperheen #kolmevaatettavuodessa-haasteeseen ja sovellan Aku Varamäen ja Julia Thurenin lanseeraamaa #viidenvaatteenvuosi-haastetta käytettyihin vaatteisiin. Neulon korkeintaan kaksi villapaitaa vuoden aikana ja nekin yritän saada aikaiseksi kotoa löytyvistä langoista. Vuoteen mahtuu siis 10 minulle uutta vaatekappaletta. Jos tarvitsen jotain erityistä vaatetta, lainaan sen vaatelainaamosta, jonka jäsen olen jo kuudetta vuotta.

4. Jatkan kestävämmän elämän normalisointia, puhun ääneen arjen vastuullisista valinnoista ja annan aktiivisesti palautetta, kun kohtaan palveluja, joiden vastuullisuudessa on petrattavaa. Äänestän jaloillani ja valitsen ravintolat, kahvilat ja kotimaan matkakohteet mahdollisimman paljon vastuullisuuteen perustuen.

5. Luen paljon, joten lupaan ostaa kirjan hyllyyn vain, jos tiedän siitä olevan hyötyä tai iloa vuosiksi eteenpäin. Muuten käytän tyytyväisenä kirjaston palveluja ja kuuntelen äänikirjoja. Lautapelien suurena ystävänä aion uusien pelien hankkimisen sijaan lainata nekin kirjastosta. Tälläkin hetkellä muutama varattu peli odottaa lähikirjastossa noutoa.

6. Lähipiirilleni ostan lahjaksi vain kestäviä tuotteita, käytettyjä aarteita ja aineettomia palveluja. Suosin lippuja kulttuuririentoihin, lahjakortteja eväsretkille, lahjoituksia luonnon hyväksi, syötäviä lahjoja sekä itse vähäpäästöisistä materiaaleista pyöräytettyjä paketteja.

7. Ajattelen yritykseni hankintoja tehdessäni maapalloa. Jos tarvitsen painotuotteita, kuten käyntikortteja, valitsen vastuullisen painotalon. Neljä vuotta käytössä ollut työkännykkä vetelee viimeisiään, mutta kauppaan marssimisen sijaan etsin käytettyjen puhelimien verkkokaupoista sopivan kapulan itselleni. Kuvausastiat olen aina ostanutkin kierrätettyinä, jatkan samalla linjalla myös tänä vuonna.

8. Poltan puuta mökin takassa vain tarpeeseen, ja vähennän puusaunan lämmityskertoja mökkikauden aikana. Pienhiukkaspäästöjä ei lasketa hiilijalanjälkeen, mutta niillä(kin) on iso merkitys ihan jo terveydenkin kannalta. Onneksi punaisen tuvan takka varaa lämpöä hyvin ja tavoitelämpötila saavutetaan pariksi päiväksi jo 1,5 pesällisellä. Saunakin on nopeasti lämpiävää laatua.

9. Lopetan hiusten värjäämisen. Kaikki kemikaalit kuormittavat luontoa, joten mieluummin ihastelen luonnon maalaamia harmaita raitoja hiuksissani kuin annan kampaajan törsätä tukkaani desikaupalla keinotekoista väriä. Tämä on yllättävän iso lupaus ihmiseltä, joka on tottunut värjäyttämään päänsä pari kertaa vuodessa.

10. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä, sillä kyseistä tuotetta kuluu meillä luvattoman paljon: heti kun kotiin jo hankitut rullat on käytetty vaihdan talouspaperin vanhoista vaatteista ja tekstiileistä leikattuihin kestoliinoihin. Hiutuneita lakanoita ja viimeisiä veteleviä keittiöpyyhkeitä odottelee kaapissa valmiina vino pino.

#5ekotekoa

Bonus: Yritän vähentää päivittäistä ruutuaikaani. Koska pidän määrällisistä tavoitteista ja kännykällä tunteja on helpoin mitata, otan tavoitteeksi vähentää nykyisestä noin 8–9 tunnin älypuhelimen räpläämiseen kuluvasta ruutuajasta 5 tuntiin vuorokaudessa.

Millaisia ovat sinun #5ekotekoa?

Kuulumisia kirjoittajan kammiosta – viisi päivää Kansjerfin kulttuuritilalla

Olin aikeissa kertoa teille kaiken Kansjerfin kulttuuritilasta. Kehua keltaisen kartanon maasta taivaaseen ja maalata teidän silmienne eteen maiseman, jonka jokaisen kannattaisi kokea. Muistella maukasta ruokaa, jolla sain täyttää vatsani istuen suuren ruokasalin nurkkapöydässä seuranani vain kaiuttimista kaikuva pianomusiikki sekä kynttilän lempeästi lepattava liekki, joka valaisi marraskuista hämärää. Kuvailla hartiavoimin kummitustalosta kulttuuritilaksi kunnostettua kartanoa, jota ei ole pilattu modernin maailman turhuuksilla. Kertoa pihapiirissä elelevistä eläimistä, joista jokainen on pelastettu parempaan kotiin, ylistää ympäröiväää luontoa ja rauhoittavaa hiljaisuutta, joka auttoi laskemaan sykettä ja sai ymmärtämään, mikä elämässä on tärkeintä.

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

Sen jälkeen olin ajatellut hehkuttaa, kuinka kirjoitin. Lennokkaita ajatuksia, luovia harjoituksia ja lauseita, joista syntyisi jotain suurempaa. Kuinka asetuin upottavan sohvan uumeniin ja annoin mieleni matkustaa sinne, tänne ja takaisin. Kuinka luonnostelin uusia maailmoja, hahmottelin henkilöitä ja kehittelin juonikuvioita. Kuinka pysähtyminen luotsasi luokseni ihmeellisiä ideoita, joihin tarraisin tunteella ja joista kasvaisi kokoaan suurempia. Ja kuinka viimeinkin tietäisin, mitä tulevaisuuden tarjottimelle on katettu.

Mutta eihän se ihan niin mennyt.

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

Kyllä, Kansjerfin kulttuuritila oli kaikkea, mistä olin kiireen keskellä unelmoinut. Ihanaa vegaanista ruokaa, levollista tunnelmaa, inspiroivia interiöörejä, hermoja hellivää luontoa ja juuri sitä, mitä ihminen elämäänsä tarvitsee. Marraskuun kauneus ylitti odotukseni, ja tiesin, että olin löytänyt etsimäni. Kirjoittamaan en kuitenkaan kyennyt.

Ensin opettelin nukkumaan vieraassa sängyssä. Odottelin sykkeeni tasaantumista. Tutustuin varovasti ympäristöön, jossa viisi päivää vaeltelin. Kurkkasin kymmenien ovien taakse, upotin paljaat varpaani käsin kudotun maton punaiseen pehmeyteen, kuuntelin vanhan talon tarinoita. Sivelin sormillani flyygelin koskettimia, selailin sinne tänne pinottuja puutarhakirjoja ja kun en osannut edelleenkään asettua, tilasin lasin punaviiniä. Ajatukset eivät pysyneet seinien sisäpuolella, vaan kynsivät ovea, kurottivat kiirettä kohti. Kotiinkin oli ikävä.

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

kansjerfin kulttuuritila

Neljäntenä päivänä kirjoitin neljäsataaneljäkymmentäneljä sanaa sekä lyhyen listan asioita, joista haaveilen. Siinä se, kirjailijaresidenssini langanlaiha lopputulos. Se ja puolitoista luettua kirjaa, yksi aamujooga sekä kaksikymmentäviisi kerrosta villapaitaa.

Silti tiedän, että ne ovat minussa, sanat, jotka haluan järjestää jonoiksi paperille. Kun kevät koittaa, aion yrittää uudelleen. Kansjerfin kulttuuritila säilyttäköön sydämeni syrjää ja sinne kätkeytyneitä kertomuksia siihen saakka.

kansjerfin kulttuuritila

Matkakertomuksen aika tulkoon joskus myöhemmin.